Kun saavuin perjantai-iltana Charimuksen luokse, ihmettelin ensimmäisenä isoa astiakasaa, joka oli odottamassa keskellä pöytää. Tiedän, että hän on ollut viime aikoina suhteellisen kiireinen, joten hänen selityksensä siitä, ettei hän ole ollut kotona eikä kämppis osaa laittaa astioita oikeille paikoille meni täydestä. Hetken vielä mietin, että onpa erikoista, että silti maljakossa on tuoreita liljoja, vaikka hän ei ole ollut kotona.
Charimus joutui vielä perjantai-iltana keksimään muutaman valkoisen valheen, sillä ihmettelin, että miksi ihmeessä unikeko halusi laittaa lauantaina kellon soimaan seitsemältä. Hän halusi kuulemma pysyä uuden työn rytmissä viikonloppunakin ja pyhittää aamun blogille. Vähän ihmettelin mutta en siltikään osannut arvata mitään.
Nukuin yön jokseenkin huonosti ja kun kello aamulla soi, olin ehkä hivenen ärtynyt ja olin alkanut höpöttämään englanniksi, että onko pakko torkuttaa, sillä minä haluaisin vielä nukkua. Harvoille ihmisille kiukuttelen, mutta Charimukselle voin ärähtää tarpeen tullen. Näin tein myös lauantaina, kun hän tökki varpaitani ja yritti saada minua ylös sängystä. Viimeisenä oljenkortena hän käytti omaa ystäväänsä, joka oli kuulemma eteisessä ja odotti näkemistäni. Itsekkäästi ajattelin, että eikö se nyt riitä, jos moikkaan sängystä ja jatkan uniani.
Charimus yritti sinnikkäästi saada minua ylös ja siinä vaiheessa, kun hän alkoi pedata sänkyä minun ollessa vielä peiton alla, mietin ”nyt riittää” ja marssin kiukkuisena eteiseen. Ilmeeni olisi varmasti pitänyt saada videolle, sillä uninen kiukkupussi ei voinut uskoa mitä siellä eteisessä odotti. Jälkeenpäin hävetti niin paljon, että miten olin kiukutellut hänelle ja painanut tyynyä vasten kasvojani, ettei valo näy tai äänet kuulu.
Alkushokin jälkeen, oli aamiaisen vuoro ja ladyt olivat järjestäneet minulle mitä ihanimman brekun. Suomiherkkuja kun en saa juuri ollenkaan, niin olin niin onnellinen, kun näin ruisleivät, korvapuustit ja graavilohet pöydässä. En tosin voinut kauheasti keskittyä syömiseen, kun olin niin totaalisen hämilläni <3
2 Comments
Hei voi että kuinka ihana juttu ja hyvät muistot nauraa jälkeenpäin! Itselläni tuli ihan yllätyksenä että olet mennyt jossain välissä kihloihin vaikka laskenkin itseni vakkarilukijaksi! Olin jostain syystä lokeroinut sinut cosmopoliitiksi joka ei ole menossa naimisiin ainakaan lähitulevaisuudessa. Hassua miten olenkaan ollut aivan väärässä!
Onnea hirmuisesti ja olet kerännyt ihania ihmisiä ympärillesi!
Heippa,
no oli kyllä ❤️
Siis en ole kirjoittanut kihlauksesta mitään, mutta kuvan olen jakanut Instagramissa. Koin sen jollain lailla niin henkilökohtaisena asiana, että en halunnut jakaa miten se tapahtui tai postata vain sormuskuvaa. Vaikka se välillä näyttää siltä että blogissa jaetaan koko elämä, ei se niin ole :)
Niin. Naimisiinmeno ei ehkä ole ollut ikinä minulle mikään juttu tai en ole ikinä haaveillut prinsessahäistä. Minulle on aina vain ollut tärkeintä että olen ihmisen kanssa joka rakastaa ja arvostaa minua tällaisena kun olen. Kaikki muu on toisarvoista. Eli siinä mielessä olet oikeassa :)