Élan Café London: vaalenapunaista interiööriä ja kunnon kahvia

Avec Sofié blog - Élan Café London Mayfair Park Lane

Seuraan jonkun verran kansainvälisiä Instagram-tilejä ja saan niistä aina silloin tällöin hyviä vinkkejä matkoilleni. Vaikka Lontoo ei välttämättä ole ollut se suosikkimatkakohteeni, olin bongannut yhden aivan todella suloisen kahvilan muutamasta Instagram -profiilista. Samoin kun kysyin teiltä vinkkejä, oli Élan café monen muunkin listalla.

Koska majoituimme Mayfairissa, oli Park Lanen Élan ihan hotellin vieressä. Yritimme saada pöytää viime lauantaina klo:10 aikoihin, mutta jono oli niin valtava, että käännyimme saman tien pois. Sunnuntaina meillä oli erilainen strategia ja koska olimme nukkuneet yön niin hyvin, olimme Élanin ensimmäinen asiakas aamuvarhain.

 

Avec Sofié blog - Élan Café London Mayfair Park Lane

Avec Sofié blog - Élan Café London Mayfair Park Lane

Lontoossa huomasi selkeästi sen, että esimerkiksi hotellin henkilökunta, ravintoloiden työntekijät tai kahviloissa työskentelevät eivät olleet englantilaisia. Suurin osa keitä tapasin, oli yllätyksekseni Italiasta. Tämä oli itseasiassa itselleni hieman yllättävää, sillä näin multicultural -fiilistä katukuvassa ei näkynyt Pariisissa esimerkiksi. Toki tällaisissa tilanteessa tuli mieleen BREXIT ja miten se vaikuttaa juuri esimerkiksi palvelualaan Britanniassa, kun suuri osa työntekijöistä on muualta.

Avec Sofié blog - Élan Café London Mayfair Park Lane

Myös Élanin työntekijät olivat ainakin viime sunnuntain aamuvuorossa Italiasta. Kauniin vaaleanpunaisen kahvilan palveluun toi kivan lisämausteen ”allorat , ”ciaot ciaot” ja ”baci bacit”. Kun katsoo kahvilaa ulkoapäin, voisi kuvitella, että palvelu on jollain lailla rauhallista ja hienostunutta, mutta Élanin palvelu oli suhteellisen eläväistä.

Kun viereisessä pöydässä joku yritti tilata cappucinoa makusiirapeilla ja hörsöillä, sai tarjoilija käytännössä slaagin. Italialaiselta baristalta kun ei kovin usein varmasti saa ”americano-kahveja”. Kahvi Élanissa oli siis kaikesta pinkistä lukuun ottamatta kunnon kahvia. Ja siis katsokaa miten taitava paikan barista oli? Ei sitä kovin usein näe tällaista taidetta aamukahvissaan.

Avec Sofié blog - Élan Café London Mayfair Park Lane

Söin aamiaiseksi ruusunlehdillä koristellun croissantin mitä sievimmässä kahvilassa. Tykkäsin paikasta kovasti ja jos karkkihammasta olisi kolottanut heti aamusta, olisi kahvilan leivoksilla myös täytetty iso aukko sokerihiiren aamussa.

Avec Sofié blog - Élan Café London Mayfair Park Lane

Lontoo yllätti kaikessa kauneudessaan myös tämän kahvilan osalta. Lontoo on näköjään oppaasta kiinni. Onneksi oli mieheni mukana tällä minireissulla, jotta näin myös kaupungin kauniin puolen. Aiemmilla reissuilla en ole oikein päässyt Britanniaan sisälle eikä se Brightonissakaan vietetty aika oikein avannut tätä UK:n toista puolta. Nyt ymmärrän miksi moni teistä myös pitää Lontoosta.

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment

Chelsea in bloom: kevään kaunein kukkaloisto

Avec Sofié blog l Chelsea in bloom London

 

Lontoon viikonlopulle minulla oli yksi toive. En halunnut nähdä yhtäkään ns. turistinähtävyyttä, sillä olen nähnyt ne pakolliset Lontoon nähtävyydet aiemmin. Halusin mieluummin keskittyä Lontoon kauniisiin ja hieman rauhallisempiin puoliin tällä reissulla. Toinen toive oli, että sain olla tekemättä mitään, sillä olin aika puhki koko työviikosta.  Halusin vain olla ja katsella kauniita asioita.

Avec Sofié blog l Chelsea in bloom London

Minua itseasiassa harmittaa, jos vaikka Pariisissa turistit jonottavat Louvreen, viettävät päivän Montmartrella ja kävelevät pelkästään Champs-Élyséesillä. Tai Amsterdamista ainoat muistot ovat red light district tai coffee shopit. Tai New Yorkissa näkee vain Time Squaren ja Sohon. Sama on Lontoon kanssa. Moni turisti näkee usein vain Piccadilly Circuksen tai Buckinghamin Palacen, Big Benin ja muut turistirysät. Ja ei ihme, jos ei Lontoo tunnu omalta kaupungilta.

Avec Sofié blog l Chelsea in bloom London

Kun tulin Lontooseen ensimmäisen kerran olin neljätoista vuotta ja olin kielikurssimatkalla. Meitä nimenomaan kierrätettiin ehkä ei niin kauniissa ja miellyttävissä turistipaikoissa ja sen jälkeen Lontoon on aina tuntunut jotenkin todella vastenmieliseltä, likaiselta ja törkyiseltä. Sen takia en tällä reissulla halunnut olla muualla kuin Mayfairissa ja Chelseassa. Halusin nähdä sen ihanan Lontoon, joka on kaunis, täydessä kukassa ja siisti.

Avec Sofié blog l Chelsea in bloom London

Täältä helposti lähtee mukanaan muistot Piccadilly Circuselta sekä Buckinghamin Palacelta ja ns. oikea Lontoo kauniine puistoineen ja erilaisine asuinalueineen jää näkemättä. Koska halusin nähdä nyt vähän erilaisen Lontoon, työmatkan jälkeen bookkasin hotellin viikonlopuksi Mayfairista.

Avec Sofié blog l Chelsea in bloom London

Hotellivalinta osui täysin nappiin ja viikonloppuna pysyimmekin ihan vain hotellin läheisyydessä ja kävelyetäisyydellä. Perjantaina kun työt oli tehty, lähdimme teidän lukijoiden suosittelemaan kohteeseen, Chelsea in Bloom -tapahtumaan. Tänä vuonna teemana oli mikäs muukaan kuin rakkaus ja näimme mitä kauneimpia kukkainstallaatioita Sloan Squaren ympäristössä.

Avec Sofié blog l Chelsea in bloom London

Avec Sofié blog l Chelsea in bloom London

Oli upea nähdä, miten putiikit aukion ympäristössä olivat myös koristelleet omat liikkeensä niin upeasti kukkaloistoon. Aloin melkein hyperventiloimaan kaikesta kauniista ja Pinterest perfect – installaatioista. Ei voinut viikonloppu paremmin alkaa kuin kukkia katselemalla ja GT:tä juoden kukkien seassa. Perfection.

Avec Sofié blog l Chelsea in bloom London

Avec Sofié blog l Chelsea in bloom London

Avec Sofié blog l Chelsea in bloom London

Avec Sofié blog l Chelsea in bloom London

Avec Sofié blog l Chelsea in bloom London

 

Chelsea in Bloom ei ollut keskittynyt pelkästään Sloan Squaren ympäristöön, vaan moni putiikki oli myös koristellut sisääntulon upeasti teeman mukaisesti. Meksikon suurlähetystö oli esimerkiksi koristellut oman sisääntulon Frida Kahlo -teemalla, mutta harmiksi Suomen suurlähetystön edusta oli tyhjillään. Suomi 100 olisi ollut hieno teema meidän suurlähetystön eteen, mutta ehkä ensi vuonna 101?

Avec Sofié blog l Chelsea in bloom London

Vaikka Lontoon reissu jäi sairastelujen jälkeen hieman lyhyeksi, oli onni, että nimenomaan olimme Mayfairissä eikä minnekään ollut pitkä matka. Lontoo oli kyllä niin upea näin keväällä ja kesän kynnyksellä, että sinne on päästävä ensi vuonna tähän samaan aikaan uudelleen.

Vaikka Lontoo oli jättänyt minut ensimmäisillä reissuilla kylmäksi, antoi tämä Lontoon matka ihan uudenlaisen kuvan kaupungista. Onko teillä samanlaisia kokemuksia matkakohteista? Lontoosta tai jostakin muusta kaupungista?

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment

Lontoo: kukkia ja sänkypotilaita

AvecSofié - london-mayfair - blog

Olen ollut tämän viikon työmatkoilla Ruotsissa ja Lontoossa, niin blogille ei ole oikein jäänyt aikaa. Päätimme viime viikonloppuna, että jäisimme täksi viikonlopuksi Lontooseen, sillä kumpikin oli sattumalta samassa kaupungissa työmatkalla. Eli kyllä Harryn ja Meghanin häiden takia ainakin kaksi ihmistä innostui Lontoosta ja päätti varata viikonlopun kaupungissa ex tempore.

AvecSofié - london-mayfair - blog

Olen ollut nuorempana Brightonissa kielikurssilla ja pari muuta kertaa Lontoossa. Jostain syystä en ole oikein syttynyt Lontooseen ja se ei ole koskaan ollut ensimmäisenä matkalistallani. Mieheni taas on aina pitänyt Lontoosta ja hän onkin usein sanonut, että jos saisi näyttää minulle hänen lempipaikkansa, muuttuisi mieleni aivan varmasti.

AvecSofié - london-mayfair - blog

Tulin Lontooseen keskiviikkona, mutta viikolla töitä tehtiin sen verran paljon, että työpäivät alkoivat 07 ja päättyivät 23 maissa, joten Lontoon näkeminen jäi minimalistiseksi. Onneksi eilen illalla kävelimme Mayfairissa sekä menimme ulos Chelsea in Bloom -tapahtumaan (ehkä ihanin juttu vähään aikaan) sekä upeaan ravintolaan nimeltä MoMo.

AvecSofié - london-mayfair - blog

Lauantai alkoi upeasti myös auringonpaisteella, mutta harmikseni Lontoon saastetilanne on samalla tasolla mitä Pariisiin, niin sain astmakohtauksen tyyppisiä oireita ja joudun olemaan sisällä hotellissa tämän päivän ja illan. Minulle on tapahtunut pari kertaa aiemminkin näin Pariisissa ollessa, mutta harmi, että saastetilanne on täällä myös niin huono, että ilmanlaatu laittaa sänkypotilaaksi.

AvecSofié - london-mayfair - blog

Toisaalta olen ollut niin äärettömän väsynyt tästä työviikosta, joten ei toisaalta haittaa, että joudun ottamaan nyt vähän rauhallisemmin. Onneksi menin eilen ulos katsomaan Chelsean kukkaset ja syömään upean illallisen, niin ei jää Lontoo ihan näkemättä.

AvecSofié - london-mayfair - blog

Olen jo tosin ihan myyty muuten kaupungille, sillä mieheni on mitä parhain Lontoon opas. Hän tietää minne minut viedä, missä syödä, missä on parhaimmat cocktailit ja miten kaupungissa kannattaa liikkua. Liikuttavinta oli, kun hänellä on Oyster -card edelleen tallessa hänen ensimmäiseltä Euroopan työmatkalta vuodelta 2008. Latasin korttiin rahaa ja se toimii edelleen ja olen käyttänyt sitä Lontoossa liikkuessa.

Vaikka nyt meni tämän Lontoon matka vähän pipariksi, onneksi näin ne asiat mitä toivoin. Halusin olla tämän matkan ajan Mayfairissa ja Chelseassa ja kävelimme eilen illalla ja tänä aamuna alueet läpi ja ehdin nähdä onneksi jo suhteellisen paljon ja juuri sellaisen osan Lontoota mitä halusin.

 

Please leave a comment

Hotel du Cap-Eden-Roc – one of the gems in South of France

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Niin kuin eilisessä postauksessa kerroin, vein mieheni syntymäpäivälounaalle Cap-Eden-Roc -hotelliin. Hotellin on noin 1,5 tunnin ajomatkan päässä Monacosta ja Nizzasta sinne ajaa varmaankin noin 45 minuutissa. Hotelli on suojaisassa paikassa, joten auto tarvitaan, jos sinne aikoo lounaalle mennä.

Olin nähnyt upeita auringonlaskuisia kuvia nimenomaan hotellin uima-allas alueelta, mutta koko hotellin ympäristö on todella upea. Hyvin samanlainen mitä lempipaikkani Grand Hotel Cap Ferratin ympäristö. Paljon vihreää kaikkialla sekä meri avautuu terassin ja uima-altaan edessä.

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

 

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

On sanomattakin selvää, että hotellin palvelu ja näköalat ovat varmasti maailman upeimpia. Yksi asia minua tosin usein näissä viiden tähden hotelleissa harmittaa, ja se on ruoka. Kun menet tällaiseen paikkaan ja kaikki muu on niin tip top, niin miksi ruoka lähes poikkeuksetta tuottaa pettymyksen. En nyt sano, että ruoka oli syömäkelvotonta, mutta kyllä sitä muutakin odottaa kuin pihviä ja ranskalaisia. Tämä ruokaan pettyminen on lähes poikkeuksetta sääntö näissä upeimmissa hotelleissa Etelä-Ranskassa.

Tiedän tosin, että olen pilalle hemmoteltu mitä ruokaan tulee, sillä parhaimmat ystävät kokkaavat kotikeittiössä maistuvampia ja esteettisesti kauniimpia annoksia mitä yhdessäkään näissä hotellissa tarjoillaan. Myönnän siis, että vika voi olla tässä kohtaa ihan syöjässäkin. Onneksi listalta löytyi samppanjaa mitä histamiiniongelmainen sai juoda sekä jälkiruokalautanen oli varmasti yksi kauneinpia mitä olen koskaan nähnyt ;)

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Viime vuonna vappuna olimme myös viiden tähden hotellissa lounaalla ja ystäväni tilasi hummerisalaatin. Salaattia oli kyllä ja pari palaa appelsiinia, mutta vain yksi pala hummeria. Siitä lähtien kun ruoka on tuottanut pettymyksen ravintolassa, niin sanomme, että ”I think I just got lobster salad” :D. Mutta tässä ruoka-asiassa syy on nimenomaan siinä joka on lautasen toisella puolen, sillä olen vain syönyt niin ihania illallisia paljon vaatimattomissa paikoissa. Tämän takia mietin, että miten näissä hotelleissa ei uskalleta kokeilla uusia makuja tai ottaa vaikutteita muualta? Miksi pysytään perinteisessä steak and fries -annoksissa?’

Jos mennään lautasia kauemmaksi ja katsotaan hotellia kokonaisuutena, on se varmasti kokemuksena hyvin samanlainen kuin La Mas Cadille -hotelli, jossa olimme viime kesänä. La Mas Cadille:ssa on tosin Michelin tähdillä varustettu ravintola, joten ruoka on juuri sellaista mitä hotellilta odottaa. Eli jos olette ruoan ystäviä ja haluatte yöpyä ihanassa hotellissa, olisi La Mas Cadille parempi vaihtoehto kuin Cap-Eden-Roc. Cap-Eden-Roc -hotellissa maksaa varmasti näkymästä, mutta La Mas Cadille:ssa saa paremman kokonaiselämyksen. Tosin en käynyt Cap-Eden-Roc -hotellissa kuin Grill-ravintolan puolella, joten voi olla että hotellin toinen ravintola on ihan eri luokkaa. Haluan vain olla teille rehellinen enkä hehkuttaa ravintolaa turhaan, sillä en halua tuottaa teille pettymystä.

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Kokonaisuutena päivä oli mitä ihanin ja mieheni onnellinen syntymäpäivästään. Kumpikin sai mitä kaipasi, rauhaa ja aurinkoa. Huhtikuun loppu ja toukokuun alku on parasta aikaa Etelä-Ranskassa, sillä turisteja on vähän ja ilma raikas, mutta lämmin.

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Paras päätös oli tulla etelään pidennetyksi viikonlopuksi ja viettää aikaa täällä. Olen ollut aika kiireinen nyt koko kevään, niin tarvitsin pientä breikkiä auringossa ja kauniissa ympäristössä. Onneksi on tällaisia pakopaikkoja jonne mennä, kun sellaisia tarvitsee. Cap-Eden-Roc -hotelli on varmasti rannikon yksi ikonisimmista paikoista ja kyllä siellä mielellään on tunnin tai pari vaikka ruoka ei nyt ihan top olekaan.

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

 

Suosittelen varaamaan varsinkin kesäaikaan pöydän hyvissä ajoin, sillä hotellin terassi on todella suosittu. Huoneet ovat varmasti jo bookattu kesäksi, mutta uskon, että elokuun jälkeen hotellin elo rauhoittuu ja huoneita on vapaana varsinkin syys- ja lokakuussa. Syyskuu on toinen suosikkiaikani olla Etelä-Ranskassa, sillä suurimmat turistimassat ovat poissa ja kuuma ilma on korvautunut raikkaalla, mutta lämpimällä ilmalla.

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment

Travel diaries

Avec Sofié blog l Travel diaries

On varmasti monta asiaa, jotka itse näen välillä ongelmallisena, vaikka matkustusta rakastankin. Lempiasiani iltaisin on lukea eri paikoista ja maista ja niiden historiasta. Minulla on monta unelmakohdetta, jotka haluan nähdä ja myös vakiopaikkoja jonne haluan palata yhä uudelleen ja uudelleen.

Moni asia matkailussa on tosin alkanut mietityttämään. Luonnonsuojelun lisäksi mietin paljon myös kulttuurin suojelua. Etelä-Thaimaahan en haluaisi enää edes matkustaa, sillä sitä tulee surulliseksi lihapullista menuissa sekä kaikesta siitä minkä massaturismi on pilannut turistialueilla. Viimeksi olin Thaimaassa vuonna 2009 ja seksiturismin ja öykkäröivien turistien näkyminen pyyhkivät mielikuvat paratiisimaisesta luonnonpaikasta. Myös se fakta, että turistikeskittymissä ei enää ollut mitään alkuperäistä ja tuntui, että kaikki mistä oli voitu tehdä turistinähtävyys, oli se tehty. Ymmärrän perheiltä kommentin ”siellä on niin helppoa”, mutta eikö tunnu oudolta, kun uusia Kanariansaaria rakennellaan paratiiseihin?

Avec Sofié blog l Travel diaries

Avec Sofié blog l Travel diaries

Kävin Borneolla (Malesian puolella) vuonna 2009 ja Borneo on/oli paljon alkeellisempi mitä Thaimaa. Paratiisimaisten vesien takia Borneo vetää puoleensa nimenomaan sukeltajia eikä niinkään rantalomailijoita. Isoja resortteja ei ole, joten massaturismin kaltaista menoa ei Borneolla näe. Tai ainakaan ei silloin nähnyt. Yhden asian tosin näin, kuolleet koralliriutat. ”Hotellimme” (lue majatalon) omistaja vei meidät snorklaamaan, ennen niin kauniille riutoille nähdäksemme miten sukeltaminen oli tuhonnut vedenalaisen maailman. Niin kirkkaalta näyttävä vesi oli totaalisen sameaa pinnan alla, sillä koralliriutat olivat tuhoutuneet. Tämä näky teki minusta jonkinlaisen sukelluksen vastustajan. Toki on varmasti yrityksiä, jotka ovat tarkkoja näistä asioista, mutta varsinkin paratiisikohteissa ei välttämättä tarkkaa sääntelyä ole.

Avec Sofié blog l Travel diaries

Avec Sofié blog l Travel diaries

Borneolla näin myös ensimmäisen kerran muovilautan, joka meni joka ilta auringonlaskun aikaan asumuksemme läpi (asuimme keskellä merta pienissä mökeissä ja hotellimme (lue:mökki) oli rakennettu hiekkasärkälle). Joka ilta sen ohi kuitenkin meni muovilautta. Aamulla ihailimme rauskuja ja muita kaloja, iltaisin muovijätettä. Borneolla asustaa alkuperäiskansoja ja he luulevat, että muovin kuuluu mennä mereen, joten he heittävät kaiken jätteen kirkkaaseen meriveteen. Sen näyn jälkeen olen alkanut olemaan tarkempi omasta muovijätteestäni ja todella toivon, että alkuperäiskansoja valistetaan paremmin roskan ja jätteen kierrättämisestä.

Avec Sofié blog l Travel diaries

Olen nyt useamman kesän katsellut Etelä-Ranskan poukamamme täyttymistä risteilijöillä. Muistan kysyneeni tätä jo ensimmäisenä kesänä ja silloin vakuutettiin, että lahteemme ei tule kuin yksi risteilijä muutaman kerran viikossa. Viime kesänä risteilijöitä oli melkein joka päivä ja joskus jopa kaksi. Välttämättä mietin mitä se tekee pukaman ekosysteemille. Etsin merentutkimuskeskuksen ihmiset käsiini ja he lupasivat palata minulle loppukesästä, jos radikaaleja muutoksia on tapahtunut. Eivät palanneet, joten toivon että vesi on edelleen puhdasta eikä vain kirkasta.

Avec Sofié blog l Travel diaries

Mitä yleisesti olen risteilijöistä mieltä? En ole ikinä ollut kuin Ruotsissa, joten sinällään minulla ei ole kokemusta risteilemisestä. Ymmärrän toisaalta risteilymatkailun, jos on eläkeläinen tai jos ei osaa kieliä, mutta minusta henkilökohtaisesti olisi ikävää käydä eri maissa niin nopeasti ja pintapuolisesti. Jokaisen henkilökohtainen valinta ja ehkä en kokisi risteilyturismia niin ikävänä, jos en näkisi sen vaikutuksia pienessä kylässäni. Itse vain mietin tätä matkailumuotoa nimenomaan massaturismina ja hyvin pintapuolisena sellaisena.

Avec Sofié blog l Travel diaries

Ranskassa mietin useasti kaupunginosien autioitumista ja sitä miten persoonattomia kaupungeista tulee, kun pienet liikkeet ja ravintolat häviävät isojen ketjujen tieltä. Ennen niin sympaattinen Marais on nykyään täynnä todella paljon samoja liikkeitä mitä Pariisissa muuallakin. Se ei ole enää se sama idyllinen paikka kuin vaikka seitsemän vuotta sitten. Mietin usein miksi Amsterdamissa on paljon pieniä liikkeitä ja ravintoloita ja ainakin pintapuolisesti niitä on enemmän mitä Pariisissa. Nyt kun olen tätä hieman enemmän tarkkaillut, on mieleeni tullut se, että täällä pienikin yrittäjä on automaattisesti globaali yritys (eli born global). Pienimmälläkin putiikilla on oma nettikauppa ja jopa ravintoloilla on nettikaupat, joissa he myyvät samoja huonekaluja ja astioita ja muita sisustustavaroita joita ravintolassa myydään. Ravintola on siis samalla sisustuskauppa. Tällaisiin olen törmännyt esimerkiksi ravintolassa Het Warenhuis. Tämä on itseasiassa todella fiksua, sillä asiakas testaa laseja ja tuoleja ravintolassa ja näkee ideoita seinillä, jotka voi hankkia myös kotiin. Hollanti on todella digitaalinen ja se näkyy monessa asiassa ja tämä pienten putiikkien online-aktiivisuus on yksi esimerkki. Tämä varmasti edesauttaa, että pienille yrittäjille on vielä katukuvassa tilaa.

Avec Sofié blog l Travel diaries

Ystäväni on ollut matkailuyrittäjä melkein kaksikymmentä vuotta Pariisissa, mutta viime vuonna hän ei enää halunnut olla osa matkailualaa Pariisissa, sillä hän ymmärsi mitä tuhoa se sai kaupungissa aikaan. Heather jätti yrityksensä ja yrittää nyt löytää Pariisista jotain muutakin kuin massaturismin alle jääneitä kaupunginosia. Heather ei ole tällä enää matkailun parissa töissä, mutta kirjoitta aktiivisesti siitä. Jos TripAdvisorin ongelmallisuus kiinnostaa, suosittelen lukemaan hänen artikkelinsa ”What you don’t know about TripAdvisor”, jossa Heather konkreettisesti kertoo, miten kyseinen matkailusivusto tekee hallaa matkailualalle.

Mietittekö te matkailua eettiseltä kantilta? Vai haluatteko nähdä vain palmuja ja aurinkoa miettimättä sen suuremmin matkailuvalintojen seurauksia? Jokaisen henkilökohtaisia valintoja ja en ole syyttämässä ketään, pohdin näitä asioita vain usein, kun matkustan tai mietin eri matkakohteita.

 

 Facebookissa, InstagramissaPinterestissäBloglovinissa,  SoundCloudissa ja Twitterissä.

Please leave a comment
1 2 3 12