Kun ympärillä on positiivisia ihmisiä, elää positiivisen elämän

Avec Sofié blog and Claudie Pierlot dress

Aika moni asia on itsestä kiinni ja yksi niistä on myös onnellisuus. Toki kaikkia elämänkäänteitä ei aina voi ennustaa eikä ohittaa, mutta pitäisi muistaa asennoitua myös niihin ikäviin asioihin positiivisen kautta. Ne kun kuuluvat myös elämään.

Ystäväni elämää viime kuukaudet seuranneena, olen ollut usein hyvin hämmentynyt, miten hän kaikesta huolimatta pystyy nauramaan ja olemaan niin positiivinen. Kerroin teille muutama kuukausi sitten ystäväni syöpätaistelusta ja olette kyselleet hänen vointiaan ja iloksi voin kertoa, että vielä hän on luonamme. Rock on – asenteella on menty pitkälle, vaikka lääkäri sanoi helmikuussa jotain muuta.

Kun elää kiireistä arkea ja jokseenkin välillä suhteellisten haasteellistakin, ei sitä ympärille kaipaa turhaan negatiivista energiaa ja tummia pilviä. Toki asioista pitää pystyä puhumaan ja käymään läpi, mutta jos yleinen ilmapiiri on aina negatiivinen, olen yrittänyt päästää tällaisista hetkistä ja ihmisistä irti.

Avec Sofié blog l toisen ura edellä

On parempi olla lähellä ihmisiä, jotka nostavat ylös kuin sellaisia, jotka painavat alas. Täten uskonkin, että  parisuhteella ja ystävillä on todella suuri vaikutus ihmisiin. Jos ympärillä on ihmisiä, jotka uskovat sinuun ja haluavat sinulle hyvää, on elämä ihan erilaista kuin että olet viikoittain tekemisissä ihmisen kanssa, jolla ei ole oikeastaan mitään hyvää sanottavaa sinusta tai sinulle. Silloin kannattaa kummakin miettiä, miksi siinä vaiheessa ollaan edes tekemisissä.

Olen miettinyt sitä usein, että mikä saa ihmiset negatiivisiksi, vaikka asiat ovat kumminkin suhteellisen hyvin. Onko se nimenomaan ne ihmiset ympärillä? Väärä työpaikka? Väärä parisuhde? Olen sitä mieltä, että päivittäisten asioiden pitäisi nimenomaan tuoda sitä energiaa eikä viedä pois. Se kenen vierestä herää ja minne menee päivittäin töihin, on ihan todella suuri vaikutus millaisen elämän elää. Moneen asiaan voi itse vaikuttaa, myös näihin kahteen. Työpaikan voi vaihtaa ja niin voi myös parisuhteen, jos hymy korvaantuu surusilmillä vuodesta toiseen.

Nyt kun olen hieman päälle kolmekymmentä, huomaan ensimmäisen eroaallon ystäväpiirissäni tulevan. Moni häpeilee ja kokee itsensä huonoksi, kun hääkakku menikin pipariksi muutaman vuoden jälkeen. Minusta siinä ei ole mitään häpeämistä, rohkeaa on lähteä etsimään onnea jostain muualta kuin jäädä loppuelämäksi happamaan suhteeseen

Voin kuvitella, että minusta olisi kuoriutunut negatiivinen ihminen, jos olisimme olleet yhtään enempää Pariisissa. Kun pääsin pois sieltä, koin olevani iloinen itseni taas, kun pystyin hengittämään vapaammin. Koin siis selkeästi sen, että miten ympäröivillä asioilla on suuri vaikutus omaan elämään.

Kaikki ei aina tietenkään vaihtamalla parane eikä saa luovuttaa liian helposti, mutta on myös hyvä tarkastella asioita ympärillä ja keskittyä niihin, jotka tekevät onnelliseksi. Jokainen meistä kun varmasti haluaa elää onnellisen ja iloisen elämän täynnä lämpöä, ymmärrystä ja kannustusta.

Please leave a comment

Hetki aikaa minulle ja meille

Avec Sofié blog Sandro Paris - perfect summer dresses

Kun ei näe joka ilta (ja kai ihan muutenkin) suhdetta pitää hoitaa. Olen välillä ahdistunut siitä, miten helpoin keinoin pääsemme eroon keskusteluista ja niistä tärkeistä hetkistä, joilla pidetään parisuhdetta kuin myös ystävyyssuhdetta yllä. Scrollaamalla puhelinta monta kertaa päivässä tai tuijottamalla televisiota menettää monta tärkeää hetkeä. Tiedän, että scrollaan puhelinta itsekin paljon, mutta olen yrittänyt minimoida tätä tapaa. Tavoitteena on ollut keskittyminen hetkeen eikä miettimällä aina kaikkea muuta.

Avec Sofié blog Sandro Paris - perfect summer dresses

Olen kovasti miettinyt, että mitä teen lomani kanssa. Olin yllättävällä blogilomalla kesäkuun ja mietin jos ottaisin heinäkuun lomaviikot myös loman kannalta. Olemme reissussa ja kotona ja varmasti olisi parempi jakaa kesäkuulumisia paikan päältä kuin muutaman viikon myöhässä, mutta katsotaan, miten aikaa on ja mihin sen haluaa käyttää.

Avec Sofié blog Sandro Paris - perfect summer dresses

Avec Sofié blog Sandro Paris - perfect summer dresses

Viime viikonloppuna meillä oli parisuhdepäivä. Olemme reissanneet niin paljon ja olleet kavereiden kanssa, joten viikonloppu oli vain meille ja rentoutumiselle. Tällaisia totaalisia rentoutumispäiviä voisi olla kerran kuukaudessa.

Lauantaina kävimme ostamassa minulle aamulla kukkakimpun kotiin, sillä olen pitänyt viimeiset kuukaudet kotia pystyssä ja pitänyt langat ojennuksessa. Brunssin jälkeen menimme altaaseen lillumaan ja spa-hoitoihin lempipaikkaani, eli Conservatorium -hotellin spahan.

Avec Sofié blog Sandro Paris - perfect summer dresses

Avec Sofié blog Sandro Paris - perfect summer dresses

Olimme hotellissa 6 tuntia ja olo oli kuin eri ihmisellä. Nukahdin uima-altaan reunalle ja kävin hamammissa avaamassa ihohuokosia. En niinkään ole meditoivaa ihmistyyppiä vaan rauhallinen spa-hetki on juuri sopivaa meditaatiota minulle. Paikka missä saa rauhoittua eikä ulkoisia ärsykkeitä ole, on juuri sellaista mitä olen kaivannut.

Avec Sofié blog Sandro Paris - perfect summer dresses

Kun arki on suhteellisen hektistä, tekee todella hyvää ottaa yksi päivä itselle, jolloin vain rentoutuu ja hengittelee syvään eikä pidä mitään tavoitteita mielessä. Sellainen oli minun lauantai jolloin myös aloin valmistelemaan meidän tulevaa lomaa. Tänä kesänä meillä on nimitäin ihan oikea loma, joka on suunniteltu jopa kahta kuukautta ennen lomaa, eikä vasta sinä päivänä, kun se alkaa. Vielä on 9 päivää töitä ennen kuin suljen toisen tietokoneeni ennen kun lähdemme New Yorkiin ja Hamptonsiin –  can’t wait!

Dress / Sandro Paris

Espadrilles / Chanel

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment

“I effing did not sign up to be a house wife”

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Kun aikoinaan jouduin periaatteessa valitsemaan työni ja rakkauden välillä, oli se ehkä yksi elämäni vaikeimmista ja ikävimmistä päätöksistä. Kun kahden maan kansalaiset tapaavat kolmannessa maassa, kompromisseja joutuu tekemään kumpikin. Usein tällaisissa tapauksissa toisen ura menee toisen edelle ja meidän tapauksessa se oli minun urani.

Moni elää erilaisia kriisejä elämässä. Kriisit, nekin kun kuuluvat elämään. Toinen kokee lapsettomuutta, kolmas avioeroa ja minä koin omasta elämästäni luopumisen kriisinä. Moni ajatteli siinä vaiheessa, että voi miten onnekas olen, kun saan elää Ranskassa. Vieläpä Pariisissa blogia kirjoittaen. Kyllä minäkin Ranskassa asumisen monesta kulmasta positiivisena näin, mutta kun meidät kaikki on rakennettu eri tavalla. Monessa suhteessa perustetaan perheitä tällaisissa tilanteissa tai sovitaan elämälle uudet pelisäännöt.

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

Me emme riitele juuri koskaan, mutta tämä asia on saanut muutaman kerran minut täysin raiteiltani. Jos jotain niin ranskalainen naapuri on varmasti kuullut minun korottaneen ääntäni ja sanoneen muutaman kerran että ”I effing did not sign up to be a house wife” :D.

Toki tilanteet muuttuvat varmasti vielä elämässäni monta kertaa ja toki edelleen menemme mieheni työ edellä, mutta olen kyllä sen hyvin selkeästi ilmoittanut, että minua ei saa Amsterdamista pois. Meillä on sitten vaikka kolme kotia, mutta opin itsestäni niin paljon tuona Ranskan aikana, että enää en muuttaisi ihan helposti pois täältä olemaan samanlaisessa tilanteessa.

Näen ympärilläni todella paljon ihmisiä samanlaisissa tilanteessa. Käytännössä moni ihminen ympärilläni on tällä hetkellä toisen uran perässä Euroopassa. Toisille se on parasta mitä on tapahtunut. Joku on kotona lasten kanssa, toinen nauttii vapaana olosta ja kolmas haluaa tehdä elämällä täysin muuta kuin rakentaa uraa. Kaikki on omia ratkaisuja ja tärkeintä on vain, että elämäänsä on tyytyväinen.

Nyt kun olen ollut ystäväni tukena näinä viimeisinä kuukausina ja miettinyt elämää aika monelta kantilta, olen tullut siihen johtopäätökseen, että jokaisen tulisi itse tarkemmin miettiä mikä tekee onnelliseksi. Meillä kun ei ole päiviä ihan rajattomasti. Näiden mietteiden takia en voi vaatia miestäni hiljentämään eikä hän voi vaatia minua lähtemään minnekään maahan jonne en halua.

Työ on minulle todella tärkeä asia ja kun Ranskassa ollessa tein työkseni jotain sellaista minkä takana en voinut seisoa, oli elämä todella hankalaa. Olen siinä mielessä hyvin intohimoinen ihminen, että minun on vaikea tehdä asioita joista en oikeasti ole kiinnostunut tai jos ne ovat arvojeni vastaisia. Olen ollut onnekas blogini takia, sillä olen välitilassa voinut tehdä töitä blogillani, mutta koskaan en ole halunnut kirjoittaa vain blogia ja tehdä siihen liittyviä töitä. Blogi on aina ollut minulle luova tila ja ihana iltatyö, mutta asuminen ulkomailla ja blogi yhdessä luovat helposti aika yksinäisen elämän.

Tällä hetkellä meillä kummallakin on työ, josta nautimme ja vaikka emme paljoa näe, ovat ne hetket paljon onnellisempia nyt kuin mitä vaikka kaksi vuotta sitten. Tiedän, että tämä ei ole varmastikaan lopullinen elämäntilanne, mutta nyt nautin näistä hetkistä. Olen onnellinen siitä, että menimme tuon ajanjakson läpi. Ei se helppoa aina ollut, mutta sekin aika opetti niin paljon. Elämässä tulee vaikeita aikoja ja niistä pitää mennä vain läpi. Tässäkin ajassa tai kriisissä tärkeintä oli, että vierellä oli ihminen joka tuki ja tuli vastaan omissa urajutuissa minun uraani ajatellen.

Please leave a comment

Puolikas elämä

Avec Sofié blog l Hotel du Cap-Eden-Roc

”Minun pitää vain hyväksyä se, että minä sain puolikkaan elämän.” Näin sanoi ystäväni minulle perjantai-iltana, kun mietimme elämää ja hänen terveydentilaansa. Ystäväni sai ensimmäisen rintasyövän kuusi vuotta sitten ja vuosi sitten toukokuussa se uusiutui. Helmikuussa juhlimme hänen tervehtymistään ja viikkoa juhlien jälkeen hänen olonsa huononi ja todettiin, että hänellä on yli 20 etäpesäkettä aivoissa.

Vaikka en lääkäri ole, ymmärsin tuon tiedon jälkeen, että ystävälläni ei ole paljoa aikaa jäljellä. Aikaa annettiin kahdesta viiteen kuukauteen ja nyt on mennyt kolme kuukautta. Ystäväni voi olosuhteisiin nähden hyvin ja on säilyttänyt oman positiivisuutensa tilanteesta huolimatta. Hän jopa naurahti, että mitä jos elääkin jouluun asti ja ihmiset ympärillä miettivät, että ”eikö tuon yhden pitänyt olla jo kuollut.” Hyvin kepeästi hän pystyy siis puhumaan omasta tilanteestaan myös.

Avec Sofié blog l Amsterdam in the summer

Vaikka insta-tilini ovat pursunneet hääuutisia ja iloisia kuvia, ovat tunteet menneet ylösalaisin koko viikonlopun. En nukkunut perjantain ja lauantain välisenä yönä juuri ollenkaan, sillä mietin, että miten hänen miehensä ja lapsensa pääsevät tämän asian yli. Ja mitä voin asioille tehdä.

Oli jollain lailla omituista puhua ajasta hänen jälkeen, kun hän on vielä läsnä. Hän itsekin sanoi, että kun on järjestänyt asioita ja käytännönjärjestelyjä, tuntuu se oudolta, sillä itse tuntee olevansa vielä suhteellisen elinvoimainen.

Nämä viime kuukaudet ovat antaneet heidän koko perheelle uuden todellisuuden takia selkeyden siitä, mikä on tärkeää ja mikä ei. Elämää ei ole hukattu turhaan, vaan jokaisena päivänä on tehty jotain merkittävää eikä pienistä asioista ole stressattu.

Ystäväni sanoikin minulle, että ihan liian paljon aikaa elämästä on mennyt sellaisten asioiden tekemiseen millä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä. Liian paljon aikaa käytetty ihmisiin, jotka syövät energiaa ja vievät iloa. Liian paljon sekunteja hukattu tulevaisuudesta stressaamiseen. Nyt kun sitä aikaa on rajallisesti, se on käytetty niin kuin itse on haluttu. Unohdettu stressaaminen ja pyyhitty pois ihmiset, jotka vievät energiaa antamisen sijaan.

Avec Sofié blog l Spring in Amsterdam

Häntä harmitti se, että hänelle annettiin vain puolikas elämä. Tähän minä tokaisin, että se mitä hän on saanut aikaan 40 vuodessa, ei moni pysty, vaikka sitä aikaa annettaisiin 80 vuotta. He ovat tavanneet hänen miehensä kanssa, kun he olivat 14 vuotiaita, joten yhteistä matkaa on tullut 26 vuotta. Se millä lämmöllä ja positiivisuudella hän edelleen jatkaa elämistä, on jotain sellaista mitä toivoisin jokaisen näkevän. Liian usein me mietimme ikäviä asioita ja murehdimme turhasta. Loppujen lopuksi, kun monellakaan asialla ei ole mitään väliä. Pitää vain olla ystävällinen ja nauttia tästä hetkestä ja sen pituisesta elämästä joka on annettu.

Vaikka joskus mietin, että itse en haluaisi tietää etukäteen, että olen kuolemassa. Nyt kun olen ollut ystäväni seurana ja nähnyt miten hän on vapautunut kaikista urapaineista ja elämän ”säännöistä” on ollut vapauttavaa nähdä ja kuulla miten hän saa elää elämänsä viimeiset kuukaudet ihan niin kuin itse haluaa. Kaikki aika fokusoidaan vain kaikesta tärkeimpään.

Onnellinen ystäväni on siitä, että hän on saanut elää niin pitkän ihanan avioliiton miehensä kanssa ja saanut kaksi poikaa. Hän on saanut matkustaa maailman ympäri ja tehdä upeita asioita yksin ja yhdessä. Elää kaikin puolin positiivisen elämän vastoinkäymisistä huolimatta.

Sanoinkin hänelle, että vaikka vuosissa hän on elänyt puolikkaan elämän, on se puolikas ollut niin ihana ja hän on saanut kokea niin paljon eri asioita mitä moni ei ehdi edes kuudessakymmenessä vuodessa. On ihana nähdä, että hänen elämänasenteensa ja ystävällisyytensä on säilynyt kaikkien näiden vastoinkäymisten jälkeen.

Jos jotain olen oppinut näistä kuukausista, on se, että en enää stressaa pienistä asioista tai hukkaa energiaa ihmisiin jotka vievät sitä pois eivätkä anna auringolle vastakaikua. Ihan turhaa hukata aikaa ihmisiin tai asioihin, jotka eivät rakenna elämää eteenpäin, vaan pysähdyttävät tai vaikeuttavat sitä. Jos jotain hyvää tästä tilanteesta on ollut, on se nimenomaan ollut tämän asian ymmärtäminen, että kaikkien kanssa ei tarvitse yrittää olla ystävä tai kaikkea ei tarvitse aina tehdä jos ei siltä tunnu.

 

 

 

 

 

Please leave a comment

Toisen ura edellä

Avec Sofié blog l toisen ura edellä

Aina välillä saan teiltä kysymyksiä siitä miltä tuntuu mennä toisen ura edellä. Tiedän, että siellä on myös muita, jotka elävät samassa tilanteessa ja ympärilläni on ihmisiä jotka kokevat samanlaista arkea kuin minä.

Avec Sofié blog l toisen ura edellä

Ajoittain on ollut tilanteita, jolloin toivoisin, että eläisimme tylsää arkea eikä elämä olisi niin pomppuista/aaltoilevaa. Kun muutimme Amsterdamiin, toivoin hartaasti, että me asuisimme nyt ainakin kaksi vuotta täällä. Jos jotakin keskusteluita paikan vaihdosta on käynnissä, en halua kuulla niistä ennen kuin kaikki on varmaa. Haluan elää tasaista ja pysyvän tuntuista elämää nyt kun se on mahdollista.

Monelle tällainen elämä ei varmastikaan sopisi. Se joka on perhekeskeinen, ei varmasti pitäisi epävarmuudesta ja siitä tunteesta, että ei tiedä minne mennä ja milloin. Jos on lapsia, silloin moni nimenomaan, ja tässä kohtaa yleensä nainen, jää kotiin. Olen tavannut myös koti-isiä, mutta harvemmin. Lähipiirini koostuu myös pareista joissa ei ole lapsia sen takia, että kumpikin haluaa käydä töissä, oli maa mikä tahansa. Seikkailevan elämäntyylin takia lapsia ei välttämättä toivota, sillä heitä ei välttämättä haluta kasvattaa nannyjen toimesta eikä tarhan ja koulujen vaihto ole aina niin helppoa. Elämän rakentaminen uudestaan on jo yksin tai kaksin haastavaa, mutta pienet lapset tuovat siihen vielä ihan oman ulottuvuutensa.

Avec Sofié blog l toisen ura edellä

Minulle kaikista rankinta tässä elämäntyylissä on nimenomaan ollut se odottaminen. Olin niin kyllästynyt poukkoilemaan Etelä-Ranskan, Pariisin ja Luxemburgin väliä odottaessani. Mikään paikka ei tuntunut oikein kodilta, kun tiesi, että mikään ei ole pysyvää.

Mieheni oli ennen minua yksin juuri sen takia, että kukaan ei kestänyt hänen reissaamistaan. Välillä olen minäkin siitä harmistunut, mutta olen siihen tottunut jo suhteen alkuajoista, kun olimme etäsuhteessa. Ja jos hän olisi koko ajan kotona, ei minulla olisi aikaa tai energiaa töiden jälkeen olla hänen kanssaan sekä pitää blogia. Olen kai siis onnekkaassa asemassa, että olen välillä yksin niin minulla on aikaa itselle ja blogille.

Avec Sofié blog l toisen ura edellä

Avec Sofié blog l toisen ura edellä

Kuluneina vuosina meille on väläytelty mahdollisuuksia asua kauempana, mutta en ole siihen suostunut oman työni sekä rakkaitteni takia. Euroopassa on hyvä olla, kun etäisyydet ovat lyhyet. Vuoteen New Yorkissa tai Sydneyssä voisin suostua, mutta muihin vaihtoehtoihin en niinkään. Etelä-Ranskassa opin sen, että se aurinko ja ranta ei tee pitkällä tähtäimellä onnelliseksi. Paljon teen jo nyt mieheni uran eteen, joten ihan minne tahansa en lähde asustelemaan, jos paikka ei miellytä itseäni. Oli aurinkoa tai ei.

Avec Sofié blog l toisen ura edellä

Toki meitä on monenlaisia ja joku voi olla todella onnellinen, että voi olla kotona ja tehdä omia asioita, kun toinen rakentaa uraa maailmalla. Olin itseasiassa tästä asiasta välillä kiukkuinen itselleni, että miksi en voinut nauttia olostani edes siellä Etelä-Ranskassa. Minun tai meidän elämä olisi ollut paljon helpompaa, jos olisin osannut nauttia noista vapaista hetkistä. Suomalaiset ystäväni ymmärsivät minua tässä asiassa, ulkomaalaiset ystäväni eivät niinkään. Tässäkin asiassa kohtasin selkeää kulttuurieroa suomalaisten ja esimerkiksi ranskalaisten välillä. Minua ei voitu ymmärtää, että muutin mieluummin Etelä-Ranskasta aluksi Luxemburgiin tai Amsterdamiin. Miksi muuttaisin auringosta sateeseen ja kylmään? Vastaus on aika yksinkertainen. Jotta minulla olisi myös oma elämä.

Vaikka elämä oli oman itseni takia välillä aika haastavaa, olen onnellinen nyt, että pääsimme noista haasteista yli ilman suurempia karikkoja. Aika myös opetti minulle ja meille paljon. Minua on turha lähettää minnekään ilman, että minulla voi olla omaa elämää. Tai toki minulla on aina ollut oma elämä, mutta en halua sellaista elämää, että sen sisältö ei miellytä minua.

Toki tiedostan edelleen, että emme ole loppuelämää varmastikaan Amsterdamissa. Yritän kuitenkin olla hetken edes aloillani ja rakentaa päivistä itseni näköiset. On asioita joihin en itse vaikuttaa niin yritän olla stressaamatta niistä ja uskoa siihen, että elämä kantaa.

Please leave a comment
1 2 3 20