Suuri Etelä-Ranska -postaus: Minne paikkoihin kannattaa mennä viikon lomalla

Avec Sofié blog Etelä-Ranska: mitä tehdä ja missä syödä ja missä asua.

Etelä-Ranska on ilmeisesti tänä vuonna teidän lomakohteenne. Etelä-Ranskaan  liittyviä postauksia minulta pyydetään jatkuvasti varsinkin näin kesälomakautena, mutta varsinkin viimeisen kolmen viikon aikana olen saanut kymmenittäin kyselyitä. Olen vinkkejä aika paljon kirjoitellutkin ja ne löytyvät South of France -tagin alta. Olen yrittänyt katsoa, että kaikki teille relevantit postaukset nimenomaan löytyy tuon tagin alta, jotta niiden selaaminen olisi helpompaa. Tämän postauksen toteutan ehkä vähän eri lailla mitä normaalisti ja koostan omat suosikit nyt yhteen postaukseen. Viime kesänä koostin toivepostauksen teidän kysymyksistä ja Lomalle Etelä-Ranskaan: Toivepostaus Q&A -muodossa löytyy myös blogista.

Mitä Etelä-Ranskaan tulee, ohjenuorani on, että ei kannata yrittää mahduttaa kaikkea viikon lomaan. Joko olet Nizzasta oikealla puolella tai vasemmalla, mutta kaikkia paikkoja ei kannata yrittää saada mahtumaan viikkoon, tai muuten voi loma mennä autoiluksi. Eli suosittelen miettimään viikolle, vaikka kolme paikkaa missä haluaa käydä, jotta ehtii myös lomailla.

Avec Sofié blog Etelä-Ranska: mitä tehdä ja missä syödä ja missä asua.

Missä yöpyä Etelä-Ranskassa?

Kysymyksen missä kannattaa yöpyä saan varmastikin 100 kertaa vuodessa. Itselläni ei ole Nizzasta tai vaikka Antibesistä vinkkejä, mutta on muutama paikka, joissa olen ollut yötä Etelä-Ranskassa. Talon vuokraamista myös kannatan, mutta minulla ei ole siihen sen kummempia vinkkejä. Eli Air BnB:n tarjonta kannattaa katsoa. Tässä kumminkin omat suosikkini Rivieralle ja Provenceen.

La Mas Cadille on ihana hotelli Mouginsin kylässä lähellä Cannesia ja olimme siellä viime kesänä muutaman yön. Paikka ei ole ehkä se sopivin lapsiperheille, vaan pariskunnille ja häämatkalaisille. Hotellista löytyy myös Michelin tähdillä varustettu ravintola, jota suosittelen kokeilemaan.

Avec Sofié blog Etelä-Ranska: mitä tehdä ja missä syödä ja missä asua.

Jos ajelette Provencee, suosittelen Design B&B:tä keskellä ei mitään. Metafort B&B ei ole myöskään leikki-ikäiselle se optimi, sillä hotelli on kaukana kaikesta. Itse tosin rakastuin juurikin siihen, että Internet ei toiminut kunnolla ja että olin kaukana kaikesta keskellä vuoristoa. Metafort on noin 3 tunnin ajomatkan päästä Nizzasta ja paikka on täydellinen, jos pitää rauhasta, tykkää grillata omat ruokansa, nukkua tähtitaivaan alla ja olla paahtavassa auringossa.

Avec Sofié blog Etelä-Ranska: mitä tehdä ja missä syödä ja missä asua.

Aix-en-Provence:ssa yöpyisin Le Pigonnet -hotellissa.  Hotelli on aivan ihana paikka olla ja hotellissa on nimenoaan sellaista vanhanajan glamouria. Le Pigonnet -hotellista löytyy myös ravintola, joten sinne voi pistäytyä ihan vain drinkeillekin.

Beach clubs

Jos haluaa käydä hotelleissa lounaalla tai vaikka spassa, niin Saint-Jean-Cap-Ferratin Grand Hotel tai Antibesin Hotel du Cap-Eden-Roc ovat ihania hotelleja päiväkäyntiä varten. Päivä uima-allasalueella on n.100 euroa ja on ainakin minusta jokaisen euron arvoinen, sillä harvoin sitä pääsee noin upeissa maisemissa oleilemaan auringossa. Grand Hotellin palvelun taso on ihan mieletön ja harvemmin kukaan on aiemmin tullut pyyhkimään aurinkolaseja aurinkovoiteista. Liian hyvä palvelu -postaus avaa palvelukokemusta tässä hulppeassa hotellissa. Kun on kerran kokenut tällaisen palvelukokemuksen, niin on vaikea enää kyllä odottaa mitään enempää.

Avec Sofié blog Etelä-Ranska: mitä tehdä ja missä syödä ja missä asua.

Jos eivät hotellien uima-allasalueet kiinnosta, kannattaa lähteä rannan tuntumaan beach clubeille. Omalta rannalta Villefranchesta löytyy yksi toissa vuonna avattu, jossa on paras ja modernein menu. Saint-Jean-Cap-Ferratista löytyy vakiopaikkani, eli Plage Passable sekä Paloma Beach. Viime kesän löytö oli Anjuna joka on Èze Bord du Mer:ssä.

Avec Sofié blog Etelä-Ranska: mitä tehdä ja missä syödä ja missä asua.

 

Laventelipellot?

Mennäkö laventelipelloille, kun ollaan Etelä-Ranskassa? Tätä asiaa miettii teistä monikin. Suosittelen harkitsemaan kahdesti, jos lomaa on vain viikko, sillä pelloille on ajomatkaa sellainen 3 tuntia ja peltoja saa etsiä jonkun aikaa. Nyt on vielä aika laventeleille, mutta elokuussa en suuntaisi enää pelloille, sillä laventelit ovat kerätty silloin jo talteen. Eli vaikka kuvat pelloilta näyttävät hyvin sieviltä, on niille pääseminen ja niiden löytäminen aika työlästä. En siis suosittele, että pelloille lähtee päiväreissulle, vaan silloin kannattaa yöpyä Aix:ssa. Lavender fields in Provence -postauksesta voitte lukea lisää.

Viinitaloille?

Jos olette ajelemassa laventelipeltoja kohti, menisin Château d’ Esclans -viinitilalle. Viinitiloja on Provencessa paljon, joten kannattaa miettiä, että minne talolle haluaa mennä ja mikä osuu sille omalle reitille.

Avec Sofié blog Etelä-Ranska: mitä tehdä ja missä syödä ja missä asua.

Shopping?

Mitä ja missä kannattaa tehdä ostoksia? En tiedä mistä johtuu, mutta itse menen yleensä tekemään ostokseni Nizzaan. Ja nyt en siis puhu ruokaostoksista. Nizzasta löytyy minusta parhaiten kaikki mitä minä etsin. Lempparisisustuskauppani on Flamant joka on 10 minuutin kävelymatkan päässä Galeries Lafayettelta. Kenkäni ostan Jean Charlesista, joka sijaitsee Avenue Verdunilla. Jos haluaa niin sanotusti jenkkimäisen ostoskeskuksen ulkotiloissa, menisin Polygone Rivieraan. Polygonessa on myös lapsille tekemistä, joten kukaan ei tylsisty, vaan kaikille on tekemistä. Polygoneen ajaa noin 45 minuutista Nizzasta.

Avec Sofié blog Etelä-Ranska: mitä tehdä ja missä syödä ja missä asua.

Päiväretket

Mihin tehdä päiväretkiä? Etelä-Ranskassa etäisyydet ovat suhteellisen lyhyitä, joten voit olla aamulla Nizzassa rannalla, mennä lounaalle Monacoon sekä illalliselle Antibesiin. Päiväretkien sijainti riippuu varmasti todella paljon siitä mitä lomalta haluaa ja ollaanko lomalla kahdestaan vai lasten kanssa. Jos pitää  hulppeista näkymistä ja vanhan kylän fiiliksestä Mougins, Saint-Paul de Vence tai Èze ovat ihania paikkoja päiväretkiin. Menton on myös oma suosikkini ja sieltä löytyy yksi maailman parhaimmista ravintoloista, Mirazur. Mirazur on Ranskan paras ravintola ja maailman kolmanneksi paras ravintola vuonna 2018.

Avec Sofié blog Etelä-Ranska: mitä tehdä ja missä syödä ja missä asua.

 

Tein viime kesänä päiväretken myös Saint- Tropeziin ja pidin kylästä todella paljon, vaikka mielikuvani olivat kaupungista todella muoviset. Saint-Tropezissa yöpyisin White 1921 -hotellissa sekä kävisin Diorin Dior Des Lices -kahvilassa. Tie Saint-Tropeziin voi olla hieman tukkoinen kesä- ja heinäkuussa, joten lähtisin ajamaan Sainte-Maximeen aamulla, ja menisin Saint-Tropeziin veneellä välttääkseni isoimmat ruuhkat.

Avec Sofié blog Etelä-Ranska: mitä tehdä ja missä syödä ja missä asua.

Teen usein myös päiväretkiä Cannesiin ja Antibesiin ja jos olette esimerkiksi Nizzassa, pääsee Cannesiin todella kätevästi junalla (niin kuin mihin tahansa paikkaan Etelä-Ranskaan). Cannesissa käyn yleensä mieheni lempipaikassa syömässä. Perinteinen ranskalainen ravintola, La Gavroche, on juuri sitä mitä ranskalainen bistro on parhaimmillaan. Ranskassa kokee usein ruoan kanssa pettymyksiä, mutta La Gavroche on aivan ihana, jo monessa eri polvessa toimiva ravintola.

Monaco

Monaco on varmasti monen listalla, kun mennään Etelä-Ranskaan. Itse en ole paikan suurin fani ja kovasti ihmettelen, että jos pelkästään siellä on viikon lomalla. Monaco on loppujen lopuksi aika tylsä paikka. Mutta nämä matkailujutut ovat niin henkilökohtaisia, että onneksi Etelä-Ranskasta löytyy kaikille jotakin.  Jos käyn Monacossa, menen syömään lempiravintolaani Mozzaan, käyn lounaalla Nikki Beachin kattoterassilla tai Nobussa. Jälkiruoalla ja kuplilla Hôtel Hermitage Monte-Carlossa sekä illallisella Buddha Barissa.   Monacossa järjestetään todella paljon erilaisia konsertteja ja kurkkaisin ne kaikki nyt kesällä, sillä viime kesän Jamie Cullumin konsertti oli ehdottomasti yksi kesän ihanimmista illoista. Jos haluat uimaan, menisin joko Nikki Beachille tai Monte-Carlo beach clubille. My Monaco picks -postaukseen pääsette tästä. 

 

Autoilu

Olen lähinnä oppinut ajamaan kunnolla autoa vasta Etelä-Ranskassa. Ehkä vähän huono juttu(!). Ajokulttuuri on suhteellisen aggressiivinen ja liikenteessä on muitakin kuin autoja niin joutuu olemaan aika suhteellisen tarkkana. Jos mahdollista, niin välttäisin isoimpia teitä ja nauttisin serpentiinireiteistä, sillä pienimmillä teillä voi nauttia kauniista maisemista ja äkäisiä ranskiksia on vähemmän. Olen kirjoittanut postauksen liittyen autoiluun ja siihen pääsette tästä. Provence autoillen -postaukseen pääsette tästä.

Avec Sofié blog Etelä-Ranska: mitä tehdä ja missä syödä ja missä asua.

Toivottavasti näistä oli apua, mutta mielelläni vastaan enemmänkin kysymyksiin, mutta toivon, että kysytte nimenomaan blogissa niin muutkin näkevät tärkeät tärpit sekä infot. Suosittelen myös lukemaan  postauksiani South of France -tagin alta, sillä sinne olen kirjoitellut postauksia esimerkiksi Rotchildin upeasta villasta häiden alla , Grassesta  tai Villa Ephrussi de Rothchildin kukkaloistosta myös muita kesälomalaisille tarkoitettuja postauksia. Tätä postausta kirjoittaessa on päässyt itsekin ihan lomatunnelmaan. Viikko vielä niin sitten alkaa minun lomani :)

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment

Rose Garden

Avec Sofié blog l Rose garden

Edellisessä postauksessa ihastelin kukkaprinttejä eikä ne printit ole vain jääneet sisustusihastukseksi, kukkia löytyy myös vaatekaapistani. Etelä-Ranskassa ollessa, ehdin onneksi käydä monessa suosikkipaikassani ja yksi niistä näin keväällä on ruusujen villa, Villa les Roses.

Avec Sofié blog l Rose garden

Avec Sofié blog l Rose garden

Vuosien saatossa olen löytänyt monta pientä kohdetta, taloa tai kävelyreittiä joille palaan aina kun olen etelässä. Villa les Roses on yksi niistä. Tuo hieman jo ränsistynyt talo näyttää niin kauniilta ruusujen ympäröimänä ja odotan aina kevättä että näkisin ruusujen kukkivan.

Avec Sofié blog l Rose garden

Kun laskeuduin torstaina etelään, oli jopa pienoinen shokki taas olla Ranskassa. Vaikka miten etelässä on idyllistä, olin taas tottunut ns. pohjoismaalaiseen mentaliteettiin, siisteyteen sekä järjestykseen. Aluksi minua jopa pelotti hypätä auton rattiin kun en ole ajanut autoa pitkään aikaan, mutta nopeasti löysin taas sen rytmin ja pystyin ajamaan ajoittain hyvin kaaosmaisessa ja aggressiivisessa liikenteessä :D

Avec Sofié blog l Rose garden

Kun aikoinaan mietimme, että mistä ostaisimme kodin, mietimme myös Barcelonaa. Mitä enemmän mietin tätä asiaa, sitä varmempi olen päätöksestä, että miten ihanaa että kotimme on nimenomaan tällaisessa mini-kylässä jossa ei ole kovinkaan paljon aktiviteetteja. Aktiviteetit liittyvät joko paddlaukseen, uimiseen, rantaeloon tai puutarhanhoitoon. Jos aktiviteetteja haluaa, pääsee kotoa nopeasti isompiin kaupunkeihin ja vilskeeseen.

Vaikka en ollut lomalla kuin pidennetyn viikonlopun, tuo muutama päivä teki hyvää olla ihan rauhassa ja hiljaisuudessa. Sain tekemättömiä juttuja tehtyä, nukuin 10 tuntisia yöunia ja luin jopa kirjaa pitkästä aikaa.

Avec Sofié blog l Rose garden

Avec Sofié blog l Rose garden

Olen tiedostanut, että olen ollut pienessä stressissä ja jonkinlaisessa surumielisessä tilassa tämän alkukevään, kun ystäviä ja perheenjäseniä on kohdannut ikäviä uutisia. Elän monesti toisten suruja ja iloja ja sen takia oma suu ei aina pysy hymyssä, jos ikäviä asioita on ympärillä. On tuntunut ja edelleen tuntuu todella vaikealta iloita omia juttuja, jos joku vieressä kärsii tai on ikävässä elämäntilanteessa. Tämän takia blogin kirjoittaminen on tuntunut jokseenkin todella hankalalta tänä keväänä.

Kun menin etelään, sain hieman etäisyyttä asioihin ja myös ehkä jonkinlaista rohkaisua siihen, että elämä ei pysähdy, sen pitää jatkua. Vaikka olen perusluonteeltani hyvin positiivinen, on ollut vaikea elää iloisin mielin, kun ympärillä on niin synkkiä asioita.

Tämä kevät on ollut monessa mielessä silmiä avaava monessa mielessä ja opettanut katsomaan asioita niin monelta eri kantilta. Antanut rohkeutta tehdä asioita toisin ja muuttaa suuntaa monessa mielessä. Opettanut olemaan kiitollinen siitä kaikesta mitä on, mitä on ehtinyt saavuttaa ja kokea.

Please leave a comment

Déli Bo Les Bains Villefranche-sur-Mer & moderni aamiainen

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Vuosi sitten aika tasan tarkkaan lopetin työni Pariisissa ja tulin touko- ja kesäkuuksi etelään, sillä silloin edessä häämötti muutto heinäkuussa Sveitsiin. Aurinko oli taivaalla ja kaikki näytti selvältä. Muistan elävästi, kun muutaman kerran pakkasin rantakamat ja menin uuteen rantakahvilaan sillä mielellä, että muistan nauttia koko kesän edestä, sillä kesää etelässä ei ole kauaa jäljellä. Noh, sitä kesää jatkuikin marraskuuhun ennen kuin päästiin muuttamaan, mutta sunnuntaina minulla oli aivan samanlainen asenne, kun astelin kylämme Déli Bo Les Bains – rantakahvilaan. Nyt sitä kesää etelässä oli nimittäin tällä reissulla vain kolme päivää.

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Déli Bo Les Bains avautui kaksi vuotta sitten toukokuussa kyläämme ja se on ihana piriste näiden muiden beach clubien rinnalle. Menu on raikas, moderni ja monella tavalla kokeileva. Kahvilan sisustus on muutenkin todella raikas ja siisti ja ehkä jopa hieman epäranskalainen monelta osin. Sävyt ovat hempeitä eikä korostevärejä ole käytetty ranskalaiseen tapaan lähes ollenkaan. Vain aurinkotuolien tyynyt ovat hillityt vaaleanpunaiset ja vesilasit sinertävät.

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Kun olimme etelässä, näimme myös ystäviämme ja heidän ei-niin-pientä vastasyntynyttä pullaposkea. Mini-mies oli kyllä sellainen hurmuri! Ja mikä lapsuus? Hän saa käyskennellä koko lapsuusikänsä täällä meren rannalla ja auringon alla :)

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Sunnuntaisen päivän jälkeen mietin, että olinko täysin kajahtanut, kun halusin välttämättä pois Etelä-Ranskasta. Olisinhan voinut elellä onnellisesti auringossa, viettää vapaampaa elämää yrittäjänä ja kirjoittaa blogia. Tulen tässä kohtaa aina samaan tulokseen. Auringossa on varjopuolensa. Täällä ei paljoa uraa rakennella sekä syyskuun jälkeen elo hiljenee etelässä täysin. Etelä-Ranska on myös monilta osin jäljessä monessa asiassa ja välillä tuntuu, että elää taas 80-luvulla. Olen siis äärimmäisen onnellinen, kun saan vetää aamulla kumpparit jalkaa rantasandaalien sijaan. Olen toki myös kiitollinen niistä hetkistä, jotka olen saanut viettää täällä. Täällä minä opin puhumaan kunnolla ranskaa, ajamaan autoa sekä löysin niitä asioita, joista pidän Ranskassa. Terrori-iskujen jälkeen löysin täältä myös pakopaikan Pariisista.

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Kausi on vasta aluillaan etelässä ja ilma on suhteellisen raikas. Talvi on ilmeisesti ollut kylmä myös täällä ja vettä on satanut, joten paikalliset aloittivat kesän muutama viikkoa myöhässä viime viikonloppuna. Sääjumalat olivat siis meidän puolella ja onneksi niin.

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-MerAvec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Teidän viesteistä päätellen moni teistä on menossa nyt kesälomalla Etelä-Ranskaan. Aiempia vinkkejä voitte lukea South of France -tagin alta, mutta jos teillä on toiveita postauksiin ennen teidän lomia, niin kommentoikaa ideoita kommenttikenttään. Mielelläni kirjoitan toivepostauksia Ranskaan liittyen.

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Olen monesti mainostanut kyläämme nimenomaan rauhallisena isompiin rantoihin verrattuna ja jos haluaa esimerkiksi Nizzasta suurempia turistimassoja pakoon, on meidän ranta rauhallisempi. Toki keskikesällä myös täällä on täyttä, mutta rannoilta löytyy myös paljon paikallisia ja tunnelma on sen takia hivenen rauhallisempi. Meidän kylään kannattaa tulla junalla, jos ei autoa ole käytettävissä. Juna-asema on ihan rannan tuntumassa, niin kauaa ei tarvitse kävellä, kun jalat voi upottaa rantahiekkaan.

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

 

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Samalla kun olette täälläpäin, söisin myös aamiaisen ja lounaan Déli Bo Les Bains -beach clubilla. Aiemmassa postauksessani kirjoitin pienestä pettymyksestä Eden-Roc -hotellin lounaaseen ja mitä Déli Bo :n menuun tulee, se ei petä. Oma ehdoton suosikki salaattien lisäksi on tryffelimunakas. Viime kesänä söin sellaisen Charin kanssa ja siitä lähtien olen odottanut seuraavaa kertaa, kun sellaisen saan lautaselleni. Sunnuntain aamiaisvalinta oli siis aika helppo. Annos on ihan järjettömän hyvä!

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment

Hotel du Cap-Eden-Roc – one of the gems in South of France

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Niin kuin eilisessä postauksessa kerroin, vein mieheni syntymäpäivälounaalle Cap-Eden-Roc -hotelliin. Hotellin on noin 1,5 tunnin ajomatkan päässä Monacosta ja Nizzasta sinne ajaa varmaankin noin 45 minuutissa. Hotelli on suojaisassa paikassa, joten auto tarvitaan, jos sinne aikoo lounaalle mennä.

Olin nähnyt upeita auringonlaskuisia kuvia nimenomaan hotellin uima-allas alueelta, mutta koko hotellin ympäristö on todella upea. Hyvin samanlainen mitä lempipaikkani Grand Hotel Cap Ferratin ympäristö. Paljon vihreää kaikkialla sekä meri avautuu terassin ja uima-altaan edessä.

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

 

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

On sanomattakin selvää, että hotellin palvelu ja näköalat ovat varmasti maailman upeimpia. Yksi asia minua tosin usein näissä viiden tähden hotelleissa harmittaa, ja se on ruoka. Kun menet tällaiseen paikkaan ja kaikki muu on niin tip top, niin miksi ruoka lähes poikkeuksetta tuottaa pettymyksen. En nyt sano, että ruoka oli syömäkelvotonta, mutta kyllä sitä muutakin odottaa kuin pihviä ja ranskalaisia. Tämä ruokaan pettyminen on lähes poikkeuksetta sääntö näissä upeimmissa hotelleissa Etelä-Ranskassa.

Tiedän tosin, että olen pilalle hemmoteltu mitä ruokaan tulee, sillä parhaimmat ystävät kokkaavat kotikeittiössä maistuvampia ja esteettisesti kauniimpia annoksia mitä yhdessäkään näissä hotellissa tarjoillaan. Myönnän siis, että vika voi olla tässä kohtaa ihan syöjässäkin. Onneksi listalta löytyi samppanjaa mitä histamiiniongelmainen sai juoda sekä jälkiruokalautanen oli varmasti yksi kauneinpia mitä olen koskaan nähnyt ;)

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Viime vuonna vappuna olimme myös viiden tähden hotellissa lounaalla ja ystäväni tilasi hummerisalaatin. Salaattia oli kyllä ja pari palaa appelsiinia, mutta vain yksi pala hummeria. Siitä lähtien kun ruoka on tuottanut pettymyksen ravintolassa, niin sanomme, että ”I think I just got lobster salad” :D. Mutta tässä ruoka-asiassa syy on nimenomaan siinä joka on lautasen toisella puolen, sillä olen vain syönyt niin ihania illallisia paljon vaatimattomissa paikoissa. Tämän takia mietin, että miten näissä hotelleissa ei uskalleta kokeilla uusia makuja tai ottaa vaikutteita muualta? Miksi pysytään perinteisessä steak and fries -annoksissa?’

Jos mennään lautasia kauemmaksi ja katsotaan hotellia kokonaisuutena, on se varmasti kokemuksena hyvin samanlainen kuin La Mas Cadille -hotelli, jossa olimme viime kesänä. La Mas Cadille:ssa on tosin Michelin tähdillä varustettu ravintola, joten ruoka on juuri sellaista mitä hotellilta odottaa. Eli jos olette ruoan ystäviä ja haluatte yöpyä ihanassa hotellissa, olisi La Mas Cadille parempi vaihtoehto kuin Cap-Eden-Roc. Cap-Eden-Roc -hotellissa maksaa varmasti näkymästä, mutta La Mas Cadille:ssa saa paremman kokonaiselämyksen. Tosin en käynyt Cap-Eden-Roc -hotellissa kuin Grill-ravintolan puolella, joten voi olla että hotellin toinen ravintola on ihan eri luokkaa. Haluan vain olla teille rehellinen enkä hehkuttaa ravintolaa turhaan, sillä en halua tuottaa teille pettymystä.

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Kokonaisuutena päivä oli mitä ihanin ja mieheni onnellinen syntymäpäivästään. Kumpikin sai mitä kaipasi, rauhaa ja aurinkoa. Huhtikuun loppu ja toukokuun alku on parasta aikaa Etelä-Ranskassa, sillä turisteja on vähän ja ilma raikas, mutta lämmin.

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Paras päätös oli tulla etelään pidennetyksi viikonlopuksi ja viettää aikaa täällä. Olen ollut aika kiireinen nyt koko kevään, niin tarvitsin pientä breikkiä auringossa ja kauniissa ympäristössä. Onneksi on tällaisia pakopaikkoja jonne mennä, kun sellaisia tarvitsee. Cap-Eden-Roc -hotelli on varmasti rannikon yksi ikonisimmista paikoista ja kyllä siellä mielellään on tunnin tai pari vaikka ruoka ei nyt ihan top olekaan.

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

 

Suosittelen varaamaan varsinkin kesäaikaan pöydän hyvissä ajoin, sillä hotellin terassi on todella suosittu. Huoneet ovat varmasti jo bookattu kesäksi, mutta uskon, että elokuun jälkeen hotellin elo rauhoittuu ja huoneita on vapaana varsinkin syys- ja lokakuussa. Syyskuu on toinen suosikkiaikani olla Etelä-Ranskassa, sillä suurimmat turistimassat ovat poissa ja kuuma ilma on korvautunut raikkaalla, mutta lämpimällä ilmalla.

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment

Pariisilaisista epämukavuuksista mukavuuksiin

Annastiina Heikkilä kirjoitti hetki sitten kolumnin: ”Kun suomalainen vaatii sohvan, ranskalaiselle riittää jakkara – pariisilainen ei mukavuudesta perusta”, jossa ainakin minun mielestäni kiteytyy kaikki se mitä Pariisissa asuminen on minulle opettanut. Et voi saada täällä suomalaista elämää, vaikka kuinka yrittäisit. Moni joka ei ole koskaan ulkomailla elänyt ns. perusarkeaan, ei välttämättä ymmärrä miten sitä samaa arkeaan ei voi siirtää toiseen maahan.

Suomessa lähes jokaisella on esimerkiksi auto, mutta Pariisissa tai Amsterdamissa ei autolla käytännössä tee mitään, se itseasiassa tuo enemmän päänvaivaa, kun helpotusta. Tämä on esimerkiksi sellainen asia mitä joudun selittämään monesti, että miksi meillä ei ole autoa.  Parkkipaikkoja kun ei ole ja kaupunkien infrastruktuuri on sillä tavalla rakennettu, että paikasta toiseen pääsee metrojen, bussien, Überien tai sähköautojen kanssa helposti paikasta toiseen. Hyvä esimerkki tästä on, kun siirsin Fifini Luxemburgista Pariisin viikoksi, maksoin parkkihallipaikasta 70 euroa päivältä. En voinut Fifiäni minnekään muualle parkkeerata parkkipaikkojen puutteen takia enkä myöskään halunnut, että Fifiäni kolhittaisiin paikallisen parkkeeraustekniikan takia.

Avec Sofié blog l Pariisi

Kun muutin Pariisin, sanoi ranskalainen (mutta myös muualla asunut) työkaverini minulle, että minun pitää opetella vaatimaan asioita kovaan ääneen, sillä kukaan ei vapaaehtoisesti auta minua missään. En aluksi oikein ymmärtänyt mitä hän tuolla tarkoitti, mutta ehkäpä se siinä vuoden sisällä kävi selväksi, että asioita ei hoideta mukavuudella, joustavuudella tai maalaisjärjellä, vaan auktoriteetti ja hierarkiaportaat tulivat aika nopeasti vastaan missä tahansa tilanteessa. Työkaverini sanoi minulle, että opettele kommunikoimaan niin, että ymmärrät että missä esimerkiksi postivirkailijan hierarkia menee ja heität pallon takaisin. Täten olenkin kysynyt aina siitä lähtien, ”miten sinä voit auttaa minua, että asia saadaan hoidetuksi.” Kuulostaa suomalaisittain älyttömältä, mutta edes postipakettia et aina välttämättä saa ilman vääntöä, vaikka sinulla olisi lähetyksen numero. Kaikkeen kun on aina ratkaisu, riippuu kulttuurista, että miten sinne maaliin päästään.

Avec Sofié blog / Kitchen ideas

Kun katson suomalaisin ja puolittaisin amerikkalaisin silmin Ranskaa, huomaan suuren eron. Yhdysvalloissa ja Suomessa halutaan kehittyä koko ajan kaikessa. Sen huomaa jo jenkkifirmoissa, kun organisaatio laitetaan usein uusiksi melkeinpä vuosittain. Ranskassa taas olen monesti huomannut, että täällä ei haluta monenkaan asian muuttuvan vaan moni asia tehdään niin kuin on aina tehty. Heikkilä puhuu artikkelissaan mukavuudesta Suomen ja Ranskan välillä ja kai tässä kohtaa ranskalainen mukavuus tulee esiin. Mukavuus täällä ei näy isoissa asunnoissa tai pihoissa, mutta muuttumattomissa tavoissa. Kai herra Macron yrittää hieman murtaa monia eri rakenteita ja muuttaa Ranskaa, mutta saa nähdä miten hän onnistuu. Toivon sydämestäni, että hän niin tekee.

Heikkilä nosti artikkelissaan myös esiin sen, miten suomalainen rakastaa niin sanotusti tylsää arkea ja rakentaa onnensa kodin ja työn välille, kun taas ranskalainen hakee sitä mielihyvää nimenomaan kauneudesta ja nautinnosta. Oli se nautinto millaista tahansa, siihen suhtaudutaan suurella intohimolla. Tämä on itseasiassa sellaista mistä olen ranskalaisille kiitollinen, että olen oppinut nauttimaan pienistäkin hetkistä. Aina ei tarvitse olla jonkun syntymäpäivä, että sen samppanjan voi avata, vaan kun esimerkiksi pakkailimme ja kävimme läpi tavaroitamme, mieheni sanoi, että tässä kohtaa ranskalainen avaisi samppanjan. Suomalainen ei ehkä niin muuttolaatikoiden keskellä tekisi, mutta ranskalainen kylläkin. Näköjään myös amerikkalainen.

Avec Sofié blog l Pariisi

Monesti ranskalaisia parjataan aika monesta asiasta, mutta on ainakin yksi asia mikä saa minut tuntemaan täällä kotoisammaksi kuin Suomessa, ja se on yleinen ystävällisyys ja small talk. Ranskalaisten käytöstavat ovat ehkä suomalaisittain aikamoista politikointia, mutta ainakin näin omista lähtökohdistani katsottuna, olen oppinut paljon hyvää. Tämä piirre ranskalaisissa on jotain sellaista, jonka toivoisin myös säilyvän omassa käytöksessäni sekä siirtävän myös eteenpäin. Enää en sano, että ”sori mulla on kauhea kiire” kenellekään. Olen oppinut, että kaikilla on loppujen lopuksi kiire, toiset vain pysähtyvät ja löytävät sen ajan puhua. Sen ajan löytäminen on osa ranskalaisia käytöstapoja.

Avec Sofié blog l Pariisi

Moneen asiaan tottuu, kun asuu eri kulttuureissa ja näkee eri tapoja toimia. Ei ole oikeaa tai väärää, on vain erilaisia toimintatapoja. Se on äärettömän silmiä avaavaa, kun joutuu uusien tapojen keskelle. Joka päivä on kuin pieni ihmeellinen oppimatka, kun asut poissa kotimaasta. Mukavuusalueelta joudut pois jo ihan kielellisten erojen takia. Heikkilä on ilmeisesti oppinut lukemaan kirjaa seisaaltaan metrossa, itse en ihan niihin epämukavuusasteille päässyt. Olen kävelevää tyyppiä ja minä mieluummin kävelen epämukavasti sateessa, kuin seison ahdetussa metrossa.

Please leave a comment
1 2 3 12