Hollanti on tunnettu kukkasistaan ja vuodenaikojen vaihtuessa, vaihtuvat myös kukkaset kukkakaupoissa ja ihmisten kodeissa. Eri maissa kotien sisutuksissa korostuvat eri asiat ja jos se meillä Suomessa on käytännöllisyys, on se täällä Hollannissa kukkaset. Kun menee täällä kylään, löytyy pöydiltä ja ympäri asuntoja erilaisia ja monesti persoonaan sopivia kukkia. Usein sitä täällä huomaakin ihastelevansa kauniita ja värikkäitä kimppuja ja kukkia, joita ei ole koskaan aiemmin edes nähnyt.

Näin joulun alla ovat amaryllikset löytänyt myös kotiini. Kuvan amaryllikset ovat itseasiassa parin viikon takaisesta kukkakimpusta, mutta pelastin viimeiset kukat kimpusta ennen kuin niiden elinaika olisi päättynyt.

Yöpöytäni on täynnä kaikenlaista ja se näyttää usein kauniilta kaaokselta, sillä kasaan pöydälle kaikkea kirjoista koruihin. Nyt pöydältä löytyy myös joulun alla amaryllikset.

Antiikkisen peilipöytäni olen alunperin löytänyt Pariisista yhdestä vaateliikkestä, jossa oli loppuunmyynti. Vaatteita en ostanut, mutta kauniin pöydän kannoin mukanani. Onneksi niin, sillä se tuo rosoisuutta tänne muuten niin moderniin kotiin.

Minua on itseasiassa hävettänyt, että en vieläkään ole ostanut sängynpäätyä tai muita huonekaluja meidän makuuhuoneeseen. En vain ole oikein halunnut tehdä mitään asialle, sillä jo tänne muuttaessa tiesin, että muutamme täältä kumminkin omaan kotiin ja se voi olla hyvinkin erilainen mitä tämä koti. Sen takia makuuhuoneen seinät ja sängynpääty ammottavat tyhjyyttään.

Tämän takia pienet tavarat ja kukat tuovat kotoisuutta makuuhuoneeseen vaikka se muuten aika kolkko onkin. Unelmoin kotoisasta makuuhuoneesta ja se onkin ollut yksi kriteeri meidän tulevalle kodille. Tilaa ei tarvitse olla näin paljon, kunhan koti olisi kotoisa.

En ole ostanut kotiin juuri mitään uutta pitkään aikaan. On jollain lailla jopa hieman odottava olo, sillä haluaisin löytää oman unelmieni asunnon Amsterdamista. Olen iltaisin aina silloin tällöin alkanut katselemaan asuntoja, mutta kun viihdymme tässäkin niin hyvin, niin mikään kiire ei sinällään ole. Lähinnä sitä haluaisi oman ja pysyvän kodin, sillä Amsterdam on meidän kotimme ainakin seuraavat vuodet.

Jos ette ole tähän mennessä sitä jo huomanneet, olen pientavaran keräilijä. Olen kotona saanut lempinimen glass curator, sillä keräilen varsinkin lasiesineitä. Olen tehnyt niin aina ja muuttokuormia pakatessa olen aina luvannut, että nyt en enää osta yhtäkään kuppia tai kippoa, jos en jostakin luovu.

En ole välttämättä heti ensimmäisenä ostamassa punaista sohvaa tai sinisiä keittiönkaappeja, mutta lasiesineissä pidän väreistä ja muodoista. Pidän siitä, että antiikki-kristallia voi sekoittaa modernien lasi- sekä metalliesineiden kanssa.

Tänä kesänä olen ihastellut (ja myös aiemmin) Iittalan Kastehelmi-vaasia. Olen aivan totaalisen rakastunut tähän vihreään sävyyn ja toiveissa olisikin, että tämä samainen vaasi tulisi myös uudessa raikkaassa sinisessä sävyssä, joka näkyy uudessa Ultima Thule  sade-versiossa. Olen täysin ihastunut näihin Iittalan uusin väreihin, jotka eivät ole niin räiskyviä, vaan enemmänkin murrettuja pehmeitä sävyjä.

Olen viime aikoina käynyt myös kirppu- ja antiikkitoreilla etsimässä löytöjä. Amsterdam on ihan mieletön monessa suhteessa, mutta antiikkitorit ja – kaupat ovat mielettömiä aarreaittoja minunlaiselle ihmiselle. Sohvan ja tuolin lisäksi olen löytänyt pieniä antiikkisia esineitä ja pöydällä näette korurasian, vaasin sekä hopeisen voirasian.

Antiikkiesineiden alla on myös tänä kesänä ostamani Normann Copenhagenin metallinen tarjotin. Olen usein näissä lasiesineissä ja muutenkin ehkä sisustuksessa klassisen ja modernin välimaastossa. Suurimmalta osaltani olen moderni ihminen, mutta pienien lasiesineiden kohdalla pidän myös klassisista esineistä.

Lasien lisäksi keräilen myös erilaisia kaatimia. Pöydältä löytyy HAY:n versio kaatimesta, jonka olen ostanut myös tänä kesänä. Kaadin olisi kaunis myös vaasina, mutta vielä olen käyttänyt sitä pelkästään vesikannuna.

Pöydältä löytyy myös jotain todella yllättävää minulle, joka ei niinkään pidä värikkäistä printeistä. Arabialla oli tänä kesänä (voi olla vieläkin) Paratiisi-sarjan lautasia ilman värejä myynnissä. Ostin kuvan lautasen ns. kakkulautaseksi, mutta jälkikäteen ajateltuna, olisi pitänyt ostaa lautaset ruokalautasiksi. Värikästä versiota en Paratiisista näe itselläni, mutta tämä väritön versio on äärettömän kaunis.

Follow me on:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin,  SoundCloud and Twitter