Viimeiset pari päivää on mennyt teidän kanssanne keskustellen. Vaikka tässä ollaan oltu monta kuukautta putkeen ilman oikeaa tapaamista muun kun kaupansedän tai -tädin kanssa, on teidän kanssa käydyt keskustelut olleet kyllä pandemia-elämäni highlittia viimeiset kaksitoista kuukautta.

Naisen kropan malli on valitettavasti muovautunut monen meidän mieleemme vääristyneesti. Olen tämän vääristyneen kuvan takia nimenomaan ollut laittamatta omia kuviani blogiin kovinkaan usein. Ensimmäisenä vuotena en laittanut yhtäkään omaa kuvaa, koska se peilikuva ei ole koskaan juurikaan ollut sellainen millaisen olisin sen halunnut olevan.

Luulen, että omalla kohdallani kuusivuotiaana aloitettu baletti oli osallaan luomassa minulle vääränlaista mielikuvaa naisen kropasta. Olin se muodokkaampi sirojen rinnalla ja se tuntui jo pienenä todella ikävältä. Kun olet pienestä asti peilin edessä ja olet aina se isoin, sillä on iso vaikutus miten näet itsesi myös näin vanhemmalla iällä.

Toinen asia mikä varmasti laittoi kuvani vinoon, oli massamuoti, joka rantautui Suomeen silloin kun olin teini. Massamuoti kuvaa hyvin sanana, sitä että meitä naisia ja ihmisiä yleisesti ajatellaan massana. Samasta pakasta kaikille ja vain koko oli vähän eri, mutta malli kaikille sama. Ja kun sen nyt jokainen aikuinen ymmärtää, meillä jokaisella on aika lailla erilaiset kropat ja samasta pakasta ei nyt ihan kaikille todellakaan niitä vaatteita löydy. Tämä oli teininä todella ongelmallista koska niitä vaihtoehtoja tai ymmärrystä ei siihen aikaan ollut, että mikä näyttää toisen päällä hyvältä, ei välttämättä sovi sinun kropallesi. Mutta se ei tarkoita, että olisit jollain lailla viallinen tai ylipainoinen. Minun päässäni se tarkoitti automaattisesti, että olin vääränmallinen ja ylipainoinen.

”Siinä kropassa ei ole mitään vikaa, niissä vaatteissa se vika on.” Näin kirjoitti yksi teistä minulle muutama päivä sitten ja se oli kyllä niin hieno toteamus. Voi kun näin todettaisiin useammin ja olisi ymmärretty silloin aikoinaan, että miten vaatteet on kaavoitettu helposti massaketjuissa vain yhden vartalotyypin mukaan.

Olen aiemminkin kirjoittanut blogissani, että miten välillä tunsin itseni, että olin kuin neliö jos puin ylleni todella skandinaavisesti kaavoitettuja vaatteita. Entinen poikaystäväni myös kutsui minua välillä muumiksi, jos yritin mennä skandimuotin mukaan. Ne hyvin pelkistetyt ja ei niin muotoon ommellut vaatteet saivat minut näyttämään todella raskaalta, ja sen takia minulla oli ja on edelleen vaikea löytää omalle kropalle sopivia vaatteita pohjoismaisilta merkeiltä.

Ranskassa havahduin, että ei minun tarvitse näyttää muumilta tai neliöltä, jos en halua. Se vika oli nimenomaan niissä vaatteissa ja kaavoituksessa. Ranskalaiset merkit korostavat kropan eri malleja ja muotoja enemmän kuin skandimerkit ja sen takia täällä on enemmän vaihtoehtoja eri kropan malleille kaavoituksen mukaan. Koot ovat pienempiä, mutta vaihtoehtoja on enemmän. Voi kunpa tällaisia mahdollisuuksia olisi ollut silloin kun olin teini, mutta onneksi edes näin aikuisiällä olen löytänyt niitä vaatteita, jotka näyttävät myös minun päällä hyvältä.

Tiedän, että siellä on myös äitejä, jotka lukevat blogiani. Jos jotain toivon, niin se on, että pidettäisiin normaalina monenlaisia kropanmalleja ja etsittäisiin lapselle vaatteita hänen kropan mallin mukaan. Esimerkkinä tästä, että voi kun olisi silloin minun nuoruudessani ollut pillifarkkuja eikä pelkkää bootcut -mallia. Meillä jokaisella on erilaiset kropat, niin tärkeää on, että löytää niille eroavaisuuksille sopivilla leikkauksilla kauniita vaatteita, että omakuva ei häiriinny.

Olen saanut teiltä niin paljon viestejä viimeisten vuorokausien ajan ja se on ollut kyllä todella karua luettavaa, että miten monen vanhemmat ovat kritisoineet omien lastensa kroppaa ja miten mikäkin on kuinka leveä tai laiha. Kun tällaiset kommentit aloittavat kierteen vääristyneestä kropan mallista jo hyvin nuorena, vaarana on, että se kestää koko loppuelämän.

Follow me on:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin,  SoundCloud and Twitter