Pretty little things and memories

Avec Sofié blog l Memories

Kun sain viime keväänä tietää, että tulemme muuttamaan Pariisista pois, aloin järjestelmällisesti käymään tavaroitani läpi puolta vuotta ennen kuin edes muutimme. Se oli todella puhdistavaa ja teki itse muutostakin paljon helpomman, kun en raahannut turhia tavaroita Ranskasta mukanani. Samanlaisen siivouksen tein aikoinaan, kun muutin Suomesta, joten paljon on tavaroita tullut annettua pois sekä myytyä. Paljon on toki myös sellaista mitä olen pitänyt itselläni.

Mukana kulkee paikasta toiseen tosin monella tasolla merkityksellisiä asioita, osa arvokkaampia kuin toiset ja osa merkityksellisempiä kuin toiset. Asioita ja pieniä muistoja matkan varrelta.

Kun viikonloppuna järjestelin tavaroitani uudelleen omaan huoneeseeni, kävin läpi laatikoita ja säilytysrasioita. Vaikka kuinka luulin, että purkaminen oli ohi, on sitä aina järjesteltävää näin ison muuton kanssa. Onneksi oli, sillä löysin niin monta muistoa matkan varrelta.

Avec Sofié blog l Memories

Hajusteihmisenä yksi ihanimmista lahjoista mitä mieheni on minulle antanut, on Guerlainin Idylle-klassikkotuoksu. Sain sen kaksi vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi. Taisin aluksi rakastua enemmänkin pulloon kuin tuoksuun, mutta annan miehelleni pisteitä hänen omatoimisuudesta ja uskalluksesta ostaa minulle lahjoja ilman kysymättä toiveitani. Hän ei ikinä itseasiassa kuuntele toiveitani, vaan päättää itse mikä olisi minulle paras vaihtoehto. Näin oli myös kihlasormuksen kanssa. Rohkea rakas ;)

Avec Sofié blog l Memories

Äitini on samanlainen mitä minä, hän rakastaa säihkettä ja sen takia äidin korulipas olikin pienenä parasta mitä tiesin. Muutaman asian äidin nuoruudesta olen saanut jo itselleni ja ne ovat nuo vaaleanpunaiset korvakorut sekä hänen kultainen pehmeänahkainen clutch. Käytin näitä aina pienenä prinsessaleikeissäni ja nyt tietenkin vähän vanhempana ne ovat päässee myös käyttöön ;)

Olen myös ollut aina tyylilleni uskollinen, vaaleanpunaista on ollut päällä ja matching hattu tietenkin. Kuva on lempilapsuuskuvani ja toivoisin, että en olisi aikoinaan leikannut sitä pienemmäksi, sillä olisi ihanaa, jos kuva olisi säilynyt parempana.

Avec Sofié blog l Memories

Löysin myös korurasiastani ensimmäisen sormuksen, jonka olen saanut muistaakseni, kun olin yksi. Nyt sormus mahtuu enää pikkurillini ympärille, mutta olen ajatellut antaa sormuksen eteenpäin kummitytölleni.

Korurasiasta löytyy myös sydämenmuotoinen kivi, jonka olen löytänyt Brightonista rannalta, kun olin 14. Tapasin siellä ensirakkauteni, eli yhden niistä Italian pojista, joita nyt kutsun veljikseni.

Korulaatikosta löytyi myös vintage-löytö, jonka tein Amsterdamista muutama vuosi sitten. Rusetti ei ole ollut käytössä, mutta pitäisi kyllä nyt vähän skarpata näissä asusteissa, kun kevät kunnolla saapuu. Jos muuten pidätte vintage-koruista tai -kelloista, Amsterdam on mieletön paikka niiden osalta. Olen käynyt pariin otteeseen kokeilemassa vintage-Cartieria ja ystäväni Rolexeja, joten jos kellokaupoille haluat, kannattaa suunnata Nieuwe Spiegelstraatille. Kadulta löytyy myös aivan ihania vintage sormuksia esimerkiksi Boucheronilta.

Avec Sofié blog l Memories

 

Kun olin pieni, minulla ja veljilläni oli lelupossu, jonka nimi oli Rosamunda. Rosamunda oli meille kaikille tosi tärkeä ja olen monesti harmitellut, kun lelupossuni on kadonnut jonnekin. Kun olin viime keväänä Diptyquen myymälässä ja näin Rosamundi- kynttilän, oli se pakko ostaa. Vaikka ei ole enää possua, on kynttilä muistuttamassa siitä.

Avec Sofié blog l Memories

Ystäväni ovat minulle todella tärkeitä ja heidän tärkeys on korostunut itselleni varsinkin, kun maat ovat vaihtuneet. On tosin ollut ihana huomata, että välimatka ei ole kovinkaan moneen suhteeseen vaikuttanut. Joidenkin kanssa olen yhteydessä päivittäin, toisten kanssa kuukausittain. Char on mukana menossa päivittäin ja välillä useamman kerran päivässä. Tänään esimerkiksi olemme soittaneet kerran ja viestitelleet useamman kerran. Onneksi hän on ollut myös vakiovieraani monessa paikassa. Iloinen kuvani on otettu Pariisin parvekkeelta, kun olin saanut graduni valmiiksi ja arvosanan Yliopiston järjestelmään. Töiden takia graduni viivästyi ja sen takia tuo hetki oli itselle todella suuri ilonaihe, kun gradu tuli palautettua töistä huolimatta. Jos jollain on sama tilanne, suosittelen tekemään gradun, sillä ei ole mitään niin suurta mörköä mielessä kuin joku tekemättä jätetty työ tai projekti.

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

You may also like

8 Comments

  1. Voi miten ihania esineitä ja muistoja! Erityisen hurmaavia ovat äitisi korvakorut ja clutch.
    Puhumattakaan tuosta pienestä prinsessasta kuvassa <3

    Gradun valmiiksi saattaminen on kyllä tuonut kummallakin kerralla aivan uskomattoman hienon fiiliksen! Se on kuitenkin maisterin tutkinnossa aika iso ponnistus, joskaa ei mahdoton tahi ylivoimainen. Kesken jääneenä siitä tosin muodostuu mieleen aikamoinen mörkö, joten kannatan kyllä ajatustasi siitä, että jos suinkin mahdollista, se kannattaa tehdä. Itsellä jäi nyt väitöskirjatyö kesken (tai oikeammin alkuvaiheeseen), enkä juuri tällä hetkellä jaksa kuvitellakaan tekeväni sitä loppuun saakka. Toisaalta: mistäpä sitä koskaan tietää, ehkä sittenkin joskus :) Hieman kaivertaa kuitenkin mieltä, vaikka muutta väittäisinkin…

    1. Jep, mama on koruihminen ja on ollut niin upea ilmestys kaksi ja kolmekymppisenä. Tuo kuva on minun suosikkini ja tiedän, että meillä on jossain lisää kuvia tuosta tilanteesta, mutta en tiedä missä.

      Se on tosi iso saavutus, kun tietää että tutkinto on saatu. Minulla ei loppujen lopuksi mennyt kuin kaksi viikkoa aikaa kun silloin hioin homman loppuun, sillä se oli käytännössä tehty. Oli vain lauserakenteita ja pari kappaletta mitä piti kirjoittaa. En edes ymmärrä miksi ihmeessä hioin sitä aikoinaan niin paljon ja edes takaisin. ihan turhaa stressiä siitä asiasta. No tulipahan viilattua jokainen välilyönti ja pilkku :D

      Oi vitsi, sinä se olet etevä. Välillä mietin puolitosissani jos itsekin menisin tekemään jonkun toisen tutkinnon. Tuntuu varsinkin Amsterdamissa, että täällä on vaikka mitä vaihtoehtoja.

      No mutta siihen on sitten joskus aikaa kun sen aika on. En tiedä pystyisinkö itse. Toisaalta haluaisin, mutta sitten en ehkä sittenkaan halua laittaa itseäni siihen tilaan taas :D

      1. Se onkin se gradun kirous, että sitä alkaa hioa ja viilata ja jälkiviisaana sitten toteaa, että vähempikin olisi riittänyt :) Enpäs tiedä etevyydestä… Ne tohtoriopinnot tuli vähän niin kuin sivutuotteena, kun yliopistolla olin töissä. Toisaalta ehkä niitä haluaisinkin tehdä, mutta on oikeastaan liian tuoreessa muistissa tuon toisen maisterin opiskelu ja gradun vääntäminen perheen ja välillä myös työn ohella. En minäkään halua enää siihen tilanteeseen, että ei ole yhtään ns. vapaata aikaa tehdä mitä haluaa, kun jokin suoritus tai dead line painaa päälle. Ehkäpä sitten joskus, kun lapset ovat vähän isompia :)
        Nyt tuntuu, että tahdon vain jonkun päivätyön ja selvät työajat. Niitä etsiessä eteenpäin!

        1. Heippa, jep, juuri niin. Ja ketään ei ole koskaan kiinnostanut gradu sen suuremmin, lähinnä vain aiheen tulokset.

          Niin, monihan tekee tohtorin kun on 60, kun ei ole ns. enää niin kiireinen elämä. Vaikka tuntuu, että mun mummilla on kiireinen elämä vaikka hän on 80.

          Ihanaa loppuviikkoa sinne.

  2. Hei Sofie! Kiva kuulla vähän henkilökohtaisempiakin juttuja hauskalla tavalla tavaroiden kautta, kiva postausidea, kiitos siitä!

    Yllätyin, kun luin äidistäsi ja “oikeista” veljistäsi, joista et yleensä kirjoittele. Olet puhunut perheestäsi kummitädin ja isovanhempiesi sekä näiden Italian veljien kautta, mutta haluatko tarkoituksella pitää muun perheen kokonaan blogisi ulkopuolella? Se on ihan ymmärrettävää, mutta samalla myös ihan kiinnostavaa, kun olin ajattelut kokoajan, että olet ainut lapsi ja isovanhempiesi kasvattama. Jännä miten sitä tekee arvioita bloggareista ja heidän elämästään niiden siivujen kautta, mitä blogissa tuodaan esille :)

    Jotkut bloggaajat ovat selvästi perhekeskeisiä ja blogin kautta välittyy sellainen kuva, että perheen kanssa vietetään aikaa (kuten esim. Jonnamaista, Alexa Dagmar, Xenias Day, EveliinaLivin). Jotkut taas tuovat esille ystäviään, mutta jättävät perheen kokonaan ulkopuolelle (esim. sinun blogisi, Char and the City, Home via Laura).

    1. Heippa ja kiva, että pidit :)

      Blogini alkoi kasvottomasti ruokablogina jonka takia ensimmäinen vuosi meni niin sanotusti persoonattomana blogina. Hävetti postailla omia kuvia ja ajatuksia aluksi, jonka takia en edelleenkään ole niin mielelläni kameran edessä. Pidän mieluummin siitä, että saan kirjoittaa asioista, enkä niinkään itsestäni.

      Apua, enhän ole edes asunut mummini kanssa samalla paikkakunnalla :D Mutta tämä on varmasti hyvä esimerkki siitä miten saan itse rajata mistä kerron.

      Vanhempani erosivat kun olin pieni. Eroprosessi oli suoraan sanotusti from hell ja sen takia en ole niin läheinen äitini ja muun perheeni kanssa. Olen tahallani ottanut etäisyyttä, sillä en jaksa kun samoja asioita vatvotaan välillä edelleen. Tämä on yksi syy miksi en esimerkiksi ole halunnut lapsia. Omat veljeni ovat minulle todella rakkaita, mutta miksi kirjoittaisin heistä kun he eivät ole itsekään sosiaalisessa mediassa aktiivisia? Se on myös suojelua ja näin teen myös monen ystäväni kohdalla. He ovat elämässäni, mutta eivät he blogissani näy.

      Ei täällä ole myöskään näkynyt isäpuoleni kuusivuotista syöpätaistelua joka päättyi ikävästi vuosi sitten. En ole halunnut tuoda mitään tällaisia asioita blogiin. Ne jaetaan jossain muualla.

      Minun perhekeskeisyyteni liitty varmasti se, että en ole ollut Suomessa paljoa ja jos olen, silloin en yleensä kirjoita mitään vaan keskityn olemaan ihmisten kanssa. On vaikea olla perhekeskeinen jos ei ole asunut samassa kaupungissa vuosiin.

      Mutta meillä on jokaisella omat syyt miksi me emme kirjoita perheitä tai tietyistä asioista. Jokaisella on oma blogi ja sen takia sen saa rajata mitä kirjoittaa. Tosi moni jättää myös miehensä taka-alalle.

  3. Hei!
    Ihanaa lukea blogiasi ja lukea elämästä ja asioista muualla kuin Suomessa. Valokuvausliikkeet pystyvät kyllä loihtimaan tuosta suloisesta lapsuuskuvasta hienon uuden ja isomman version.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*