Olen miettinyt usein sitä, että miten maailma muuttuu ja mitä tällä hetkellä teemme, ei välttämättä tehdä enää kymmenen vuoden päästä. Kun vertaan omia elintapojani isoäitini nuoruuteen tai aikuisuuteen, ovat ne hyvin erilaiset.

Mietin paljon omia kulutus- ja ruokailutottumuksiani ja viime aikoina olen syönyt yhä vähemmän ja vähemmän lihaa. Vegaaniksi en varmaan ole muuttumassa, mutta kasvisruoka on näkyvästi elämässäni päivittäin. Olen miettinytkin, että onko liha uusi savuke? Minun lähipiirissäni ei ole juuri ketään kuka polttaisi. Tai jos on, on tupakoitsijoita hyvin vähän. En sano, että polttamista nyt pahalla katsotaan, mutta ihmetellään miksi joku edelleen niin tekee, kun vaarat ovat kumminkin tiedossa. Meille kerrotaan melkein kuukausittain lihateollisuuteen liittyvistä skandaaleista, epäkohdista ja vaaroista, niin mietinkin, että tulevatko vaikkapa viime vuosina syntyneet lapset ihmettelemään, jos heidän mumminsa syö lihaa? Vaarat kun me tiedettiin.  En esimerkiksi syö myöskään kalaa käytännössä enää ollenkaan, sillä se ei näytä tiskillä yhtä tuoreelta mitä minun lapsuudessani suoraan Saimaasta nostettuna. Ranskassa menuja lukeneena ”saumon norvège” löytyi melkein jokaisesta menusta ja ihmettelin sitä aluksi. Minulle kun oli pienestä pitäen kotona iskostettu, että norjalaista lohta ei tulisi koskaan syödä. Tällaisissa asioissa huomasin, että minun oli vaikea välillä vaikea olla Ranskassa, sillä tiesin paremmasta. Tiesin puhtaasta kalasta ja lihasta, joten sen takia syöminen ja ruoan laitto oli minulle välillä todella vaikeaa.

Samaa olen miettinyt sokerin kanssa. Lopetammeko tulevaisuudessa sokerin käytön kokonaan? Kun katsoo kuvia 70-luvulta, näkee kun ihmiset olivat hoikkia ja kauniin mallisia. Jotain on kumminkin tapahtunut elimistössämme, sillä harvalla on enää saman mallinen vartalo mitä äidillään 80-luvulla. Oma äitini painoi esimerkiksi raskauden jälkeen viisikymmentä kiloa ja näytti kerrassaan upealta. Ei silloin kun minä olin pieni ollut karkkilaareja, pikaruokaa ja kaikenlaisia sokerijuomia tarjolla koko ajan, joten ihmiset pysyivät siroina ja vartalot kauniin mallisina.

Elin aika normaalin lapsuuden. Meillä oli lankapuhelin ja ensimmäinen tietokone tuli kotiin, kun olin kymmenen. Kun katsoo lapsia tällä hetkellä, monella on jo puhelin ennen, kun he ovat koulussa ja moni oppii olemaan tavoitetavissa 24/7 jos siihen ei puututa. Uskon, että aika harva tulevaisuuden lapsi saa kokea samanlaista ärsykkeetöntä ja jollain lailla vapaampaa lapsuutta.

Mitä puhelimiin ja teknologiaan yleisesti tulee, uskon myös, että tulevaisuudessa ei ole enää samanlaisia kielimuureja mitä minun lapsuudessani. Moni pieni lapsi oppii puhumaan englantia vähän niin kuin huomaamatta pelaillessaan ja selaillessaan erilaisia sovelluksia. Toinen asia mikä varmasti auttaa kielten ymmärryksessä, on erilaiset sovellukset, jotka kääntävät tekstin automaattisesti. Teknologian takia kieltä ei edes tarvitse välttämättä opetella, sillä helpommin ja vaivattomammin saat asiat hoidettua, kun kaivat puhelimen esiin ja avaat kääntämissovelluksen. Vaikka tällä hetkellä olen todella helpottunut, että puhelimessani ja tietokoneellani on kääntämiseen tarvittavat asetukset ja sovellukset, siltikään en unohtaisi kielten opiskelua, sillä kielten kautta oppii myös omasta kulttuuristaan paljon.

Kielten oppimisesta on hyvä siirtyä matkailuun ja luulen, että tulevaisuuden lapset eivät tule kokemaan samassa määrin ryhmämatkailua ja Bamse-clubeja. Matkailu on tänä päivänä niin paljon helpompaa kuin vaikka kaksikymmentä vuotta sitten, sillä lentojen ja hotellien varaaminen on kaikkien ulottuvilla. Muutokset matkailussa näkyvät myös varmasti siinä, että tulemme paljon valveutuneimmiksi ympärillä olevista asioista, kulttuureista ja myös epäkohdista, kun emme matkusta niin sanotusti kuplassa, vaan näemme myös muuta kuin all inclusive -hotellit ja resortit. En esimerkiksi näe ympärilläni pienten lasten perheitä, jotka menevät ryhmämatkoille, vaan matkailutottumukset eivät muutu, vaikka lapsia olisikin. Kaksikymmentä vuotta sitten asiat olivat toisin ja ryhmämatkailu suositumpaa myös nuorten vanhempien keskuudessa.

Kuulun siihen ikäryhmään, joka on käytännössä kasvanut verkkopankkien ja pankkikorttien kanssa, enkä kanna mukanani isoa lompakkoa, vaan korttikoteloa. Minulla on tuskin koskaan käteistä ja välillä olin kirjaimellisesti pulassa Ranskassa, kun kaikissa paikoissa ei hyväksytty pankkikorttia. Pohjoismaissa on mobile payt ja muut ja esimerkiksi Hollannissa ei kaikissa ruokakaupoissa edes huolita käteistä. Uskonkin, että varsinkin pohjolan lapset eivät tule näkemään käteistä kovinkaan useasti ihan pienen ajan kuluessa. Etelä-Euroopassa saattaa mennä hivenen kauemmin, mutta en usko, että suomalainen lapsi tulee näkemään kahisevaa tai kolikoita niin usein mitä minä lapsuudessani.

Yksi asia minkä myös koen eron jo ihan kymmenen vuotta vanhemman seurassa, on työelämän muutokset. Moni ikäiseni on mieluummin pienyrittäjä kuin palkkatyössä yrityksessä. Monelle vapaus merkitsee meriittejä enemmän ja palkkaakin voi parhaimmassa tapauksessa saada enemmän ihan pienyrittäjänäkin kuin, että olisit jonkun toisen palveluksessa. Uskon, että ainakin omassa ikäryhmässäni kokemukset menevät monen asian edelle ja ”eläkkeellä sitten” -lause ei kuullosta kovinkaan mielekkäältä. Sen elämän kun voi kokea nyt ja heti, eikä vasta sitten kymmenen vuoden päästä.

Herättikö ajatuksia? Olisi kiva kuulla mitä olette itse miettineet näiden asioiden tiimoilta.

Follow me on  

Facebookissa, Instagramissa, Pinterestissä, Bloglovinissa,  SoundCloudissa ja Twitterissä.