Hotel du Cap-Eden-Roc – one of the gems in South of France

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Niin kuin eilisessä postauksessa kerroin, vein mieheni syntymäpäivälounaalle Cap-Eden-Roc -hotelliin. Hotellin on noin 1,5 tunnin ajomatkan päässä Monacosta ja Nizzasta sinne ajaa varmaankin noin 45 minuutissa. Hotelli on suojaisassa paikassa, joten auto tarvitaan, jos sinne aikoo lounaalle mennä.

Olin nähnyt upeita auringonlaskuisia kuvia nimenomaan hotellin uima-allas alueelta, mutta koko hotellin ympäristö on todella upea. Hyvin samanlainen mitä lempipaikkani Grand Hotel Cap Ferratin ympäristö. Paljon vihreää kaikkialla sekä meri avautuu terassin ja uima-altaan edessä.

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

 

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

On sanomattakin selvää, että hotellin palvelu ja näköalat ovat varmasti maailman upeimpia. Yksi asia minua tosin usein näissä viiden tähden hotelleissa harmittaa, ja se on ruoka. Kun menet tällaiseen paikkaan ja kaikki muu on niin tip top, niin miksi ruoka lähes poikkeuksetta tuottaa pettymyksen. En nyt sano, että ruoka oli syömäkelvotonta, mutta kyllä sitä muutakin odottaa kuin pihviä ja ranskalaisia. Tämä ruokaan pettyminen on lähes poikkeuksetta sääntö näissä upeimmissa hotelleissa Etelä-Ranskassa.

Tiedän tosin, että olen pilalle hemmoteltu mitä ruokaan tulee, sillä parhaimmat ystävät kokkaavat kotikeittiössä maistuvampia ja esteettisesti kauniimpia annoksia mitä yhdessäkään näissä hotellissa tarjoillaan. Myönnän siis, että vika voi olla tässä kohtaa ihan syöjässäkin. Onneksi listalta löytyi samppanjaa mitä histamiiniongelmainen sai juoda sekä jälkiruokalautanen oli varmasti yksi kauneinpia mitä olen koskaan nähnyt ;)

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Viime vuonna vappuna olimme myös viiden tähden hotellissa lounaalla ja ystäväni tilasi hummerisalaatin. Salaattia oli kyllä ja pari palaa appelsiinia, mutta vain yksi pala hummeria. Siitä lähtien kun ruoka on tuottanut pettymyksen ravintolassa, niin sanomme, että ”I think I just got lobster salad” :D. Mutta tässä ruoka-asiassa syy on nimenomaan siinä joka on lautasen toisella puolen, sillä olen vain syönyt niin ihania illallisia paljon vaatimattomissa paikoissa. Tämän takia mietin, että miten näissä hotelleissa ei uskalleta kokeilla uusia makuja tai ottaa vaikutteita muualta? Miksi pysytään perinteisessä steak and fries -annoksissa?’

Jos mennään lautasia kauemmaksi ja katsotaan hotellia kokonaisuutena, on se varmasti kokemuksena hyvin samanlainen kuin La Mas Cadille -hotelli, jossa olimme viime kesänä. La Mas Cadille:ssa on tosin Michelin tähdillä varustettu ravintola, joten ruoka on juuri sellaista mitä hotellilta odottaa. Eli jos olette ruoan ystäviä ja haluatte yöpyä ihanassa hotellissa, olisi La Mas Cadille parempi vaihtoehto kuin Cap-Eden-Roc. Cap-Eden-Roc -hotellissa maksaa varmasti näkymästä, mutta La Mas Cadille:ssa saa paremman kokonaiselämyksen. Tosin en käynyt Cap-Eden-Roc -hotellissa kuin Grill-ravintolan puolella, joten voi olla että hotellin toinen ravintola on ihan eri luokkaa. Haluan vain olla teille rehellinen enkä hehkuttaa ravintolaa turhaan, sillä en halua tuottaa teille pettymystä.

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Kokonaisuutena päivä oli mitä ihanin ja mieheni onnellinen syntymäpäivästään. Kumpikin sai mitä kaipasi, rauhaa ja aurinkoa. Huhtikuun loppu ja toukokuun alku on parasta aikaa Etelä-Ranskassa, sillä turisteja on vähän ja ilma raikas, mutta lämmin.

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Paras päätös oli tulla etelään pidennetyksi viikonlopuksi ja viettää aikaa täällä. Olen ollut aika kiireinen nyt koko kevään, niin tarvitsin pientä breikkiä auringossa ja kauniissa ympäristössä. Onneksi on tällaisia pakopaikkoja jonne mennä, kun sellaisia tarvitsee. Cap-Eden-Roc -hotelli on varmasti rannikon yksi ikonisimmista paikoista ja kyllä siellä mielellään on tunnin tai pari vaikka ruoka ei nyt ihan top olekaan.

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

 

Suosittelen varaamaan varsinkin kesäaikaan pöydän hyvissä ajoin, sillä hotellin terassi on todella suosittu. Huoneet ovat varmasti jo bookattu kesäksi, mutta uskon, että elokuun jälkeen hotellin elo rauhoittuu ja huoneita on vapaana varsinkin syys- ja lokakuussa. Syyskuu on toinen suosikkiaikani olla Etelä-Ranskassa, sillä suurimmat turistimassat ovat poissa ja kuuma ilma on korvautunut raikkaalla, mutta lämpimällä ilmalla.

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment

Pariisilaisista epämukavuuksista mukavuuksiin

Annastiina Heikkilä kirjoitti hetki sitten kolumnin: ”Kun suomalainen vaatii sohvan, ranskalaiselle riittää jakkara – pariisilainen ei mukavuudesta perusta”, jossa ainakin minun mielestäni kiteytyy kaikki se mitä Pariisissa asuminen on minulle opettanut. Et voi saada täällä suomalaista elämää, vaikka kuinka yrittäisit. Moni joka ei ole koskaan ulkomailla elänyt ns. perusarkeaan, ei välttämättä ymmärrä miten sitä samaa arkeaan ei voi siirtää toiseen maahan.

Suomessa lähes jokaisella on esimerkiksi auto, mutta Pariisissa tai Amsterdamissa ei autolla käytännössä tee mitään, se itseasiassa tuo enemmän päänvaivaa, kun helpotusta. Tämä on esimerkiksi sellainen asia mitä joudun selittämään monesti, että miksi meillä ei ole autoa.  Parkkipaikkoja kun ei ole ja kaupunkien infrastruktuuri on sillä tavalla rakennettu, että paikasta toiseen pääsee metrojen, bussien, Überien tai sähköautojen kanssa helposti paikasta toiseen. Hyvä esimerkki tästä on, kun siirsin Fifini Luxemburgista Pariisin viikoksi, maksoin parkkihallipaikasta 70 euroa päivältä. En voinut Fifiäni minnekään muualle parkkeerata parkkipaikkojen puutteen takia enkä myöskään halunnut, että Fifiäni kolhittaisiin paikallisen parkkeeraustekniikan takia.

Avec Sofié blog l Pariisi

Kun muutin Pariisin, sanoi ranskalainen (mutta myös muualla asunut) työkaverini minulle, että minun pitää opetella vaatimaan asioita kovaan ääneen, sillä kukaan ei vapaaehtoisesti auta minua missään. En aluksi oikein ymmärtänyt mitä hän tuolla tarkoitti, mutta ehkäpä se siinä vuoden sisällä kävi selväksi, että asioita ei hoideta mukavuudella, joustavuudella tai maalaisjärjellä, vaan auktoriteetti ja hierarkiaportaat tulivat aika nopeasti vastaan missä tahansa tilanteessa. Työkaverini sanoi minulle, että opettele kommunikoimaan niin, että ymmärrät että missä esimerkiksi postivirkailijan hierarkia menee ja heität pallon takaisin. Täten olenkin kysynyt aina siitä lähtien, ”miten sinä voit auttaa minua, että asia saadaan hoidetuksi.” Kuulostaa suomalaisittain älyttömältä, mutta edes postipakettia et aina välttämättä saa ilman vääntöä, vaikka sinulla olisi lähetyksen numero. Kaikkeen kun on aina ratkaisu, riippuu kulttuurista, että miten sinne maaliin päästään.

Avec Sofié blog / Kitchen ideas

Kun katson suomalaisin ja puolittaisin amerikkalaisin silmin Ranskaa, huomaan suuren eron. Yhdysvalloissa ja Suomessa halutaan kehittyä koko ajan kaikessa. Sen huomaa jo jenkkifirmoissa, kun organisaatio laitetaan usein uusiksi melkeinpä vuosittain. Ranskassa taas olen monesti huomannut, että täällä ei haluta monenkaan asian muuttuvan vaan moni asia tehdään niin kuin on aina tehty. Heikkilä puhuu artikkelissaan mukavuudesta Suomen ja Ranskan välillä ja kai tässä kohtaa ranskalainen mukavuus tulee esiin. Mukavuus täällä ei näy isoissa asunnoissa tai pihoissa, mutta muuttumattomissa tavoissa. Kai herra Macron yrittää hieman murtaa monia eri rakenteita ja muuttaa Ranskaa, mutta saa nähdä miten hän onnistuu. Toivon sydämestäni, että hän niin tekee.

Heikkilä nosti artikkelissaan myös esiin sen, miten suomalainen rakastaa niin sanotusti tylsää arkea ja rakentaa onnensa kodin ja työn välille, kun taas ranskalainen hakee sitä mielihyvää nimenomaan kauneudesta ja nautinnosta. Oli se nautinto millaista tahansa, siihen suhtaudutaan suurella intohimolla. Tämä on itseasiassa sellaista mistä olen ranskalaisille kiitollinen, että olen oppinut nauttimaan pienistäkin hetkistä. Aina ei tarvitse olla jonkun syntymäpäivä, että sen samppanjan voi avata, vaan kun esimerkiksi pakkailimme ja kävimme läpi tavaroitamme, mieheni sanoi, että tässä kohtaa ranskalainen avaisi samppanjan. Suomalainen ei ehkä niin muuttolaatikoiden keskellä tekisi, mutta ranskalainen kylläkin. Näköjään myös amerikkalainen.

Avec Sofié blog l Pariisi

Monesti ranskalaisia parjataan aika monesta asiasta, mutta on ainakin yksi asia mikä saa minut tuntemaan täällä kotoisammaksi kuin Suomessa, ja se on yleinen ystävällisyys ja small talk. Ranskalaisten käytöstavat ovat ehkä suomalaisittain aikamoista politikointia, mutta ainakin näin omista lähtökohdistani katsottuna, olen oppinut paljon hyvää. Tämä piirre ranskalaisissa on jotain sellaista, jonka toivoisin myös säilyvän omassa käytöksessäni sekä siirtävän myös eteenpäin. Enää en sano, että ”sori mulla on kauhea kiire” kenellekään. Olen oppinut, että kaikilla on loppujen lopuksi kiire, toiset vain pysähtyvät ja löytävät sen ajan puhua. Sen ajan löytäminen on osa ranskalaisia käytöstapoja.

Avec Sofié blog l Pariisi

Moneen asiaan tottuu, kun asuu eri kulttuureissa ja näkee eri tapoja toimia. Ei ole oikeaa tai väärää, on vain erilaisia toimintatapoja. Se on äärettömän silmiä avaavaa, kun joutuu uusien tapojen keskelle. Joka päivä on kuin pieni ihmeellinen oppimatka, kun asut poissa kotimaasta. Mukavuusalueelta joudut pois jo ihan kielellisten erojen takia. Heikkilä on ilmeisesti oppinut lukemaan kirjaa seisaaltaan metrossa, itse en ihan niihin epämukavuusasteille päässyt. Olen kävelevää tyyppiä ja minä mieluummin kävelen epämukavasti sateessa, kuin seison ahdetussa metrossa.

Please leave a comment

Liisa Ihmemaassa vai Sohvi häähumussa?

Tiedän, etta nämä Etelä-Ranskan postaukset alkavat varmasti pursua silmistä ja korvista, mutta en gång till. Eller hur? Villa Rothschild on oma suosikkini kaikista paikoista ehkäpä maailmassa ja kun sinne menee, löytää itsensä jonkinlaisesta kuplasta josta ei kyllä mielellään halua pois. Kaikki on vaaleanpunaista, suihkulähteet tanssivat musiikin tahdissa ja vaikka on kyse turistipaikasta, rauhaa löytyy erilaisista puutarhoista.

Avec Sofié blog l Villa Rothschild

Avec Sofié blog l Villa Rothschild

Villa löytyy Cap Ferratin niemeltä ja villa on kuulunut aikoinaan Rothschildin perheelle, mutta on sittemmin säätiöity. Tällä hetkellä villaa tosin yritetään myös myydä, mutta toivon, että tuleva ostaja pitää villan samanlaisessa käytössä, jotta sinne pääsisi turistit myös nauttimaan palan taivaasta eikä sitä otettaisi vain yksityiskäyttöön. Sormet ja varpaat ristiin.

Kesän ajan käytännössä vähintään joka lauantai villassa vietetään häitä ja saan nauttia viikonloppuisin ilotulituksesta, joka alkaa iltaisin klo: 23. Ikinä en tosin aiemmin ole osunut siihen aikaan villalle paikalle, jolloin henkilökunta laittaa puutarhaa ja villaa hääkuntoon. Kävimme Charin kanssa hyvään aikaan paikalle ja pääsimme osaksi häävalmisteluja. Jos joskus niin nyt oli sellainen tilanne, että olisin voinut kuokkia häitä.

Avec Sofié blog l Villa Rothschild

Avec Sofié blog l Villa Rothschild

Puutarha on ihan mieletön ja sitä ympäröivä meri antaa villalle ihan oman tunnelman. Jos haluaisin järkätä meille vaikka 10-vuotishääpäivän, olisi villa ehkä unelmapaikkani. Tämän ihastukseni kyseistä paikkaa kohtaan ovat huomanneet myös villan työntekijät ja minulla on sinne myös kausikortti nykyään, jotta pääsen sinne vaikka joka päivä. Kuinka ihanaa?

Avec Sofié blog l Villa Rothschild

Avec Sofié blog l Villa Rothschild

Usein puutarhassa ollessa ja ilotulitteitta katsellessa olen miettinyt monesti, että paljonko häät tai juhlat yleensä maksavat. Sain villan hinnaston tällä viikolla ja jos joku on kiinnostunut, voin mielelläni jakaa sitä eteenpäin. Villa on oiva paikka myös yritysjuhliin, joten aina ei tarvitse olla edes häistä kyse, vaan ihan mistä tahansa juhlista.

Please leave a comment

Grand hotel du Cap Ferrat – ikoninen hotelli jossa mieli lepää

Yksi Etelä-Ranskan lempipaikkojani on Cap Ferratin ikoninen Grand hotelli. Vien sinne kaikki vieraani vähintään teelle, sillä mikään käymistäni paikoista ei ole yhtä upealla paikalla mitä tämä klassikkohotelli. Charin lomaillessa Rivieralla, halusin vihdoinkin näyttää hänelle lempipaikkani, joka on niin terapeuttinen kokemus ihan vaikka iltateen tai kakkukahvien muodossa.

Avec Sofié blog l Grand hotel cap ferrat

Avec Sofié blog l plaid blazer

Olen kirjoittanut useasti hotellista aiemminkin, mutta edelleen suosittelen teidän käyvän siellä. Tässä kohtaa tosin pitää muistuttaa, että hotelli menee talviajaksi kiinni ja aukeaa keväällä yleensä pääsiäisen aikoihin. Yleensä myös sesongin ulkopuolella öiden hinnat tippuvat jonkun verran, joten jos haluaa kokea kunnollisen elämyksen, kannattaa miettiä, vaikka pääsiäisviikonloppua näissä maisemissa.

Avec Sofié blog l Grand hotel cap ferrat

Avec Sofié blog l plaid blazer

Hotelliin saa viedä myös lapsia ja heille on varattu myös oma leikkialue, joten pelkkien aikuisten hotelli tämä ei ole. Tässä kohtaa annan taas Ranskalle pisteet miten upeasti he yleensä tarjoavat palveluitaan myös lapsille. Hotellissa voi viettää myös häitä ja juhlia ja muutaman kerran olen osunut paikalle myös baby showereiden aikaan.

Avec Sofié blog l plaid blazer

Avec Sofié blog l Grand hotel cap ferrat

Avec Sofié blog l plaid blazer

Avec Sofié blog l Grand hotel cap ferrat

Vaikka olen varmasti Fifini kanssa hyvin tuttu näky hotellin porteilla, on olo joka ikinen kerta, niin maaginen kun saan kupillisen kahvia ja hyvässä lykyssä vielä kakkupalan sen rinnalle. Taustalla soi musiikki ja kukkaiset tuoksuvat nenässä. Vaikka välillä täällä Ranskassa olo ahdistaa, onneksi on tällaisia paikkoja missä pääsee hengähtämään.

Ylläni hotellilla on alkusyksyn kuumin trendikuosi, eli ruutu. Itse kun pidän bleisereistä, niin tämä trendi kuosien kera sopii minulle oikein hyvin. Yleensä harmaasta jakusta tulee mieleen 80-luku ja jonkinlainen elähtänyt tai virastomainen  fiilis, mutta onneksi tällä hetkellä näkee niin inspiroivia asukokonaisuuksia rakennettuna jokseenkin tylsän vaatekappaleen ympärille.

Blazer / Zara

Top / Mango

Shorts / Mango

Flats / Chanel

PS. Grand Hotel näkyy esimerkiksi postauksessani Liian hyvä palvelu ja suomalainen vaatimattomuus.

Please leave a comment

Grasse & neljä vinkkiä tuoksukaupunkiin

Grasse, tuo parfyymien kaupunki on varmasti monen matkailijan mielessä, kun tulee Etelä-Ranskaan. Vaikka monena kesänä olen sinne ajatellut mennä, tuli reissu ajankohtaiseksi vasta tämän vuoden heinäkuussa, kun teimme viikon kestävän road tripin pitkin rannikkoa ja Provencea. Samana päivänä kävimme myös Chateau d’Escanlin viinitilalla, joten minimatka on mahdollista yhdistää. Aamun voi siis viettää parfyymeja nuuskutellen ja illan viinejä maistellen.

Grasse on reilun tunnin automatkan päässä Cannesista ja päiväreissu sinne riittää oikein hyvin. Minulla oli itseasiassa aika suuret odotukset Grassesta ja näin jo mielessäni hattaraimaisen pilvilinnan parfyymeineen mielessäni. Kävi siis ihan samalla tavalla mitä Samppanajan-alueen reissulla. Vastassa ei ollut kivitaloja upeine puutarhoineen, vaan teollisuuskylä joka oli paikoin aika rapistunut.

On kyse sitten samppanjasta, vaatteista tai hajuvesistä, myös luksuksen tekotapa on ainakin mielessäni jollain lailla artesaanimaista, vaikka todellisuus on ihan toinen. Ennen ovat asiat ehkä olleet toisin, mutta kun on käynyt samppanjataloissa, huivi- ja nyt parfyymitehtaissa, on se luksus aika eri tasolla mitä meille myydään pakkauksien ja liikkeiden muodossa. Nerokasta toki, mutta toivoisin, että en itse kävisi tuotantopaikoissa, niin mielikuvat pysyisivät satumaisina ja tuotteet uniikkeina.

Avec Sofié blog l Visiting Grasse in South of France

1. Vaikka itse menetin hattaraiset mielikuvat, on Grasse päiväreissun arvoinen. Kauempaa en siellä viihtyisi, mutta muutama tunti tutustumalla parfyymien historiaan on oiva tapa viettää lomapäivä.  Älä siis varaa hotellia kesäloman ajaksi Grassesta.

Avec Sofié blog l Visiting Grasse in South of France

2.Moni saa sellaisen kuvan, että jokaisella tuotemerkillä on omat tehtaat, vaikka todellisuudessa tehtaita on vain muutama ja merkit ostavat tuotteensa näistä tehtaista. Fragonard on alueen vanhimpia tehtaita ja oman tuotannon lisäksi he tekevät tuoksuja muillekin. Fragonard järjestää myös kierroksia turisteille, jossa käydään läpi niin Grassen kuin tuoksujen historiaa.

3.Christian Diorilla on vielä lokakuuhun asti näyttely Grassen kylässä jossa voi käydä ihailemassa talon tuoksuja kuin myös muita luomuksia. Pidin näyttelystä todella paljon, sillä museossa oli esillä myös oikeita kasveja, joiden kautta pääsi lähemmäs tuoksujen tekemistä. Yksi oma suosikkituoksuni on ollut viime aikoina mustapippuri, joten pääsin lähemmäs tuota tuoksua kasvin muodossa.

4.Kulkeminen Grasseen on helppoa ja sinne voi ottaa auton lisäksi myös junan. Etelä-Ranska on siitä kiva kun junalla pääsee helposti niin monen paikkaan, niin autoa ei tarvitse välttämättä olla. Kaupungit ovat myös lähekkäin, joten viikossa ehtii nähdä niin monta paikkaa.

Avec Sofié blog l Visiting Grasse in South of France

Toivottavasti en kuulostanut negatiiviselta tekstissäni, haluan vain olla äärimmäisen rehellinen teille, jotta ette pety, kun menette Grasseen.  Minulle Grassen teollisuusmaisuus ja huonokuntoisuus olivat vain pienoinen yllätys. Odotin vain söpöä kylää jossa kaikki olisi kaunista ja jollain lailla unenomaista. Mutta näinhän se yleensä on, että meidän mielikuvien takia usein petymme, emme varsinaisesti paikkojen tai asioiden.

Please leave a comment