Olen keskustellut teidän kanssa paljon Instagramissa kulutustottumuksista. Olette hyvin ahkerasti vastailleet kysymyksiini ja olen näistä teidän vastauksista ja viesteistä saanut paljon ajattelemisen aihetta. Syy tälle postaukselle on ehkä se, että olen ollut itse jokseenkin kulutusähkyssä Pariisista muuton jälkeen. En ole käytännössä ostanut juuri ollenkaan uusia vaatteita tai kenkiä, vain sisustusjuttuja ja pakollisia valkoisia kauluspaitoja.

Kyselin teiltä tällä viikolla, että miten te kulutatte ja sain todella mielenkiintoisia vastauksia. Blogit ovat yleensä aika kaupallisia (niin kuin myös tämä omani) ja sen takia yritän aina miettiä, että millaisen kuvan itsestäni annan kuluttajana. En halua kannustaa kuluttamaan kuluttamisen takia, vaan miettimään mitä oikeasti tarvitsemme sekä kannustamaan ostamaan pidempiaikaisia hyödykkeitä. Oli kyse sitten sisustuksesta tai muodista. Tämä on yksi syy, miksi itse pitäydyn klassisissa klassikoissa aika pitkälti kaikessa. Sohvan ostin sillä periaatteella, että se kestää kulutuksessa ainakin 10 vuotta. Kenkäni ovat pitkäikäisiä sekä vaatteistani pidän myös huolta, jotta bleiserit kestävät kaapissa ja kulutuksessa kauemmin kuin vuoden tai kaksi.

Yksi mielenkiintoisista kysymyksistä oli, että kuinka paljon te kulutatte vuosittain rahaa vaatteisiin ja asusteisiin. Reilusta tuhannesta vastaajasta 84% kulutti alle 5k vuosittain ja 16% yli 5k. Tänä vuonna minä kuuluun ensimmäiseen kategoriaan, sillä en ole ostanut juurikaan mitään muuta kuin arkisia työvaatteita ja en usko, että tänä vuonna mennään 5k:n yli.

En ole rahankäytöltäni pihi, mutta mieluummin satsaan kerralla, kun kulutan saman rahamäärän huonoihin ja ei-kestäviin valintoihin. Olen myös laiska shoppailija, joten en kerta kaikkiaan jaksa pyöriä kaupoissa verho- tai sohvaostoksilla joka toinen vuosi.

Kysyin teiltä, että kuinka moni ostaa vaatteita, joiden kierto on vuosia. 91% vastasi myöntävästi. Tähän kysymykseen on välillä itse vaikea vastata, sillä vaikka lapussa lukisi mitä, voi pahimmassa tapauksessa brändi olla niin huonolaatuinen, että merkkilappu ei välttämättä takaa pitkää käyttöikää. Tällaisia samantapaisia kommentteja sain monelta muulta teiltä myös.

Kysyin teiltä, että suositteko suomalaista. Olen itse tässä kohdin vähän huono esimerkki, sillä en asu Suomessa, niin en voi jatkuvasti vaikuttaa ostopäätöksissäni mistä maasta kulutustavarani tulevat. 46% teistä kumminkin kokee suomalaisuuden tärkeänä osana ostopäätöstä.  Kysyin myös, että vaikuttaako tuotteen tuotantomaa ostopäätökseenne, vaikka brändi olisi suomalainen, mutta tuotantomaa olisi muualla. 52% teistä suhtautui suomalaiseen brändiin eri tavalla jos tuotanto on Suomen ulkopuolella.  Itse arvostan jos tuote on tuotettu Euroopassa ja materiaalit luonnollisia.

Kysyin teiltä onko vaatteiden tai brändin eettisyydellä merkitystä. 76% teistä vastasi, että eettisyys ohjaa kulutuskäyttäytymistänne. Tämä asia on noussut ainakin minulle tärkeäksi asiaksi ja jos esimerkiksi kuulen, että joku tietty yritys on huono työantaja, en enää suosi yrityksen tuotteita. En mieti pelkästään tuotteen tuotantoketjua, vaan koko yritystä. Kärkkäisen esimerkki on minusta hyvä esimerkki siitä miten jotkut suomalaiset yritykset lopettivat jakelun heidän myymälöissään ja nettikaupassaan. Arvostan yrityksiä, jotka ottivat kantaa arvo kysymyksiin ottamalla tuotteet  pois myynnistä.

Yksi mielenkiintoinen asia, jonka olen huomannut, on miten lähipiirissäni laitetaan varsinkin merkki-asusteet ja -vaatteet kiertoon. FB:ssa on monta erilaista ryhmää, joissa voi helposti myydä vanhat laukut ja huivit kätevästi eteenpäin, kun niitä ei enää itse käytä. Kun mietin itseäni kuluttajana tällaisissa hankinnoissa, en yleensä myy kalliimpia ostoksiani eteenpäin. Vintagena voin ostaa, mutta en myy eteenpäin mitään juuri koskaan. Ehkä tässä juuri näkyy se, että ostan harkiten ja kulutan tuotetta vuosia ja toivottavasti vuosikymmeniä. Teistä 15% myy tuotteitaan eteenpäin, mikä kertoo, että olette kanssani hyvin samanlaisia kuluttajina. Ostatte harkiten ja kulutatte hyödykkeen loppuun.

Kysyin myös teiltä, että teettekö löytöjä kirpputoreilta ja second hand -liikkeistä. 43% teistä kuluttaa myös paljon second hand -tuotteita. Edelliseen postaukseeni viitaten, ostan itse enemmän asusteita ja koruja ja tuskin koskaan mitään muuta.

Nyt kun olen puhunut teidän kanssa myös sijoittamisesta, halusin kysyä teiltä, että koetteko että jotkut vaatteenne tai asusteenne ovat sijoituksia. 55% teistä vastasi kyllä. Itse en koe, että laukkuni on sijoitus vaikka sen arvo saattaa nousta muutaman satasen viidessä vuodessa. Näen, että sijoitukset ovat sellaisia, jotka parhaimmassa tapauksessa antavat taloudellisen riippumattomuuden ja vaikka laukut nousevat muutamassa vuodessa muutaman satasen, ei niillä pääse millään lailla samaan tilanteeseen kuin vaikka asunnoilla tai osakkeilla.

Olen todella kiitollinen kaikista vastauksista ja kommenteista joita teiltä saan. Saan niistä niin paljon inspiraatiota myös omaan tekemiseen ja myöskin ajattelemisen aihetta. Olette myös ottaneet hyvin vastaan nämä kyselyni ja teen niitä varmasti paljon myös jatkossa.

Follow me on:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin,  SoundCloud and Twitter

Olette olleet kiinnostuneita kulttuurieroista maiden välillä ja halusin jakaa teille muutaman ajatuksen hautajaisista.

Me suomalaiset olemme aika synkkää porukkaa ja varsinkin kaikki ns. viralliset tapahtumat liitetään kirkkoon ja ne ovat jo senkin takia kovin hartaita. Hautajaiset ovat aina ikäviä ja raskaita hetkiä ja kirkon läsnäolo, papin puheet kuolemasta ja elämän jälkeisestä matkasta saattavat tuntua monesta hieman kankeilta eikä niitä välttämättä osaa aina yhdistää siihen ihmiseen, joka on nukkunut pois. Minulla ei ole kovinkaan uskovainen lähipiiri ja sen takia kirkon läsnäolo saattaisi tuntua hivenen oudolta tällaisissa tilanteissa.

Ystäväni hautajaiset olivat täysin erilaiset. Ne olivat enemmänkin juhla elämälle, jossa itkujen lisäksi naurettiin, kerrottiin vitsejä ja muisteltiin elämää ja juotiin samppanjaa eikä kahvia. Hautajaiset olivat todella värikkäät eikä synkistelyä näkynyt muualla kuin kasvoissa ja mielessä. Viimeiset kuukaudet ovat olleet todella raskasta aikaa ja yhtä pitkää jäähyväistä, niin hautajaiset oli haluttu järjestää toisella tavalla.

Lasten takia myöskin päivästä haluttiin varmasti kepeä ja enemmänkin juhla kuin mikään muu. Toki purskahdin minäkin puheiden aikana ja monesti muutenkin itkuun, mutta jos tilaisuudessa olisi ollut pappi selittämässä kuolemasta ja välimusiikkina olisi ollut virsiä, olisi päivä ollut todella raskas.

Koska ystäväni ei ollut kertonut sairastumisestaan, halusi hän jättää isot jäähyväiset ja hautajaisissa oli yli 300 ihmistä. Monille hänen poismeno tuli yllätyksenä ja senkin takia tilaisuus oli hyvin informaali ja enemmänkin haluttiin juhlia hänen elämää, eikä surra kuolemaa. Tällaisia hautajaisia haluaisin nähdä lisää. Elämä on lahja ja joka päivästä pitäisi ottaa ilo irti.

Hollannissa on ilmeisesti tapa (en tiedä onko Suomessa), että jos vanhempi kuolee lasten ollessa nuori, piirtävät lapset arkun täyteen. Niinpä kaunista valkoista arkkua koristi värikkäät piirrokset, liimatut valokuvat ja pienet muistot. Tällä tavalla lapsi ehkä paremmin muistaa miten hän jätti jäähyväiset vanhemmalleen ja pääsee suruprosessissa eteenpäin.

Hautajaisissa ei puhunut pappi, vaan ystävät ja perhe. Puheiden aikana heijastettiin kymmenenmetriselle screenille valokuvia ja videoita elämän upeista hetkistä ja muisteltiin ihania hetkiä yhdessä. Kun näin videot ja valokuvat, tuli minulle helpottava olo sillä näin miten upean elämän hän oli 40 vuodessa saanut elää. Vaikka hän itse sanoi minulle toukokuussa, että hän sai puolikkaan elämän vuosissa, elämyksissä hän on elänyt vähän kauemmin. Minulle tuli itselle jollain lailla levollisempi olo, kun näin miten kauniita muistoja ihmiset ympärillä ovat saaneet jakaa hänen kanssaan.

Amsterdamin eteläinen kirkko on todella moderni ja se on sisältä enemmänkin moderni tapahtumakeskus, vaikka seinät ovatkin vuosisatoja vanhan kirkon. Kirkossa oli siis urkujen sijaan musiikintoistolaitteet ja ystäväni saatettiin viimeiselle matkalle tanssimusiikin tahtiin ja seinälle heijastettiin hänestä kuva juomassa samppanjaa suoraan pullosta.

Toki hautajaisissa koettiin raskaita hetkiä puheiden ja myös kun kuuntelimme ystävämme jättämän viestin. Hän tosin halusi viestittää hautajaisillaan, että elämä on nyt ja siitä pitää nauttia ja sitä pitää myös osata juhlia. Ei ne hyvät hetket katoa muistoista ja niitä nimenomaan meidän pitäisi osata muistella, eikä pelkästään niitä, kun hän on ollut kipeänä.

En ole koskaan kuullut, että Suomessa hautajaisia olisi vietetty näin, mutta tämä on taas osoitus siitä, että on niin monia tapoja ja jokaisen pitää löytää se omanlainen. Ystäväni halusi, että hänen hautajaisissaan juhlitaan sitä hetkeä, kun hän sai olla luonamme ja muistellaan niitä kauniita hetkiä, jotka hän eläessään vietti.

Follow me on:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin,  SoundCloud and Twitter

Aika moni asia on itsestä kiinni ja yksi niistä on myös onnellisuus. Toki kaikkia elämänkäänteitä ei aina voi ennustaa eikä ohittaa, mutta pitäisi muistaa asennoitua myös niihin ikäviin asioihin positiivisen kautta. Ne kun kuuluvat myös elämään.

Ystäväni elämää viime kuukaudet seuranneena, olen ollut usein hyvin hämmentynyt, miten hän kaikesta huolimatta pystyy nauramaan ja olemaan niin positiivinen. Kerroin teille muutama kuukausi sitten ystäväni syöpätaistelusta ja olette kyselleet hänen vointiaan ja iloksi voin kertoa, että vielä hän on luonamme. Rock on – asenteella on menty pitkälle, vaikka lääkäri sanoi helmikuussa jotain muuta.

Kun elää kiireistä arkea ja jokseenkin välillä suhteellisten haasteellistakin, ei sitä ympärille kaipaa turhaan negatiivista energiaa ja tummia pilviä. Toki asioista pitää pystyä puhumaan ja käymään läpi, mutta jos yleinen ilmapiiri on aina negatiivinen, olen yrittänyt päästää tällaisista hetkistä ja ihmisistä irti.

On parempi olla lähellä ihmisiä, jotka nostavat ylös kuin sellaisia, jotka painavat alas. Täten uskonkin, että  parisuhteella ja ystävillä on todella suuri vaikutus ihmisiin. Jos ympärillä on ihmisiä, jotka uskovat sinuun ja haluavat sinulle hyvää, on elämä ihan erilaista kuin että olet viikoittain tekemisissä ihmisen kanssa, jolla ei ole oikeastaan mitään hyvää sanottavaa sinusta tai sinulle. Silloin kannattaa kummakin miettiä, miksi siinä vaiheessa ollaan edes tekemisissä.

Olen miettinyt sitä usein, että mikä saa ihmiset negatiivisiksi, vaikka asiat ovat kumminkin suhteellisen hyvin. Onko se nimenomaan ne ihmiset ympärillä? Väärä työpaikka? Väärä parisuhde? Olen sitä mieltä, että päivittäisten asioiden pitäisi nimenomaan tuoda sitä energiaa eikä viedä pois. Se kenen vierestä herää ja minne menee päivittäin töihin, on ihan todella suuri vaikutus millaisen elämän elää. Moneen asiaan voi itse vaikuttaa, myös näihin kahteen. Työpaikan voi vaihtaa ja niin voi myös parisuhteen, jos hymy korvaantuu surusilmillä vuodesta toiseen.

Nyt kun olen hieman päälle kolmekymmentä, huomaan ensimmäisen eroaallon ystäväpiirissäni tulevan. Moni häpeilee ja kokee itsensä huonoksi, kun hääkakku menikin pipariksi muutaman vuoden jälkeen. Minusta siinä ei ole mitään häpeämistä, rohkeaa on lähteä etsimään onnea jostain muualta kuin jäädä loppuelämäksi happamaan suhteeseen

Voin kuvitella, että minusta olisi kuoriutunut negatiivinen ihminen, jos olisimme olleet yhtään enempää Pariisissa. Kun pääsin pois sieltä, koin olevani iloinen itseni taas, kun pystyin hengittämään vapaammin. Koin siis selkeästi sen, että miten ympäröivillä asioilla on suuri vaikutus omaan elämään.

Kaikki ei aina tietenkään vaihtamalla parane eikä saa luovuttaa liian helposti, mutta on myös hyvä tarkastella asioita ympärillä ja keskittyä niihin, jotka tekevät onnelliseksi. Jokainen meistä kun varmasti haluaa elää onnellisen ja iloisen elämän täynnä lämpöä, ymmärrystä ja kannustusta.