ja muutama miete omistamisesta.
Nämä kuvat eivät ole tätä sunnuntailta, vaan kuukauden takaa jolloin olin viimeksi Pariisissa. Silloin siellä oli ihan kesäkelit, mutta nyt sielläkin taitaa olla taas vähän viileämpää. Kohta tosin taas suuntaan sinne talvilomani merkeissä ennen kuin lähden Toscanaan pääsiäiseksi. Olen ollut Pariisissa viikonloppuja tässä kevään aikana ja perussunnuntairutiineihin on kuulunut pitkät kävelyt ennen kuin olen ottanut illalla lentokoneen takaisin Suomeen.
Näin suomalaisena, meillä on tarve omistaa kaikenlaista. Asuntoja, mökkejä, miljoonia astiastoja, autoja jne. Me vähän niin kuin rakentelemme pesää koko ajan. Nyt kun olen oleskellut ja tutustunut Pariisissa asuviin, niin olen huomannut ihan todella selkeän eroavaisuuden meidän elintavoissa. Siellä ihmiset asustelevat pikkuisissa kodeissa ilman sen kummempia sisustuksia ja muita härpäkkeitä. Näin ei varmasti ole kaikkien kohdalla, mutta aika moni tapaamani ihminen on juurikin tällaisia. Kodit näyttävät enemmän tai vähemmän opiskelijakämpiltä vaikka sitä ikää olisi yli kolmekymmentä.
.jpg)
Paras ystäväni kuuluu myös tähän ryhmään. Kaikki mitä hän käytännössä omistaa ja ovat hänelle tärkeitä mahtuvat muutamaan matkalaukkuun. Jollain tavalla surullista, mutta toisaalta taas ihanaa, ettei materia ole elämässä se pääasia, vaan joku ihan muu. Kun itse erosin viime kesänä, päätin lopettaa pesänrakennuksen ja kerätä kuppien sijasta momentteja matkoilta ja niin olen tehnytkin. Totta kai murot maistuvat paremmilta kauniista kupista, mutta niitä murohetkiä ei välttämättä muista samalla tavalla kun esimerkiksi juurikin näitä sunnuntaikävelyjä Pariisissa tai joulun hetkiä Normandiassa.
Pariisissa kodit ovat pikkuruisia muutaman neliön koppeja eikä 200 neliön omakotitaloja, joten ne aamukahvit ja illalliset syödään ulkona terassilla mieluummin kuin kotona kökötellen. Tämä on myös ollut minulle hieman omituista, sillä näin kotihiirulaisena aamiaiset ja illalliset ovat minulle hirmuisen tärkeitä. Onneksi olen voinut viedä tämän kotihiirulaisen perinteitä myös sinne Pariisiin ;)
Yksi asia mistä tosin olen hyvin onnellinen, picnicit. Pariisi on picnicien pääkaupunki ja näin picnic-fanina en malta odottaa sunnuntaisia eväsretkiä puistoissa. Ehkä jo ensi viikolla, jos säät vain sallivat :)
3 Comments
Hei! Esiinnytkö Microsoftin mainoksessa? :D http://www.microsoft.com/finland/ura/uratarinat.html
Näyttää tämän lukijan silmin kyllä ihan sinulta!
Heippa, se olen minä. Päivätyöni on siis Microsoftilla ja sen takia esimerkiksi kerron teille näitä pilvijuttuja täällä blogin puolella :)
Sivustolle on kerätty meidän uratarinoita :)
Joo, samaa mieltä olen, kodin sisustaminen ei ole oikein Pariisislainen juttu. Näen siihen monta käytännön syytä. Aluksi asuntojen normaali varustelutaso on alhaisempi kuin Suomessa: vuosisatoja vanhoissa rakennuksissa vetää, seinät eivät ole suoria ja kylppärissä on luultavasti jonkinlaista hometta. Vuokranantajalle reklamointi ei auta, jos kämppä ‘toimii’ se on riittävän hyvä asumiseen. ahah. Toinen syy on raha, vuokrat ovat jo tarpeeksi korkeita, ja pariisin palkkataso ei ole niin paljon Suomea korkeampi. Samoin asunnon ostaminen ja laittaminen mieluiseksi on normuityöläiselle aikamoinen saavutus. Koulutusta vastaavassa työssä oleva yksinasuva Pariisilainen DI/ekonomi voi ehkäpä venyä ostamaan noin 25neliön yksiön jostain vähän rupusemmasta arrondisementista. Mutta pienemmällä palkalla alkaa olla jo ihan mahdottomuus. Ja kolmas onkin sitten työaika… Niillä kasista kasiin päivillä ei ihan hirveästi jää aikaa kotona köllöttelyyn. Ja sitten viikonloppuna hoidetaankin askareita yms. jota viikolla ei ehtinyt tekemään. Että näin :)