Kun kuvaillaan yleisesti ranskalaista naista, on hän hentoinen, näennäisesti ystävällinen sekä hän kävelee ja polttaa tupakkaakin viettelevästi. Rantatuolissa kääntyminen onnistuu tyylikkäästi ja rypyt kasvoilla näyttävät myös hyvin hoidetuilta.
Ranskalainen nainen on jollain lailla ollut minulle paradoksi. Kai se on jollain lailla edelleenkin, mutta olen alkanut ymmärtämään, että miten he pitävät itsestään huolta ja miksi itsekuri on yksi kurin lajeista Ranskassa. Siltikin ranskalainen nainen on jollain lailla oma lajinsa ja heidän seuraamisensa esimerkiksi rannoilla tai ravintolassa on parempaa viihdettä kuin televisio.
Ranskalainen kasvatus perustuu aika pitkälti kovaan kuriin ja sääntöihin. Samanlainen kurinalaisuus näkyy ranskalaisessa ruokakulttuurissa. Syödään sopivasti mutta ei liikaa. Kun kerran vein Marianne-karkkeja töihin, ottivat muut naiset kourallisen, mutta ranskalainen kollegani otti yhden ja sanoi säästävänsä sen lounaan jälkeiseksi jälkiruoaksi. Minä olin syönyt ennen lounasta jo varmaan 15 Marianne-karkkia. Olen usein varsinkin Pariisissa ollessa huomannut, että annoskoko on todella erilainen ranskalaisilla lounailla mitä esimerkiksi suomalaisilla lounailla. Syödään tarpeeksi, mutta ei niin paljon, että tullaan täyteen.
Sama pätee ranskalaisten naisten kauneusihanteissa; sopivasti meikkiä korostamaan tiettyjä asioita, mutta ei liikaa. Nyt tuntuu, että naisten kauneusihanteet ovat aika lailla kahtiajakautuneet, on joko klassista ja luonnollista tai ylitseampuvaa botox-täytehuulia ja selkeitä ripsilisäkkeitä. Jos yleistän hieman, Ranskassa ei ranskalaisilla naisilla näy niin selkeitä botox-toimenpiteitä tai saatikka tekoripsiä. Etelä-Ranskassa näkyy mielestäni hieman enemmän rintaimplantteja ja huulitäytteitä mitä Pariisissa, mutta ne ovat luonnollisen näköisiä, eikä niitä edes huomaa, jos ei kiinnitä huomiota. Jos menen esimerkiksi Ruotsiin työmatkalle, on tilanne toinen. Siellä selkeästi on ok näyttää siltä, että operaatioissa on käyty eikä haittaa, että ripset ovat vinksin vonksin.
Viikonloppuna seurailin illallisella Cannesissa ja eilen koko päivän rannalla ranskalaisia naisia ja mietin, että miten he onnistuvat näyttämään vielä viisikymppisiltäkin niin upeilta. Vaikka tupakkaa ja viiniä voi mennä päivittäin vielä vanhalla iällä, näyttävät he silti niin hyvin säilyneiltä. Uskon nimenomaan, että kaiken a ja o on kurinalaisuus. Syödään sievästi ja juodaan kevyesti, on varmaankin geenien lisäksi ranskalaisten naisten salaisuus. He ovat luonnostaan usein hentoluisempia mitä me pohjoismaalaiset, ja sen takia minä esimerkiksi tuskastelen ranskalaiset merkkien kohdalla, koska olen paikalliseen väestöön nähden paljon harteikkaampi. Paljon saa aikaan itsekurilla ja käytöskulttuurilla, mutta geenit määrittävät paljolti kropan mallin.
Ihailen kurinalaisuutta naisten käytöksessä ja lastenkasvatuksessa, työpaikoilla en niinkään. Mutta kurinalaisuus ja jonkinlainen autoritäärisyys kuuluvat vahvasti ranskalaiseen kulttuuriin, niin en usko, että sitä voisi Ranskassa kohdistaa nimenomaan vain syömiseen kohtuudella, se näkyy ihan kaikessa. Ne kenellä on ollut esimerkiksi ranskalainen esimies ymmärtävät mitä tarkoitan täydellisyyden tavoittelulla ja kurinalaisuudella. Asioita ei yritetä viedä pohjoismaisesti nopeasti eteenpäin vaan ne tehdään monen monta kertaa uudestaan ja vasta sitten on valmista, kun kaikki on tip top. Isä on yleensä autoritäärinen kotona ja näin myös esimiestä kunnioitetaan työpaikoilla Ranskassa eikä välttämättä ole soveliasta väitellä asiasta esimiehen kanssa samalla lailla mitä amerikkalaisessa työkulttuurissa.
Täten uskonkin, että se on nimenomaan se kulttuuri ja käytöstavat mitkä täällä ohjaavat naisten käytöstä ja kropan mallia. En välttämättä voisi nähdä kovinkaan helposti ranskalaista ystävääni syömässä Mc Donaldsissa lastensa kanssa, mutta suomalaisen kyllä. En myöskään useinkaan näe ranskalaisia naisia humaltuneena, suomalaisia kyllä. Viiniä Ranskassa toki juodaan mutta se jää usein yhteen tai kahteen lasiin. Heidän tapakulttuurinsa korostuu kohtuus monella lailla ja se on kaiken lähtökohta elämälle ja kauneudelle.
25 Comments
Hei! Minulla on kaksi kokemusta ranskalaisista työkavereista ja kumpikaan ei ollut positiivinen. Eka oli miespomo, joka oli Pariisissa mutta itse olin Lontoossa. Hän ei ikinä ollut minuun yhteydessä ja tuli tunne, että minun olisi pitänyt mielistellä häntä kaikin tavoin. Hän sopi asioista selkäni takana, joista hänen olisi kuulunut puhua minulle. Teki minut naurunalaiseksi isoissa kokouksissa. Ikävä tyyppi. Toinen taas oli ylemmän tason ns. naiskolleega, joka oli aina jotenkin tyytymätön ja mikään ei ollut hyvin vaikka mitä olisi tehnyt. Hän oli minun ns. sisäinen asiakkaani. Hän myös lyttäsi minua julkisesti ja aina kun meillä oli kokous, hermoilin sitä jo etukäteen, sillä hän oli todella ilkeä. Minusta oli todella ikävää, että hän ei ymmärtänyt, että naisen kannattaisi tukea toisia naisia vaan päinvastoin hän koki tarpeelliseksi nokkimisen. Tulee ikävä olo, kun vain mietinkin noita kahta tapausta.
Heippa Marja,
Minulla on vähän samanlaisia kokemuksia valitettavasti. Olisin itse todella varovainen jos minulla olisi ranskalainen esimies, sillä silloin usein aika menee enemmän politikointiin kun työntekoon (todella karkea vertaus mutta got the point). Olen itse aika suoraviivainen ja sen takia pidän jenkkifirmoista jossa tulokset pitää tehdä, mutta on aivan sama miten tulokseen pääsee. Tämä oli asia miksi en halunnut olla Ranskassa työelämässä. En vain pystynyt sopeutumaan jenkkifirmakokemuksen jälkeen.
Tämä kaikki kumpuaa usein kasvatuksesta ja nimenomaan siitä autoritäärisyydestä. heille on tärkeä näyttää kuka on kuka ja kenellä mikäkin titteli ja koulutus. Jenkkifirmoissa koulutus tai tausta ei kiinnosta niinkään, vaan se riittää että teet työsi.
Kyllä viiskymppinen suomalainen nainenkin voi näyttää upealta. Tästä on aika monta esimerkkiä.
Olen samaa mieltä Mermarin kanssa, moni viiskyppinen voi näyttää upealta ja viiskymppinen ei todellakaan elä ‘vanhoja päiviään’.
Totta kai voi. En ollut nyt vertaamassa missään kohtaan suomalaiseen kauneuteen. Tämä on samanlainen paradoksi kuin ranskalaiset lapse ja suomalaiset lapset. Kulttuuri on tämän postauksen keskiössä, ei vertaaminen suuntaan tai toiseen.
Olisin toivonut hiukan syvällisempää postausta. Sanoit, että vertailet kulttuuria, mutta aika pinnallisesti kyllä, enemmän kerrot ranskalaisnaisten ulkonäöstä. Siitäkin keskittyen vain tiettyihin alueisiin. En ymmärrä oikein postauksen pointtia, koska se jää hyvin ulkonäkökeskeiseksi. Olisit voinut kertoa muita esimerkkejä, jolla kuvastaa autoritäärisyyttä ranskalaisessa kulttuurissa.
Heippa Kata,
Tämän postauksen idea lähti sunnuntaina rantapäivän aikana ja sen takia otsikkokin sen kertoo, että mihin keskityn. Autoritäärisyydestä työpaikalla ja Ranskassa yleisesti olen sivuuttanut nyt pandemian aikana muutamassa postauksessa. Tämä oli nimenomaan naiseuteen liittyvä postaus.
Ymmärrän! Yhteen postaukseen ei saa valtavia pohdintoja, mutta naiseus on silti muutakin kuin ulkonäkö. Ja olisin edelleen mielellään lukenut enemmän vielä “syistä”. Tai tarkoitan, että jos itsekuri on ranskalaisnaisten kauneuden takana, niin mikä on mielestäsi suomalaisnaisten kauneuden taika?
Heippa Kata,
välillä tuntuu, että jos kirjoittaa suomalaisuudesta yleisesti, ampuu itseään helposti jalkaan. En sen takia mielelläni lähde vertaamaan suomalaisia kasvatusmetodeja tai kauneusihanteita. Niitä kun on niin monenlaisia niin en halua suututtaa ketään näillä kirjoituksilla. Ranskalaisesta kauneudesta ja sen paradoksista kirjoitetaan usein ja sen takia koin, että se on ns. hyväksyttävä aihe kirjoittaa :)
Ihana postaus! Olen itse miettinyt monesti samaa, katsoessani ranskalaisia katukuvassa ja oikeastaan italialaiset naiset menee vähän samaan kategoriaan minulla, paitsi italialaisilla on enemmän temperamenttiä ja eloisuutta luonteessa. Ranskalaiset ovat usein hillityn pidättyväisiä ja osaavat käyttäytyä. Italialaisissa naisissa on samaa tyylikkyyttä ja naisellisuutta , kuin ranskalaisissa. Ihailen vilpittömästi kummankin maan naisia, osaavat olla elegantteja. Kiitos vielä sinulle, kun kirjoitit aiheesta. Oli lempparipostaus! Aurinkoista kesää Sinulle ❤️
Heippa Kaisu, Ihana kuulla :)
Jep, italialaiset eivät ole ehkä niin hillittyjä ja heiltä puuttuu se välinpitämätön bitchmäisyys :D Itse pidän italialisten lapsenmielisydestä muutenkin, ranskalaiset ovat jollain lailla pidättyväisempiä ja kai se tulee nimenomaan siitä autoritäärisyydestä. Italialaiset ovat ehkä muutenkin toisaalta näyttävämpiä ja runsaanpia; Monica Bellucci vs. Audrey Tatou tai Vanessa Paradis tyyppinen vertaus :)
Ihana kuulla! Kiitos samoin!
Ranskassa kymmenisen vuotta asuneena allekirjoitan monet näistä huomiosta. Olen erityisesti samaa mieltä siitä, että hoikkuus ei varsinaisesti ole salaisuus vaan puhtaasti itsekurin ja sosiaalisen painostuksen ansiota.
Jos ranskalainen nainen saa raskauskiloja ja valittaa siitä, ystävät eivät sano että “ei se mitään”, vaan “milloin ajattelit laihduttaa ne pois?”.
Ja hoikkuushan on monella tapaa se paras anti-age. Pienet rinnat ei roiku, ilman kaksoileukaa ei leukakaan roiku, sopii melkein mikä hiustyyli tahansa, voi käyttää nuorekkaammiksi miellettyjä tyköistuvia vaatteita yms. Tähän kun laittaa päälle vielä huolellisen ihonhoidon ja säännölliset kampaamokäynnit niin resepti on valmis!
Mitä tulee juomiseen niin kännin salaaminen on taito ihan erikseen. Huomaan ranskalaisten tuttujeni olevan humalassa kun he yhtäkkiä hiljenevät ja alkavat vain nyökkäilemään istuen takanojassa sohvalla. Paras taktiikka piilottaa sammaltava ääni. haha
Joo, allekirjoitan tuon hoikkuus-pointin oltuani samalla tyopaikalla monen ranskalaisen kanssa. Monet heista olivat mukavia ja olen pitanyt yhteytta heidan kanssa jo monta vuotta, mutta kaikki olivat kovin tarkkoja ruokavalionsa suhteen ja ihmettelivat usein brittien ‘perunalastuja lounaalla’ kulttuuria. Moni myos ihmetteli, miksi odottavat aidit eivat pitaneet itsestaan parempaa huolta raskauden aikana, koska painonpudotus vauvan synnyttya on liikakilojen myota vaikeampaa. Toisaalta heidan seurassa kylla soin itsekin vahemman, joten hyodyin kylla heidan itsekurimallista :-)
Heippa Elina,
Niin, luulen, että tässä on myös se miehen miellyttäminen taustalla. Naisen pitää olla haluttava ja näyttää miehen edessä kauniilta iästä riippumatta.
Uskon, että brittien kulttuuri voi olla shokki monelle. Suomalaisesta meiningistä ja ruokakulttuurista he usein pitävät koska koetaan että se on puhdasta ruokaa eikä mitään yliprosessoitua.
Joo, minulle sopi myös Pariisin elintavat paremmin, sillä olen Hollannissa lihonut, koska ketään ei tunnu kiinnostavan ollenkaan miltä mikäkin näyttää :D
Heippa Taikku,
Jep, ei ranskalaiset syö täällä koko ajan croissantteja tai juustoja. Vaikka niitä on tarjolla, ei niitä mässäillä joka päivä.
Minulla on ollut muutama ystävä jotka ovat olleet raskaana ja heillä ei ole ollut mitään ylimääräistä muualla kuin vatsassa. Ei toki voi yleistää, mutta Ranskassa ei ole ns. syön kahden puolesta mentaliteettia ja he ovat muutenkin monesti paljon kapeampia rakenteeltaan.
Olen välillä kuullut tosi loukkaavia kommentteja toisten painosta. En omastani, mutta miten ystävilleni on sanottu vaikka he olisivatkin ihan normaalipainoisia ja ehkä jopa lle. Mutta kun rakenne on eri, on vaikea olla yhtä hoikka kuin ranskalainen nainen. Nimim. Ahdisti aina kun Pariisissa bistro-pöydät olivat kiinni toisissaan ja jäin persuksestani kuunni. Ranskis meni aina sutjakkaasti läpi :D
Rinnat ja kaksoisleuan ymmärrän, mutta jos ei ole ollenkaan rasvaa, tulee ryppyjä. Henkilökohtaisesti en edes halua tietää mitä rinnoilleni tapahtuu kun olen vanhempi tai saisimme lapsia :D
Mietin eilen pitkään, että olenko nähnyt ranskalaisia tuttaviani ikinä samanlaisessa humalassa mitä suomalaisia ystäviäni. Ja en ole. Pitääkin alkaa seurata jos nyökyttelyä alkaa näkyä :D
Kiitos tästä kommentista :)
Satutkohan tietämään, miten ranskalainen lääketiede suhtautuu raskauskiloihin? Meillä aivan virallisilla sivuilla on taulukoita ja kaavioita, joiden mukaan alle 11 kilon painonnousu on “liian vähäistä”. Itse stressasin tästä raskausaikana, koska painoni nousi vain vajaat 6 kiloa. Kun kuitenkin kysyin tästä neuvolalääkäriltäni, hän sanoi, että asia on aivan ok, en vain ole kerännyt mitään “ylimääräistä” (sanavalinta hänen). Mua jäi kummaksuttamaan tämä ristiriita ja nyt se palasi taas mieleen kommentteja lukiessa.
Tutustuin aiheeseen ollessani raskaana Ranskassa. Painonnousu ja kuinka paljon painon tulee nousta riippuu kaikkein ensimmäisenä äidin lähtöpainosta. Jos äiti lähenee ylipainoa, eli painoindeksi noin 25 tai on sen yli, ei painon pitäisi nousta juuri ollenkaan. Jos taas äiti on hyvin hoikka, tulisi sen nousta. Eli kaikille ei ole edes teoreettista painotavoitetta ja kaikki naiset ovat yksilöllisiä. Mitä tulee yleisesti lääkäreiden asenteisiin painoa kohtaan niin huomattavasti tiukempi kuin Suomessa. Jo painoindeksin 25 läheneminen saa aikaan naputusta. Toisaalta ihan hyvä, on helpompaa tarkkailla painoa ja pysyä normaalipainossa, kuin laihduttaa….
Heippa,
musta tuntuu, että nämä asiat ovat niin yksilöllisiä asioita. Riippuu paljon alkupainosta ja kropan mallista. Äitini oli esimerkiksi todella hoikka ja hän lihoi 20 kiloa raskauden aikana. Kilot tosin lähtivät samantien ja äiti painoi 45 kiloa muutaman kuukauden päästä syntymästäni. Itse jos lihoisin 20 kiloa, en halua edes tietää miltä näyttäisin. Eli kovin yksilöllistä kaikki varmasti on :)
Kiitos mukavasta postauksesta. Ja mielenkiintoisia kommentteja 😊 olimme mieheni kanssa Ranskan Alpeilla talvella ja samaan tuolihissiin osui 3 vanhempaa ranskatarta. Kun pääsimme hissiin niin he tokaisivat meille jotakin ranskaksi. Pahoittelimme englanniksi ettemme ymmärtäneet. Heillä olisi mielestäni ollut mahdollisuus perääntyä, mutta iloisesti kääntivät englanniksi, että olemme kamalan painavia. ”Katsokaa miten vinossakin tämä hissi on”. Mielestäni ei ollut juurikaan vinossa, mutta istuimme mieheni kanssa toisessa päässä ja vastakkaisella puolella oli yksi tyhjä paikkakin 🙈
Heippa H,
Ohhoh. Aikamoista 🙉
Olen huomannut, että täällä saa puhua painosta tai seksistä vapaasti, mutta rahasta ei niinkää. Suomessa se on ehkä juuri toisinpäin. Tuloista voidaan puhua vapaasti, mutta seksistä ei. Toisen ulkomuotoon ei myöskään puututa, olit sitten laiha tai pyöreä.
Olen kuullut ystäviltä miten heidän painoaan on arvosteltu ja se tuntuu niin ikävältä. En ihmettele yhtään että täällä on niin paljon syömishäiriöitä kun ulkomuoto on niin keskellä kaikkea.
Menisin tuossa hissi tilanteessa todella hämilleni enkä tietäisi mitä sanoisin. Varmaankin että jos näin on, niin ainakin on käytöstavat meillä kunnossa :)
Olen pahoillani, todella tympeää :(
Hei!
Minusta ranskalaisnaisten kauneudessa (tai sen illuusiossa) on paljon samaa kuin klassisessa baletissa: kumpikin perustuu vuosien ja vuosikymmenten kurinalaiseen ja johdonmukaiseen treeniin, jotta saadaan aikaan vaikutelma keveydestä ja vaivattomuudesta :)
Heippa, olipa hyvä vertaus! Ja niin totta:)
Baletti näyttää vaivattomalta mutta takana on tuhansia tunteja treeniä ja itsensä uuvuttamista.
Kiitos tästä vertauksesta :)
Ranskan presidentin vaimo lienee malliesimerkki ranskalaisesta naisesta. Ja hänellä on vieläpä itseään vuosikymmeniä nuorempi mies. Siroja ja pienikokoisia naiset ovat tietysti rakenteeltaan, joten me pohjolan amatsoonit näytämme norsuilta heidän rinnallaan.
Kiitos. Tämä oli niin mielenkiintoinen postaus ja täydentyi kaikkine kommentteineen. Ihailen syvästi sitä tyylikkyyttä ja naisellisuutta mitä ranskalaisissa naisissa on. Viihdyn hyvin Pohjoismaisessa työympäristössä, mutta tuosta kurinalaisesta mentaliteetista voisi yrittää ottaa oppia. Hyödyin itsekin siitä vaihtarivuonna Ranskassa, jolloin kilot karisivat. Koulun tanssiopettaja oli suoraan elokuvasta Flashdance.
Kiva lukea tällaista rivierahuumaa.Itsekin alueeseen hurmaantunut.Ja todella voi niitä entisiä tyylikkäämpiä aikoja!