Oppimisen kautta ja vuoden 2017 tähtihetkiä

Avec Sofie blog l Year 2017

Monesti kun vuosi vaihtuu, puhutaan muutoksista tai niistä asioista, joita ei haluta kantaa enää seuraavalle vuodelle. Ihan kun haluttaisiin jättää monia asioita, ihmisiä ja tapahtumia taakse. Itse ajattelen monen asian niin, että vaikka asia tai kokemus olisi ollut negatiivinen, pitää siitä nähdä ne parhaimmat hetket sekä myöskin oppia vaikkakin ehkä joskus jopa ikävän kautta.

En ollut tahallani halunnut kertoa teille kovinkaan suoraan, että miten en viihtynyt Pariisissa, sillä en halunnut leimata Pariisia kaupunkina, tai että olisitte ajatelleet, että olen koko ajan surullinen ollessani kaupungissa. Vaikka joskus toki todella vaikeaa olikin, mutta päällimmäisenä tunteena on kumminkin kiitollisuus, että olen saanut asua Pariisissa, oppinut kielen ja kulttuurin, tavannut ihania ihmisiä ja oppinut itsestäni paljon.

Jos jotain viime vuodesta jäi päällimmäisenä mieleen, oli se ystävyys sekä odotus. Tein ystävieni kanssa paljon erilaisia asioita, sekä odotin seuraavaa paikkaa, jonne asettuisimme asumaan. Vaikka joskus odottaminen vaikeaa olikin, on vuoteen mahtunut niin älyttömän monta upeaa asiaa, jotka olen kokenut odotellessani. En siis unohtanut elää, vaikka jonkinlaisessa välitilassa olinkin. Tämä on ehkä sellainen oppi, jonka toivon, että moni teistä muistaa, että elää ei saa unohtaa, vaikka etsisi sitä elämänkumppania, uutta työpaikkaa, omaa kaupunkia tai terveellisempää elämää.

En tiedä onko tämä nyt oikeaoppinen termi, mutta itse ainakin olen kokemusperäinen ihminen, joka yrittää saada parasta pienestäkin asiasta. On se sitten aamiainen, kattaus tai road trip, ilo on otettava irti jokaisesta hetkestä. Tämä asenne on sellainen, jonka toivon aina säilyttäväni joten tässä teille vuoden 2017 parhaimmat hetket.

Vuosi 2017 alkoi New Yorkista ja yhteisellä aamukävelyllä Central Parkissa. Jos joku tunne siivitti vuoden alkua, oli se onnellisuus siitä, että uskallamme elää niin kuin itse haluamme ja toteuttaa omia toiveitamme.

Avec Sofie blog l Year 2017

Helmikuu on Pariisissa usein jo kevättä ja sen takia viiletin töihin välillä korkokengissä, vaikka talvikuukausia elettiinkin. Olin onnekas siinä mielessä, että työpaikkani sijaitsi 10 min kävelymatkan päässä kotoa ja ikkunani näyttivät suoraan Oopperan portaille. Uskon, että lyhyempää työmatkaa tai upeampaa ikkunanäkymää en enää ikinä saa. Kuvassa näkyvät vuoden, jos ei elämäni lempikengät, Aquazurran avokkaat.

Avec Sofie blog l Year 2017

Maaliskuussa kävimme katsomassa uutta asuntoa Pariisista. Silloin vielä luulimme, että jäämme kaupunkiin ja oli 30 minuutista kiinni, että olisimme jääneet Pariisiin asumaan. Yksi puhelinsoitto muutti kaiken ja jos sitä soittoa ei olisi tullut, asuisimme nyt ehkä yhdessä Pariisin unelmaosoitteissani, Place des Victoireissa.

Avec Sofie blog l Year 2017

Vuoden ihanin aamiaisidea tulee maaliskuulta, ja Marcellen egg in a hole -leipänen pääsee kyllä kokeiluun myös ihan kotikeittiössä piakkoin. En tiedä monta kertaa kävin kyseisen leipäsen syömässä, mutta uskon, että kymmeniä. Marcelle on myös yksi lempiaamiaispaikkani Pariisissa, joten se kannattaa käydä kurkkaamassa.

Avec Sofie blog l Year 2017

Maaliskuussa kävimme myös Amsterdamissa viettämässä pääsiäistä ja syömässä De Plantagessa. Tuolloin kippistelimme Sveitsille ystäviemme kanssa. Little did I know.

Avec Sofie blog l Year 2017

Jo perinteeksi muodostunut tapa viettää vappua on juhlia sitä Etelä-Ranskassa ystävien kanssa. Niin tehtiin myös viime vuonna ja samalla koettiin yllättävä picnic-ajelu ihanalla puuveneellä. Kävelin rantaan ja aloin avoimesti ihailemaan puuvenettä ja sen kippari kysyi kiitokseksi haluaisinko kyytiin. Nappasin raksut terassilta, viinit ja coolerit ravintolasta ja näin vietettiin upea veneretki vapun kunniaksi.

Avec Sofie blog l Year 2017

Vuoden lempidokumentti oli ehdottomasti BBC:n HyperNormalisation, joka käsitteli Lähi-Itää ja miten vääristyneet kuvat meillä saattaa joskus asioista olla. Se miten mietimme, että jokin asia ei kosketa meitä, kun se on kaukana tai erilaista, on jotain sellaista mitä en henkilökohtaisesti voi ymmärtää.

Avec Sofie blog l Year 2017

Toukokuussa olin myös Suomessa ja yksi ihanimmista asioista mitä kevään ja kesän aikana tuli tehtyä, oli käydä aamutreffeillä Altaalla uimassa. Siis mikä euforia tuleekaan aamuisesta uinnista, kun samalla katselee heräävää kaupunkia. Uintia ihanampaa taisi kumminkin olla seura, sillä uimatreffien kautta myös vaihdettiin kuulumiset kivasti.

Avec Sofie blog l Year 2017

Matkailin vuonna 2017 jonkin verran ja yllättävin kohde taisi olla Bulgarian Sofia. Vuoden mahtavin yhteistyö oli InvestEU ja yhteistyön takia matkasin nimenomaan Bulgariaan ja loppuvuodesta vielä Brysseliin.

Kesän aikana laitettiin terassi ja puutarha kuntoon ja onnistuin ensimmäisen kerran istutuksissani. Olin ehkä hivenen ylpeä omasta puutarhastani ja sitä kyllä esiteltiin ja ihailtiin joka aamu, kun sipulit kasvoivat ja mustikat värjäytyivät siniseksi. Terassi saatiin sisustettua myös kauniiksi ja siitä tulikin onnenkeidas, kun se vihdoin alkoi tuntua omalta paikalta.

Avec Sofie blog l Year 2017

Avec Sofie blog l Year 2017

Kesän aikana meillä kävi paljon ystäviä läheltä ja kaukaa. Sain yhden parhaimman ystävistäni Dubaista kylään ja samalla ihmeteltiin sitä, miten paljon on muututtu ihan lyhyessä ajassa juuri asuinpaikan mukaan. Kiitimme toisiamme ystävyydestä ja siitä että kumpikin on ollut aina tukena, kun sitä on tarvittu.

Avec Sofie blog l Year 2017

Kesän aikana matkailtiin lähiseuduilla ja vietettiin päivä myös Saint-Tropezissa. Minulla oli kuulopuheiden ja omien mielikuvien takia kylästä ehkä hieman negatiiviset fiilikset ja sen takia en ikinä aiemmin ollut siellä edes käynyt. Taas tuli heitettyä omat mielikuvat äkkiä mielestä, sillä Saint-Tropez oli ainakin heinäkuussa keskellä päivää todella viehättävä.

Avec Sofie blog l Year 2017

Heinä-elokuussa kävimme myös road tripillä keskellä Provencea ja elämäni ihanin boutique bnb löytyi keskeltä vuoristoa. Edelleenkin lämmöllä mietin tuota paikkaa ja sen sveitsiläisiä omistajia. Jos joku uniikkikohde pitäisi teille suositella, olisi se nimenomaan Metafort BnB. Paikka on matkan takana, mutta jokaisen kilometrin arvoinen.

Avec Sofie blog l Year 2017

Elokuussa lomamatkan jälkeen Sveitsin muuttohaaveet laitettiin laatikkoon ja alettiin valmistautumaan Amsterdamissa asumiseen. Elokuussa laitettiin muuttomoodi päälle ja viisumihakemukset menemään.

Avec Sofie blog l Year 2017

Syyskuussa Carita tuli vielä moikkaamaan minua Etelä-Ranskaan ja saimme nauttia vielä hetken kauniista ilmasta ja kesäisestä fiiliksestä. Jos jostain olen ystävälleni kiitollisuuden velassa, on se kaikesta tuesta ja tsempeistä aina isojen päätösten edessä.

Avec Sofie blog l Year 2017

Olen todella nirso italialaisten ravintoloiden suhteen, mutta jos jotain paikkaa Pariisissa suosittelen, on se Pink Mamma. Pink Mamman sisustus on myös jotain ihan omaa luokkaansa – ihan kun olisi Toscanassa. Pariisissa varsinkin saa olla ravintoloiden kanssa tarkkana, sillä turismin takia tulijoita riittää, oli taso sitten millainen tahansa. Pink Mammaan on tulijoita, mutta onneksi taso on myös pitänyt.

Avec Sofie blog l Year 2017

Lokakuussa käväisin kaksi kertaa Kööpenhaminassa ja molemmilla kerroilla vietin mitä ihanimpia hetkiä. Mieheni kanssa ihailimme Tivolia väri- sekä kurpitsaloistossa, sillä huvipuisto oli puettu Halloween pukuun.

Avec Sofie blog l Year 2017

Marraskuussa koitti suuri päivä, sillä muuttotavaramme saapuivat Amsterdamiin ja sanoimme Pariisilaiselämälle hyvästit. Tämä paikka on vain tuntunut minusta aina kodilta ja olen näin reilun kuukauden kokemuksella asettunut tänne todella hyvin. Olen liikkunut, nukkunut, nauranut enkä ole itkenyt vielä kertaakaan muuten kuin onnesta.

Avec Sofie blog l Year 2017

Avec Sofie blog l Year 2017

Marraskuu meni hujauksessa muuttolaatikoita purkaessa, sekä uutta sivustoa koodatessa. Joulukuussa olikin blogimuuton aika Asennemedian alle ja kun kaikki muutot oli tehty onnistuneesti, oli aika juhlia Suomea. Ystäväni järjesti kyllä tämän vuoden upeimmat juhlat ja Kattilahallissa meitä juhlijoita oli yhteensä 200. Suomen Itsenäisyysjuhlat olivat joka tavalla ehkä tämän vuoden yksi kohokohdista. Harvemmin sitä tulee Finlandia Hymniä kuunneltua yhtä hartaasti ja vedet silmissä.

Joulu vietettiinkin sitten tänä vuonna kahdestaan kotosalla ja en kyllä ole aikoihin ollut näin levänneenä ja rauhallisin mielin jouluna. Päätös olla matkustamatta minnekään oli kyllä parhain päätös aikoihin.

Avec Sofie blog l Aikuisten joulu

Uuta vuotta juhlittiin ystävien kanssa kotosalla kokkaillen ja vuoden parhain ruoka on ehdottomasti tänä vuonna ollut duck confit. Teimme ankkaa tammikuun alussa ja nyt joulukuussa kahtena päivänä peräkkäin enkä kyllä ole yhtä hyvää ruokaa saanut edes ravintolassa. Tästä tulette saamaan vielä reseptin ja uskon, että ankka purjolla ja luumuhillolla vie myös teidän kielen.

Avec Sofie blog l Year 2017

Ihanaa uutta vuotta ja kiitos kun olette pysyneet mukana kanssani näinä kaikkina vuosina!

Please leave a comment

Last Friday in Paris

Pakkailujen ja kaiken muun lomassa vietimme tällä viikolla myös viimeisen perjantain Pariisissa. Pidempään blogiani lukeneet tietävät, että perjantait ovat yleensä olleet meidän date night -päiviä. Viimeinen perjantai-ilta kului siis yhteisen illallisen merkeissä.

Avec Sofié blog l Last Friday in Paris

Meinasi jäädä nämä kuvat julkaisematta tärähtäneiden kuvien ja roskaisen maan takia. Mutta sitten mietin että, sellainen Pariisi on. Vähän tärähtäneen boheemi ja paikoittain aika roskainen. Menkööt siis tämän kerran ;)

Avec Sofié blog l Last Friday in Paris

Takana näkyy Rue Bachaumont, joka on kotikatuni. Kotikatuni on Rue Montorgueilin sivukatu, mutta en ole sitä yksityisyyteni takia aiemmin teille kertonut. Rue Montogueil on monesta asiasta tunnettu, mutta tunnetuin teos kadusta taitaa olla Claude Monetin pensselistä. Kadulta löytyy myös suklaapuoti sekä leipomo, jotka ovat tehneet herkkuja Marie Antoinettelle. Paljon historiaa liittyy siis noille kohta entisille kotikulmille.

Avec Sofié blog l Last Friday in Paris

Historia on ollut kouluaikoina yksi lempiaineistani ja sen takia Pariisissa asuminen on ollut mielenkiintoista. Ne luetut kirjat ovat konkretisoituneet, kun on käynyt eri paikoissa ja nähnyt esimerkiksi viinikellarin salakäytävän joka on vienyt aikoinaan Louvreen.

Avec Sofié blog l Last Friday in Paris

Amsterdamissa minua odottaa taas uudet historian kappaleet ja yksi ehkä mielenkiintoisimmista asioista on, että Anne Frankin kotitalo on parin sadan metrin päässä kodistamme. Olen lukenut Annen päiväkirjan monen monta kertaa aiemminkin, mutta ehkä luen sen taas uudelleen vähän erilaisesta näkökulmasta. Hollannilla on muutenkin historiallisesti niin paljon annettavaa ja varsinkin New Yorkin historia ja Hollannin vaikutus kaupungin syntyyn on jotain sellaista, josta toivon lukevani ja oppivani paljon lisää.

Jos ja kun tulette Pariisiin, toivon että käytte näillä kotikulmillani. Korttelista löytyy paljon ihania ravintoloita, sekä söpöjä liikkeitä. Kortteli on ihan Louvren kulmilla, eli museokierroksen jälkeen voitte tulla katsomaan Monetin maalaamaa katua ja miltä sama katu näyttää melkein 150 vuoden jälkeen.

Tämä postaus ei varmaankaan jää viimeiseksi Pariisi-postaukseksi, mutta kovin montaa niitä ei enää ole tulossa. Jos Pariisi-vinkkejä kaipaatte, niin Paris Lately -sarjastani niitä voitte lueskella tai Paris -tagin alta löytyy monta Pariisiin liittyvää juttua. Instagramista löydätte myös vinkkejä #avecsofieinparis -tagin kautta.

 

Please leave a comment

Pariisilaisista epämukavuuksista mukavuuksiin

Annastiina Heikkilä kirjoitti hetki sitten kolumnin: ”Kun suomalainen vaatii sohvan, ranskalaiselle riittää jakkara – pariisilainen ei mukavuudesta perusta”, jossa ainakin minun mielestäni kiteytyy kaikki se mitä Pariisissa asuminen on minulle opettanut. Et voi saada täällä suomalaista elämää, vaikka kuinka yrittäisit. Moni joka ei ole koskaan ulkomailla elänyt ns. perusarkeaan, ei välttämättä ymmärrä miten sitä samaa arkeaan ei voi siirtää toiseen maahan.

Suomessa lähes jokaisella on esimerkiksi auto, mutta Pariisissa tai Amsterdamissa ei autolla käytännössä tee mitään, se itseasiassa tuo enemmän päänvaivaa, kun helpotusta. Tämä on esimerkiksi sellainen asia mitä joudun selittämään monesti, että miksi meillä ei ole autoa.  Parkkipaikkoja kun ei ole ja kaupunkien infrastruktuuri on sillä tavalla rakennettu, että paikasta toiseen pääsee metrojen, bussien, Überien tai sähköautojen kanssa helposti paikasta toiseen. Hyvä esimerkki tästä on, kun siirsin Fifini Luxemburgista Pariisin viikoksi, maksoin parkkihallipaikasta 70 euroa päivältä. En voinut Fifiäni minnekään muualle parkkeerata parkkipaikkojen puutteen takia enkä myöskään halunnut, että Fifiäni kolhittaisiin paikallisen parkkeeraustekniikan takia.

Avec Sofié blog l Pariisi

Kun muutin Pariisin, sanoi ranskalainen (mutta myös muualla asunut) työkaverini minulle, että minun pitää opetella vaatimaan asioita kovaan ääneen, sillä kukaan ei vapaaehtoisesti auta minua missään. En aluksi oikein ymmärtänyt mitä hän tuolla tarkoitti, mutta ehkäpä se siinä vuoden sisällä kävi selväksi, että asioita ei hoideta mukavuudella, joustavuudella tai maalaisjärjellä, vaan auktoriteetti ja hierarkiaportaat tulivat aika nopeasti vastaan missä tahansa tilanteessa. Työkaverini sanoi minulle, että opettele kommunikoimaan niin, että ymmärrät että missä esimerkiksi postivirkailijan hierarkia menee ja heität pallon takaisin. Täten olenkin kysynyt aina siitä lähtien, ”miten sinä voit auttaa minua, että asia saadaan hoidetuksi.” Kuulostaa suomalaisittain älyttömältä, mutta edes postipakettia et aina välttämättä saa ilman vääntöä, vaikka sinulla olisi lähetyksen numero. Kaikkeen kun on aina ratkaisu, riippuu kulttuurista, että miten sinne maaliin päästään.

Avec Sofié blog / Kitchen ideas

Kun katson suomalaisin ja puolittaisin amerikkalaisin silmin Ranskaa, huomaan suuren eron. Yhdysvalloissa ja Suomessa halutaan kehittyä koko ajan kaikessa. Sen huomaa jo jenkkifirmoissa, kun organisaatio laitetaan usein uusiksi melkeinpä vuosittain. Ranskassa taas olen monesti huomannut, että täällä ei haluta monenkaan asian muuttuvan vaan moni asia tehdään niin kuin on aina tehty. Heikkilä puhuu artikkelissaan mukavuudesta Suomen ja Ranskan välillä ja kai tässä kohtaa ranskalainen mukavuus tulee esiin. Mukavuus täällä ei näy isoissa asunnoissa tai pihoissa, mutta muuttumattomissa tavoissa. Kai herra Macron yrittää hieman murtaa monia eri rakenteita ja muuttaa Ranskaa, mutta saa nähdä miten hän onnistuu. Toivon sydämestäni, että hän niin tekee.

Heikkilä nosti artikkelissaan myös esiin sen, miten suomalainen rakastaa niin sanotusti tylsää arkea ja rakentaa onnensa kodin ja työn välille, kun taas ranskalainen hakee sitä mielihyvää nimenomaan kauneudesta ja nautinnosta. Oli se nautinto millaista tahansa, siihen suhtaudutaan suurella intohimolla. Tämä on itseasiassa sellaista mistä olen ranskalaisille kiitollinen, että olen oppinut nauttimaan pienistäkin hetkistä. Aina ei tarvitse olla jonkun syntymäpäivä, että sen samppanjan voi avata, vaan kun esimerkiksi pakkailimme ja kävimme läpi tavaroitamme, mieheni sanoi, että tässä kohtaa ranskalainen avaisi samppanjan. Suomalainen ei ehkä niin muuttolaatikoiden keskellä tekisi, mutta ranskalainen kylläkin. Näköjään myös amerikkalainen.

Avec Sofié blog l Pariisi

Monesti ranskalaisia parjataan aika monesta asiasta, mutta on ainakin yksi asia mikä saa minut tuntemaan täällä kotoisammaksi kuin Suomessa, ja se on yleinen ystävällisyys ja small talk. Ranskalaisten käytöstavat ovat ehkä suomalaisittain aikamoista politikointia, mutta ainakin näin omista lähtökohdistani katsottuna, olen oppinut paljon hyvää. Tämä piirre ranskalaisissa on jotain sellaista, jonka toivoisin myös säilyvän omassa käytöksessäni sekä siirtävän myös eteenpäin. Enää en sano, että ”sori mulla on kauhea kiire” kenellekään. Olen oppinut, että kaikilla on loppujen lopuksi kiire, toiset vain pysähtyvät ja löytävät sen ajan puhua. Sen ajan löytäminen on osa ranskalaisia käytöstapoja.

Avec Sofié blog l Pariisi

Moneen asiaan tottuu, kun asuu eri kulttuureissa ja näkee eri tapoja toimia. Ei ole oikeaa tai väärää, on vain erilaisia toimintatapoja. Se on äärettömän silmiä avaavaa, kun joutuu uusien tapojen keskelle. Joka päivä on kuin pieni ihmeellinen oppimatka, kun asut poissa kotimaasta. Mukavuusalueelta joudut pois jo ihan kielellisten erojen takia. Heikkilä on ilmeisesti oppinut lukemaan kirjaa seisaaltaan metrossa, itse en ihan niihin epämukavuusasteille päässyt. Olen kävelevää tyyppiä ja minä mieluummin kävelen epämukavasti sateessa, kuin seison ahdetussa metrossa.

Please leave a comment

My last days in Paris

Otsikkokin sen varmasti kertoo, elelen nimittäin viimeisiä päiviäni Pariisissa. Ilmassa on kesäisen ilman lisäksi myös haikeutta uuden alun edessä. Jokainen tekemäni juttu on niin sanotusti viimeinen kerta. Viimeinen ostettu kukkakimppu läheisestä kukkakaupasta. Viimeinen iltakävely kaupungin läpi. Viimeinen illallinen japanilaisessa ravintolassa… Viimeinen…

Varmasti tunteet ovat sen takia niin pinnassa, kun Pariisi on saanut tunteeni nimenomaisesti pintaan kaikista voimakkaampana. Olen iloinnut tässä kaupungissa eniten ja samalla tuntenut itseni aika ajoin ihan äärettömän surulliseksi. Olen juhlinut ja pelännyt. Nauranut ja itkenyt. Kokenut sellaisia suuria tunteita joita kokee toivon mukaan jokainen elämässä.

Avec Sofié blog l My last days in Paris

Avec Sofié blog l My last days in Paris

Mieheni sanoi, että Pariisi on minulle kuin huono, mutta intohimoinen parisuhde. Sellainen, josta tietää, että siitä on pakko päästää irti tai muuten käy huonosti. Mutta myös sellainen jossa on myös paljon hyvää. Niissä hyvissä hetkissä olen ajoittain unohtanut, ne itkuisimmat illat, mutta kun ne itkut ovat tulleet, en aurinkoa ole nähnyt sumun tieltä, vaikka se on paistanut kirkkaalta taivaalta.

Avec Sofié blog l My last days in Paris

Avec Sofié blog l My last days in Paris

Moni on kysynyt, että miksi en viihtynyt Pariisissa. En osaa oikein sitä itsekään sanoa yksiselitteisesti. Suurimmat ongelmani olivat ehkä saasteet ja asioiden toimimattomuus. Yksi asia oli myös se, että tulin tänne ns. odottamaan seuraavaa kohdetta. Ja jokainen joka elää expat-perheessä tietää, miten ikävää se odottaminen on, kun et itse voi siihen vaikuttaa minne menet seuraavaksi. Olet vähän, kun juna-asemalla, mutta et tiedä ollenkaan, milloin se juna tulee, vai tuleeko sitä ollenkaan.

Avec Sofié blog l My last days in Paris

Avec Sofié blog l My last days in Paris

Kun kerroin hetki sitten muutostamme, sain muutamalta teiltä ihania viestejä. Expat-elämässä elävät lukijani olivat aistineet, että muutosta on ilmassa, kun blogin sävy muuttui aika pintapuoliseksi. Oli jopa helpompi puhua ihmisten kanssa, jotka elävät tällaista samanlaista arkea toisessa maassa, kuin vaikka tuttujen kanssa. Aina kun ei jaksanut vastailla kysymyksiin joihin ei tietänyt vastausta. Samassa elämäntilanteessa olevat, kun ymmärtävät, että niitä vastauksia ei ole.

Avec Sofié blog l My last days in Paris

Tällä hetkellä elän tavaroiden keskellä odottelemassa muuttomiehiä. Itse pakkaan rakkaimmat, eli astiani, mutta jampat saavat hoitaa kaiken muun. Mieheni on reissussa muuttomme aikana, joten suljen oven Ranskassa sekä avaan uuden oven Hollannissa itse. Jännittävää.

Olemme onneksi saaneet muilta expat-ystäviltämme paljon apua kaikessa. Neuvoa muuttofirman valinnasta aina parhaimpaan Internet-liittymään. Pieniä asioita, mutta kun menee uuteen mahaan ei sitä tiedä esimerkiksi, että mihin pankkiin ei kannata mennä ja mistä kannattaa ottaa vakuutukset tai sähkösopimukset. Olen kiitollinen jokaisesta pienestäkin neuvosta, jonka olen saanut.

Vaikka nyt on vähän haikea mieli, tiedän, että pääsen Pariisiin junalla, jos siltä tuntuu. Samoin kesäkotimme jää meille, joten happy place on edelleen pystyssä, vaikka Pariisin kotia ei enää olekaan. Haikeutta tässä muutossa tosin helpottaa, että meitä odottaa mitä ihanin koti Amsterdamissa kanaalin varrella. Olen kodistamme aika äärettömän onnellinen, sillä löysimme mitä mahtavimman lasikattoisen ”kasvihuonekodin”.

Vaikka postauksen sävy on haikea, olen muutostamme enemmän kuin onnellinen. Mutta niin kuin minkä tahansa ison muutoksen edessä, käy läpi kaiken tunteiden kirjon. Vaikka tämä on yhden aikakauden loppu, pitää ajatella enemmänkin, että tämä on uusi alku.

Please leave a comment

Jos haluaa muutosta, pitää muuttua (ja muuttaa)

Minulle oli oikeastaan alusta asti selvää, että Pariisiin emme ole jäämässä. Pariisilainen elämäntyyli ei vain oikein ole minua. Kertomalla omia mielipiteitäni näissä asioissa, en lynkkaa toisten elämäntapoja, kerron vain mitä minä haluan elämältäni. Me olemme jokainen erilaisia, joten toivon, että kukaan ei ota henkilökohtaisesti sitä asiaa, että en viihtynyt Pariisissa. Näin olen myös sanonut ranskalaisille ystävilleni ja he ovat ymmärtäneet minua. En myöskään ota itseeni, jos joku ei pidä Suomesta, me olemme jokainen erilaisia ja arvostamme eri asioita. Tärkein asia on arvostaa ihmistä vierellä ja heidän toiveitaan.

Koska en voinut saada Pariisissa niitä asioita mitä toivoin, oli meidän pakko muuttaa. Monesti sitä kuulee ihmisten valittavan parisuhteesta, työpaikasta ja omasta elämästä, vaikka se valittaminen kannattaisi vaihtaa tekemiseen. Mikään ei muutu, jos et sinä muutu tai muuta asioita. Niin se vain on.

Avec Sofié blog l My life in Amsterdam

Mitä sitten odotan uuden kotimaani muuttavan elämääni? Olen koti-ihminen, niin kuin aika moni meistä suomalaisista. Siinä missä pariisilaiset alkavat valua kahdeksan maissa illallisille, minä alan tekemään iltatoimiani. Minä rakastan ruoanlaittoa enemmän kuin ravintolassa istumista. Näitä asioita ja paljon muuta odotan uudelta kotimaaltani.

Emme käytännössä ikinä syö yhdessä arkena mieheni kanssa, joten ihan perustavanlaatuinen aamupalahetki on jotain sellaista mitä olen kaivannut. Nyt kun tulemme asumaan Hollannissa, on mieheni enemmän kotona, joten yhteisiä aamupalahetkiä tulee olemaan enemmän. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta kaipaan sitä, että saan puristaa hänelle sitruunamehun ja sitä, että hän tekee minulle kahvin.

Avec Sofié blog l My life in Amsterdam

Koti, jonka alla ei ole metroa. Yksi tärkeimmistä asioista mitä uudelta kodiltani odotan, on, että kodin alla ei mene metrolinjoja. En ollut aiemmin edes ajatellut, että miltä tuntuu, kun kodin alla menee kolme metrolinjaa. Metrolinjat yhdistettynä 1700-luvun rakennukseen, ovat huonoyhdistelmä ihmiselle joka haluaa nukkua hiljaisuudessa.

Toinen kriteeri kodille olivat laadukkaat ruokakaupat. Niitä tosin on Amsterdamissa enemmän kuin voisin pyytää ja kävin eilen tekemässä pienen iltakävelyn ja kartoittamassa, että mikä on lähikauppani ja miten pääsen sinne kätevimmin.

Avec Sofié blog l My life in Amsterdam Avec Sofié blog l My life in Amsterdam

Suomalaisena koti on äärettömän tärkeä paikka ja sen takia me olemme olleet aika valikoivia uuden kotimme takia. Pariisissa elämäntyyli ei ole samanlainen mitä Suomessa, joten kodit eivät ole ehkä ihan samanlaisilla asioilla varustettuja mitä sitä odottaisi. Hollannissa taasen, kodit ovat todella hyvin varusteltuja ja pinta-ala on järkevästi käytetty.

Ilman puhtaus on jotain sellaista mitä olen kaivannut. Pariisissa kun juoksin aamulenkkejä Louvren vierellä, olivat kuvat kauniimpia mitä ehkä todellisuus. En ole aiemmin edes ajatellut, että Euroopassa voi ilman laatu lähennellä Kiinan suurimpien kaupunkien tasoa, mutta näin se Pariisin kohdalla on. Amsterdamissa ihmiset pyöräilevät ja kanaalien sokkeloissa autoilu on muutenkin aika vaikeaa, joten uskon ilman laadun olevan puhtaampi Amsterdamissa mitä Pariisissa.

Vaikka suorapuheisuus on meille suomalaisille hyve, saatan tulla kaipaamaan ranskalaisten pulputusta hivenen. Miehelleni hollantilaisten suoruus ja ”paleo-puhetapa” voi tosin olla hivenen haastava. Itse tosin olen iloinen, kun aikaa ei mene turhaan ”ooh la la”-voivotteluun vaan puhutaan niistä asioista, jotka ovat tärkeitä. Amsterdamissa tosin tuntuu monesti, kuin olisin New Yorkissa, sillä kaikki puhuvat niin hyvin englantia ja yleinen fiilis on hilpeä. Jopa lipuntarkastaja naureskeli minulle ystävällisesti eilen, kun en ymmärtänyt miksi junalippu ei toiminutkaan metrossa, kun vaihdoin kulkuvälinettä.

Haluan painottaa näissä teksteissäni, että vaikka en Pariisissa suuremmin viihtynytkään, on se silti ihana kaupunki ja minulle jää sinne paljon mahtavia ihmisiä ja paikkoja joita tulen kaipaamaan. Asioissa on aina vähintään kaksi puolta ja vaikka hihkun nyt onnesta, tulee olo varmasti olemaan haikea sillä hetkellä, kun suljemme Pariisin asunnon ovemme viimeistä kertaa. Siellä olemme nimittäin rakastuneet, rakastaneet, iloinneet, itkeneet ja kokeneet elämän kaiken kirjon. Pariisin koti on myös miehelleni ensimmäinen paikka minkä hän koki kodikseen, joten hänelle muutos tulee olemaan isompi mitä minulle ja minä tiedän, että minun pitää olla hänen tukenaan tässä muutoksessa, samalla tavalla mitä hän on ollut minulle.

Please leave a comment
1 2 3 8