Tehän olettekin jo tavanneet ranskalaisen ystäväni, eli toisin sanoen sisareni. Rosie rantautui elämääni 5 vuotta sitten yliopiston kahvilasta kun bongailin itselleni ranskalaista kielikaveria. Ihan pelkäksi kielikaveriksi hän ei tosin jäänyt, vaan hän on yksi läheisimmistä ystävistäni ja kuuluu vähän niin kuin perheeseeni.
Sisareni rakastui Suomeen niin paljon, että jäi vaihdon jälkeen Suomeen tekemään maisterintutkintonsa ja sillä tiellä hän on edelleen. Vuosi sitten sain tietää, että Rosaa odottavat uudet työkuviot Pariisissa. Olen ollut toisaalta niin äärettömän onnellinen tästä upeasta uramahdollisuudesta, mutta voin myöntää olevani vähän myös itsekäs – en haluaisi ”luopua” hänestä millään.
Tuleva syksy tulee olemaan varmaankin aika omituista, sillä olemme tottuneet soittelemaan melkein joka päivä ja näemme vähintään kerran viikossa. Kun asuimme Vaasassa, niin Rosie käytännössä asui minun ja poikaystäväni luona. Hänelle on aina paikka sydämessäni, sohvallamme ja näin kesällä veneessämme. Me olemme hänelle “mom and paps” ja hän on minulle amuse bouche <3
Suurimman ikävän yllättäessä Pariisin pääsee kumminkin aika helposti. Minulla on kumminkin suuri usko siihen, että Rosieni tulee palaamaan Suomeen reilun vuoden päästä kun hänen työjutut tältä Pariisin keikalta tältä osin päättyvät. Toivossa on hyvä elää – eikö niin?
Kuvissa Rosan värikästä työasua. Ah, voikun sitä itsekin uskaltaisi pukeutua värikkäästi! Tämä Rosan väriloisto kuvaa hyvin hänen persoonaansa, värikäs, loistelias ja juuri sopivan räväkkä :)
