Heräsin taas tuttuun tapaani aikaisin, niin hyvällä omalla tunnolla kirjoittelen täältä eilisestä kävelyreissusta. Aurinkoon ehtii vähän myöhemminkin. Heh. Toivoitte lisää viime sunnuntain kaltaisia kuvapostauksia, niin tässäpä teille sellainen. Kivaa virtuaalimatkaa!
Me ei nähdä viikolla lähes ikinä. Toissa viikon olin Suomessa, tämän viikon hän reissasi ympäriinsä ja ensi viikon olen taas Suomessa, joten näemme oikeastaan vain viikonloppuisin jos näin voi sanoa. Sen takia viikonloput ovat meille niitä hetkiä jolloin ei tehdä töitä (muuta kuin blogijuttuja) ja oikeasti yritetään olla vain kahdestaan kun viikolla yhteistä aikaa ei ole.
Viikonloppuisin me kävellään ja kävellään. Kokeillaan uusia kahviloita ja ravintoloita, istuskellaan puistossa ja vietetään laatuaikaa ihan kahdestaan. Eilenkin olimme koko päivän ulkona ja mittariin tuli taas varmasti yli kymmenen kilometriä.
Aamu alkoi aika hitaasti, kun olin nukkunut koko viime viikon niin huonosti. Kun sain Pampulani kotiin ja yläkerran italialaiset naapuritkin pysyivät hiljaisina, niin nukuin kymmenen tuntia putkeen ja heräsin 10 maissa. Tätä ei siis oikeasti tapahdu ikinä. Aamupala siis syötiin lounaan aikoihin ja se sisälsi picniciltä jääneitä marjoja ja kreikkalaista jogurttia.
Kun lähdettiin kotiovesta ulos, tuli vastaan tuo pallero. Sitä sitten rapsutettiin ja halailtiin hetki, ennen kuin Pablo kyllästyi vieraan naisen huomioihin. Salaa toivon, että Pablo asuu jossain lähellä että törmään häneen seuraavankin kerran.
Lounasta syötiin Japanilaiskorttelissa. Pariisissa on varmaankin Euroopan jos ei suurin , niin ainakin suurimmasta päästä oleva japanilaisyhteisö. Ensimmäisessä kaupunginosassa sijaitsee mitä ihanampia japanilaisravintoloita ja jos talot olisivat erilaisia, olisi fiilis varmasti kuin Tokiossa. Katukuvassa näkyy nimittäin niin paljon enemmän japanilaisia, kuin eurooppalaisia. Suosittelen teitä menemään näihin kortteleihin syömään. Parhaimmat pihvit tarjoillaan aivan varmasti täällä.
Minulla on haavelistalla jos mitäkin. Yhdestä jutusta olen haaveillut jo vuosia ja päätin palkita itseni eilen Chanel-lahjalla.. Näette lahjani myöhemmin, mutta varmaan arvaattekin mitä kassi sisältää?
Lahjan jälkeen mentiin yhteen lempipaikoistani, Hotel Costesiin. Voisin istua siellä vaikka koko päivän ja katsella kaunista sisustusta ja ihmisiä. Esteetikon silmät ja sielu lepää kun voi vain katsella kaikkea kaunista ja työntää ikävät asiat pois mielestä.
Costesilla on myös showroom/kukkakauppa, jossa on ihan varmasti jos ei maailman niin ainakin Pariisin kauneimmat ruusut. Suosittelen pysähtymään ja ihailemaan. Ah!
Kun lounaat oli syöty ja unelmat ostettu, niin jatkoimme kävelyä toista puolta jokea kohti. Kun taittaa joen vasemmalle puolelle (rive gauche) Concorden tai Pont Alexandren kohdilta, alkaa joenranta täyttyä jokilaivoista ja -ravintoloista. Ihan lempipaikkani myöskin arkisin. Tuntuu kuin olisi lomalla!
Olin Pinterestissä ihastellut George V:n iltapäivähetkeä ja yritimme mennä iltapäiväteelle sinne eilen. Harmiksemme siellä ei ollut sisäpihan paikkoja enää vapana. Sisällä emme halunneet kauniina kesä-iltana istuskella, joten se jäis seuraavaan kertaan. Niin kuin kuvasta voi katsella, paikka on kerrassaan upea.
Pinterestissä olin pinnannut myös paikan nimeltä Yeels. Kun sattuman kautta se tuli kadulla vastaan ja nautimme teet Georgea vastapäätä, mutta emme ollenkaan huonommissa puitteissa. Jo paikan naistenhuone on melkein kuin moderni versio Versaillesin peilisalista.
Teen jälkeen tuli vielä käveltyä varmaankin neljä kilometriä kotikulmille ja eksyimme pienelle iltapalalle vielä juuri avattuun Italialaiseen ravintolaan. On jollain lailla ihanaa, että alakerrasta avautuu ravintolatarjonta ympäri maailmaa. Parin sadan metrin etäisyydeltä löytyy nimittäin satoja ravintoloita joka lähtöön. Lupaan tehdä kunnon ravintola postauksen pian näistä kotikulmien paikoista.
Kun kotiin pääsin, oli olo hyvin väsynyt, mutta onnellinen. Nyt on taas ihana aloittaa seuraava kävelypäivä auringossa :)
27 Comments
Oih, kiitos tästä virtuaalivierailusta! Näyttää täydelliseltä. Toivon että pääsen joskus vieraaksesi Pariisiin.
Tervetuloa Laura vaikka lapsien kanssa! Monta juttua olen laittanut myös lapsiperhemielessä korvan taakse :*
Tervehdys Irlannista tai oikeastaan Suomesta, jossa olen käymässä. Minä pidän blogistasi ja sen kauniista kuvista ihan tälläisenään. Sopivasti kaikkea. Ikää minulla 46 v. Olen kauan, kauan sitten asunut jonkin aikaa Pariisin lähettyvillä. Yksi postauspyyntö minulla olisi. Nimittäin mihin veisit ja mitä tekisit siellä 14 vuotiaan pojan kanssa? On urheiluhullu ja tykkää vaatteista. Olisiko joku hyvä ostoskeskus jossa kannattaisi pistäytyä? Mukavaa sunnuntaita. Istuskelen junassa kohti lakeuksia.
Heippa,
Irlanti on minulla matkalistalla… Silellä on niin kauniin vihreän näköistä. Toivottavasti joskus pääsen sinne.
No nyt pistit pahan. Pikkulapset on kiva viedä Disneylandiin, mutta isommista en oikein osaa sanoa. Pitääpä miettiä..
Meidän lähelle on avattu ostoskeskus ja se on vielä hivenen kesken mutta se voisi olla hyvä paikka, sillä siellä on kauppoja joka lähtöön.. Mietin vielä hetken., Palaan kun olen keskustellut työkaverieni kanssa joilla on lapsia.
No se kassi sisältää sen Chanelin laukun, jota ex poikaystäväsi ei halunnut sinulle ostaa eikä tajunnut miksi tuhlata moiseen laukkuun rahaa? Nykyinen miehesi näköjään pitää lompakkoa enemmän levällään, kunranteessa pyörii niin Chanelia, Tiffanya kuin Cartieria muutaman kuukauden Paariisissa asumisen jälkeen. Harmi sikäli, että entinen Avec Sofie on tyystin muuttunut Töölössä blogia pitäneestä naapurintytöstä.
Hetkinen, ihan vain sellainen juttu, että ostin lahjan itselleni ihan omilla rahoillani. Teen kahta duunia joista maksetaan myös ihan palkkaa rahana eikä ruokana. Poikaystäväni ei itseasiassa ole ostanut minulle kyin yhden rannekorun, loput itse. Ja mitä sitten vaikka olisikin? PS. Minulla ei ole sitä Cartieria, eikä varmaan tulekaan…Jos tulee, niin olen todella hyvässä uraputkessa ;)
Totta kai blogini on muuttunut Vaasan ajoista, olin silloin opiskelija, nyt käyn töissä. On oma asiani mihin palkkani käytän. Minulla ei ole lapsia, joten ylimääräistä jää ehkä eri lailla mitä kotiäideillä.
Minusta on ihan hyväksyttävää ostaa itselle lahjoja varsinkin jos on tehnyt hulluna töitä. Tämä on ehkä se asia mitä Suomalaisuudessa karsastan. Olet samantien turhamainen jos ostat itsellesi muuta kuin keittiöremontin..
Eli ei huolta, perjantaipuskan saan joka perjantai rakkaaltani. Chanel-laukkuja en, ne ostan itse.
Ja muuten, minä olen se joka täällä luksuslahjoja ostaa toiselle. Pampulani avaa Hermesin, Diorin tai Etron paketteja paljon useammin mitä minä.
Oih, ihanaa lukea näistä Pariisin taivalluksista! Silloin kun asuin Pariisiissa niin jo Monoprixin jugurttiosasto oli miun taivas:)… Ja rakastin omia halpis-rättilöitä, jonne suuntaan taas ihan pian..
Sanotaanko almalle, että Pariisissa elämä tapahtuu ulkona ja asusteisiin kiinnitetään huomiota. Yliopiston lehtori (joka saa siellä tosi pientä palkkaa) ostaa mieluummin Hermes-huivin kuin pesukoneen:).. En tunne business-maailmaa, mutta luulisi että siellä pukeutuminen on muodollista ja siihen panostetaan. Itsekin ostin kasan laukkuja Pariisista, justement ca… Ulkonäköä myös kommentoidaan eri lailla. Ihanaa päivää Sofie, nauti samettinen espresso!!!
Bien à toi, Sofie!
Bonjour Laura! Moi, j´ai aussi habité en France, en plusieurs fois… Je sais bien que les francaises, surtout les parisiennes, aiment la haute couture (Chanel etc.) bien qu´elles n´ont pas d´argent acheter chaque semaine ou mois..
Bisous, Alma
Alma, ihme pätemistä, ja muutenkin kommenttisi oli mielestäsi asiaton. Ja todellakin kolmikymppiset uraputkessa olevat pariisittaret ostelevat sitä sun tätä luksusta ja lomiin panostetaan. Ei ole tavatonta että hyvällä tutkinnolla ja parin vuoden työkokemuksella päästään jo 50-70k liksoihin, ja jos ei omistusasuntoa ole rasitteena niin mikäs siinä sitten käyttää rahaa elämiseen.
Heippa,
niin, Ranskassa elämäntyyli on hyvin erilainen. Kenelläkään ei täällä ole samanlaisia koteja joihin laittaa rahaa. Täällä eletään hyvin vaatimattomasti sisällä, mutta ulkona sitäkin loisteliaammin. Kuulun ehkä tuohon ensimmäiseen, koti pitää olla kunnossa ja sitten vasta laitetaan ulkokuori kuntoon.
Moni nyt ehkä unohtaa että kuvaan blogipostaukset viikonloppuisin ja arkena on ihan erilaista mitä näissä postauksissa.
Arkeni on Exceliä ja se nyt on aika kaukana näistä auringonpaisteista vaikka miten ne solut keltaisiksi värjääkin :D
Blogimaailma on aivan erilainen mitä kirjoittajan oma ihan tavallinen arki.
Ja mitä palkkaukseen tulee, kyllä minusta saa itsensä palkita sen jälkeen kun on koulut käynyt. Sen takia sinne mentiin että olisi loppuelämä ainakin taloudellisesti helpompaa ettei tarvitse kuin se 5v tonnikalalla kärvistellä.
Elämä on valintoja – tuntuu että ainakin itse olen tehnyt hyvät sellaiset :)
Heippa,
ahaha, joo Ranskan jogurttihyllyt ovat ihan mielettömiä! Onneksi la fermerie-jogurttia saa ainakin k-kaupoista Suomessa. Purkkeja voi myös uusiokäyttää esimerkiksi yrttipurkkeina.
Hihi, niinpä. Sen takia täällä on pesuloita joka kadun kulmassa sillä kuka nyt pesukonetta kotiinsa haluaa ;D
Paljon muodollisempaa mitä Suomessa. Tunnen niin itseni alipukeutuneeksi joka päivä. Ei ihan toimi Suomen converse-farkkutyyli.. Sen takia jos toimistolle menen niin korot on aina mukana ja hiukset pesty.
Joo, se on hassua. Tänäänkin saliohjaaja sanoi, että kannattaisi käydä useammin. En ottanut pahalla, sillä minusta se on vain hassua miten nämä ovat niin peiliinkatsovaa kansaa. Jopa saliopettaja (mies) katsoo peiliin samalla kun tekee vatsalihaksia.
Bisous!
Törmäsin blogiisi muutama viikko sitten ja se imi niin mukaansa että kävin läpi muutaman viime vuoden melkein siltä istumalta! ;)
Ihanan elämänmakuinen blogi mahtavine kuvineen ja nainen blogin takana vaikuttaa upealta!
minulla on muutaman..öö.. 10 vuoden takaa muisto viikonlopusta Pariisissa ranskalaisen ensirakkauteni kanssa, ja on ihana palata niihin pikkasen katkeransuloisiin muistoihin näiden kävelylenkkien mukana. Hän matkusti pohjoisesta junalla ja minä Suomesta, treffasimme gare du nordilla ja kävelimme ympäri kaupunkia 3 ihanaa päivää.
eli kiitos, tuot blogillasi hymyn (ja välillä kyyneleen silmäkulmaan).
Apua! En edes uskalla käydä itse postauksiani läpi. Huih, iso osa aikuis-elämääni on nimittäin täällä ja paljon mahtuu näiden virtuaali-sivujen väliin.
No yritän pitää tätä niin elämänmakuisena kuin mahdollista, vaikka pienen osan arkeani te tosin näette vain.
Oih, kuulostaapa romanttiselta <3 Eikö ole ihana että on tuollainen muisto? Minulta se on Brightonista josta on jatkunut 15 vuoden ystävyys italialaisten veljieni kanssa. On ihana saada pitää tuollaiset pussailumuistot aina itsellään <3
Ole hyvä – elämässä pitää olla molempia.
Bonjour Laura!
Moi, j´ai aussi habité en France, en plusieurs fois… Je sais bien que les Francaises, surtour les Parisiennes, aiment la haute couture (Chanel etc.) bien qu´elles n´ont pas d`argent en acheter chaque semaine ou mois… Heureusement, Sofié peut acheter Hérmes à son petit ami etc. C´est bien avoir deux boulot!!!
Bisous à tous, Alma
Heippa,
vastaan nyt suomeksi, sillä oma kielitaitoni ei taida yltää ranskaksi vastaamiseen. Mietin kommenttiasi tänään ja oletko miettinyt miksi tämä ostokseni vaivaa sinua niin paljon? Tällaisten kommenttien takia en ole uskaltanut edes tuoda blogiini ostamiani juttuja, kun se suomalisten silmmissä nähdään pahana.
Ja niin kuin jos sen sanoin, teen kahta duunia niin kyllä mielestäni saan ostaa itselleni jotain. Säästän suuren osan tuloistani ja joskus ostan itselleni jotain kivaa, mutta olen suhteellisen “järkevä” rahan käyttäjä. Ostan sitä paitsi mieluummin elämyksiä kuin materiaa.
Tämä on minusta surullista, että heti heitit minut johonkin pikkuvaimo lokeroon. Sellainen en ole, eikä ole tulossa. Eikä siinäkään mitään pahaa ole jos joku haluaa olla koti-äiti. Itse en halua olla vain kotona, sillä olen nähnyt hyvin läheltä kun maailmaa kaatuu eikä jäljelle jää mitään. Oman elämäni hluan perustaa omista jutuista enkä sen toisen.
Minä nautin tosi paljon tämän blogin lukemisesta ja katselusta. Se saa aina hyvälle mielelle ja omatkin haaveet saa hetken laukata. Kiitos Sohvi ♡
Alman kommentti sai pahalle mielelle, kertoo enemmän kirjoittajasta kuin Sohvista. Itsekin rakastan kaikkea hömpäksi luokiteltavaa, kukkia, laukkuja ja hajuvesiä. Törmään usein kysymykseen “miten sä raaskit? Miten sä viitsit?” Miksi en ostaisi asioita, jotka tuottavat minulle suurta iloa ja joista tiedän pitäväni vielä 10 vuoden päästäkin. Olen sinkku, lapseton ja työssä. Totta kai säästän, mutta tällä hetkellä on mahdollisuus panostaa itseensä. Kukaan ei silti kommentoi pahalla vaikkapa autoa, vaikka tässä kaupungissa julkisilla pääsee varsin hyvin.
Kaunista kesää Pariisiin!
Heippa – ole hyvä!
My pleasure <3
Minulle tämä on arjen pakopaikka. Kun muu elämä ei aina mene ihan metrilleen, niin kun saan jonkun kivan kommentin tai onnistun reseptissäni, niin minulle tulee tosi hyvä mieli. Varsinkin kun olen yksin täällä Ranskassa niin paljon niin olisi aika eristäytynyt fiilis jos minulla ei olisi tätä iltaduuninani. Ei nimittäin noissa museoissa ja kahviloissa tule yksin pyörittyä.
Minusta tämä on se mentaliteetti johon suomalaisuudessa törmään liian usein. Me ollaan oltu köyhä kansa eikä ranskalsille ominainen panostus ulkokuoreen ole meille normaalia. Eihän meillä ollut 100 vuotta sitten edes ruokaa. Ymmärrän tämän siksi hyvin. Toisaalta taas, kuinka moni mies heittää tällaisia kommentteja toiselle kun kaveri on ostanut veneen tai uuden auton. Ei kukaan. Se on ihan fine.
Juuri niin. Totta kai ostat! Sä olet ne ansainnut. Kun laittaa korvan taakse sitä lempihajuvettä, niin tulee hyvä fiilis. Panosta itseesi, siitä hyötyy myös ne lähellä olevat <3
Kiitos – olet ihana <3
Minäkin olen lukenut blogiasi jo useamman vuoden ja nautin aina kauniista kuvista ja positiivisesta fiiliksestä, mikä kirjoituksistasi välittyy. Keep going!
Ihanaa kesää =)
Heippa,
ihana kuulla jos ollaan myös teksteissä aurinkoisissa merkeissä :)
Kiitos samoin!
Ihanaa kun nautitte täysillä siitä ajasta mikä teillä on Pampulasi kanssa, ne yhteiset hetket ovat varmasti vielä spesiaalimmat <3
Näitä Pariisi vinkkejä on kiva lukea, en tiennytkään tuosta japanilaisesta korttelista. Hotel Costes on "to visit listallani", sitten kun Pariisiin seuraavan kerran pääsen. Ystäväni on yllätämässä parin viikon päästä äitinsä Pariisin-matkalla tämän 60-vuotis päivän kunniaksi. Olenkin kerännyt näitä sinun Pariisi- vinkkejä ja lähetän ne ystävälleni. Kiitos näistä!
Mahtaako Chanelin kassista löytyä jotain mustaa tikattua? ;)
Aurinkoisia päiviä sinne Pariisiin! Täälläkin nautittiin aurinkoisesta säästä tänään – tosin hieman tuulisesta semmoisesta. Onneksi se ei haitannut menoa Twenty Knotsin Sup Taster sessioissa Kalastajantorpassa…kyllä se kesä tännekin päin maailmaa pikkuhiljaa tekee tuloaan ;D
No niinpä. Joo jos viikonloput menisivät muuten kun kävelyreissuilla tai toisen kanssa oikeasti oleillen, niin aika yksinäinen olisi parisuhde.
En minäkään ennen kuin tänne muutin. Siellä on myös iankin yksi supermarketti, joka vie saman tien Japaniin/Koreaan. Huippa paikka, musiikit täysillä ja loisteputket kirkkaana.
Heheh, taitaapi löytyä ;)
Hei mahtavaa! Kävin viime kesänä kahdesti aja haaveilen sellaisesta täällä! Ihan Seinessä ei sitä voi tosin harrastaa. Tiesitkö muuten että sinivalas voi uiskennella 20 solmua? Opin tämän eilen luonto-ohjelmasta.
Tuon kesän Suomeen huomenna ;)
Todella ihania kuvia, rakastan kauniita paikkoja.. Todella ihana nähdä kesäisiä kukkia ja paikkoja, kun täällä ollut kyyylmä, hrr.
Oih, näyttää niin ihanalta! Kiitos kun jaoit tämän! Ihana olisi päästä näkemään tuo kaikki uudelleen, kesän lämmössä!
Ja hohhoijjaa, tietenkin sinä toteutat unelmiasi ostosten muodossa, jos on mahdollista niin miksi ei!! Ostaisin itsekin jos voisin, ja tietyllä tavalla olen jopa kateellinen, mutta sinä olet omat ostoksesti ansainnut!!! Nauti niistä hyvillä mielin, toivottavasti mekin näemme pian mikä tämä toteutunut unelmasi on.
Ihanaa kesää sinne Pariisiin, toivottavasti meillekin tulee pian kesä tänne Suomeen.
Costes ja George V. Kiitos vinkeistä. Tulen syksyllä.
Kesällä kutsuu Cannes pariksi viikoksi.
Ihania kuvia, olen aina halunnut käydä Ranskassa!!
http://teresa-isa.blogspot.fi/2015/06/saturday.html
Mielenkiintoinen kirjoitus, ihanat kuvat. Olen Pariisissa käynyt useaan otteeseen sillä se on mieheni lempikaupunki Euroopassa ja meidän oli tarkoitus jossain vaiheessa muuttaakin sinne joksikin aikaa mutta niinkuin aina, silloinkin parempi tarjous määräsi suunnan ja päädyimme Hollantiin;) Kävimme kuitenkin usein Ranskassa ja myöskin Pariisissa. Yövyimme useimmiten Epernayssa josta matkustimme junalla Pariisiin. Oletko käynyt? Junamatka Epernayhin kestää hieman yli tunnin Pariisista.
Mitäköhän Chanelia olet hankkinut itsellesi! Minun mielestäni blogistasi on tullut positiivisesti avoimempi ja sinun tyyliisi sopivampi muutettuasi Pariisiin ja se onkin nykyään yksi suosikeistani.
Ihana blogi ja aivatn huippu kuvat ! Pariisin ikävä jatkuva. Älä vaan lopeta noiden törppöjen takia tätä mahtavaa blogia!!Hitto, että nuo kateelliset ottavat päähän! Et varmaan ole häneltä euroakaa vienyt eli itse maksat ostoksesi ja siten voit käyttää rahasi miten haluat !! Onnittelut “lahjastasi”!! Kaikkea hyvää sinulle!