Rose Garden

Avec Sofié blog l Rose garden

Edellisessä postauksessa ihastelin kukkaprinttejä eikä ne printit ole vain jääneet sisustusihastukseksi, kukkia löytyy myös vaatekaapistani. Etelä-Ranskassa ollessa, ehdin onneksi käydä monessa suosikkipaikassani ja yksi niistä näin keväällä on ruusujen villa, Villa les Roses.

Avec Sofié blog l Rose garden

Avec Sofié blog l Rose garden

Vuosien saatossa olen löytänyt monta pientä kohdetta, taloa tai kävelyreittiä joille palaan aina kun olen etelässä. Villa les Roses on yksi niistä. Tuo hieman jo ränsistynyt talo näyttää niin kauniilta ruusujen ympäröimänä ja odotan aina kevättä että näkisin ruusujen kukkivan.

Avec Sofié blog l Rose garden

Kun laskeuduin torstaina etelään, oli jopa pienoinen shokki taas olla Ranskassa. Vaikka miten etelässä on idyllistä, olin taas tottunut ns. pohjoismaalaiseen mentaliteettiin, siisteyteen sekä järjestykseen. Aluksi minua jopa pelotti hypätä auton rattiin kun en ole ajanut autoa pitkään aikaan, mutta nopeasti löysin taas sen rytmin ja pystyin ajamaan ajoittain hyvin kaaosmaisessa ja aggressiivisessa liikenteessä :D

Avec Sofié blog l Rose garden

Kun aikoinaan mietimme, että mistä ostaisimme kodin, mietimme myös Barcelonaa. Mitä enemmän mietin tätä asiaa, sitä varmempi olen päätöksestä, että miten ihanaa että kotimme on nimenomaan tällaisessa mini-kylässä jossa ei ole kovinkaan paljon aktiviteetteja. Aktiviteetit liittyvät joko paddlaukseen, uimiseen, rantaeloon tai puutarhanhoitoon. Jos aktiviteetteja haluaa, pääsee kotoa nopeasti isompiin kaupunkeihin ja vilskeeseen.

Vaikka en ollut lomalla kuin pidennetyn viikonlopun, tuo muutama päivä teki hyvää olla ihan rauhassa ja hiljaisuudessa. Sain tekemättömiä juttuja tehtyä, nukuin 10 tuntisia yöunia ja luin jopa kirjaa pitkästä aikaa.

Avec Sofié blog l Rose garden

Avec Sofié blog l Rose garden

Olen tiedostanut, että olen ollut pienessä stressissä ja jonkinlaisessa surumielisessä tilassa tämän alkukevään, kun ystäviä ja perheenjäseniä on kohdannut ikäviä uutisia. Elän monesti toisten suruja ja iloja ja sen takia oma suu ei aina pysy hymyssä, jos ikäviä asioita on ympärillä. On tuntunut ja edelleen tuntuu todella vaikealta iloita omia juttuja, jos joku vieressä kärsii tai on ikävässä elämäntilanteessa. Tämän takia blogin kirjoittaminen on tuntunut jokseenkin todella hankalalta tänä keväänä.

Kun menin etelään, sain hieman etäisyyttä asioihin ja myös ehkä jonkinlaista rohkaisua siihen, että elämä ei pysähdy, sen pitää jatkua. Vaikka olen perusluonteeltani hyvin positiivinen, on ollut vaikea elää iloisin mielin, kun ympärillä on niin synkkiä asioita.

Tämä kevät on ollut monessa mielessä silmiä avaava monessa mielessä ja opettanut katsomaan asioita niin monelta eri kantilta. Antanut rohkeutta tehdä asioita toisin ja muuttaa suuntaa monessa mielessä. Opettanut olemaan kiitollinen siitä kaikesta mitä on, mitä on ehtinyt saavuttaa ja kokea.

Please leave a comment

Déli Bo Les Bains Villefranche-sur-Mer & moderni aamiainen

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Vuosi sitten aika tasan tarkkaan lopetin työni Pariisissa ja tulin touko- ja kesäkuuksi etelään, sillä silloin edessä häämötti muutto heinäkuussa Sveitsiin. Aurinko oli taivaalla ja kaikki näytti selvältä. Muistan elävästi, kun muutaman kerran pakkasin rantakamat ja menin uuteen rantakahvilaan sillä mielellä, että muistan nauttia koko kesän edestä, sillä kesää etelässä ei ole kauaa jäljellä. Noh, sitä kesää jatkuikin marraskuuhun ennen kuin päästiin muuttamaan, mutta sunnuntaina minulla oli aivan samanlainen asenne, kun astelin kylämme Déli Bo Les Bains – rantakahvilaan. Nyt sitä kesää etelässä oli nimittäin tällä reissulla vain kolme päivää.

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Déli Bo Les Bains avautui kaksi vuotta sitten toukokuussa kyläämme ja se on ihana piriste näiden muiden beach clubien rinnalle. Menu on raikas, moderni ja monella tavalla kokeileva. Kahvilan sisustus on muutenkin todella raikas ja siisti ja ehkä jopa hieman epäranskalainen monelta osin. Sävyt ovat hempeitä eikä korostevärejä ole käytetty ranskalaiseen tapaan lähes ollenkaan. Vain aurinkotuolien tyynyt ovat hillityt vaaleanpunaiset ja vesilasit sinertävät.

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Kun olimme etelässä, näimme myös ystäviämme ja heidän ei-niin-pientä vastasyntynyttä pullaposkea. Mini-mies oli kyllä sellainen hurmuri! Ja mikä lapsuus? Hän saa käyskennellä koko lapsuusikänsä täällä meren rannalla ja auringon alla :)

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Sunnuntaisen päivän jälkeen mietin, että olinko täysin kajahtanut, kun halusin välttämättä pois Etelä-Ranskasta. Olisinhan voinut elellä onnellisesti auringossa, viettää vapaampaa elämää yrittäjänä ja kirjoittaa blogia. Tulen tässä kohtaa aina samaan tulokseen. Auringossa on varjopuolensa. Täällä ei paljoa uraa rakennella sekä syyskuun jälkeen elo hiljenee etelässä täysin. Etelä-Ranska on myös monilta osin jäljessä monessa asiassa ja välillä tuntuu, että elää taas 80-luvulla. Olen siis äärimmäisen onnellinen, kun saan vetää aamulla kumpparit jalkaa rantasandaalien sijaan. Olen toki myös kiitollinen niistä hetkistä, jotka olen saanut viettää täällä. Täällä minä opin puhumaan kunnolla ranskaa, ajamaan autoa sekä löysin niitä asioita, joista pidän Ranskassa. Terrori-iskujen jälkeen löysin täältä myös pakopaikan Pariisista.

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Kausi on vasta aluillaan etelässä ja ilma on suhteellisen raikas. Talvi on ilmeisesti ollut kylmä myös täällä ja vettä on satanut, joten paikalliset aloittivat kesän muutama viikkoa myöhässä viime viikonloppuna. Sääjumalat olivat siis meidän puolella ja onneksi niin.

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-MerAvec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Teidän viesteistä päätellen moni teistä on menossa nyt kesälomalla Etelä-Ranskaan. Aiempia vinkkejä voitte lukea South of France -tagin alta, mutta jos teillä on toiveita postauksiin ennen teidän lomia, niin kommentoikaa ideoita kommenttikenttään. Mielelläni kirjoitan toivepostauksia Ranskaan liittyen.

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Olen monesti mainostanut kyläämme nimenomaan rauhallisena isompiin rantoihin verrattuna ja jos haluaa esimerkiksi Nizzasta suurempia turistimassoja pakoon, on meidän ranta rauhallisempi. Toki keskikesällä myös täällä on täyttä, mutta rannoilta löytyy myös paljon paikallisia ja tunnelma on sen takia hivenen rauhallisempi. Meidän kylään kannattaa tulla junalla, jos ei autoa ole käytettävissä. Juna-asema on ihan rannan tuntumassa, niin kauaa ei tarvitse kävellä, kun jalat voi upottaa rantahiekkaan.

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

 

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Samalla kun olette täälläpäin, söisin myös aamiaisen ja lounaan Déli Bo Les Bains -beach clubilla. Aiemmassa postauksessani kirjoitin pienestä pettymyksestä Eden-Roc -hotellin lounaaseen ja mitä Déli Bo :n menuun tulee, se ei petä. Oma ehdoton suosikki salaattien lisäksi on tryffelimunakas. Viime kesänä söin sellaisen Charin kanssa ja siitä lähtien olen odottanut seuraavaa kertaa, kun sellaisen saan lautaselleni. Sunnuntain aamiaisvalinta oli siis aika helppo. Annos on ihan järjettömän hyvä!

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment

Hotel du Cap-Eden-Roc – one of the gems in South of France

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Niin kuin eilisessä postauksessa kerroin, vein mieheni syntymäpäivälounaalle Cap-Eden-Roc -hotelliin. Hotellin on noin 1,5 tunnin ajomatkan päässä Monacosta ja Nizzasta sinne ajaa varmaankin noin 45 minuutissa. Hotelli on suojaisassa paikassa, joten auto tarvitaan, jos sinne aikoo lounaalle mennä.

Olin nähnyt upeita auringonlaskuisia kuvia nimenomaan hotellin uima-allas alueelta, mutta koko hotellin ympäristö on todella upea. Hyvin samanlainen mitä lempipaikkani Grand Hotel Cap Ferratin ympäristö. Paljon vihreää kaikkialla sekä meri avautuu terassin ja uima-altaan edessä.

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

 

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

On sanomattakin selvää, että hotellin palvelu ja näköalat ovat varmasti maailman upeimpia. Yksi asia minua tosin usein näissä viiden tähden hotelleissa harmittaa, ja se on ruoka. Kun menet tällaiseen paikkaan ja kaikki muu on niin tip top, niin miksi ruoka lähes poikkeuksetta tuottaa pettymyksen. En nyt sano, että ruoka oli syömäkelvotonta, mutta kyllä sitä muutakin odottaa kuin pihviä ja ranskalaisia. Tämä ruokaan pettyminen on lähes poikkeuksetta sääntö näissä upeimmissa hotelleissa Etelä-Ranskassa.

Tiedän tosin, että olen pilalle hemmoteltu mitä ruokaan tulee, sillä parhaimmat ystävät kokkaavat kotikeittiössä maistuvampia ja esteettisesti kauniimpia annoksia mitä yhdessäkään näissä hotellissa tarjoillaan. Myönnän siis, että vika voi olla tässä kohtaa ihan syöjässäkin. Onneksi listalta löytyi samppanjaa mitä histamiiniongelmainen sai juoda sekä jälkiruokalautanen oli varmasti yksi kauneinpia mitä olen koskaan nähnyt ;)

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Viime vuonna vappuna olimme myös viiden tähden hotellissa lounaalla ja ystäväni tilasi hummerisalaatin. Salaattia oli kyllä ja pari palaa appelsiinia, mutta vain yksi pala hummeria. Siitä lähtien kun ruoka on tuottanut pettymyksen ravintolassa, niin sanomme, että ”I think I just got lobster salad” :D. Mutta tässä ruoka-asiassa syy on nimenomaan siinä joka on lautasen toisella puolen, sillä olen vain syönyt niin ihania illallisia paljon vaatimattomissa paikoissa. Tämän takia mietin, että miten näissä hotelleissa ei uskalleta kokeilla uusia makuja tai ottaa vaikutteita muualta? Miksi pysytään perinteisessä steak and fries -annoksissa?’

Jos mennään lautasia kauemmaksi ja katsotaan hotellia kokonaisuutena, on se varmasti kokemuksena hyvin samanlainen kuin La Mas Cadille -hotelli, jossa olimme viime kesänä. La Mas Cadille:ssa on tosin Michelin tähdillä varustettu ravintola, joten ruoka on juuri sellaista mitä hotellilta odottaa. Eli jos olette ruoan ystäviä ja haluatte yöpyä ihanassa hotellissa, olisi La Mas Cadille parempi vaihtoehto kuin Cap-Eden-Roc. Cap-Eden-Roc -hotellissa maksaa varmasti näkymästä, mutta La Mas Cadille:ssa saa paremman kokonaiselämyksen. Tosin en käynyt Cap-Eden-Roc -hotellissa kuin Grill-ravintolan puolella, joten voi olla että hotellin toinen ravintola on ihan eri luokkaa. Haluan vain olla teille rehellinen enkä hehkuttaa ravintolaa turhaan, sillä en halua tuottaa teille pettymystä.

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Kokonaisuutena päivä oli mitä ihanin ja mieheni onnellinen syntymäpäivästään. Kumpikin sai mitä kaipasi, rauhaa ja aurinkoa. Huhtikuun loppu ja toukokuun alku on parasta aikaa Etelä-Ranskassa, sillä turisteja on vähän ja ilma raikas, mutta lämmin.

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Paras päätös oli tulla etelään pidennetyksi viikonlopuksi ja viettää aikaa täällä. Olen ollut aika kiireinen nyt koko kevään, niin tarvitsin pientä breikkiä auringossa ja kauniissa ympäristössä. Onneksi on tällaisia pakopaikkoja jonne mennä, kun sellaisia tarvitsee. Cap-Eden-Roc -hotelli on varmasti rannikon yksi ikonisimmista paikoista ja kyllä siellä mielellään on tunnin tai pari vaikka ruoka ei nyt ihan top olekaan.

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

 

Suosittelen varaamaan varsinkin kesäaikaan pöydän hyvissä ajoin, sillä hotellin terassi on todella suosittu. Huoneet ovat varmasti jo bookattu kesäksi, mutta uskon, että elokuun jälkeen hotellin elo rauhoittuu ja huoneita on vapaana varsinkin syys- ja lokakuussa. Syyskuu on toinen suosikkiaikani olla Etelä-Ranskassa, sillä suurimmat turistimassat ovat poissa ja kuuma ilma on korvautunut raikkaalla, mutta lämpimällä ilmalla.

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment

Pariisilaisista epämukavuuksista mukavuuksiin

Annastiina Heikkilä kirjoitti hetki sitten kolumnin: ”Kun suomalainen vaatii sohvan, ranskalaiselle riittää jakkara – pariisilainen ei mukavuudesta perusta”, jossa ainakin minun mielestäni kiteytyy kaikki se mitä Pariisissa asuminen on minulle opettanut. Et voi saada täällä suomalaista elämää, vaikka kuinka yrittäisit. Moni joka ei ole koskaan ulkomailla elänyt ns. perusarkeaan, ei välttämättä ymmärrä miten sitä samaa arkeaan ei voi siirtää toiseen maahan.

Suomessa lähes jokaisella on esimerkiksi auto, mutta Pariisissa tai Amsterdamissa ei autolla käytännössä tee mitään, se itseasiassa tuo enemmän päänvaivaa, kun helpotusta. Tämä on esimerkiksi sellainen asia mitä joudun selittämään monesti, että miksi meillä ei ole autoa.  Parkkipaikkoja kun ei ole ja kaupunkien infrastruktuuri on sillä tavalla rakennettu, että paikasta toiseen pääsee metrojen, bussien, Überien tai sähköautojen kanssa helposti paikasta toiseen. Hyvä esimerkki tästä on, kun siirsin Fifini Luxemburgista Pariisin viikoksi, maksoin parkkihallipaikasta 70 euroa päivältä. En voinut Fifiäni minnekään muualle parkkeerata parkkipaikkojen puutteen takia enkä myöskään halunnut, että Fifiäni kolhittaisiin paikallisen parkkeeraustekniikan takia.

Avec Sofié blog l Pariisi

Kun muutin Pariisin, sanoi ranskalainen (mutta myös muualla asunut) työkaverini minulle, että minun pitää opetella vaatimaan asioita kovaan ääneen, sillä kukaan ei vapaaehtoisesti auta minua missään. En aluksi oikein ymmärtänyt mitä hän tuolla tarkoitti, mutta ehkäpä se siinä vuoden sisällä kävi selväksi, että asioita ei hoideta mukavuudella, joustavuudella tai maalaisjärjellä, vaan auktoriteetti ja hierarkiaportaat tulivat aika nopeasti vastaan missä tahansa tilanteessa. Työkaverini sanoi minulle, että opettele kommunikoimaan niin, että ymmärrät että missä esimerkiksi postivirkailijan hierarkia menee ja heität pallon takaisin. Täten olenkin kysynyt aina siitä lähtien, ”miten sinä voit auttaa minua, että asia saadaan hoidetuksi.” Kuulostaa suomalaisittain älyttömältä, mutta edes postipakettia et aina välttämättä saa ilman vääntöä, vaikka sinulla olisi lähetyksen numero. Kaikkeen kun on aina ratkaisu, riippuu kulttuurista, että miten sinne maaliin päästään.

Avec Sofié blog / Kitchen ideas

Kun katson suomalaisin ja puolittaisin amerikkalaisin silmin Ranskaa, huomaan suuren eron. Yhdysvalloissa ja Suomessa halutaan kehittyä koko ajan kaikessa. Sen huomaa jo jenkkifirmoissa, kun organisaatio laitetaan usein uusiksi melkeinpä vuosittain. Ranskassa taas olen monesti huomannut, että täällä ei haluta monenkaan asian muuttuvan vaan moni asia tehdään niin kuin on aina tehty. Heikkilä puhuu artikkelissaan mukavuudesta Suomen ja Ranskan välillä ja kai tässä kohtaa ranskalainen mukavuus tulee esiin. Mukavuus täällä ei näy isoissa asunnoissa tai pihoissa, mutta muuttumattomissa tavoissa. Kai herra Macron yrittää hieman murtaa monia eri rakenteita ja muuttaa Ranskaa, mutta saa nähdä miten hän onnistuu. Toivon sydämestäni, että hän niin tekee.

Heikkilä nosti artikkelissaan myös esiin sen, miten suomalainen rakastaa niin sanotusti tylsää arkea ja rakentaa onnensa kodin ja työn välille, kun taas ranskalainen hakee sitä mielihyvää nimenomaan kauneudesta ja nautinnosta. Oli se nautinto millaista tahansa, siihen suhtaudutaan suurella intohimolla. Tämä on itseasiassa sellaista mistä olen ranskalaisille kiitollinen, että olen oppinut nauttimaan pienistäkin hetkistä. Aina ei tarvitse olla jonkun syntymäpäivä, että sen samppanjan voi avata, vaan kun esimerkiksi pakkailimme ja kävimme läpi tavaroitamme, mieheni sanoi, että tässä kohtaa ranskalainen avaisi samppanjan. Suomalainen ei ehkä niin muuttolaatikoiden keskellä tekisi, mutta ranskalainen kylläkin. Näköjään myös amerikkalainen.

Avec Sofié blog l Pariisi

Monesti ranskalaisia parjataan aika monesta asiasta, mutta on ainakin yksi asia mikä saa minut tuntemaan täällä kotoisammaksi kuin Suomessa, ja se on yleinen ystävällisyys ja small talk. Ranskalaisten käytöstavat ovat ehkä suomalaisittain aikamoista politikointia, mutta ainakin näin omista lähtökohdistani katsottuna, olen oppinut paljon hyvää. Tämä piirre ranskalaisissa on jotain sellaista, jonka toivoisin myös säilyvän omassa käytöksessäni sekä siirtävän myös eteenpäin. Enää en sano, että ”sori mulla on kauhea kiire” kenellekään. Olen oppinut, että kaikilla on loppujen lopuksi kiire, toiset vain pysähtyvät ja löytävät sen ajan puhua. Sen ajan löytäminen on osa ranskalaisia käytöstapoja.

Avec Sofié blog l Pariisi

Moneen asiaan tottuu, kun asuu eri kulttuureissa ja näkee eri tapoja toimia. Ei ole oikeaa tai väärää, on vain erilaisia toimintatapoja. Se on äärettömän silmiä avaavaa, kun joutuu uusien tapojen keskelle. Joka päivä on kuin pieni ihmeellinen oppimatka, kun asut poissa kotimaasta. Mukavuusalueelta joudut pois jo ihan kielellisten erojen takia. Heikkilä on ilmeisesti oppinut lukemaan kirjaa seisaaltaan metrossa, itse en ihan niihin epämukavuusasteille päässyt. Olen kävelevää tyyppiä ja minä mieluummin kävelen epämukavasti sateessa, kuin seison ahdetussa metrossa.

Please leave a comment

Liisa Ihmemaassa vai Sohvi häähumussa?

Tiedän, etta nämä Etelä-Ranskan postaukset alkavat varmasti pursua silmistä ja korvista, mutta en gång till. Eller hur? Villa Rothschild on oma suosikkini kaikista paikoista ehkäpä maailmassa ja kun sinne menee, löytää itsensä jonkinlaisesta kuplasta josta ei kyllä mielellään halua pois. Kaikki on vaaleanpunaista, suihkulähteet tanssivat musiikin tahdissa ja vaikka on kyse turistipaikasta, rauhaa löytyy erilaisista puutarhoista.

Avec Sofié blog l Villa Rothschild

Avec Sofié blog l Villa Rothschild

Villa löytyy Cap Ferratin niemeltä ja villa on kuulunut aikoinaan Rothschildin perheelle, mutta on sittemmin säätiöity. Tällä hetkellä villaa tosin yritetään myös myydä, mutta toivon, että tuleva ostaja pitää villan samanlaisessa käytössä, jotta sinne pääsisi turistit myös nauttimaan palan taivaasta eikä sitä otettaisi vain yksityiskäyttöön. Sormet ja varpaat ristiin.

Kesän ajan käytännössä vähintään joka lauantai villassa vietetään häitä ja saan nauttia viikonloppuisin ilotulituksesta, joka alkaa iltaisin klo: 23. Ikinä en tosin aiemmin ole osunut siihen aikaan villalle paikalle, jolloin henkilökunta laittaa puutarhaa ja villaa hääkuntoon. Kävimme Charin kanssa hyvään aikaan paikalle ja pääsimme osaksi häävalmisteluja. Jos joskus niin nyt oli sellainen tilanne, että olisin voinut kuokkia häitä.

Avec Sofié blog l Villa Rothschild

Avec Sofié blog l Villa Rothschild

Puutarha on ihan mieletön ja sitä ympäröivä meri antaa villalle ihan oman tunnelman. Jos haluaisin järkätä meille vaikka 10-vuotishääpäivän, olisi villa ehkä unelmapaikkani. Tämän ihastukseni kyseistä paikkaa kohtaan ovat huomanneet myös villan työntekijät ja minulla on sinne myös kausikortti nykyään, jotta pääsen sinne vaikka joka päivä. Kuinka ihanaa?

Avec Sofié blog l Villa Rothschild

Avec Sofié blog l Villa Rothschild

Usein puutarhassa ollessa ja ilotulitteitta katsellessa olen miettinyt monesti, että paljonko häät tai juhlat yleensä maksavat. Sain villan hinnaston tällä viikolla ja jos joku on kiinnostunut, voin mielelläni jakaa sitä eteenpäin. Villa on oiva paikka myös yritysjuhliin, joten aina ei tarvitse olla edes häistä kyse, vaan ihan mistä tahansa juhlista.

Please leave a comment
1 2 3 12