Toisen ura edellä

Avec Sofié blog l toisen ura edellä

Aina välillä saan teiltä kysymyksiä siitä miltä tuntuu mennä toisen ura edellä. Tiedän, että siellä on myös muita, jotka elävät samassa tilanteessa ja ympärilläni on ihmisiä jotka kokevat samanlaista arkea kuin minä.

Avec Sofié blog l toisen ura edellä

Ajoittain on ollut tilanteita, jolloin toivoisin, että eläisimme tylsää arkea eikä elämä olisi niin pomppuista/aaltoilevaa. Kun muutimme Amsterdamiin, toivoin hartaasti, että me asuisimme nyt ainakin kaksi vuotta täällä. Jos jotakin keskusteluita paikan vaihdosta on käynnissä, en halua kuulla niistä ennen kuin kaikki on varmaa. Haluan elää tasaista ja pysyvän tuntuista elämää nyt kun se on mahdollista.

Monelle tällainen elämä ei varmastikaan sopisi. Se joka on perhekeskeinen, ei varmasti pitäisi epävarmuudesta ja siitä tunteesta, että ei tiedä minne mennä ja milloin. Jos on lapsia, silloin moni nimenomaan, ja tässä kohtaa yleensä nainen, jää kotiin. Olen tavannut myös koti-isiä, mutta harvemmin. Lähipiirini koostuu myös pareista joissa ei ole lapsia sen takia, että kumpikin haluaa käydä töissä, oli maa mikä tahansa. Seikkailevan elämäntyylin takia lapsia ei välttämättä toivota, sillä heitä ei välttämättä haluta kasvattaa nannyjen toimesta eikä tarhan ja koulujen vaihto ole aina niin helppoa. Elämän rakentaminen uudestaan on jo yksin tai kaksin haastavaa, mutta pienet lapset tuovat siihen vielä ihan oman ulottuvuutensa.

Avec Sofié blog l toisen ura edellä

Minulle kaikista rankinta tässä elämäntyylissä on nimenomaan ollut se odottaminen. Olin niin kyllästynyt poukkoilemaan Etelä-Ranskan, Pariisin ja Luxemburgin väliä odottaessani. Mikään paikka ei tuntunut oikein kodilta, kun tiesi, että mikään ei ole pysyvää.

Mieheni oli ennen minua yksin juuri sen takia, että kukaan ei kestänyt hänen reissaamistaan. Välillä olen minäkin siitä harmistunut, mutta olen siihen tottunut jo suhteen alkuajoista, kun olimme etäsuhteessa. Ja jos hän olisi koko ajan kotona, ei minulla olisi aikaa tai energiaa töiden jälkeen olla hänen kanssaan sekä pitää blogia. Olen kai siis onnekkaassa asemassa, että olen välillä yksin niin minulla on aikaa itselle ja blogille.

Avec Sofié blog l toisen ura edellä

Avec Sofié blog l toisen ura edellä

Kuluneina vuosina meille on väläytelty mahdollisuuksia asua kauempana, mutta en ole siihen suostunut oman työni sekä rakkaitteni takia. Euroopassa on hyvä olla, kun etäisyydet ovat lyhyet. Vuoteen New Yorkissa tai Sydneyssä voisin suostua, mutta muihin vaihtoehtoihin en niinkään. Etelä-Ranskassa opin sen, että se aurinko ja ranta ei tee pitkällä tähtäimellä onnelliseksi. Paljon teen jo nyt mieheni uran eteen, joten ihan minne tahansa en lähde asustelemaan, jos paikka ei miellytä itseäni. Oli aurinkoa tai ei.

Avec Sofié blog l toisen ura edellä

Toki meitä on monenlaisia ja joku voi olla todella onnellinen, että voi olla kotona ja tehdä omia asioita, kun toinen rakentaa uraa maailmalla. Olin itseasiassa tästä asiasta välillä kiukkuinen itselleni, että miksi en voinut nauttia olostani edes siellä Etelä-Ranskassa. Minun tai meidän elämä olisi ollut paljon helpompaa, jos olisin osannut nauttia noista vapaista hetkistä. Suomalaiset ystäväni ymmärsivät minua tässä asiassa, ulkomaalaiset ystäväni eivät niinkään. Tässäkin asiassa kohtasin selkeää kulttuurieroa suomalaisten ja esimerkiksi ranskalaisten välillä. Minua ei voitu ymmärtää, että muutin mieluummin Etelä-Ranskasta aluksi Luxemburgiin tai Amsterdamiin. Miksi muuttaisin auringosta sateeseen ja kylmään? Vastaus on aika yksinkertainen. Jotta minulla olisi myös oma elämä.

Vaikka elämä oli oman itseni takia välillä aika haastavaa, olen onnellinen nyt, että pääsimme noista haasteista yli ilman suurempia karikkoja. Aika myös opetti minulle ja meille paljon. Minua on turha lähettää minnekään ilman, että minulla voi olla omaa elämää. Tai toki minulla on aina ollut oma elämä, mutta en halua sellaista elämää, että sen sisältö ei miellytä minua.

Toki tiedostan edelleen, että emme ole loppuelämää varmastikaan Amsterdamissa. Yritän kuitenkin olla hetken edes aloillani ja rakentaa päivistä itseni näköiset. On asioita joihin en itse vaikuttaa niin yritän olla stressaamatta niistä ja uskoa siihen, että elämä kantaa.

Please leave a comment

Ympäristötekoja arjessa – miten pienillä valinnoilla voi vaikuttaa

Avec Sofié l Vattenfall & ympäristötekoja

Kaupallinen yhteistyö, Vattenfall ja Asennemedia Advertisement

Ulkomailla asuminen on avartanut minua monella tavalla ja yksi näistä on se, että miten voisimme elää niin, että maapallollamme on parempi olla. Olen miettinyt näitä asioita yleisesti kulutus- ja matkustusmielessä, mutta yhteistyössä Vattenfallin kanssa mietin, että miten itse voi kuluttaa sähköä tavalla, että pallomme voisi paremmin.

Lähdin tekemään tätä postausta nimenomaan omista kulutustottumuksistani ja miten olen huomannut, että Ranskassa tai Hollannissa asioita tehdään. Jotta varsinkin suurkaupungeissa olisi kaikilla hyvä olla, on kaupunkien sekä sen asukkaiden tehtävä monia valintoja, jotta elämänlaatu paranisi sekä, että saisimme elää puhtaammassa ympäristössä.

Avec Sofié l Vattenfall & ympäristötekoja

Minulle henkilökohtaisesti tuli saasteet ja Pariisin likaisuus vasten kasvoja liian konkreettisesti aamulenkillä sekä sunnuntaikävelyillä, että monesti mietin, että miten tähän pystyttäisiin vaikuttamaan. Se miten kulutamme päivittäin asioita vaikuttaa nimittäin muuhunkin kuin siihen omaan sähkölaskuun.

Monesti mietin Pariisissa, että jos työssäkäyvät pystyisivät esimerkiksi tekemään töitä enemmän kotoa, säästyisi kaupunki saastemassalta ja suurilta päästölukemilta. Varsinkin Suomessa meillä on läsnätyönkulttuuria enemmän, jotta ruuhkissa istumisilta vältytään ja työntekijät voivat käyttää aikansa paremmin kotona töitä tehden, kuin ruuhkissa istuen ja ilmaa saastuttaen. Työkalut kun kaikilla melkein on, vain se kulttuuri puuttui useilta ranskalaisilta yrityksiltä.

Avec Sofié l Vattenfall & ympäristötekoja

Myös liikkuminen muuttui Pariisissa osaltani. Olin onnekas sillä työpaikkani sijaitsi 10 minuutin päässä kotoa, joten pystyin kävelemään työpaikalleni helposti. Muuten kaikki Pariisissa käyneet tietävät, että suurkaupungissa jos haluaa nopeasti paikasta toiseen, ei taksi kannata, vaan käytin metroa jos menin vaikka ruokakauppaan tai toiselle puolelle kaupunkia. Jos tosin meillä oli paljon kannettavaa, käytimme sähköautoa, johon meillä oli vuosimaksu subcription -mallilla.

Avec Sofié l Vattenfall & ympäristötekoja

Hollannissa meillä ei myöskään ole autoa, vaan teen joko kotona töitä tai kuljen työmatkani metrolla. Hollannissa pyöräillään paljon ja autoilu on tehty päästöjen takia todella hankalaksi, niin pyörällä liikkuu kaupungissa kaikista nopeimmin. Vielä en tosin ole uskaltanut pyöräillä näiden hurjapäiden seassa, vaan kävelen vielä mieluiten paikasta toiseen. Sähköauton jos Hollannissa omistaa, saa siten paljon etuja. Vakituista parkkipaikkaa ei esimerkiksi tarvitse keskustan alueella jonottaa vuosia, vaan sähköautot kiilaavat jonoissa kaikkien autojen edelle. Pariisissa keskustan päästöjä yritetään hallita lakimuutoksella, että tulevaisuudessa vanhemmat ja enemmän saastuttavat autot eivät saa tulla enää kaupungin keskustaan. Muutaman kerran koin Pariisissa sen, kun yksityisautoilu kiellettiin nimenomaan saasteiden takia. Toivon, että tämänkaltaiset tapahtumat eivät pelkästään poistaneet saastepilviä, vaan yleisiä asenteita joukkoliikennettä kohtaan sekä avasivat silmiä, että kotona voi myös tehdä töitä.

Miten kulutustottumukseni näkyvät sitten kotona sähkönkulutuksessa? Nämä asiat ovat hyvin arkisia, joten jokainen voi miettiä omia tottumuksiaan päivittäisten askareiden osalta.

Avec Sofié l Vattenfall & ympäristötekoja

Yksi asia, jota ikävöi moni suomalainen ulkomailla asuva, on tiivistetyt ikkunat. Ranskassa meidän ikkunat olivat 1900-luvun alusta eikä tiivisteitä ollut ollenkaan, vaan puukehikot kaunista taloa koristamassa. Lämmin ilma pääsi siis karkuun ei vain meiltä, vaan sadoilta tuhansilta ja jopa miljoonilta pariisilaisilta, sillä vanhojen talojen ikkunoita ei oltu tiivistetty. Tätä tiivistysajattelua yritin opettaa ranskalaisille sekä myös nyt täällä Hollannissa. Tiivisteiden sijaan Ranskassa ja Hollannissa näkyy paksuja verhoja ikkunoiden edessä sekä pieniä tyynyjä ovien alareunaa tukkimassa. Koska olen tästä asiasta niin intohimoinen, tarkastin jokaisen asunnon tiivistykset, jota kävimme Hollannissa katsomassa ja esimerkiksi meidän olohuoneen lasikatto on varustettu parhaimmalla mahdollisella lasilla, joten lämpö ei pääse karkaamaan. Jokaisen tulisi siis katsoa, että omat tiivisteet ovat kotona kunnossa, jotta lämpö ei pääse karkuun.

Mitä muutenkin lämpöön tulee, on suomalaisissa kodeissa usein todella lämmin. Euroopan kodeissa harvemmin lämpötila on yli +22 ja tähän minulla meni kauan totutella. Tosiasia kumminkin on, että nukumme paremmin viileässä ilmassa ja jos huoneen lämpötila on +18-22 astetta, pitäisi sen riittää pitämään ihminen lämpimänä. Asettamalla huoneen lämpötila hivenen viileämmäksi on helppo ekoteko.

Yksi kodin suurimmista energiasyöpöistä on jääkaappi. Ostimme vuosi sitten uuden jääkaapin ja valintaan vaikutti paljon se, että miten paljon jääkaappi kuluttaa energiaa. Meidän jääkaapissa on myös teknologialla ja muotoilulla varmistettu se, että esimerkiksi lokerot, jonne menee lihat ja kalat ovat viileämpiä kuin esimerkiksi kasvislokerot. Muotoilulla edesautetaan ilmankiertoa niin, että se pitää tietyt tuotteet viileämpinä kuin toiset.

Avec Sofié l Vattenfall & ympäristötekoja

Toinen kodin energiasyöppö on tottakai teknologia. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten kotona oli vain yksi tietokone, nyt jokaisella perheenjäsenellä on vähintään tietokone ja puhelin, mutta myös joissakin tapauksissa tabletti. Ihan tarkkaan en tiedä mikä on pöytäkoneen ja kannettavan tietokoneen energiankulutuksen ero, mutta uskoisin, että kannettava tietokone on ekologisempi vaihtoehto. Mitä laitteisiin muutenkin tulee, pitäisi niitä uusia minusta aivan liian usein. Toki niille varmasti on myös hyviä kierrätyspisteitä, mutta laitevalmistajat voisivat ainakin minusta tehdä tässä asiassa parannuksen kertomalla kuluttajalle selkeästi, että mitä tehdä vanhalle puhelimelle tai tietokoneelle, kun se ei enää toimi. Monella meistä nimittäin on varmasti laatikoissa vanhoja puhelimia tai läppäreitä.

Avec Sofié l Vattenfall & ympäristötekoja

Kun asumme pohjoisella pallonpuoliskolla, tarvitsemme keinovaloa. Mitä valoon tulee, yksi ekoteko kotona on vaihtaa hehkulamput energiansäästölamppuihin. Kun ostimme esimerkiksi Flosin valaisimen, valitsin LED -energiansäästölamput. Hintaa valaisimelle tuli heti paljon lisää, mutta energiankulutus madaltuu, sekä uskon, että minun ei tarvitse lamppuja uusia, ellei ne hajoa valaisinta siirrettäessä. Kun siis seuraavan kerran olet valaisinkaupoilla, valitse sellainen valaisin johon on mahdollista ostaa LED-energiansäästölamput.

Avec Sofié l Vattenfall & ympäristötekoja

Valon vähyyden takia suomalaiset kodit ovat usein aika valaistuja. Meillä ei niinkään tunneta tunnelmavaloa, vaan jokaisen kodin katossa on suuri valaisin. Mitä jos hyggeiltäisiin hivenen ja sammuttaisimme varsinkin turhia valoja huoneista joissa emme ole?

Suomalaisista kodeista ei useinkaan löydy ilmastointilaitteita, mutta varsinkin Etelä-Ranskassa jokaisesta kodista sellainen löytyy. Usein kesällä koen ne varsinkin ihan turhina, sillä elimistö tottuu lämpöön, jos ei ilmastointilaite ole päällä. Ja jos Etelä-Ranskaan tulee lomalle kesällä, kannattaa lämpöön tottua. Sen takia meillä ei ilmastointi ole päällä käytännössä koskaan, sillä haluamme että keho tottuu lämpöön ja kun ravaamme ulkona koko ajan, viileä ilma katoaa saman tien ulos, kun ovia ja ikkunoita avataan.

Olemme miettineet monesti, että asentaisimme aurinkopaneelit mökkimme katolle. Etelä-Ranskassa kun se olisi järkevin energiamuoto, sillä aurinko paistaa 300 päivää vuodessa. Tällä hetkellä turvakameramme sekä varashälyttimemme toimivat Etelä-Ranskassa aurinkoenergialla, mutta emme ole saaneet kylältämme lupaa asettaa paneeleita katolle vielä. Ymmärrän, että turistit eivät ehkä pitäisi, jos idyllinen kylä Etelä-Ranskassa olisi kansoitettu aurinkopaneeleilla, mutta kun se olisi kumminkin kaikista järkevin energiamuoto paikassa jossa paistaa aina aurinko.

Tässä teille muutama ajatus siitä, miten omaa energiankulutusta voi miettiä monelta kantilta. Suuria tekoja tämä ei vaadi vaan hivenen ajattelemista, että voisiko jotain tehdä toisin. Kannattaako jokainen tietokone olla koko ajan päällä, jos niitä ei käytä? Voisiko valoja sammuttaa tai lämpötilaa laskea? Olisiko järkevämpi ostaa kerralla kunnon kodinkoneet, jotka ovat energiaystävällisiä?

Yhteistyöhön liittyy myös arvonta. Millaisesta maailmasta te unelmoitte? Haluaisitteko, että LED-valot tulisivat pakollisiksi? Tai, että kaupungeissa kiellettäisiin yksityisautoilu? Kun me unelmoidaan ja tehdään omia valintoja ja puhutaan niistä, muutetaan niillä maailmaa aina hivenen paremmaksi. Itse unelmoin siitä, että ihmiset työmatkailisivat vähemmin ja käyttäisivät teknologiaa enemmän apuna työn tekemiseen. Unelmoin myös siitä, että teknologia kestäisi kauemmin ja että jokaiselta ei löytyisi viittä eri laitetta kuluttamassa sähköä, sillä harvemmin me kovin montaa tietokonetta tai tablettia tarvitsemme. Kerro siis minulle mistä sinä unelmoit. Arvon vastanneiden kesken Gauharin notice boardin, jonne voi nimenomaan kerätä niitä unelmia. Vastausaikaa on viikon verran ensi tiistaihin klo 20 asti.

Myös Vattenfallilla on unelma. Vattenfall haluaa olla fossiilivapaa vuoteen 2030 mennessä. Jos sinä haluat olla sähkösi osalta fossiilivapaa, mieti sitä sähkösopimuksesi kannalta myös.

 

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment

Työjutuista ja valinnoista

Avec Sofié blog l From winter to spring

Ajattelin aluksi, että en kirjoittaisi tästä asiasta, sillä olen yrittänyt pitää työ- ja blogiasiat erillään.  Koen kumminkin olevani jonkinlaisessa velvollisuudessa kirjoittaa teille, että miksi blogini on ollut aika hiljainen viime aikoina, eikä postauksia tule melkein joka päivä. Aloitin työt tämän vuoden alussa ja sen takia en ole ihan niin aktiivisesti kirjoittanut blogiani. Tiesin, että tämä päivä tulisi vielä joskus ja olen monesti puntaroinut, että miten pystyn pitämään narut käsissäni ilman, että poltan itseni loppuun tai sairastun. Vielä on mennyt ihan hyvin, vaikka toki kaikessa pitää olla aika suunnitelmallinen ja tietyistä asioista luopua, jotta blogi pysyy mukana aktiivisesti.

Avec Sofié blog l From winter to spring

Nostan hattua kaikille, jotka käyvät normaaleissa päivätöissä sekä illat kirjoittavat blogia ja siinä vielä samassa pitävät sosiaalisista suhteista huolta. Minun ”onneni” on, että minulla ei ole Hollannissa niin paljon ystäviä ja mieheni reissaa niin paljon, että minulla on aikaa kirjoittaa ilman huonoa omaa tuntoa sekä mustia silmänalusia. Jos asuisin Suomessa, joku asia jäisi varmasti toiseksi, sillä ihmissuhteeni ovat minulle niin tärkeitä. Pitäisi luopua joko päivätyöstä tai blogista ihan niin kuin raskas ystäväni Carita teki. Jos ei valintoja tee, voi muuten väsähtää.

Avec Sofié blog l From winter to spring

Blogi on ollut minulle niin tärkeä osa elämää, että se on mennyt monen asian edelle. Joskus myös ihmissuhteiden. Kuulostaa nyt aika karulle, mutta jos aikaa on vähän, ei sitä halua tuhlata ihan turhanpäiväisissä jutuissa, jos jälkikäteen tulee huono omatunto, kun on taas niin paljon tekemättömiä asioita sunnuntaina klo:21.

Olen tässä blogia kirjoittaessa oppinut priorisoimaan ja tekemään monta asiaa yhtä aikaa. Välillä tällainen elämäntyyli stressaa, kun ikinä ei ole tarpeeksi hyvät kuvat tai pilkut ovat väärässä paikassa, kun aamu viiden jälkeen yrität kirjoittaa, että ehdit tehdä kaiken ennen kuin menet töihin. Muistan miten viitisen vuotta sitten olin täysin loppu, kun mihinkään ei ollut aikaa. Siihen en enää halua ja olen oppinut olemaan armollisempi itselleni. Enää en yritä tehdä kahtakymmentä postausta kuukaudessa, vaan teen vähemmän ja ajatuksella. Olen oppinut myös sanomaan ei asioille, tapahtumille ja ihmisille.

Avec Sofié blog l From winter to spring

Väsymys näkyy kasvoista ja niin se näkyy myös rivienväleistä, jos joku on huonosti. Tunnen itseni niin hyvin, että jos teen mielekkäitä asioita, pärjään kuukausia vähimmillä unilla, mutta jos teen päivänkin jotain sellaista mistä en pidä, väsähdän. Olen monessa asiassa hyvin intohimoinen ihminen ja minua harmittaa, jos joku asia minkä teen, ei ole omasta mielestäni tarpeeksi hyvä. Sen takia se, että minulla ei ole viittä tuntia aikaa editoida kuvia on itselle myös hyvä harjoitus ja muistutus, että liika viilaaminen on aivan turhasta, jos puntarissa on oma hyvinvointi. Pitää antaa itselle armoa silloin kun on sen aika.

Avec Sofié blog l From winter to spring

Jos siis en ole ollut niin läsnä mitä aiemmin, tässä syy. Olen tosin todella onnellinen nyt, että teen sellaisia asioita joista olen intohimoinen ja joita rakastan. Tällainen tilanne tuntuu expat-elämässä aika luksukselta, sillä harvoin palaset menevät yhteen kummankin uratoiveiden kanssa. Asiat ovat nyt niin hyvin, joten elelen nyt omassa onnenkuplassani hetkisen ja kirjoittelen blogia hieman harvemmin, mutta ehkäpä myös kirkkaammilla ajatuksilla.

Please leave a comment

The art of saying hello, bonjour or goedemorgen

Avec Sofié l The art of saying hello or bonjour

Puhuimme viikonloppuna siitä, että kuinka eri lailla käyttäydyn kun, olen eri maissa. Ranskassa äänenpainoni on aivan erilainen, kun sanon ”bonjour” kun taas Hollannissa ” Goedemorgen” tulee rempseäasti ja jokseenkin hilpeästi ulos suustani. Ranskalainen ”bonjour” on jokseenkin hienostuneempi ja sen takia se sanotaan eri tavalla. Suomen ”huomenta” on taas jokseenkin ehkäpä vakavanoloinen ja sitä en kovin hilpeällä painolla sano.

Avec Sofié l The art of saying hello or bonjour

Olemme myös tässä pienessä hetkessä Hollannissa oppineet, miten tärkeää täällä on ystävällisyys, yhteisöllisyys ja avoimuus. Naapurimme piti meillä pienen puhuttelun jouluna, kun emme olleet lähettäneet heille joulukortteja (?!?) tai kutsuneet kylään? ”Tämä ei ole mikään New York, jossa ihmiset eivät tunne toisiaan, vaan taloyhtiömme on yhteisö, jossa kaikki tuntevat toisensa.” Olin ilmeisesti pitänyt liian innokkaasti Dean & Delucan kauppakassiani, sillä naapurimme luulivat sen takia, että olemme New Yorkista.

Avec Sofié l The art of saying hello or bonjour

Alakerrassamme asuu nainen, joka kävi ennen joulua jalkaleikkauksessa, joten autoimme häntä roskienviennissä ja muissa askareissa. Kun minulta oli leivinpaperi viikonloppuna loppu, menin lainaamaan häneltä arkin. Taas sain kuulla, että miten talon asukkaat toivoisivat, että kutsuisimme kaikki kylään. Kai se teehetki on järjestettävä, jotta naapurit ovat tyytyväisiä.

Ranskassa ei joulukortteja lähetelty naapureille, mutta jos oli juhlat, oli naapureille hyvä ilmoittaa ja pyytää juhliin mukaan. Tämä oli minusta aluksi vähän outoa, mutta myöhemmin ymmärsin, että se oli varsinkin Pariisissa käytännöllistä. Et saa kumminkaan nukuttua, niin mikset samalla menisi niihin samoihin juhliin, jonka melua joka tapauksessa kuuntelet.

Avec Sofié l The art of saying hello or bonjour

Avec Sofié l The art of saying hello or bonjour

Ranskassa välillä myös koin, että talonmiehen kanssa jutustelu pidemmän kaavan mukaan oli työlästä. Välillä kun kuulumisia oli vaihdettu yli 10 minuuttia, alkoi suomalaisuus puskea minusta läpi. Ajatus harhaili ja oli mukamas kiire kotiin. Myöhemmin opin paremmin keskustelemaan niitä näitä ilman sen suurempaa ahdistusta ja kiirettä.

Suomeen kun tulen, puhun varmasti yleiseen väestöön nähden AIVAN liikaa. Monesti olen jopa hieman kiukustunut, kun olen iloisesti sanonut huomenta ja kaupan kassa tai ratikkakuski ei ole sanonut mitään takaisin. En tiedä mistä se johtuu, että miksi meillä ei Suomessa sanota huomenta yleisesti ihan tuntemattomillekin.  Yksi sana, mutta niin äärettömän tärkeä ja tekee kohtaamisesta paljon mukavamman. Välillä huomaan tuntevani itseni jotenkin typeräksi, jos vastakaikua ystävällisyydelle ei saa. Mietinkin, että onko tämä nimenomaan syy miksi suomalainen ei tervehdi, kun pelkää että vastakaikua ei saa toiselta osapuolelta. Kuulostaa nyt hieman only Finnish problems -tyyppiseltä ajatukselta, mutta olen miettinyt tätä useasti, kun olen Suomessa.

Avec Sofié l The art of saying hello or bonjour

Nyt Hollannissa taasen yritän miettiä, että miten saisin asiani parhaiten hoidettua, että en joutuisi samanlaiseen tilanteeseen muiden kanssa niin kuin naapureideni. Täällä ei katsota ehkä ranskalaista pulputtamista hyvällä, mutta suomalaisuutta suoruutta jossakin määrin kylläkin. Siihen suoruuteen tulee toki lisätä hieman small talkia, sillä hollantilaiset ovat suhteellisen leppoisia eivätkä sieltä ujoimmasta päästä. Ylenpalttinen ranskalainen kohteliaisuus tosin pitää jättää, sillä monesti huomaan, että leppoisaa hollantilaista ei korusanat kiehdo.

Vielä en ihan tiedä miten päin pitäisi Hollannissa olla. Onneksi tosin täällä on niin kansainvälistä, niin samanlaisia yhteentörmäyksiä tuskin tulee niin kuin Ranskassa. Ranskan jälkeen ymmärrän miksi Amsterdam sijoittuu aina niin ylhäälle eri vertailussa expat-mielessä. Amsterdam on kaikella tavalla sulatusuuni, joten ihan yhtä oikeaa tapaa ei ole, tärkeintä on vain olla kohtelias, ulospäinsuuntautunut ja avoin.

……………………………….

When you are in a different country, you act differently. I’m originally from Finland, and if you know anything about my country one of the things that we do not master is the art of small talk. I always say that we are like the Japanese; silently polite and even we don’t speak that much; we tend to listen very carefully.  

Living in France was sometimes very tough for me. I thought many times that the time I spend on having a not-so-deep discussion with a neighbor or a shop owner, was time away from something else. From own errands – to be exact. Finnish people don’t waste time talking. At least, I didn’t want to waste my time on bla bla bla. After the first year, I realized that my interactions with the French people were so different and I would not have the similar discussions with my Finnish neighbor. If I would start to discuss similarly with a Finn in a hallway of my apartment building, they would consider me as weird and they would most probably say that they are busy and would leave the discussion.  Finnito – the end.  

In Amsterdam I hear people saying “Goedemorgen” very casually on the streets to random people. This happened to me many times also in Paris and as a Finn at first it was a little bit awkward to me. Many times, I caught myself thinking that who was that person who just said “bonjour” to me. After a while I realized, I didn’t personally know them, they were just polite.  

In Finland being polite means different things. We like our personal space and sometimes the personal space means not talking to strangers.  We usually mean what we say and if someone says something to us, we take it as a fact or as a promise. The high level of trust in my own culture got me sometimes on edge in France, and during the years I learned to read between the lines if I had to plan something with a French person or if someone gave me a timeline. In Finland, the timeline sticks and if not, you give a heads-up waaayyy before the DL. In France in the other hand, I felt it’s necessity to have a timeline, but when it’s set, everyone already understands no one sticks with it.  Or if something is done on time – champagne!  

I have had to change so many things in my daily life since I have lived abroad. I’m not talking about learning a new language, I’m talking about changing my behavior daily, depending on who I’m talking to. In Finland, I high-fived with my company’s country manager and in Luxembourg I could not send even an email to my CEO. Everything had to go through his assistant. Printed out. Crazy, I know.  What a waste of time. I could not have get anything done in France with my Finnish behavior and clearly, I can’t act French in Holland. I must be something between those cultures and currently I’m figuring out what that would be. The most important thing is to be open and polite.  

What I have understood in the past few years is that a word with as little letters as five can change your mood, feeling, and perception of a person. Saying “hello” doesn’t take that much energy, but the energy that can give is immeasurable. The way I act towards people is probably sometimes quite laid back, but if you take away the titles, we are all people and we should remember that when we interact with one another. Be open and polite.  

Please leave a comment