Suomessa ollessani vietin myös lauantaina synttäreitäni. Olin luvannut, että en suunnittele lauantaille mitään, sillä ohjelmassa olisi minulle suunniteltu päivä. Yleensä kun tulen Suomeen, on aikatauluni jo täysin bookattu eikä millekään ole ylimääräistä aikaa. Sen takia olenkin viime aikoina pyytänyt ystäväni yhteen kerralla, jotta aika ei menisi paikasta toiseen sinkoiluun. Viime lauantaina juhlimme illalla synttäreitäni lähimpien ystävieni kanssa, mutta päivän ohjelma oli minulle yllätys.
Tulen olemaan ensi syksynä kaaso, joten minulle näytettiin tuleva hääpaikka ensi syksyn juhliin. Samalla kun katsoimme upeaa hääpaikkaa, sain myös vierailla Arabian tehtaan yhdeksännessä kerroksessa ja Arabian Design Museossa, Design Lab:ssa sekä Arabian Art Department Society:ssa.
Monelle on varmasti tutu ensimmäisen kerroksen myymälä, mutta harva meistä eksyy yhdeksänteen kerrokseen. Ensi kerralla, kun olette Iittalan ja Arabian myymälässä, suosittelen ottamaan hissin ylempiin kerroksiin ja ihailemaan Arabian tarinaa tuotteiden muodossa. Oli niin kiinnostava nähdä kuppeja lasikupujen alla ja nähdä miten joku muoto tai kuvio on edelleen joissakin Arabian tuotteissa. Kun myös näki koko tuotannon eri vuosilta samassa tilassa, ymmärsi että miten paljon erilaisia tuotteita heillä on ollut vuosien saatossa.
Kun katselin kuppeja, ymmärsin myös, että meidän kahvitottumukset ovat muuttuneet aikojen kuluessa. Kuppikoot ovat suurentuneet ja muuttuneet koristeellisista aika pelkistettyihin. Ennen kahvihetki ruoan jälkeen tai sunnuntaisin oli päivän kohokohta, joten pöytä koristeltiin kauniilla ja ehkä jopa hieman korumaisilla kupeilla. Nykyään kahvihetki kuuluu jokaiseen päivään ja monta kertaa, joten sen ympärille ei tarvitse rakennella korumaisilla kupeilla ja hopealusikoilla tietynlaista tunnelmaa. Elämä on jollain lailla ”arkistunut” ja yksinkertaistunut kun ajattelee kahvihetkiä.
Mietin tätä kahvihetkien ja astioiden muuttumista useasti, kun menen mummolaan. Mummin kahvipöytä on täynnä koristeellisia kuppeja ja pöydässä on vähintään kahta jälkiruokaa kekseineen. Mummini ikäluokka on nimenomaan sitä ikäluokkaa, joka kutsui naapureita kahville ja pullalle, mutta omassa ikäluokassani tämä ei ehkä enää ole niin yleistä. Mummilla on astioita arkeen ja juhlaan, minulla astiat ovat käytössä päivästä ja hetkestä riippumatta.
Kuppien kuvioinnissa näkyi hyvin myös eri aikakaudet. 1970-luvulla kupeissa näkyi mansikoita ja isoja kuvioita ja nämä kupit ovat siirtyneet nykyään sinne mökeille, sillä kotona meillä aika harvalla on isoja kuvioita ja värejä kupeissa. Tai jos on, niin ainakin osa kattauksesta on vaaleilla sävyillä höystetty.
Paras synttärilahja oli, kun pääsin kurkistamaan Arabian Art Department Societyyn ja näkemään taitelijoiden työpisteitä ja -huoneita. On ihana nähdä work-in-in progress -tyyppisiä teoksia ja nähdä taidetta esimerkiksi ilman värejä tai lasitusta. Yhden jutun ostinkin viime Suomi-reissun aikana ja tulette näkemään sen aivan pian :)
Follow me on:
Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin, SoundCloud and Twitter
3 Comments
Jälleen tosi hyvä vinkki, miten ei olekaan tullut käytyä tuolla. :)
Mummin kahvipöytä, parasta <3
Tuo paikka on kyllä niin inspiroiva! Maisema on myös huikea tuolla ylhäällä ja aurinko saa tilat yllättävän lämpimiksi. Itse olen myös pitänyt kovasti museosta ja noista ateljeetiloista, hyvä suositus ja täältä myös suositus sinne!
Kahvikulttuuri on todella tärkeä osa suomalaisuutta, juodaanhan me eniten kahvia maailmassa. Olen samaa mieltä kanssasi, mutta muumi-mukit ja Taika-mukit ovat kyllä poikkeuksia tuohon muuten ehkä jo minimalistiseen kahviastiastoasiaan. Ehkä meissä kuitenkin piilee joku, joka pitää koristeista? Ainakin itselläni on juuri muumi- ja Taika-mukeja astiakaapissa, vaikka muuten mennään yksivärisellä Teema -astiastolla.
Äitini keräsi minulle juhlastiaston, en itse olisi tehnyt sitä, mutta koska hän teki niin, niin meillä on myös sellainen. Sitä ollaan käytetty mm. tyttäreni syntymäpäiväkahveilla ja jouluna. Nykyään astiasto on vielä rakkaampi kun äitini ei enää ole keskuudessamme.
xxx
E
http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/
Itse taas ole sitä mieltä, että lapsi oppii elämyksiä jo pienestä. Kyllä se reilu yksi ja kaksivuotias jo huomaa, että elämää on myös kodin ulkopuolella, mutta tärkeintä hänelle on se että mukana on se rakas, turvallinen vanhempi. Äidin ja isän loma on tietenkin lapsen perään katsomista, ollaan sitten kotona tai ulkomailla. Haittaako se siis, että jotkut pystyvät yhdistämään rennon lomailun ja lapsen tarpeet? Vanhemmat tarvitsevat myös välillä maiseman vaihtoa, varsinkin jos on nauttinut matkustelusta myös ennen lapsia. Jos vertaan meidän 3 ja 5 vuotiaita lapsia matkistelemattomiin tuttujen lapsiin, omat lapseni ovat oppineet kärsivällisyyttä, käytöstapoja ja muiden huomioonottamista juurikin reissaamisesta. Ja meidän lapset myös aina kysyvät että koska taas lennetään lämpimään. Kukin tyylillään.