Pyysitte päivä minun kanssani-postausta ja tässä teille sellainen. Oma elämäni on epäsäännöllisen säännöllistä, mutta tämä päivä on suhteellisen normaali minun päiväni. Riippuu tietenkin missä olen, Suomessa vaiko etelässä, mutta jos olen Pariisissa niin, on arkipäiväni aika tämännäköinen.

Keväisin herään yleensä ilman herätyskelloa ja enkä muista milloin olisin sellaista viimeksi edes tarvinnut. Sisäinen kelloni herättää minut aika täsmällisesti 6:30, jonka jälkeen teen aamutoimet, juon kahvia, luen uutiset ja valmistaudun päivään. Niin myös tämän viikon torstaina.

Aloitan aamulla työt yleensä viimeistään kahdeksan maissa ja tein torstaina ennen aamutapaamista ensimmäiset työjutut kotona. Kun ensimmäiset sähköpostit oli tehty, oli aika juosta palaveriin. Aamupalaveri oli toisella puolella kaupunkia, joten kipittelin kilometrin verran aluksi oikealle metropysäkille ennen kuin nappasin linja 1:n kohti La Defensea. Seurana tällä aamukävelyllä minulla oli kahvikuppi ja musiikit korvilla (ja näköjään täysillä). Havahduin itseasiassa tästä kuvasta, että ehkä olisi syytä laittaa niitä volyyminappuloita hivenen alaspäin.

Palaveri kesti ranskalaisittain kolme tuntia ja kaikki käytiin perusteellisesti läpi ja puheen pulputus ei meinannut loppua. Suomalaisena kun on tottunut siihen, että mitään sen kummempia kuulumisia ei kysellä, on ranskalaisten kanssa palaveeraminen sosiaalinen tapahtuma ja siinä käydään kaikki muutkin läpi, kun itse asiat. Ymmärrän, että monella menee tällaisissa tilanteissa hermot, kun haluaisi edetä nopeasti, mutta itselleni heidän tapansa on jopa jollain lailla virkistävää. Ranskassa halutaan näin luoda ehkä myös vähän syvempi tuntemus ihmiseen eikä pelkästään palaverin bullet pointteihin. Kumpi parempi, en tiedä.

Kun metroilin ja kipettelin kotiin, kurni maha ja kaivon kaapista salaatin jämät ja söin salaatin samalla kun hoidin työhommia kotosalla. Tiedän, että work in –lunch on todella huono tapa ja aivojen pitäisi päästä lepäämään edes hetkeksi ja ruoka pitäisi nauttia rauhassa, että tehokkuus säilyy myös iltaan asti. Tästäkin otan nyt paremmin oppia.

Kun työt oli hoidettu, oli aika tehdä ensi viikolle valmiiksi postauksia blogiin. Asettelin iltahämärässä hajuvedet valmiiksi telineeseen, niin pystyin ottamaan aamulla kuvat ennen työ- ja matkapäivää. Ennen illallista pakkailin vielä laukkuni valmiiksi Suomen reissua varten ja kun kävin kellarissa, huomasin että meidän komerolla oli käynyt muitakin. Noh, mitään muuta ei oltu viety kuin Pampulan viinikokoelma ja pitkäkyntisille kelpasi 50 pulloa ranskalaista viiniä, mutta italialaiset ja amerikkalaiset olivat edelleen telineessä. Minua tämä ehkä hieman jopa huvitti, mutta Pampulan edessä en paljon uskaltanut nauraa.

Kun tästä viiniepisodista oli selvitty, oli aika mennä syömään ja ostamaan viimeiset tuliaiset. Kotikulmille oli avattu uusi thaimaalainen ravintola ja olemme halunneet kokeilla sitä jo pitkään. Illallisen syön lähes poikkeuksetta vasta kahdeksan maissa, sillä aiemmin ei oikein ehdi. Tämän ruokailuaikataulun haluaisin muuttaa sille Suomen tasolle, sillä menen käytännössä illalliselta suoraan nukkumaan.

Nukkumaan menin joskus yhdentoista maissa ja kuuntelin kun sadepisarat tipahtelivat metalliselle parveketasolle ja tyhjiin kukkaruukkuihin. Pariisissa on ollut jollain lailla todella poikkeuksellinen ja sateinen kevät ja en edes muista päivää milloin ei olisi viimeeksi satanut. Jos ei sadetta, ei kukkia ;)

P.S. Osalle tuliaisista kävi tosin vähän huonosti, kun Sohvi the suklaahiiri söi suklaalevyn perjantaina lounaaksi. Tästäkin olisi ihan hyvä ottaa siis action point, että mitä ei tulisi tehdä.