On yksi asia mikä minua ärsyttää Barcelonassa ihan äärettömän paljon. Melkein jokaisella kerralla olen ollut todistamassa sitä, että joltain lähtee laukku tai puhelin. Niin myös tällä viime viikon reissulla. En ole missään muussa kaupungissa kokenut Euroopassa samanlaista taskuvarkaiden määrää mitä Barcelonassa ja en voi ymmärtää miten sitä ei saada kuriin vaikka se on kaikkien tiedossa, että kaupungissa rehottaa pikkurikollisuus.
Pariisissa pari kertaa menin näiden taskuvarkaiden sekä pahaa-aavistamattomien turistien väliin kun huomasin, että he tekivät tietyissä kohtaa samaa timanttisormus-huijausta. Olisin niin mielelläni ollut iltaisin siviilipoliisi, sillä en mitään muuta niin ärsyttävää tiedä, kun että jonkun loma pilataan puhelimen tai käsilaukun takia. Joskus tosin matkalaukunkin takia, sillä meidän alakerrassa Pariisissa oli omatoimi-pesula, jonne taskuvarkaat raahasivat varastettuja matkalaukkuja ja pesivät pyykkejä samalla kun lajittelivat saalistaan. Pihisin kiukusta, kun näin tämäntyyppistä toimintaa ja niin teen edelleen. Mieheni oli välillä jopa vihainen minulle, että minä joudun vielä vaikeuksiin, kun puutun kadulla toisten tekemisiin.
Barcelonassa olimme syömässä aamupalaa terassilla aurinkoisena sunnuntaina yhdessä vakiopaikassani, Brunch & Cakessa, kun ikävä tapahtumasarja alkoi. Olen Pariisissa tottunut niin sanotusti tunnistamaan oikeat kerjäläiset ja huijarikerjäläiset. On toki väärin lokeroida ihmisiä pelkän ulkonäön mukaan, mutta aika usein olen kumminkin osunut oikeaan. Myös tuona sunnuntaina.
Meitä oli n.20 ihmistä pöydän ympärillä, kun vierelle saapuu nuorehko mies kerjäämään rahaa. Hän oli todella sinnikäs ja meiltä kaikilta taisi mennä hieman hermo, kun hän ei lähtenyt toiveistamme huolimatta pois. Sanoin ranskaksi, että onhan kaikilla laukut sylissä, sillä jotenkin minulle tunne, että tilanne ei ole normaali kerjäystilanne. Miekkonen halusi välttämättä laittaa lappunsa meidän pöydälle ja tunkea ystävieni väliin, vaikka kuinka sanoimme, että hänen tulisi poistua. Minua alkoi ällöttää jo pelkästään se, että tuo hänellä ollut lappunen koski ystäväni ruokaan ja jouduin korottamaan ääntäni että hän lähti.
Samalla sekunnilla, kun hän lähti pois, valokuvamuistini huomasi, että pöydästä puuttui jotain, joka oli ollut lapun kohdalla ennen kuin mies saapui paikalle. Siitä puuttui seurueeseen kuuluneen tytön puhelin. Osa meistä lähti juoksemaan miehen perään huutaen apua kaduilla olleilta ihmisiltä ja lopulta miekkonen saatiin pysäytettyä ja puhelin ehjänä takaisin.
Barcelonassa on toki Espanjan taloustilanteen takia myös paljon oikeasti ahdingossa olevia ja heille mielelläni ostaisin ruokaa tai suvaitsen antamaan euron tai pari. Mutta sitten siellä on niin paljon tämäntyyppistä toimintaa, joka saa hermoni kiehahtamaan sillä niin monen loma menee pilalle tällaisten tapahtumien takia. Tuolloin sunnuntaina tosin kaikki meni hyvin kun saimme puhelimen takaisin ja minä cupcaken poliisipalkkioksi :)
Mitä Barcelonaan tulee, niin jätän myös usein arvotavarani kotiin. En edes ottanut kihla-tai vihkisormuksiani mukaan, vaan laitoin äitini vanhan sormuksen nimettömääni matkan ajaksi. Olen liian monta ikävää tapahtumaa ollut todistamassa lempikaupungissani, joten en halua ottaa riskejä omien arvotavaroideni kohdalla.
En halua nyt pelotella tällä tarinalla, pyydän vain huomioimaan ja pitämään omista tavaroista parempaa huolta, kun matkaatte Barcelonaan. Muuten Barcelona on todella turvallisen tuntuinen kaupunki pikkurikollisuutta huolimatta, joten palaan sinne aivan varmasti ihan pian taas. Tämä näpistely on vain niin yleistä siellä ja en henkilökohtaisesti ymmärrä miten sitä ei saada kuriin. Jos minäkin tiesin Pariisissa ollessa mitkä olivat ne kulmat, joissa aina tapahtui joitain, luulisi Barcelonan poliisinkin tietävän nuo kulmat Barcelonassa.
