Ehkäpä huomasitte, että ystäväni oli viikonloppuna luonani kylässä. Tapasimme alunperin Oonan kanssa yliopistossa ja vaikka maat ja kaupungit ovat välillämme tiuhaan vaihtuneet, emme siltikään ole toisiamme unohtaneet. Monet teistä ovat toivoneet postauksia ystävistäni ja koska start upit ja Piilaakson teknologiakuplissa eläminen tuntuvat olevan kovin kiinnostavia, ajattelin kertoa teille Oonasta.

Olemme Oonan kanssa siinä mielessä kovin samanlaisia, että olemme koittaneet välttää paikoillemme jumahtamista ja kokemukset ja kehitys ovat toisinaan olleet turvallisuutta tärkeämpiä. Ainakin vielä nyt, kun maailmaa voi katsoa nuoren vastavalmistuneen silmin. Uskallus ja pieni epävarmuus ovat hyvästä, jos niistä palkintoina ovat oppikokemukset ja kehitys. Vakityöpaikka on toisille mahtava juttu, mutta ei aina se ainoa oikein vaihtoehto kaikille.

Oona on viime vuosien aikana asunut Ruotsissa, San Franciscossa ja nyt hän asuu Berliinissä. San Francisco ja Piilaakso mielletään paikoiksi, joissa kaikki voi olla mahdollista, jos on valmis työskentelemään ahkerasti ideoidensa eteen. Oona teki siellä olevalle startupille aluksi kesäisin iltatöitä Suomesta käsin ja loppujen lopuksi muutti kaupunkiin hetkeksi työskentelmään. Oonan kokemukset ovat varmasti monelle Piilaaksossa olleelle tuttuja; pitkiä päiviä, ahtaasti asumista, kosolti fiksuja uusia tuttavia sekä kannustava, avulias ilmapiiri.

Asia, josta Oona erityisesti tykkäsi San Franciscossa ollessaan oli se, että jokainen sai olla sellainen, kuin on. Ketään ei Piilaaksossa suuremmin kiinnosta toisen ulkonäkö tai se mitä on päällä, vaan pikemminkin se mitä loytyy pään sisältä. Yleinen ilmapiiri on myös todella positiivinen ja laakso on täynnä ihmisiä, jotka kokeilevat mielellään uusien yritysten tuotteita. Siellä on helppo alkaa itsekin uskoa, että maailma on mahdollisuuksia täynnä.

Nykyään Oona asuu Berliinissä ja kuvailee kaupunkia jossain määrin samanlaiseksi pyöröovi –kaupungiksi kuin San Francisco. Moni tulee kaupunkeihin oppimaan ja keräämään kokemusta, mutta harva välttämättä asettuu lopullisesti aloilleen. Oona on kertonut minulle, että hän varmasti tekisi nykyisellä tietämyksellään monta asiaa toisin, mutta hän ei kadu yhtäkään kokemusta. Kaikista on jäänyt suunnattomasti tietoa käteen, ihania ystäviä ja ne ovat vieneet häntä monella tavalla elämässä eteenpäin.

Kysyin Oonalta, että mitä hän olisi tehnyt toisin opiskeluaikanaan ja sain vastauksen, että hän olisi lukenut entistä enemmän tietotekniikan kursseja. Markkinointi, ala jolla molemmat olemme, on nykyään monilta osin todella teknistä ja koodamisen perusopinnoista on ollut hyotyä. Kumpikin meistä toivoo, että ohjelmointi olisi ollut isompi osa opintokokonaisuutta jo meidän lapsuudessamme. Hienoa, että se on nyt ja onneksi meillä muilla on mahdollisuus opiskella sitä myohemmin näin aikuisiällä.

Näin lopuksi haluan kertoa Oonasta yhden hauskan factan. Oona asui vaihdossa ollessaan Pariisissa ja omaksui pariisilaisen mentaliteetin aika nopeasti. Tilaisuus kun tulee, niin siihen on tartuttava. Ja Oonahan tarttui. Hän tepasteli sisään Pariisin muotiviikoilla näytökseen ilman kutsua, istahti toiseen riviin ja joi samppanjaa ja söi macaronseja ihan pokkanaisena. Enää Oona ei kuulemma tekisi niin, mutta sillä hetkellä se tuntui hyvältä idealta toteuttaa nuoruuden haave. Jos jotain Oonan piirrettä ihailen, se on nimenomaan uskallus. Enkä tarkoita nyt näihin Pariisin muotiviikkoihin liittyvää uskallusta, vaan uskallusta kokeilla ja kokea.