#Rantakunnossa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos on samanlainen mitä minä, ei seuraa sen kummemmin naistenlehtiä tai ei katso televisiota, vaan on silmät solmussa somessa, ei ole voinut välttyä #rantakunnossa -haasteesta. Kampanjan tarkoitus on antaa vastine naistenlehtien lööpille “kuukaudessa rantakuntoon.” Kun tosiasiahan on se, että me jokainen ollaan rantakunnossa saman tien kun vaan laitetaan bikinit päällä ja siihen menee minun laskujen mukaan minuutteja, ei kuukausia.

Olen vartaloltani hyvin naisellinen. Kaikki on suurta paitsi vyötärö on kapea. Olen suhteellisen lyhyt ja siihen kun lisätään naiselliset muodot, ei ne ainakaan kovasti teinivuosina ilahduttaneet. Olen nuorempana inhonnut rintojani ja miettinyt leikkauttavani ne joskus pois, sillä ne ovat tehneet minusta “pullukan” näköisen. Nuorempana minua on myös kiusattu naisellisen ulkonäköni takia. Kun olin lukiossa, niin vanhemmat abit kirjoittelivat seinille pyöreästä pepustani ja rinnoistani. Menin penkkariaamuna kouluun  aikaisin ja revin kirjoitukset pois seiniltä. Se tuntui silloin pahalta, sillä olinhan juuri saanut 15kg takaisin jotka olin lenkkipoluille lukion kynnyksellä kadottanut.

Näiden ja monien muiden syiden takia, en enää halua että ulkonäköni millään tavalla asettaa minua mihinkään lokeroon. Se että onko bikinikokoni 38 eikä 34 ei tee minua millään lailla huonompaa, että en voisi mennä rannalle. Kiukustun suuresti jos jotain ihmistä arvioidaan painon tai muutenkin ulkonäön mukaan. Sillä kun ei pitäisi olla mitään väliä.

Olen hyvin onnellinen tällä hetkellä, että olen ihmisen kanssa joka pitää ulkomuodostani juuri tällaisena kun se on. Käydään joogassa ja juoksemassa sen hyvän olon takia, ei minkään vaa’an luvun takia. Saan syödä alakerran herkkukaupan leivoksen vaikka joka päivä, Pampulani ei katso minua pahalla. Ja jos housut eivät enää mahdu jalkaan, ostetaan uudet housut. Tänä keväänä myös uudet bikinit, sillä viime kesäiset eivät mahdu päälle, kun olen vieraillut Marie Antoinettellekin leiponeessa alakerran herkkukaupassa useasti.

Toivoisin että jaatte omanlaisia rantakuvia Instagramissa #rantakunnossa -tägillä joilla kannustamme ihmisiä olemaan rantakunnossa kahdessa minuutissa, ei kolmessa kuukaudessa <3

You may also like

25 Comments

    1. Hehe, tällaisissa jutuissa voi tosiaankin luottaa ;)

      Maisemat on Kreikasta. Jos sinä yrität pelastaa Olivian, minä Kreikan talouden käymällä sieläl ja ostamalla oliiviöljyä ;D

  1. Onneksi on kaukana nuoren hölmöt ajatukset! Sähän näytät Sofie fantastiselta ja juuri niiden naisellisten piirteiden takia! Olet tyrmäävä, todellinen nainen! Sanoo nainen naiselle!!!

  2. Asiaa! Minuakin kiusattiin ulkonäköni vuoksi, ala-asteella se, että kehityin muita aiemmin oli hyvä ilkkumisen kohde tytöille. Kävin myös telinevoimistelussa, kahta vuotta minua vanhempien ryhmässä – jossa silti olin ryhmän vanhimman näköinen – ja muistan, miten vetäjä kerran venytellessämme kommentoi paheksuvasti, että “Eikö ookin ihan tyhmää että jotkut kasvaa aiemmin kun muut.” Pienenä se satutti, ja jätti myös jälkensä. Yläasteella kun koko kaveriporukka laihdutti, eikä kouluruokaa “saanut” syödä, aloin laihduttaa hurjasti ja se meni aivan liiallisuuksiin. Kerran sukulaisilla vanha täti kommentoi minusta ja siskostani “Kyllä näkee, kumpi syö enemmän” , viitaten että minä olisin jotenkin iso. Kaikki nämä tuntuvat aivan ihmeellisiltä nyt kun katson kuvia itsestäni – normaalipainon alarajoilla oleva urheilullinen tyttö.

    Muistan, miten tämä on pitkään vaikuttanut itsetuntooni. Kuitenkin vasta nyt kaksikymppisenä olen herännyt huomaamaan, että olen juuri hyvä tällaisena. Poikaystäväni pitää minusta juuri tällaisena, ja kuulemma naisellinen vartalo oli must-listalla tyttöystäväkriteereissä ;) Jos olisinkin tiennyt tämän aikaisemmin kaikkien ulkonäköpaineiden keskellä!

    Minusta on tosi hienoa, että te bloggaajat olette alkaneet kirjoittamaan aiheesta, se on tosi tärkeää! Aion itse seurata esimerkkiä, ja kun lähden rannalle, laitan Instagramiin #rantakunnossa-tagilla postauksen.

    Kiitos Sohvi inspiroivasta postauksesta ja muutenkin upeasta blogista! Blogisi on lempparini ja aina innolla luen uudet postaukset :)

    1. Heippa,

      en tiedä onko minua varsinaisesti kiusattu tai en ole koskaan sitä sillä lailla kokenut. Olen aina laittanut sen kateellisten höpötyksiksi enkä ole ottanut tuollaisia juuri millään lailla vaikka totta kai se on aina välilä surettanut.

      Niin, on outoa miten jotkut tietyt asiat jäävät sinne mieleen ja ne tulevat vasta ehkäpä myöhemmin tosi vahvasti esiin jossakin muussa tilanteessa.

      Minusta on tärkeää, että me kirjoitetaan jostain muustakin kun hölynpölyjuttuja kun niitä ovat lehdet pullollaan. Samoja artikkeleita kopioituna muiden maiden lehdistä ja samoja artikkeleita uusilla otsikoilla. Tai sitten tällaisia “kesäkuntoon” – juttuja.

      Ilo on minun puolellani – tämä blogini saa minut onnelliseksi varsinkin nyt kun se taas toimii kunnolla.

      Halaus

  3. Oih muistan ne kyseisen vuoden abien kirjoitukset kuin eilisen. Ne ylitti kaikki hyvän maun ja huumorin rajat ja satuttivat varmasti monia muitakin. Tosi ikävä juttu :( noh kuitekin, takaisin tähän päivään :) tosi hyvä ja tärkeä kirjoitus! Toivottavasti moni nuori etenkin saa tästä tsemppiä ja inspiraatiota!

    1. Heippa,

      onpa hassua! Nimestä totta kai tunnistin sinut, mutta ei olla nähty kasvotusten varmaan yli kymmenen vuoteen. Heh, joo, ne meni ehkä överiksi eikä omani tainnut olla niitä ikävämpiä. Silti totta kai muistan ne.

      Minä myös toivon niin.

      Halit!

      1. Vähän mattimyöhäisenä palasin kommentteihin :) on tosiaan aikaa kulunut viime kohtaamisesta. Ymmärrettävää toki kun itse viihdyn vieläkin kotiseudulla ja sinua elämä on kuljettanut nyt Pariisiin :) Taisinkin joskus aikoja sitten kommentoida että niillä hullun hauskoilla lukion ranskan tunneilla pystyin hyvin kuvittelemaan sinut asumassa Ranskassa.. Ja kas siellä nyt olet, aika mahtavaa :)

  4. Voi kun nuoret tytöt tajuaisivat, että ei se elämä ole kiloista kiinni. Itse olin nuorena hyvin hoikka, mutta kun tuli 40 mittariin, niin kiloja alkoi kertymään, vaikka syökin nykyisin paljon terveellisemmin ja kevyemmin. Sitten sairastuin vakavasti ja nyt normilihomisen lisäksi lääkityksen sivuvaikutuksena on mikäpäs muu kuin painonnousu. Aluksi kiristävät vaatteet ärsyttivät, mutta sitten pidin puhuttelun itselleni. Olen sentään elossa ja suht hyvissä voimissa, joten kuten sanoin, jos housut eivät mahdu päälle, niin ostetaan uudet.
    Valitettavasti langan laihat mallit ja julkkikset saavat meidät kaikki välillä unohtamaan, että elämässä on paljon muutakin kuin vaatteiden koko ja lommoposket!
    Kiitos järkevästä postauksestasi.

    1. Heippa,

      olen tosi paoillani, että olet sairastunut, mutta niin kuin itsekin sanoit, asiat voisivat olla huonomminkin <3

      Niin, minun ihanteeni pienenä oli Twiggy. Katselin hänen kuviaan päivät pitkät netistä vaikka olenhan 80-luvun lapsi, mutta islti Twiggy oli minusta maailman sievin nainen kaikkine lommoposkineen.

      Heh, mikään matikkanero en ole koskaan ollut, mutta sen uskallan väittää että niihin bikinien vaihtoihin ei mene kuukausia ;)

  5. Juuri näin, loistava kirjoitus! Ikävä kuulla lukioaikaisista kokemuksista. Minua on myös kiusattu teini-iässä. ja vaikka sitä ei onneksi kestänyt kuin vuoden päivät (siinäkin vuosi liikaa) niin meni kauan ennenkuin pääsin siitä ikävästä olosta irti. Kyseessä oli “kolmas pyörä” -ilmiö. Paras ystäväni löysi uuden parhaan ystävän ja minut jätettiin ulkopuolelle. Saimme vuosia myöhemmin asiat sovittua mutta en pystynyt enää koskaan luottamaan ko.ihmiseen. Hienoa, että olet löytänyt ihmisen, joka rakastaa sinua sellaisena kuin olet. Niin pitäisi olla kaikilla. Olemme kaikki arvokkaita huolimatta mitä kilomäärää vaaka näyttää. Eikun rannalle ;)

    1. Heippa,

      voi miten ikävä kuulla. Toisaalta taas, tuollaiset hetket pitä ottaa vahvistavina juttuina. Eipä sitten ensi kerralla kukaan kävele yli ;)

      Jep, saan syödä herkkuja niin paljon kuin jaksan, eikä kukaan puutu syömiseeni tai urheilemiseeni. Jes, täällä on nyt vähän kylmä (9 astetta) eli ei vielä pääse rantsuun ;D

  6. Mahtava kirjoitus, ihana olet!
    Samojen asioiden kanssa olen taistellut, ehkä tänä kesänä uskaltaudun bikineihin.

    1. Heippa,

      totta kai uskallat laittaa bikinit päälle! Yksi asia mitä ihailen täällä on se naisvartalojen kirjo. Perusranskikset ovat tosi linnunluisia, mutta kun populaatio on tosi sekoittunut, on täällä vivahteita myös esimerkiksi Afrikasta. Ihastelen kun näen tosi naisellisia naisia korostamassa peppujaan tai rintojaan, eikä omaan tamaani piilottelemassa niitä.

  7. Ihana juttu ja kertoo että osaat todella nauttia naiseudestasi ja elämästä! <3 Todella tervettä näkökulmaa nykypäivään, jossa tuntuu että ihmisarvo mitataan kiloissa ja ulkomuodossa. Naiseus ja kauneus on jotain sellaista joka kumpuaa sisältä, ei pinnasta. Ja mitä olisikaan elämä ilman kulinaristisia nautintoja. ;) Olet upeus!

    1. No on siihen mennyt hivenen aikaa. Asuisin pikkaisen väärässä maassa jos en ottaisi näitä elämyksiä myös jotenkin muuten kuin silmien kautta ;)

      Alakerta kun on yhtä kulinaristin juhlapöytää ;D

  8. Hyvä kirjoitus!! Mä koin kiusaamista yläasteen alkaessa taas siitä että minulle EI vielä ollut suurempaa rintavarustusta, huutelu kesti joitakin kuukausia, joku aloittaa ja ryhmä tulee mukaan. Muistan tämänkin takia vuosia tästä myöhemmin kärsineeni jollain hetkillä rintakompleksista; kaikkiko määritellään ulkonäön mukaan, eikö saa olla oma itsensä. Kunpa omalle lapselle osaisi tulevaisuudessa olla tukeva ettei antaisi muiden kommenttien vaikuttaa, toisaalta vahvuutta olla reilu, kaikkien kaveri eikä osallistua kiusaamiseen.
    Hurmaava kuva!! <3 :)

  9. Hei, ymmärrän tuon itsensä hyväksymisen pointin, mutta korvaani vähän särähti tuo “jos housut eivät mahdu jalkaan, niin ostetaan uudet”. Ylipaino ei ole tervettä ja on vaarallista lähteä sille tielle, että antaa kilojen vaan kasautua. En tarkoita sinua, mutta tuolla elämästä nauttimisen huolettomalla logiikalla voi saavuttaa sairaalloisen ylipainon mittasuhteet, jos vaan ns. antaa mennä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*