Viimeiset kuukaudet ovat menneet aikamoisessa suoritusmoodissa ja totaalisen ohi. Lupaan aina itselleni, että näin ei käy, mutta sitten sitä huomaakin aina olevansa samassa junassa, joka vain menee eteenpäin eikä se pysähdy pienillä asemilla. Tämä viikonloppu on pitkästä aikaa sellainen, että en matkusta mihinkään. Vaikka olisin niin mielelläni nyt Suomessa, oli eilen ihana kaatua sänkyyn jo yhdeksän aikaan illalla ja herätä 11 (??) tuntia myöhemmin.

Luxembourgiin on tullut talvi ja kylmän ilman kaverina on kaatosade. Itseasiassa sade ei haittaa ollenkaan, sillä se antaa ihanan tekosyyn olla vain kotosalla peiton alla teekuppi kädessä pitkälle päivään. Harvemmin suon itselleni tämän aamun kaltaisia aamuja ja päiviä, mutta nyt tuntui, että on sopiva hetki vain lepuuttaa ja ottaa hetki hiljaa.

Ihanaa viikonloppua virtuaalikaverini ja kiitos kommenteista edelliseen postaukseeni <3