Eilen vietimme kihlautumisemme vuosipäivää. Emme juhlistaneet kihlautumistamme muuten kuin, että minä tein meille aamiaisen mieheni nukkuessa. Isommat juhlat ovat sitten uuden vuoden tienoilla.

En tarkoituksella puhunut kihlautumisestamme sen kummemmin blogissa, sillä tiesin jo siinä vaiheessa, kun kysymys tuli aamukävelyllämme Pariisissa, että menisimme naimisiin kahdestaan New Yorkissa. Se oli kummankin suuri haave ja toive. Kumpikaan meistä ei ole muuten mitään suuria hääihmisiä ja monelle se minun kohdallani on yllätys. Rakastan häitä, mutta omat halusin nimenomaan kahdestaan New Yorkissa.

Onnellinen olen, että pystyimme pitämään salaisuuden sekä saimme päivästä juuri sellaisen, kun halusimme. Jouluinen ja taianomainen New York oli juuri se mitä halusimme. Aamiainen Tiffanylla edellisenä aamuna ja drinkit Plazassa edellisenä iltana ja seuraavana aamuna vain me kaksi ja todistaja kaupungintalolla. Kaikki mitä ikinä halusin <3

Jos olisimme pitäneet perinteiset häät, olisin järjestänyt ne todellisuudessa yksin, sillä miehelläni ei olisi ollut juurikaan aikaa. Näin jo mielessäni ne stressilevelit ja ranskankielen asettamat haasteet, joten unohdettiin isot häät jo ennen viime vuotista aamukävelyä. Kun suunnittelimme häät pienessä koossa, myös järjestelyt olivat kiva hoitaa kahdestaan salassa.

Kun ostin mieheni vihkisormuksen Tiffanylta, lupasi Pariisin liike, että yllättäisimme mieheni New Yorkin liikkeessä aamiaisella. Onneksi mini-yllätys onnistui ja saimme teehetken Fift Aavenuen liikkeen ylimmässä kerroksessa. En tosin tiedä kumpi oli tästä teehetkestä enemmän onnessaan?

Eilisen aamun teehetki oli juuri sellainen mitä yhteiseltä vuosipäivä-aamiaiselta toivoo. Vuosi sitten kävelimme noutokahvien kanssa jo hivenen syksyisessä Pariisissa, mutta eilen saimme viettää vielä lämpimän aamun parvekkeella.

Jos jostain olen kiitollinen liittyen hääpäiväämme, on se, että saimme viettää sen niin kuin halusimme. Heräsimme yhdessä, söimme aamupalan hotellihuoneessa ja kävelimme aamulla yhdessä pitkin Manhattania. Vähän tosin jännitti miten mieheni perhe ottaisi uutisen vastaan ja hyvinhän he ottivat. He luulivat meidän tulevan kertomaan vauva-uutisia ja oli jotenkin todella huvittavaa, kun saavuimme heille, kaikki katsoivat vatsaani eivätkä huomanneet kahta sormusta kädessäni.

Täten toivon, että jokainen joka järjestää häitä, ei ottaisi turhia paineita muiden odotuksista ja toiveista. Kenellekään muulle päivä ei ole yhtä tärkeä kuin teille kahdelle, niin turha ottaa stressiä muiden odotuksista.  Pääasia, että teillä on ikimuistoinen päivä, jota voi rennosti odottaa ja muistella <3

Ps. Meidän häätunnelmaan pääsette Our day in New York -postauksessani.