Monesti kun vuosi vaihtuu, puhutaan muutoksista tai niistä asioista, joita ei haluta kantaa enää seuraavalle vuodelle. Ihan kun haluttaisiin jättää monia asioita, ihmisiä ja tapahtumia taakse. Itse ajattelen monen asian niin, että vaikka asia tai kokemus olisi ollut negatiivinen, pitää siitä nähdä ne parhaimmat hetket sekä myöskin oppia vaikkakin ehkä joskus jopa ikävän kautta.

En ollut tahallani halunnut kertoa teille kovinkaan suoraan, että miten en viihtynyt Pariisissa, sillä en halunnut leimata Pariisia kaupunkina, tai että olisitte ajatelleet, että olen koko ajan surullinen ollessani kaupungissa. Vaikka joskus toki todella vaikeaa olikin, mutta päällimmäisenä tunteena on kumminkin kiitollisuus, että olen saanut asua Pariisissa, oppinut kielen ja kulttuurin, tavannut ihania ihmisiä ja oppinut itsestäni paljon.

Jos jotain viime vuodesta jäi päällimmäisenä mieleen, oli se ystävyys sekä odotus. Tein ystävieni kanssa paljon erilaisia asioita, sekä odotin seuraavaa paikkaa, jonne asettuisimme asumaan. Vaikka joskus odottaminen vaikeaa olikin, on vuoteen mahtunut niin älyttömän monta upeaa asiaa, jotka olen kokenut odotellessani. En siis unohtanut elää, vaikka jonkinlaisessa välitilassa olinkin. Tämä on ehkä sellainen oppi, jonka toivon, että moni teistä muistaa, että elää ei saa unohtaa, vaikka etsisi sitä elämänkumppania, uutta työpaikkaa, omaa kaupunkia tai terveellisempää elämää.

En tiedä onko tämä nyt oikeaoppinen termi, mutta itse ainakin olen kokemusperäinen ihminen, joka yrittää saada parasta pienestäkin asiasta. On se sitten aamiainen, kattaus tai road trip, ilo on otettava irti jokaisesta hetkestä. Tämä asenne on sellainen, jonka toivon aina säilyttäväni joten tässä teille vuoden 2017 parhaimmat hetket.

Vuosi 2017 alkoi New Yorkista ja yhteisellä aamukävelyllä Central Parkissa. Jos joku tunne siivitti vuoden alkua, oli se onnellisuus siitä, että uskallamme elää niin kuin itse haluamme ja toteuttaa omia toiveitamme.

Helmikuu on Pariisissa usein jo kevättä ja sen takia viiletin töihin välillä korkokengissä, vaikka talvikuukausia elettiinkin. Olin onnekas siinä mielessä, että työpaikkani sijaitsi 10 min kävelymatkan päässä kotoa ja ikkunani näyttivät suoraan Oopperan portaille. Uskon, että lyhyempää työmatkaa tai upeampaa ikkunanäkymää en enää ikinä saa. Kuvassa näkyvät vuoden, jos ei elämäni lempikengät, Aquazurran avokkaat.

Maaliskuussa kävimme katsomassa uutta asuntoa Pariisista. Silloin vielä luulimme, että jäämme kaupunkiin ja oli 30 minuutista kiinni, että olisimme jääneet Pariisiin asumaan. Yksi puhelinsoitto muutti kaiken ja jos sitä soittoa ei olisi tullut, asuisimme nyt ehkä yhdessä Pariisin unelmaosoitteissani, Place des Victoireissa.

Vuoden ihanin aamiaisidea tulee maaliskuulta, ja Marcellen egg in a hole -leipänen pääsee kyllä kokeiluun myös ihan kotikeittiössä piakkoin. En tiedä monta kertaa kävin kyseisen leipäsen syömässä, mutta uskon, että kymmeniä. Marcelle on myös yksi lempiaamiaispaikkani Pariisissa, joten se kannattaa käydä kurkkaamassa.

Maaliskuussa kävimme myös Amsterdamissa viettämässä pääsiäistä ja syömässä De Plantagessa. Tuolloin kippistelimme Sveitsille ystäviemme kanssa. Little did I know.

Jo perinteeksi muodostunut tapa viettää vappua on juhlia sitä Etelä-Ranskassa ystävien kanssa. Niin tehtiin myös viime vuonna ja samalla koettiin yllättävä picnic-ajelu ihanalla puuveneellä. Kävelin rantaan ja aloin avoimesti ihailemaan puuvenettä ja sen kippari kysyi kiitokseksi haluaisinko kyytiin. Nappasin raksut terassilta, viinit ja coolerit ravintolasta ja näin vietettiin upea veneretki vapun kunniaksi.

Vuoden lempidokumentti oli ehdottomasti BBC:n HyperNormalisation, joka käsitteli Lähi-Itää ja miten vääristyneet kuvat meillä saattaa joskus asioista olla. Se miten mietimme, että jokin asia ei kosketa meitä, kun se on kaukana tai erilaista, on jotain sellaista mitä en henkilökohtaisesti voi ymmärtää.

Toukokuussa olin myös Suomessa ja yksi ihanimmista asioista mitä kevään ja kesän aikana tuli tehtyä, oli käydä aamutreffeillä Altaalla uimassa. Siis mikä euforia tuleekaan aamuisesta uinnista, kun samalla katselee heräävää kaupunkia. Uintia ihanampaa taisi kumminkin olla seura, sillä uimatreffien kautta myös vaihdettiin kuulumiset kivasti.

Matkailin vuonna 2017 jonkin verran ja yllättävin kohde taisi olla Bulgarian Sofia. Vuoden mahtavin yhteistyö oli InvestEU ja yhteistyön takia matkasin nimenomaan Bulgariaan ja loppuvuodesta vielä Brysseliin.

Kesän aikana laitettiin terassi ja puutarha kuntoon ja onnistuin ensimmäisen kerran istutuksissani. Olin ehkä hivenen ylpeä omasta puutarhastani ja sitä kyllä esiteltiin ja ihailtiin joka aamu, kun sipulit kasvoivat ja mustikat värjäytyivät siniseksi. Terassi saatiin sisustettua myös kauniiksi ja siitä tulikin onnenkeidas, kun se vihdoin alkoi tuntua omalta paikalta.

Kesän aikana meillä kävi paljon ystäviä läheltä ja kaukaa. Sain yhden parhaimman ystävistäni Dubaista kylään ja samalla ihmeteltiin sitä, miten paljon on muututtu ihan lyhyessä ajassa juuri asuinpaikan mukaan. Kiitimme toisiamme ystävyydestä ja siitä että kumpikin on ollut aina tukena, kun sitä on tarvittu.

Kesän aikana matkailtiin lähiseuduilla ja vietettiin päivä myös Saint-Tropezissa. Minulla oli kuulopuheiden ja omien mielikuvien takia kylästä ehkä hieman negatiiviset fiilikset ja sen takia en ikinä aiemmin ollut siellä edes käynyt. Taas tuli heitettyä omat mielikuvat äkkiä mielestä, sillä Saint-Tropez oli ainakin heinäkuussa keskellä päivää todella viehättävä.

Heinä-elokuussa kävimme myös road tripillä keskellä Provencea ja elämäni ihanin boutique bnb löytyi keskeltä vuoristoa. Edelleenkin lämmöllä mietin tuota paikkaa ja sen sveitsiläisiä omistajia. Jos joku uniikkikohde pitäisi teille suositella, olisi se nimenomaan Metafort BnB. Paikka on matkan takana, mutta jokaisen kilometrin arvoinen.

Elokuussa lomamatkan jälkeen Sveitsin muuttohaaveet laitettiin laatikkoon ja alettiin valmistautumaan Amsterdamissa asumiseen. Elokuussa laitettiin muuttomoodi päälle ja viisumihakemukset menemään.

Syyskuussa Carita tuli vielä moikkaamaan minua Etelä-Ranskaan ja saimme nauttia vielä hetken kauniista ilmasta ja kesäisestä fiiliksestä. Jos jostain olen ystävälleni kiitollisuuden velassa, on se kaikesta tuesta ja tsempeistä aina isojen päätösten edessä.

Olen todella nirso italialaisten ravintoloiden suhteen, mutta jos jotain paikkaa Pariisissa suosittelen, on se Pink Mamma. Pink Mamman sisustus on myös jotain ihan omaa luokkaansa – ihan kun olisi Toscanassa. Pariisissa varsinkin saa olla ravintoloiden kanssa tarkkana, sillä turismin takia tulijoita riittää, oli taso sitten millainen tahansa. Pink Mammaan on tulijoita, mutta onneksi taso on myös pitänyt.

Lokakuussa käväisin kaksi kertaa Kööpenhaminassa ja molemmilla kerroilla vietin mitä ihanimpia hetkiä. Mieheni kanssa ihailimme Tivolia väri- sekä kurpitsaloistossa, sillä huvipuisto oli puettu Halloween pukuun.

Marraskuussa koitti suuri päivä, sillä muuttotavaramme saapuivat Amsterdamiin ja sanoimme Pariisilaiselämälle hyvästit. Tämä paikka on vain tuntunut minusta aina kodilta ja olen näin reilun kuukauden kokemuksella asettunut tänne todella hyvin. Olen liikkunut, nukkunut, nauranut enkä ole itkenyt vielä kertaakaan muuten kuin onnesta.

Marraskuu meni hujauksessa muuttolaatikoita purkaessa, sekä uutta sivustoa koodatessa. Joulukuussa olikin blogimuuton aika Asennemedian alle ja kun kaikki muutot oli tehty onnistuneesti, oli aika juhlia Suomea. Ystäväni järjesti kyllä tämän vuoden upeimmat juhlat ja Kattilahallissa meitä juhlijoita oli yhteensä 200. Suomen Itsenäisyysjuhlat olivat joka tavalla ehkä tämän vuoden yksi kohokohdista. Harvemmin sitä tulee Finlandia Hymniä kuunneltua yhtä hartaasti ja vedet silmissä.

Joulu vietettiinkin sitten tänä vuonna kahdestaan kotosalla ja en kyllä ole aikoihin ollut näin levänneenä ja rauhallisin mielin jouluna. Päätös olla matkustamatta minnekään oli kyllä parhain päätös aikoihin.

Uuta vuotta juhlittiin ystävien kanssa kotosalla kokkaillen ja vuoden parhain ruoka on ehdottomasti tänä vuonna ollut duck confit. Teimme ankkaa tammikuun alussa ja nyt joulukuussa kahtena päivänä peräkkäin enkä kyllä ole yhtä hyvää ruokaa saanut edes ravintolassa. Tästä tulette saamaan vielä reseptin ja uskon, että ankka purjolla ja luumuhillolla vie myös teidän kielen.

Ihanaa uutta vuotta ja kiitos kun olette pysyneet mukana kanssani näinä kaikkina vuosina!