Winter wonderland in Amsterdam

Olemme olleet nyt melkein kuukauden Amsterdamissa ja tuntuu, että vihdoinkin voin hengittää kunnolla. Tuntuu kuin olisin pidättänyt hengitystä maaliskuusta lähtien, kun en ole tiennyt mitä tulee tapahtumaan, mutta viime viikonloppuna olo oli pitkästä aikaa jokseenkin levollinen ja pystyin nauttimaan hetkestä.

Talvi ja lumimyräkkä saapuivat Amsterdamiin viikonlopun aikana ja olen ollut ulkona lumisessa kaupungissa koko viikonlopun. Kanaalin alue on muutenkin todella idyllinen, mutta kun lumipeite on peittänyt piparkakkutalot ja kanaalien varret, on tunnelma kuin sadusta. Menin eilen vielä juuri ennen kun menin nukkumaan yhdentoista maissa ottamaan kuvia kanaaleista ja kauniista silloista. En tosin ollut ainoa yökuvaaja, vaan oli siellä pari muutakin nappaamassa kuvia kauniista joulumaisemasta.

Toivon todella, että saamme nauttia tällaisesta säästä myös jouluna, sillä mikään ei ole niin ihanaa, kun kunnon lumipeite joulun aikoihin. Amsterdam on muutenkin mitä ihanin joulukaupunki, sillä täällä on niin suloisia kahviloita ja ravintoloita juustokauppoineen kaikkineen. Lisäksi en tiedä mistä johtuu, mutta täällä ei ole tapana pitää verhoja ikkunoiden edessä, joten ihmisten kauniit joulukodit näkyvät kaduille.

Mitä pukeutumiseen tulee, olen myös kaivanut paksummat talvitakit kaapeista, sillä kevyellä villakangastakilla ei lumisessa maisemassa oikein pärjää. Pipokin olisi ihan kiva lisä sekä kunnon talvikengät. Luulin neljä vuotta sitten, että en enää tule käyttämään kunnollisia talvikenkiä, mutta toisin kävi. Täytyypä siis lähteä talvikenkäostoksille ja unohtaa kevyet talvikengät. Tiedän, että muutama teistä on tulossa nyt joulun aikoihin Amsterdamiin, joten suosittelen ottamaan ihan kunnon talvivarusteet mukaan : )

Olen tarkoituksella pitänyt tämän joulukuun alun hieman vapaata, sillä olen halunnut nauttia nimenomaan hetkestä ja tutusta uuteen kaupunkiin hieman paremmin. En ehtinyt marraskuussa näkemään mitään, joten nämä joulukuun ensimmäiset viikot olen ollut mieluummin ulkona kuin sisällä. Näin löydän teillekin kivoja kirjoitusaiheita, kun en vain kökötä kotona koneen ääressä. Joten, en ole unohtanut teitä, olen vain halunnut antaa itselleni pienen hengähdystauon sekä aikaa tutustua uuteen kaupunkiini.

Please leave a comment

Kiitospäivää ja Amsterdamia

Kun torstaina istuimme kiitospäivän illallisella, taisimme herkistyä kumpikin, että miten kiitollinen siitä saakaan olla tästä hetkestä. Monen vuoden odotus loppui ja viisumi-asiat menivät miehelläni läpi. Kun tätä sekamelskaa on seurannut vierestä, on sitä onnellinen, että itsellä on käsissä Suomen passi.

Avec Sofié blog l Thanksgiving

Viimeiset pari vuotta ovat menneet odottaen ja kai sitä voi ihan myöntää, että hermoni ovat välillä olleet aika kireällä. Pari kertaa olen tainnut myös sanoa, että jos ei homma ala nyt etenemään, että pääsen Pariisista pois, niin lähden takaisin Suomeen. Kuluneen viikon aikana olen saanut kiitoksia odottelusta sekä anteeksipyyntöjä, että olen joutunut asumaan Ranskassa niin kauan minusta johtumattomien syiden takia.

Avec Sofié blog l Thanksgiving

Tunnelma on tällä hetkellä vähän kuin Töölössä. Talo ei tärise, ulkona ei kuulu autojen ääntä, korkeintaan veneiden torvien, kun ne ajelevat kanaaleissa kodin ympärillä. Olen onnellinen, että kahden vuoden odotuksen jälkeen minulla on koti, keittiö, kiva asuinympäristö, pystyn nukkumaan sekä minulla on puhdas ilma, jota hengittää. Monta kertaa yritin tsempata Pariisissa, mutta aina tuli seinä vastaan. Vaikka sitä kotia olisi kuinka updatettu, ei sitä ilmaa puhdisteta eikä ympäristöä muuteta.

Hollannissa meidän asuinympäristö on mitä sympaattisin, tuntuu kuin olisi New Yorkin Sohossa (tosin täältä ne ideat sinne taidettiin aikoinaan viedä). Hollantilainen ystäväni sanoinkin minulle, että vaikka ympäristö näyttää kylältä, pitää minun muistaa, että kyse on suurkaupungista.

Avec Sofié blog l Thanksgiving

Avec Sofié blog l Thanksgiving

Tiedän, että teitä expat-ihmisiä on siellä muitakin ja tiedän, että moni teistä asuu kaltaisessani välitilassa ilman omaa halua. Toisille se toki sopii ja olisin toivonut, että itsekin olisin osannut ottaa rennosti ja pystynyt asumaan Etelä-Ranskassa ilman suurempia suruja. Mutta en vain pystynyt, en vaikka kuinka yritin.

Avec Sofié blog l Thanksgiving

En ole halunnut näistä asioista oikein blogissa aiemmin puhua, kun olen halunnut pitää fiiliksen pirteän positiivisena, mutta nyt kun on uuden aika, on helpompi katsoa taakse ja olla kiitollinen tuosta ajasta, vaikka se ajoittain todella vaikeaa olikin. Tuntuu, että vihdoinkin pystyn hengittämään taas ja olemaan miettimättä niin paljon tulevaisuutta. Se minun tulevaisuuteni kun on aina ollut Amsterdam <3

Please leave a comment

Amsterdam: jatkuvaa oppimista ja joogailua

Tämä aika on jollain lailla niin kivaa, kun pitää opetella uutta ja tutkia kaikenlaisia asioita. Jokainen asia kun on uusi, on niin paljon opeteltavaa. Moni arkinen asia jää usein minun harteilleni, sillä miehelläni ei ole kauheasti aikaa etsiskellä vaikkapa lamppuliikkeitä tai hyvää jooga-studiota (näin on varmasti  monesti expat-perheissä, että arkisten asioiden hoito kasaantuu toisen harteille). Minua se ei itseasiassa haittaa, sillä olen muutenkin luonteeltani explooraaja ja pidän uusien asioiden oivaltamisesta sekä etsimisestä.

Avec Sofié blog l Amsterdam

Hollantiin on helppo tulla, sillä jokainen puhuu täällä niin sujuvasti englantia. Ranskassa silloin tällöin löin päätäni seinään, kun en saanut alkuaikoina mitään asiaa sanottua. Loppua kohden ja varsinkin etelässä ollessa puhuminen sujui hyvin, sillä etelässä puhutaan hitaammin mitä Pariisissa. Vaikka Hollannissa pärjäisi toki englannillakin, olen tosin päättänyt, että kieli on opeteltava. Kielen kautta, kun pääsee niin paljon paremmin sisään maan kulttuuriin.

Avec Sofié blog l Amsterdam

Se miten ihmiset puhuvat, kertovat niin paljon maan tavoista. Usein kun esimerkiksi käänsin ranskalaisia lauseita suomeksi, ymmärsin paremmin Ranskaa ja ranskalaisia. Samalla myös monesti huomasin tekemällä suoria käännöksiä ranskalaisista lauseista, että miten moni vivahteinen ja runollinen kieli ranska on verrattuna suomeen. Jos vaikka puhuisin suomalaisittain ranskaa Ranskassa, en kovinkaan pitkälle pääsisi. Suomen puhuminen ranskalaisittain kuulostaa myös äärettömän oudolle ja yltiö kohteliaalle. Piti siis opetella sanojen lisäksi muutakin ja näin on myös tulevaisuudessa.

Avec Sofié blog l Amsterdam

Eilen sain pikakurssin hollantiin, kun menin ensimmäiselle jooga-tunnilleni. En tosin muistanut kysyä ennen tunnin alkua, että millä kielellä joogailtaisiin. Mutta hyvin tunti meni saksan viiden vuoden opinnoilla. Tuli myös muistutettua itseä, että ihan perusasioista ja käytännöntilanteista kielen oppiminen lähtee parhaiten etenemään. Hollanti on niin lähellä saksaa ja ruotsia, että välillä olen itsekin ihmeissäni, että mitä kieltä nyt puhutaan. Hollanti vaikuttaa myös aika samanlaiselta kieleltä mitä Suomi, ei turhia korulauseita, vaan suoraan asiaan. Hollantilaiset ovat tosin (tai ainakin amsterdamilaiset) ihan äärettömän kohteliaita ja ystävällisiä. Joogatunnillakin muistuteltiin, että vaikka olit missä asennossa tahansa, muista hymy ja iloinen ilme kasvoilla.

Havainnoin eroavaisuuksia yleisestikin todella paljon, mutta varsinkin maiden välillä se tuntuu äärettömän mielenkiintoiselta. Moni yhdysvaltalainen tuttu pitää Eurooppaa yhtenä ja samana ja monesti joudun korjaamaan, että vaikka alue on pieni, ovat erot maiden väleillä ihan äärettömän isoja. Kun eilen menin hot jooga-tunnille, tuntui kun olisin ollut Suomessa. Ihmiset tulivat joogaamaan ja istuivat hiljaa salissa odottaen, että opettaja tulee. Pariisissa taasen poskipusuja vaihdettiin ennen tunnin alkua tuttujen kesken ja kuntosali oli muutenkin niin sanotusti enemmän näyttäytymistä varten mitä Hollannissa. Eilen joogassa ihmiset olivat pukeutuneet nimenomaan hot- joogaamaan ja miehillä oli speedojen kaltaiset pöksyt jalassa ja naisilla myös pukeutuminen oli vähäistä eikä ketään tuntunut haittaavan, vaikka masu näkyi tai hiki lensi. Pariisissa salini pukeutumisessa oltiin hienovaraisia ja jollain lailla tyylikkäitä sekä omaa vartaloa kyllä näytettiin, mutta hienostuneesti. Toki kuntosaleissa on eroja, mutta heti ensimmäisellä kerralla huomasin selkeän eron käytöksessä ja pukeutumisessa.

Avec Sofié blog l Amsterdam

Olen suhteellisen malttamaton monen asian kanssa ja kielten oppiminen ja kulttuurin omaksuminen ovat asioista joiden kautta olen oppinut, että ihan ensimmäisen viikon tai vuoden aikana et voi oppia kaikkea uuttaa.  Oppiminen on jatkuva prosessi. Pitää olla kärsivällinen ja antaa ajan kulua. Tärkeintä on kumminkin olla kiinnostunut ja pitää jatkuvasta oppimisesta kiinni.

Please leave a comment

Uusi koti ja juustolautanen

Täällä ollaan uudessa kodissa ja asunto vihdoinkin alkaa näyttämään jo hieman nimenomaan kodilta. Otin viime viikolla ihan kunnolla aikaa, että sain suurimman osan tavaroista heti pois jaloista. Se on helpompi laittaa kaikki saman tien paikoilleen kuin että jättää laatikoita kuukausiksi purkamatta. Kai minulta joku feng shui menee pois paikoiltaan, jos en saa kaikkea heti järjestettyä.

Avec Sofié blog l juustolautanen

Avec Sofié blog l juustolautanen

Viime viikko oli aikamoinen tehoviikko, mutta kaikki saimme tehtyä muuttomiesten avulla ja kaikki meni hyvin. Mikään ei sen suuremmin mennyt rikki muuttoauton kuormassa. Näin jälkikäteen olen tosin onnellinen, että pakkasin astiani itse. Minulla oli alkuperäiset laatikot jokaiselle kipolle ja kupille, joten pystyin olemaan rauhallisin mielin, että kaikki astiani tulevat turvallisesti perille.

Avec Sofié blog l juustolautanen

Avec Sofié blog l juustolautanen

Avec Sofié blog l juustolautanen

Mitään sen suurempia huonekaluostoksia meidän ei edes tarvitse tehdä, vaan kaikki huonekalumme sopivat kotiin todella hyvin. Vihdoinkin meillä on tilaa kaikille huonekaluillemme ja tavarat pääsevät oikeuksiinsa paremmin tässä kodissa kuin Pariisissa.

Ostin Flossin Arco -valaisimen aikoinaan sillä ajatuksella, että joskus asuisimme tällaisessa avarammassa kodissa jossa valaisin pääsisi oikeuksiinsa ja nyt sellainen koti on vihdoinkin löytynyt. Ainoa isompi huonekaluhankinta tuleekin olemaan pieni kahdenistuttava sohva Arcon alle ja takan eteen.

Avec Sofié blog l juustolautanen

Avec Sofié blog l juustolautanen

Thonet-tuolini eivät ole myöskään olleet käytössä Pariisin kodissa, mutta nyt ne pääsevät paremmin osaksi sisustusta Kartellin Ghost-tuolien kavereina. Kolme vuotta sitten en ollut ihan varma pidänkö niistä vai en, mutta nyt en kyllä näkisi tässä tilassa muita tuoleja kuin nuo käyräjalkaiset Thonet- tuolini. On hassua miten samat huonekalut näyttävät niin erilaisilta uudessa tilassa.

Avec Sofié blog l juustolautanen

Meillä asuu Amsterdamissa paljon ystäviä ja viikonloppuun mahtui paljon myös kavereiden näkemisiä, illallisia ja pikaisia kotivierailuja. Eilen entinen esimieheni tuli meille sunnuntain juustolautaselle ja kuplivalle. Juuri viikonlopun kaltaisia hetkiä olen kaivannut Pariisissa ollessa, että voi kokkailla kotona ja nähdä ihmisiä myös arkena eikä pelkästään juhlassa. Pariisissa elämä on hektisempää pidempien välimatkojen takia, mutta Amsterdamissa elämän rytmi on hyvin samanlainen mitä Suomessa, joten aikaa jää myös vapaa-aikaan.

Instagramissa keittiöstä onkin vilahtanut kuva, joten tulen viettämään kotona varmasti paljon enemmän aikaa ruokaa laittaen kuin ravintoloissa istuen. Kodin toimivuus on juuri se asia mitä olen toivonut niin kauan. Pariisissa elämä oli kodin ulkopuolella, Amsterdamissa se on samalla tavalla kotona mitä Suomessa ja sen takia täällä koteihin ja sisustukseen panostetaan samalla tavalla mitä meillä pohjoisessa.

Mieheni ei ole koskaan asunut Euroopassa maassa, joka olisi Suomen kaltainen maa. Kun hän on nyt tässä parissa päivässä huomannut, että miten jopa sunnuntaina paketteja toimitetaan tai jos tilaa jotakin illalla ennen 23, on se kotiovella seuraavana aamuna 8:lta. Tai että jos kortti ei toimikaan kaupassa, annetaan Kartellin tuolit mukaan ja maksaa voi verkkopankin kautta kotona. Hollantilaiset ovat suomalaisten kanssa samanlaisia transactional-tyyppisiä, että kauppaa käydään ja vaihtoehtoinen tapa pitää löytää. Eilen mieheni ymmärsi mitä olin tarkoittanut sujuvuudella ja sillä, että ihmisiin luotetaan jopa design-liikkeessä sillä tavoin, että tavarat saat mukaan. Ei siis ole epäilystäkään, että minä en viihtyisi tässä maassa :)

Follow me on

FacebookInstagram, SoundCloud, Pinterest & Bloglovin

PS. Kyselette usein kuvassa näkyvästä hopeisesta kiposta. Se on NYCin tuliainen ja Pottery Barnista :)

Please leave a comment

Jos haluaa muutosta, pitää muuttua (ja muuttaa)

Minulle oli oikeastaan alusta asti selvää, että Pariisiin emme ole jäämässä. Pariisilainen elämäntyyli ei vain oikein ole minua. Kertomalla omia mielipiteitäni näissä asioissa, en lynkkaa toisten elämäntapoja, kerron vain mitä minä haluan elämältäni. Me olemme jokainen erilaisia, joten toivon, että kukaan ei ota henkilökohtaisesti sitä asiaa, että en viihtynyt Pariisissa. Näin olen myös sanonut ranskalaisille ystävilleni ja he ovat ymmärtäneet minua. En myöskään ota itseeni, jos joku ei pidä Suomesta, me olemme jokainen erilaisia ja arvostamme eri asioita. Tärkein asia on arvostaa ihmistä vierellä ja heidän toiveitaan.

Koska en voinut saada Pariisissa niitä asioita mitä toivoin, oli meidän pakko muuttaa. Monesti sitä kuulee ihmisten valittavan parisuhteesta, työpaikasta ja omasta elämästä, vaikka se valittaminen kannattaisi vaihtaa tekemiseen. Mikään ei muutu, jos et sinä muutu tai muuta asioita. Niin se vain on.

Avec Sofié blog l My life in Amsterdam

Mitä sitten odotan uuden kotimaani muuttavan elämääni? Olen koti-ihminen, niin kuin aika moni meistä suomalaisista. Siinä missä pariisilaiset alkavat valua kahdeksan maissa illallisille, minä alan tekemään iltatoimiani. Minä rakastan ruoanlaittoa enemmän kuin ravintolassa istumista. Näitä asioita ja paljon muuta odotan uudelta kotimaaltani.

Emme käytännössä ikinä syö yhdessä arkena mieheni kanssa, joten ihan perustavanlaatuinen aamupalahetki on jotain sellaista mitä olen kaivannut. Nyt kun tulemme asumaan Hollannissa, on mieheni enemmän kotona, joten yhteisiä aamupalahetkiä tulee olemaan enemmän. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta kaipaan sitä, että saan puristaa hänelle sitruunamehun ja sitä, että hän tekee minulle kahvin.

Avec Sofié blog l My life in Amsterdam

Koti, jonka alla ei ole metroa. Yksi tärkeimmistä asioista mitä uudelta kodiltani odotan, on, että kodin alla ei mene metrolinjoja. En ollut aiemmin edes ajatellut, että miltä tuntuu, kun kodin alla menee kolme metrolinjaa. Metrolinjat yhdistettynä 1700-luvun rakennukseen, ovat huonoyhdistelmä ihmiselle joka haluaa nukkua hiljaisuudessa.

Toinen kriteeri kodille olivat laadukkaat ruokakaupat. Niitä tosin on Amsterdamissa enemmän kuin voisin pyytää ja kävin eilen tekemässä pienen iltakävelyn ja kartoittamassa, että mikä on lähikauppani ja miten pääsen sinne kätevimmin.

Avec Sofié blog l My life in Amsterdam Avec Sofié blog l My life in Amsterdam

Suomalaisena koti on äärettömän tärkeä paikka ja sen takia me olemme olleet aika valikoivia uuden kotimme takia. Pariisissa elämäntyyli ei ole samanlainen mitä Suomessa, joten kodit eivät ole ehkä ihan samanlaisilla asioilla varustettuja mitä sitä odottaisi. Hollannissa taasen, kodit ovat todella hyvin varusteltuja ja pinta-ala on järkevästi käytetty.

Ilman puhtaus on jotain sellaista mitä olen kaivannut. Pariisissa kun juoksin aamulenkkejä Louvren vierellä, olivat kuvat kauniimpia mitä ehkä todellisuus. En ole aiemmin edes ajatellut, että Euroopassa voi ilman laatu lähennellä Kiinan suurimpien kaupunkien tasoa, mutta näin se Pariisin kohdalla on. Amsterdamissa ihmiset pyöräilevät ja kanaalien sokkeloissa autoilu on muutenkin aika vaikeaa, joten uskon ilman laadun olevan puhtaampi Amsterdamissa mitä Pariisissa.

Vaikka suorapuheisuus on meille suomalaisille hyve, saatan tulla kaipaamaan ranskalaisten pulputusta hivenen. Miehelleni hollantilaisten suoruus ja ”paleo-puhetapa” voi tosin olla hivenen haastava. Itse tosin olen iloinen, kun aikaa ei mene turhaan ”ooh la la”-voivotteluun vaan puhutaan niistä asioista, jotka ovat tärkeitä. Amsterdamissa tosin tuntuu monesti, kuin olisin New Yorkissa, sillä kaikki puhuvat niin hyvin englantia ja yleinen fiilis on hilpeä. Jopa lipuntarkastaja naureskeli minulle ystävällisesti eilen, kun en ymmärtänyt miksi junalippu ei toiminutkaan metrossa, kun vaihdoin kulkuvälinettä.

Haluan painottaa näissä teksteissäni, että vaikka en Pariisissa suuremmin viihtynytkään, on se silti ihana kaupunki ja minulle jää sinne paljon mahtavia ihmisiä ja paikkoja joita tulen kaipaamaan. Asioissa on aina vähintään kaksi puolta ja vaikka hihkun nyt onnesta, tulee olo varmasti olemaan haikea sillä hetkellä, kun suljemme Pariisin asunnon ovemme viimeistä kertaa. Siellä olemme nimittäin rakastuneet, rakastaneet, iloinneet, itkeneet ja kokeneet elämän kaiken kirjon. Pariisin koti on myös miehelleni ensimmäinen paikka minkä hän koki kodikseen, joten hänelle muutos tulee olemaan isompi mitä minulle ja minä tiedän, että minun pitää olla hänen tukenaan tässä muutoksessa, samalla tavalla mitä hän on ollut minulle.

Please leave a comment