6 things living abroad has taught me

Avec Sofié Blog l 6 things living abroad has taught me

I remember when I was deciding my major for my master’s degree at University. I was going back and forth between business law and international management studies. I chose the latter. During my courses, we went through a lot of topics which touched on living abroad and expatriate life. Those studies discussed a lot of the topics I have gone through in my life now when I have been away from Finland for several years and lived in 3 countries. There are many things I´ve learned, but in this short post I decided to focus on few main takeaways from the past years.

1.Your daily life will change even if you move countries inside Europe

In Finland your daily life goes roughly as follows: you go to work at 8 a.m and you leave from work at 5 p.m at the latest. Home offices are widely accepted as we do not want to waste time in traffic or create pollution (Finns typically are very effective and environmentally aware). After work you have time for gym, hobbies, and friends. You eat dinner and enjoy your home life in your nicely decorated house.

When I moved to Paris, I had no idea how much my life would change. It was a cultural shock. There were no such things as going to work at 8 a.m, eat the 30 minutes lunch, and to have time for home cooked dinner at 6 p.m. The time for commute for the Parisians can take hours a day. It made me really think on how many hours people spend in a metro or in a car in a year, and how much pollution it creates. Answer: too many hours and too much pollution.

It took me a while to understand why the Parisians don’t necessarily have as nicely decorated homes as we do in the Nordics. They simply don’t spend much time in their homes as they commute a lot and enjoy eating out more than we do in the Nordics.

2. Equality does not mean the same in every country

Finland is probably most known from its education system and that the equality is one of the key pillars in the society. The toughest learnings and eyeopeners to me have been to understand that the equality is not widely shared even in Europe. It makes me a little frustrated at times, but I have also learned that the best thing is not always to tell how the things are better back home. The most important things are to understand why the things are like that in the country you live in, and how can you help to improve the conditions in the country you are based at that moment.

Avec Sofié Blog l 6 things living abroad has taught me

3. You are surrounded by more diverse group of people

Back home you have your circle of friends who are very similar or share the same kind of lifestyle or interest. When you live abroad, you get to spend time with the people who are not from your university, neighborhood or coming from a same cultural background than you. Getting to know new cultures while meeting new awesome people has been the biggest gift to me in the past years.

4. Different challenges – different growth

Sometimes I feel my life would be 10 times easier if I would live back in my home country. At the same time, I would not have the challenges – those growth opportunities – I have encoutered. I have learned to take the challenges more like a growth pad than an obstacle. After the challenges you may have faced while you live abroad, you feel extremely grateful for the lessons learned. When I finally learned to speak French spontaneously or drive with my little Fiat 500 in the sometimes a-little-chaotic south of France – these have been little big wins for me.

5. I have become much more culturally aware

Finland has become more international in the past 10 years, but overall the culture, values and everyday life are deeply rooted in the Finnish culture. Living in France, Luxembourg, and Amsterdam has opened a whole new window for me. The understanding of the various cultures, religions and behaviors is a gift. I have learned about specific regions for wines and cheeses in France, understood how city life differs in Paris versus Helsinki, why shops close at 6 p.m in Luxembourg, how everything is made in the context of water in Amsterdam – both flowing on the ground and falling from the sky, and how Nordic families spend more time on their homes than going out.

 6. Local language and manners matter

One of the most important lessons I have learned is to speak the local language. Even in a way you can make groceries and get through the simple discussions. When you learn the language, you learn the culture. You get things done much faster and show respect to the locals. I admit that learning Dutch hasn’t been high on my priority list, but after learning my lessons in France and Luxembourg, I decided to give it a go and started learning it two weeks ago.

Getting things done without politics or hierarchies is how I usually describe Finnish culture. Things move fast and as we have high level of trust in the country – we believe the person who has the sign off, will make the decision that benefits everyone. This was not my experience necessarily in France. I felt that in France everything needed to be discussed in so many levels and by the time the decision was made, I had already forgotten the reason why we were discussing about the topic. And I’m not speaking about work-related topics, I refer for example deciding a color for the house and the window frames and how the decision needed to be made by the mayor.

After my first year and couple of frustrated moments, I learned to like the French way of doing things. People are much more involved and the topic is well thought through. I still perefer effiency over hierarchies, but I also admire the more collaborative approcah over the let’s get things done fast approach.

I know expat life is not for everyone. And it shouldn’t be. For us on the other hand, it is the only way to live as we most likely will not live in our home countries in the future. Moving countries, learning new languages, different tax systems – and what not – has been the biggest gift I ever received. I have learned so many things about myself, have learned to love my home country more, and become more aware that there is no one right way to do things or how to think. There are just different ways.

Please leave a comment

Kolme tarinaa lapsiperheistä ulkomailla

Avec Sofié Blog l Lapsen kasvatus eri maassa

Kuten aiemmin kirjoitin, olin koko kesälomani ystävieni kanssa. Ei tainnut mennä päivääkään, etten olisi viettänyt edes hetkeä ystävieni kanssa. Monella heillä on lapsia ja he asuvat poissa omasta kotimaasta. Monet parit asuvat kolmannessa maassa, joten ajatus kotimaasta on häilyvä, kun asuinmaa ei ole kotimaa kummallekaan vanhemmista. Toisin on lasten kohdalla. Heille maa, jossa asutaan, on joko synnyinmaa tai maa, johon on suurin side, sillä synnyinmaasta lähdettäessä lapset olivat hyvin pieniä.

Olen suhteellisen kiinnostunut siitä, että miten kolmannessa kulttuurissa kasvatetaan lapset niin, että vanhempien kotimaan kulttuuri ja arvot siirtyvät lapselle. Se ei ole aina kovinkaan helppoa ja näistä haasteista puhuin monta kertaa kesälomani aikana.

Esimerkkinä libanonilainen ystäväni, joka on asunut kauan aikaa Ranskassa ranskalaisen miehensä kanssa, mutta asuvat nyt Luxemburgissa kahden tyttären kanssa. He eivät halua laittaa tyttäriään Luxemburgissa yksityiskouluun, sillä he haluavat säilyttää ranskalaisen kasvatuksen, tavat sekä kulttuurin. Vaikka tytöt ovat normaalissa koulussa ja tarhassa, monikulttuurinen ympäristö tuo silti haasteensa ja ystäväni on huolestunut, että miten säilyttää itselle tärkeät arvot kasvatuksessa ja siirtää ne eteenpäin, jos ympärillä olevat lapset tulevat niin eri kulttuureista.

Avec Sofié Blog l Lapsen kasvatus eri maassa

Tässä esimerkkinä, kun lapset näkevät miten toisten äidit eivät käy välttämättä töissä, vaan ovat kotona ja neljävuotias ihmettelee, että miksi kukaan käy töissä, jos voi vain käydä ostoksilla :D. Luxemburg on oma kuplansa ja monella tapaa ymmärrän ystäväni huolet ja kysymysmerkit, että miten pitää niin sanotusti normaalit arvot yhteisössä, joka eroaa niin paljon niistä omista lähtökohdista. Kun lapset oppivat Luxemburgin kiiltävän elämään, elämä Pariisissa voi tuntua hyvinkin erilaiselta, jos he muuttavat joskus takaisin.

Toinen ystävistäni on ruotsalainen ja hän on naimisissa tunisialaisen miehensä kanssa ja he asuvat New Yorkissa. Heidän pieni kuusivuotias poikansa on yksi hauskimmista tapauksista, jonka tiedän. Hän kovasti aina yrittää vakuutella isälleen, että minun pitäisi olla hänen äitipuolensa. Kaikilla muilla  on nanny ja stepmother, mutta hänellä on vain nanny :D.

Nyt kun hän on kuusivuotias, osaa hän ymmärtää jo eroja maiden välillä. Kesät he ovat viettäneet aina Ranskassa, mutta tänä kesänä hän kertoi, että miten Ranskassa on hauskempaa, kun ei ole ”stranger danger” missään ja hän saa juoksennella vapaasti rannalla ja kaduilla.

Hänen äitinsä on hyvin ruotsalainen monelta kantilta ja nyt he ovat tulossa siihen lopputulokseen, että äiti ja poika muuttavat Etelä-Ranksaan vuoden päästä, että poika pääsee kouluun ja ympäristöön, jossa ei tarvitse pelätä. Isä kävisi kerran kuukaudessa New Yorkista Ranskassa, mutta muu perhe asuisi taas Euroopassa. Äiti jättäisi työnsä, mutta poika saisi paremman koulutuksen, turvallisemman elämän ja monikielisen ympäristön.

Kolmas ystäväni on amerikkalainen, mutta eronnut venäläisestä vaimostaan. Tytär asuu kouluvuoden Venäjälle, mutta kesät Madridissa. Kesällä he olivat meidän luona isänsä kanssa ja tytär isoine silmineen kertoi miten EU on varastanut Venäjän rahat. Kaikki muutenkin tuntui olevan paljon paremmin Venäjällä ja EU-päättäjät ovat kuulemma valloittamassa Ukrainaa ja Venäjän pitää ottaa se kahdeksanvuotiaan mukaan takaisin. Isä on huolestunut, että mihin asti aivopesu on menossa ja hän haluaisi tyttärensä huoltajuuden, mutta kuten arvata saattaa, on se aika vaikeaa.

Kun kuuntelen näitä tarinoita, mietin, että miksi tällaisista tilanteista ei puhuta enemmän. Expat-elämää jollain tavalla ihannoidaan, mutta usein unohdetaan, että se vaatii usein paljon kompromisseja. Toinen joutuu usein jättämään työnsä ja joissain tapauksissa perhe asuu kahdessa maassa, jotta esimerkiksi lapset saavat turvallisemman ympäristön.

On vaikea miettiä, että miten asiat menisivät omalla kohdalla. Koen, että Hollanti on hyvä maa ja perusarvot ovat aika samanlaiset mitä Suomessa. Koulut käydään ja töitä tehdään.

Käyttäytymissääntöjä tosin kaipaan Ranskasta. Kun leikimme ravintolaa ystäväni tyttärien kanssa ja kun kolmevuotias hyvin tomerasti näpäytti, että ruokaa ei tarjoilla ennen kuin servetti on aseteltu suojaamaan mekkoa, ymmärsin, että miksi ystäväni on huolissaan, että kaikki eivät käyttäydy tarhassa Luxemburgissa niin kuin Ranskassa. Nämä pikkuneidit ovat kyllä ihan omaa luokkaansa ja en todellakaan ymmärrä miten ystäväni on kasvattanut heidät käyttäytymään niin kauniisti.

Toivottavasti tekstini avasi myös toisen puolen expat-elämän haasteista, joista harvoin puhutaan. On rikkaus asua monissa eri kulttuureissa ja maissa, mutta se vaatii välillä myös paljon. Elämäntyyli ei sovi kaikille, mutta onneksi joillekin.

Please leave a comment

Elämä ulkomailla tarkoittaa usein kompromisseja

Avec Sofié blog Amsterdam living expat life

Sain tänä aamuna viestin Instagramissa ja kysyin teiltä, että haluaisitteko lukea ulkomailla asumisesta. Minun piti itseasiassa kirjoittaa ihan muusta aiheesta, mutta koska aihe on usein mielessä ja saan siitä paljon kysymyksiä, ajattelin kirjoittaa hieman fiiliksiä Ranskasta nyt kun olemme asuneet Hollannissa hivenen kauemmin.

”Moikka! Kirjoittaessasi ystäviesi häistä ja kaikkia juttuja miehestäsi ja sinusta ja teidän asumisesta ulkomailla jne, niin mietin, että mistä tiesit, että hän on se oikea? Huolimatta siitä, että hän matkustelee paljon ja on poissa kotoa ja arki ja asuminen on niin sidottu hänen työhönsä ym. Vaikutat itsenäiseltä ja vahvalta ja mietin mitkä tekijät sinusta on ratkaisevia taas tässä kysymyksessä. Itse näiden asioiden kanssa painin tällä hetkellä”.

Avec Sofié blog Amsterdam living expat life

 

Avec Sofié blog Amsterdam living expat life

Kun palasin sunnuntaina Suomesta kotiin, olo oli itkuinen ja maanantain vesisade, rikki mennyt lattialämmitys, viikko yksin kotona sekä pimenevät illat eivät tuntuneet kovinkaan mieltäylentäviltä. Aika Suomessa oli ollut niin ihanaa ystävien ympäröimänä, joten paluu ns. omaan arkeen tuntui kuin rätti vasten kasvoja. Vaikka kaikki on Amsterdamissa ihanasti, arkea Suomessa on välillä ikävä.

Olen viimeisen viiden vuoden aikana elänyt jokseenkin aika vauhdikasta arkea. Mennyt paikasta toiseen ja etsinyt omaa paikkaani niin parisuhteessa kuin työelämässä. Kun on toisen uran armoilla, voi perheen tasapaino olla välillä vähän koetuksella. Pariisissa meidän parisuhde oli todella koetuksella ja olenkin sanonut, että tuon ajanjakson jälkeen, selviää parisuhteemme mistä vain. Välillä ihan ihmettelin, miten mieheni jaksoi katsoa itkuista olemustani ja kuunnella valitustani Pariisistani ja elämästäni. Monta kertaa hän sanoi minulle ”you need to put things into perspective” ja vaikka sitä perspektiiviä vaihdettiin, ei sitä aurinkoa löytynyt aurinkoisimpanakaan päivänä. Ei siis ole kenellekään jäänyt epäselväksi, miten Pariisi ja elämäntilanteemme ei sopinut minulle.

Avec Sofié blog Amsterdam living expat life

Ulkomailla asuminen ja eri kaupungit ovat hyvin henkilökohtaisia ja kasvattavia kokemuksia. Vaikka nyt katson kaikkea kokemaani erilaisten lasien läpi, olen hyvin tarkka, minkälaiseen tilanteeseen suostun itseni enää laittamaan. Välillä mietin, että en ollut oikein oma iloinen itseni Pariisissa ja nyt tuntuu, että olen löytänyt itseni taas uudestaan. Miehenikin on minulle sanonut, että olen taas se sama ihminen, johon hän aikoinaan rakastui.

Avec Sofié blog Amsterdam living expat life

Uskon, että tilanne olisi ollut aivan erilainen, jos olisin sopeutunut kirjoittamaan vain blogia ja meille olisi siunaantunut jälkikasvua. Kuinka elämä olisikaan ollut erilaista? Kirjoittaa ja kuvata kotona ja elää lasten kanssa Pariisissa tai Rivieralla? Joku pitää minua ihan tärähtäneenä, että valitsin ns. normaalin työn sateisessa Amsterdamissa, kun olisin voinut elää auringossa ns. helpompaa elämää. Tosiasia on kumminkin, että tämä on minulle helpompi elämä kuin se, että olisin seurannut mieheni uraa ja jäänyt itse kotiin. Toisille se sopii, minulle ei niinkään.

Olemme oppineet vuosien varrella, että kompromisseja pitää tehdä, että kumpikin on onnellinen parisuhteessa, jossa kaksi kulttuuria kohtaa. Muuten tilanne voi muuttua katkeraksi ja negatiiviseksi. Vuosi sitten kesällä sanoin mieheni esimielle, että hän on kokenut avioeron ja niin käy myös meille, jos hän ei anna meidän muuttaa. Siinä meni ehkä kahdelta jenkkimieheltä viinit väärään kurkkuun, kun laitoin asian noin, mutta viesti meni perille. Onneksi.  Kahden viikon jälkeen saimme sähköpostin ja luvan muuttaa.

Avec Sofié blog Amsterdam living expat life

 

Avec Sofié blog Amsterdam living expat life

Minun ohjeeni ihmisille, jotka miettivät ulkomaille muuttoa on, että ovatko he valmiita riskeeraamaan oman uransa. Onko maa tai kaupunki sellainen mikä sopii itselle? Jos en olisi ollut ihan varma meistä, en olisi ikimaailmassa muuttanut Pariisiin. Olimme vuoden yhdessä ennen kuin muutin ja ennätimme viettää paljon aikaa yhdessä ennen kuin muutin Ranskaan. Olihan se riski sillä olin jo vuonna 2009 kirjoittanut blogiin, että en ikimaailmassa näe itseäni asumassa Pariisissa ja oh well, sinne minä päädyin.

Elämämme on muuttunut Amsterdamissa paljon seesteisemmäksi ja yksi syy tähän on, että olen pystynyt nukkumaan taas normaalisti monen vuoden tauon jälkeen. Koen, että elämä on muutenkin enemmän sellaista, jota itse odotin. Minulla on haastava työ, ihana koti ja rauhallinen ympäristö, joka inspiroi minua joka päivä. Amsterdam ei välttämättä sovi kaikille, mutta täältä minä olen löytänyt oman kotini Suomen jälkeen. Pitkään sitä piti etsiä, mutta kaikki hyvin nyt <3

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment

Elokuun kolmas ja elämäni paras sähköposti

Vuosi sitten tänään sain mitä ihanimman sähköpostin. Tuota sähköpostia olin odottanut kauan. Se ei vain antanut lupaa muuttaa pois Pariisista, vaan se antoi mahdollisuuden muuttaa lempikaupunkiini Amsterdamiin. Muistan edelleen sen hetken, kun mieheni avasi mailinsa ja luki sen minulle. Minä singahdin kattoon mutta mieheni suu meni mutrulle.

Hän olisi mieluummin halunnut muuttaa Sveitsiin, koska hän rakastaa lautailua ja muutenkin pitää Sveitsiä maana, jossa hän haluaisi asua. Minä taasen olen aina ollut Amsterdamin kannalla, sillä olen ensimmäisestä kerrasta lähtien pitänyt sitä paikkana, jossa minun on helppo olla.

Kaksi viikkoa meni miehelläni järkytyksessä, mutta sillä välin minä aloin jo pakkaamaan, järjestelemään asioita ja etsimään asuntoja. Vaikka paperiasioissa meni monta kuukautta, antoivat nuo kuukaudet aikaa laittaa kaikki asiat järjestykseen ja palikat paikoilleen.

Vaikka olemme asuneet Hollannissa nyt vasta puoli vuotta, ovat nuo kuukaudet olleet ihan käsittämättömän ihania. Kumpikin on ymmärtänyt, että miten tärkeä on asua maassa, joka sopii kummallekin perheenjäsenelle.

Ulkomaille muuttoa romantisoidaan minusta aika paljon ja sen realiteeteista kirjoitetaan vähän. Toki toisille sopii olla kotona lasten kanssa ja elää ns. vapaampaa elämää, mutta meillä kun ei lapsia ole, oli eloni ajoittain aika yksinäistä. Se voi kuulostaa todella erikoiselta, jos sanon, että elämäni Etelä-Ranskassa oli ehkä yksi surullisimmista ajanjaksoista elämässäni. Vaikka minulla oli kaikki hyvin avioliitossa, kiva koti, pystyin elämään blogilla, mutta en silti vain nähnyt elämääni Rivieralla tai Pariisissa.

Tiedän monta pariskuntaa, jotka menevät toisen ura edellä ja se ei ole aina helppoa sille toiselle osapuolelle. Varsinkin jos muuttoja on jatkuvasti ja oman elämän joutuu rakentamaan yhä uudelleen ja uudelleen. Se on ihan todella raskasta varsinkin, jos on yhtään uraihminen.

Oman palansa peliin tuo vielä se, jos perheessä on lapsia. Tämän asian takia meillä ei ole lapsia, sillä haluaisin, että lapsemme voisi elää ns. normaalin lapsuuden ja että hän pystyisi rakentamaan lapsuutensa yhteen paikkaan ja solmimaan normaaleja ystävyyssuhteita.

Saan paljon kysymyksiä siitä, että miksi meillä ei ole lapsia ja syy on nimenomaan tämä. En haluaisi, että lapsemme kasvaisi nannyjen kanssa, sillä minä haluan käydä myös töissä. Ulkomailla asuessa sen oman elämän rakentaminen ottaa aikansa ja energiansa niin lapset eivät välttämättä sovi ihan joka parisuhteeseen. En myöskään halua, että isä ei olisi koskaan kotona ja hän olisi se tyyppi, joka tulisi joka sunnuntai illallispöytään ja lähtisi aina maanantaisin pois. Tai, että laatuaikaa vietettäisiin vain lomaviikoilla.

Nämä ovat todella ikäviä ja myös kipeitä valintoja. Kun riskit osaa nähdä etukäteen, ei onnea mikä meillä on nyt halua laittaa alttiiksi stressille. Olen elämää koskettavissa asioissa aika realisti enkä elä isoissa asioissa hetkessä, vaikka persoonaltani olenkin suhteellisen spontaani. Isoissa kysymyksissä olen varpaillani ja harkitsen asioita pitkään.

Mietimme Amsterdamiin muuttoa kaksi vuotta ja kun lopullinen lupa sille tuli, olin todella valmis aloittamaan uuden jakson elämässä kanaalien varrella. Tuolla sähköpostilla, jonka saimme päivälleen vuosi sitten, on ollut suuri merkitys meidän elämälle. Muistan varmasti elokuun kolmannen lopun ikääni.

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment

Déli Bo Les Bains Villefranche-sur-Mer & moderni aamiainen

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Vuosi sitten aika tasan tarkkaan lopetin työni Pariisissa ja tulin touko- ja kesäkuuksi etelään, sillä silloin edessä häämötti muutto heinäkuussa Sveitsiin. Aurinko oli taivaalla ja kaikki näytti selvältä. Muistan elävästi, kun muutaman kerran pakkasin rantakamat ja menin uuteen rantakahvilaan sillä mielellä, että muistan nauttia koko kesän edestä, sillä kesää etelässä ei ole kauaa jäljellä. Noh, sitä kesää jatkuikin marraskuuhun ennen kuin päästiin muuttamaan, mutta sunnuntaina minulla oli aivan samanlainen asenne, kun astelin kylämme Déli Bo Les Bains – rantakahvilaan. Nyt sitä kesää etelässä oli nimittäin tällä reissulla vain kolme päivää.

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Déli Bo Les Bains avautui kaksi vuotta sitten toukokuussa kyläämme ja se on ihana piriste näiden muiden beach clubien rinnalle. Menu on raikas, moderni ja monella tavalla kokeileva. Kahvilan sisustus on muutenkin todella raikas ja siisti ja ehkä jopa hieman epäranskalainen monelta osin. Sävyt ovat hempeitä eikä korostevärejä ole käytetty ranskalaiseen tapaan lähes ollenkaan. Vain aurinkotuolien tyynyt ovat hillityt vaaleanpunaiset ja vesilasit sinertävät.

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Kun olimme etelässä, näimme myös ystäviämme ja heidän ei-niin-pientä vastasyntynyttä pullaposkea. Mini-mies oli kyllä sellainen hurmuri! Ja mikä lapsuus? Hän saa käyskennellä koko lapsuusikänsä täällä meren rannalla ja auringon alla :)

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Sunnuntaisen päivän jälkeen mietin, että olinko täysin kajahtanut, kun halusin välttämättä pois Etelä-Ranskasta. Olisinhan voinut elellä onnellisesti auringossa, viettää vapaampaa elämää yrittäjänä ja kirjoittaa blogia. Tulen tässä kohtaa aina samaan tulokseen. Auringossa on varjopuolensa. Täällä ei paljoa uraa rakennella sekä syyskuun jälkeen elo hiljenee etelässä täysin. Etelä-Ranska on myös monilta osin jäljessä monessa asiassa ja välillä tuntuu, että elää taas 80-luvulla. Olen siis äärimmäisen onnellinen, kun saan vetää aamulla kumpparit jalkaa rantasandaalien sijaan. Olen toki myös kiitollinen niistä hetkistä, jotka olen saanut viettää täällä. Täällä minä opin puhumaan kunnolla ranskaa, ajamaan autoa sekä löysin niitä asioita, joista pidän Ranskassa. Terrori-iskujen jälkeen löysin täältä myös pakopaikan Pariisista.

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Kausi on vasta aluillaan etelässä ja ilma on suhteellisen raikas. Talvi on ilmeisesti ollut kylmä myös täällä ja vettä on satanut, joten paikalliset aloittivat kesän muutama viikkoa myöhässä viime viikonloppuna. Sääjumalat olivat siis meidän puolella ja onneksi niin.

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-MerAvec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Teidän viesteistä päätellen moni teistä on menossa nyt kesälomalla Etelä-Ranskaan. Aiempia vinkkejä voitte lukea South of France -tagin alta, mutta jos teillä on toiveita postauksiin ennen teidän lomia, niin kommentoikaa ideoita kommenttikenttään. Mielelläni kirjoitan toivepostauksia Ranskaan liittyen.

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Olen monesti mainostanut kyläämme nimenomaan rauhallisena isompiin rantoihin verrattuna ja jos haluaa esimerkiksi Nizzasta suurempia turistimassoja pakoon, on meidän ranta rauhallisempi. Toki keskikesällä myös täällä on täyttä, mutta rannoilta löytyy myös paljon paikallisia ja tunnelma on sen takia hivenen rauhallisempi. Meidän kylään kannattaa tulla junalla, jos ei autoa ole käytettävissä. Juna-asema on ihan rannan tuntumassa, niin kauaa ei tarvitse kävellä, kun jalat voi upottaa rantahiekkaan.

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

 

Avec Sofié blog l Les Bains Déli Bo Villefranche-sur-Mer

Samalla kun olette täälläpäin, söisin myös aamiaisen ja lounaan Déli Bo Les Bains -beach clubilla. Aiemmassa postauksessani kirjoitin pienestä pettymyksestä Eden-Roc -hotellin lounaaseen ja mitä Déli Bo :n menuun tulee, se ei petä. Oma ehdoton suosikki salaattien lisäksi on tryffelimunakas. Viime kesänä söin sellaisen Charin kanssa ja siitä lähtien olen odottanut seuraavaa kertaa, kun sellaisen saan lautaselleni. Sunnuntain aamiaisvalinta oli siis aika helppo. Annos on ihan järjettömän hyvä!

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment