Elämän kääntöpuoli

Avec Sofié blog 14th of July - Ranskan kansallispäivä

Viimeisten kuukausien aikana, kun on ollut ”liian kivaa”, olen tuntenut huonoa omaa tuntoa. Kun hyvä ystävä on voinut huonosti, ei sitä itsekään ole kovasti voinut nauttia elämästä ihan täysillä. Se haikeus on totta kai näkynyt täällä blogin puolella vaikka olen sitä haikeutta yrittänyt työntää pois mielestä ja blogista ja samalla nauttia hetkestä. Kirjoituksessani Puolikas Elämä kirjoitin teille ensimmäisen kerran miksi kevät on ollut niin raskas.

Viime viikon torstaina sain ystävältäni viestin, että hän ei voi hyvin. Tuon viestin jälkeen tiesin, että asiat eivät voi olla hyvin, jos ystäväni valittaa oloaan. Hän ei ole koko syöpätaistelun aikana valittanut mistään, on vain ollut oma iloinen itsensä. Hän on aina ollut positiivinen ja iloinen, oli tilanne mikä tahansa. Jopa silloin kun lääkäri kertoi hänelle, että elinaikaa ei ole muutamaa kuukautta enempää.

Avec Sofié blog 14th of July - Ranskan kansallispäivä

Valitettavasti ystäväni nukkui alkuviikosta pois ja tuo viikko sitten saamani viesti jäi viimeiseksi viestiksi. Vaikka tiesin jo helmikuussa, että aikaa ei ole kauaa, on tämä viikko tuntunut ihan äärettömän raskaalta. Itkettää, suututtaa ja on voimato olo. Elämä on tuntunut niin epäreilulta. Miksi ihminen, joka on niin täynnä elämää ja kenellä olisi ollut niin paljon annettavaa? Miksi ihminen, joka aina tahtoi toisille hyvää ja oli niin positiivinen joka hetkessä?

Vaikka tämä aika on ollut todella surullista, olen yrittänyt miettiä, että ainakin hän sai viettää upean kesän auringossa perheen kanssa. Elää suhteellisen normaalia elämää loppuun asti ja tehdä niitä asioita, joita oikeasti rakasti. Se kai on loppujen lopuksi se tärkein asia, että saa elää sellaisen elämän, jonka haluaa rakkaitten ihmisten ympäröimänä.

Puhuimme monta kertaa elämästä ja tietyistä valinnoista, joita hän oli tehnyt kuultuaan, että elinaikaa ei ole paljon. Hän oli minimoinut ihmiset ja asiat elämässään vain kaikista tärkeimpiin. Hän piti lähellään vain ne ihmiset, jotka toivat positiivista energiaa sekä fokusoi energiansa asioihin, joista tuli hyvä olo. Millekään turhalle ei ollut aikaa. Hän sanoi minulle maaliskuussa, että sairastuminen on hyvä opetus siitä, että miten paljon mietimme pieniä asioita ja olemme ihmisten seurassa, jolla ei ole sen kummempaa merkitystä. Elämä on niin lyhyt niin se pitäisi käyttää vain tärkeiden asioiden piirissä ja unohtaa vähäpätöiset ongelmat ja arkiset valitukset.

Tämän viikon olen plärännyt valokuvia yhteisiltä työmatkoilta, viikonloppulomilta ja pienistä hetkistä, joita olen säilönyt puhelimeeni. Helmikuussa juhlimme uutta työtäni ja hänen viimeistä rintasyöpä hoitoa ennen uutta todellisuutta. Tuolta illalta minulla on monta ihanaa videota, joissa ystäväni on vapautuneen onnellinen, kun hoidot olivat ohi. Haluan muistaa hänet juuri sellaisena vapautuneen onnellisena ja iloisena, joka hän oli.

Hän aina auttoi toisia, oli tilanne mikä tahansa. Hän oli aivan ihana äiti lapsilleen ja ihailin aina sitä, miten hän jaksoi tehdä niin vaativaa työtä pienistä lapsista huolimatta. Kaiken härdellin keskellä hän myös eli omaa elämää ja oli hyvä esimerkki siitä, miten hän ei unohtanut itseään ja omia tarpeitaan, vaikka lapset olivat pikkuruisia. Välillä mietin, että mistä se kaikki energia tulee, mutta uskon, että hänen positiivinen asenteensa vei nimenomaan pitkälle.

Hänen toiveenaan oli, että ystävät muistaisivat olla hyviä toisille ihmisille ja unohtaa pienet asiat ja fokusoida ajan vain kaikista tärkeimpään, vaikka aikaa olisi 40 vuotta. Olen näin yrittänyt tehdä maaliskuusta lähtien ja jättänyt kaiken turhan taka-alalle, asiat ja ihmiset myös. Jos jokin asia ei vain tunnu oikealta, ihan turha sitä on yrittää pakottaa tapahtumaan. Ihaninta olisi, että saisi elää positiivisen  elämän ihmisten seurassa joista huokuu hyvää energiaa. Onnellinen olen ystäväni puolesta, että hän sai nimenomaan tehdä niitä asioita, joita rakasti perheen ympäröimänä.

 

Please leave a comment

Le Club 55 – “No customer is king here, not even kings.”

Avec Sofié blog Le Club 55 Saint Tropez South of France 9

Etelä-Ranska on tunnettu monista paikoista, mutta yksi tunnetuimmista beach clubeista (ehkäpä koko maailmassa)  on Le Club 55. Tämä ikoninen rantaravintola sijaitsee noin 15 minuutin automatkan päässä Saint-Tropezin keskustasta.

Vuonna 1955 Brigitte Bardot oli kuvaamassa elokuvaa Et Dieu… créa la femme (Ja jumala loi naisen) ja tuon kesän ansiosta on Le Club 55 tunnettu. Tuo kesä ei luonut tosin pelkästään rantaravintolaa, vaan 1955 tunnetaan vuotena, jolloin bikinit löivät läpi maailmanlaajuisesti sekä myös vuotena, jolloin Etelä-Ranska ja varsinkin Saint-Tropez nousivat rantalomailijoiden lempipaikoiksi.

Avec Sofié blog Le Club 55 Saint Tropez South of France 9

Avec Sofié blog Le Club 55 Saint Tropez South of France 9

 

Saint-Tropez ja Ramatuellen kylä sijaitsevat keskellä upeita viljelmiä. Kuulemma aikoinaan maanviljelijät omistivat kaikki maat, joilla rantaravintolat nykyään sijaitsevat, mutta vuokrasivat ne pois koska eivät voineet viljellä kuivalla maalla mitään. Kun ajaa rannalle Saint-Tropezista näkee ihania viinitarhoja ja voi vaikka pysähtyä viinilasillisella Fonduguesin rosé truckissa.

Olin nähnyt upeita kuvia kyseisestä beach clubista ja halusin tänä vuonna nähdä paikan, jota niin kovasti joka paikassa hehkutetaan. Kirjoitin teille viime vuonna, että minulla oli Saint-Tropezia kohtaan epäluuloja postauksessa Saint-Tropez – dix points ja kuvittelin sen olevan täynnä epämiellyttäviä lieveilmiöitä. Näitä samanlaisia mielikuvia minulla oli myös rantaravintolaa kohtaan, mutta olin taas täysin väärässä. Le Club 55 on jopa aika maanläheinen paikka ja ehkä se on nähnyt ne loisteliaimmat aikansa.

 

Avec Sofié blog Le Club 55 Saint Tropez South of France 9

 

Avec Sofié blog Le Club 55 Saint Tropez South of France 9

 

Yhteen asiaan olin tosin hivenen pettynyt ja se oli Saint-Tropezin ranta. Aikoinaan rantaviiva on näyttänyt varmasti upealta ja autiolta ja jollain lailla luulin, että olisin nähnyt upean poukamamaisen rantapaikan kirkkaine vesineen, mutta toisin kävi. Rantaviiva oli täyttynyt beach clubeista, ihmisistä ja meri veneistä ihan samalla tavalla mitä Nizza tai Cannes. Koska itse Saint-Tropez on niin sievä, olin odottanut ehkä rannaltakin hivenen enemmän.

 

Avec Sofié blog Le Club 55 Saint Tropez South of France 9

Avec Sofié blog Le Club 55 Saint Tropez South of France 9

 

Näissä rantoihin liittyvissä asioissa olen tosin hieman hemmoteltu, sillä olen nyt muutamana kesänä kolunut aika monta Etelä-Ranskan pientä rantaa ja sen takia Le Club 55:n  kymmenistä rantatuoleista täyttynyt ranta ei tuntunut jotenkaan ihan omalta jutulta. Vesi ei myöskään ole yhtä kirkasta Nizzan toisella puolella ja sen takia en myöskään ollut ehkä niin positiivisesti yllättynyt. Toki katson näitä asioita ihan eri tavalla, kun olen Etelä-Ranskassa paljon, ja sen takia huomaan heti suuria eroja paikkojen välillä. Jos on viikon lomalla, niin varmasti viihtyy Le Club 55:ssa, mutta jos on pidempiä aikoja, alkaa sitä arvostamaan muutakin kuin aurinkoista ilmaa.

Minusta ihanimmat rannat ovat nimenomaan pienet beach clubit joita löytyy Nizzan toiselta puolelta Monacoon päin ja suosittelenkin menemään mieluummin pienille puhtaille rannoille joissa palvelu ja kaikki toimii. Kun kävelee rantaviivaa pitkin esimerkiksi Cap Ferratissa, on pieniä poukamia monessa kohtaa, joissa voi myös pulahtaa uimassa. Aina ei siis tarvitse mennä välttämättä beach clubille, vaan luonnonkauniita paikkoja on niitä haluaville.

Jokainen paikka, jossa olen käynyt, on hyvin erilainen ja Le Club 55:ssa oli minusta ihanaa boho chic -fiilistä; isoja tyynyjä, kuivattua puuta, sinistä ja valkoista sekä muita luonnonmateriaaleja. Fiilis sisustukseltaan muistutti jopa hieman Meksikoa, mutta sopi loistavasti myös Etelä-Ranskaan.

 

Avec Sofié blog Le Club 55 Saint Tropez South of France 9

 

Pidin tosin todella paljon Le Club 55 rannan sisustuksesta ja tavasta miten aurinkotuolit oli laitettu rannalle. Jokainen paikka, jossa olen käynyt, on hyvin erilainen ja Le Club 55:ssa oli minusta ihanaa boho chic -fiilistä; isoja tyynyjä, kuivattua puuta, sinistä ja valkoista sekä muita luonnonmateriaaleja. Fiilis sisustukseltaan muistutti jopa hieman Meksikoa, mutta sopi loistavasti myös Etelä-Ranskaan.

Lopuksi haluan vielä painottaa, että monelle Le Club 55 on varmasti aivan ihana kokemus. Itselleni jäi siitä vähän vain ”ja taas yksi iso ranta” -fiilis. Olen pienempien rantojen ystävä ja sen takia en ehkä menisi enää toista kertaa tälle rannalle. Palvelu oli myös suhteellisen kehnoa eikä ruokakaan nyt kovinkaan kummoista ollut. Eli ehkä hintalaatusuhteeltaan huonoin Etelä-Ranskan rantakokemus tämän tasoisista ranta clubeista. Upeampia rantoja, parempaa palvelua ja ruokaa saa muualta. Vinkkejä kivoihin paikkoihin löydätte postauksestani Suuri Etelä-Ranska- postaus: minne paikkoihin kannattaa mennä viikon lomalla. 

 

Few thoughts in English

When we think about South of France and iconic beach clubs, Club 55 is probably the most well know beach club in Côté d´Azur. It might be also fair to say that Le Club 55 somewhat created the beach living and beach club culture what is still existing in south of France. This summer I visited Le Club 55 for the first time when I was in Saint-Tropez and I wanted to share few thoughts about it.

I was actually thinking that Le Club 55 is super posh and somewhat plastic place. But, it’s a beachy, boho-chic and a bit rustic beach place. The owners want that it stays as a place where even the real royals don’t get a royal service. The story says that the King of Belgium had to clean his own plate once in the restaurant as it was super busy. This story explains well how low-key the restaurant is.

The beach club itself is quite large and the beach in total is enormous. If you are looking something cute and cozy, this beach next to Saint-Tropez  is probably not for you. I prefer smaller places, with clear waters and good service and that is why I would not recommend Le Club 55. But this is a common challenge is France especially in the bigger cities in the summer time when many places are packed.

All in all, I loved the atmosphere and the interior in the Club 55, but it was probably my first and last time there. I’ve spent three summers now in the South of France and I’ve found many naturally beautiful places with great food and service and unfortunately Le Club 55 was a little disappointing experience for me. I understand people go there as it has been “the place to go”, but I felt the beach club has seen its best times and would need to change a little. But maybe this is something the regulars like; they want to go to a place summer after summer that haven’t changed in decades. Fortunately South of France has so many different kinds of places so there’s something to everyone.

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

 

Please leave a comment

Fondugues Saint-Tropez & Rosé lifestyle

Avec Sofié blog Fondugues Saint-Tropez South of France

Lomallemme mahtui muutama ihana pieni yllätys, jotka tulivat vastaan ihan etsimättä. Yksi näistä ihanista yllätyksistä oli Fondugues-tilan vine stand tai rosé -truck , l’ Éphémère. Olimme tulossa väsyneinä rannalta ja mietimme, että mistä ihmeestä saisimme jotakin pientä syötävää, kun rantakahvilat olivat kiinni eikä oikein huvittanut lähteä ravintolaa etsimään väsyneenä ja suhteellisen räjähtäneen näköisenä rantapäivän jälkeen.

Avec Sofié blog Fondugues Saint-Tropez South of France

 

Avec Sofié blog Fondugues Saint-Tropez South of France

Kun ajelimme kotiinpäin, ehdotti Google Maps toista reittiä ja vaikka aluksi ehkä vähän harmittelin pitkää reittiä, ei kauaa pitänyt ajaa, kunnes näin metsikössä valosarjan puista roikkumasta. Pyysin miestäni pysäyttämään ja ajamaan lähemmäs. Ja kuinka sympaattinen apéro -bar keskellä ei mitään olikaan?

Avec Sofié blog Fondugues Saint-Tropez South of France

Olin nähnyt kyseisestä paikasta kuvan Instagramissa tänä kesänä aiemmin, mutta olin ihan totaalisen unohtanut, että tällainen paikka oli jossakin päin Etelä-Ranskaa. Onneksi mapsit heitti meidät uudelle reitille ja löysin sattumalta tämän paikan.

Avec Sofié blog Fondugues Saint-Tropez South of France

Fondugues on perheomisteinen viinitila lähellä Saint-Tropezia ja Ramatuellin kylää ja he tuottavat ainoastaan luomuviinejä. Viinitilalle on rakenteilla oma viinikellari ja tila, jossa voisi maistella viinejä, mutta täksi kesäksi se ei ehtinyt vielä valmistua. Joten tila avasi ihanan rosé-truckin viinitilan lähistölle. Toivon koko sydämestäni tosin, että rosé truck on metsikössä myös ensi kesänä vaikka kellari avattaisiin pian.

Tilan sato kerätään käsin ja yhden hevosen voimin. Kuinka mieletöntä, että vielä löytyy tällaisia viinitiloja? Rosé-viiniin tarkoitettu sato kerätään elokuun lopussa ja toivon, että pääsen seuraamaan sadonkorjuuta muutaman viikon päästä.

Avec Sofié blog Fondugues Saint-Tropez South of France

 

Avec Sofié blog Fondugues Saint-Tropez South of France

Rosé-truckissa ei tarjoiltu pelkästään viinitilan maistiaisia viinin muodossa, sillä entisestä balettitanssijasta kuoriutunut kokki, Stephan Bourgond, tarjoili ihania maistiaisia muista tilan antimista.

Avec Sofié blog Fondugues Saint-Tropez South of France

 

L’ Éphémère rosé truckin ja Fondugues- tilan löytäminen oli ihan mieletön sattuma ja täydellinen loman päätös. Ihan kun olisi ollut sadussa. Aurinko laski viinitarhojen taakse samalla kun kauniit valosarjat valaisivat muutamaa pöytää metsikössä roséen  kimmeltäessä lasissa. Täydellinen ilta <3

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment

Elämisen ihana keveys ja päivä Saint-Tropezissa

Avec Sofié blog - Saint-Tropez South of France 1

On tullut aika sanoa heipat ihan uskomattomalle kesälomalle. Vaikka minusta arki on ihmisen parasta aikaa, on tämä kesäloma ollut ihan mieletön. Paljon olemme tehneet ja nähneet, mutta olemme myös ottaneet suhteellisen rennosti. Mitään aikatauluja lentojen lisäksi ei ole ollut, joten aika fiilispohjalta meni tämä kesäloma. Se jos mikä on tuntunut ihanalta, että ei ole tarvinnut juosta kello kaulassa.

Avec Sofié blog - Saint-Tropez South of France 1

Etelä-Ranskan osuus oli se rauhallisempi osuus ja viimeisen viikon olemme nukkuneet hyvin, grillailleet kotosalla mutta myös kiertäneet suosikkipaikkoja läpi. Emme ole ollut näin pitkällä lomalla koskaan, joten kerrankin oli aikaa käydä eri paikoissa ja etsiä uusia kaupunkeja, ravintoloita sekä nauttia yhdessä olosta. En edes muista milloin olisimme olleet näin pitkään saman katon alla yhtäjaksoisesti yhdessä. Se on tuntunut ihanalta, kun toinen on vieressä koko ajan.

Avec Sofié blog - Saint-Tropez South of France 1

Avec Sofié blog - Saint-Tropez South of France 1

Viime kesänä kävin ensimmäisen kerran Saint-Tropezissa ja vaikka minulla oli kylästä jostakin syystä todella ikäviä mielikuvia, osoittautui se yhdeksi suosikkipaikakseni kaikkien epäluulojen ja ennakkoasenteiden jälkeen. Toki se on turistinen, mutta jos Cannesin, Nizzan tai Monacon kanssa sitä pitää verrata, on Saint-Tropez ehdottomasti viehättävin. Sen takia tälle lomalla halusin viettää yhden päivän myös siellä ja päättää lomani lempipaikassani.

Avec Sofié blog - Saint-Tropez South of France 1

Saint-Tropez on todella viehättävä kylämäinen kaupunki ja koska se on kylämäinen, fiilis on hieman boohemimpi mitä esimerkiksi Cannesissa. Cannes on täysin bling ja party ja vaikka Saint-Tropezista löytyy myös tuo puoli, ei se ehkä puske samalla tavalla silmille. Cannesissa on todella paljon turisteja Lähi-Idästä ja Venäjältä esimerkiksi, jotka tuovat loistoautonsa rantakaduille ja siitä en pidä, sillä kaunis rantakatu täyttyy autojen moottorien äänistä sekä autojen väriskaalasta. Saint-Tropez on jollain tavalla minusta maanläheisempi mitä Cannes, kun pienillä kujilla voi kävellä eikä autot pilaa idyllisen kaupungin fiilistä.

Avec Sofié blog - Saint-Tropez South of France 1

Avec Sofié blog - Saint-Tropez South of France 1

Olen muutenkin Etelä-Ranskaan liittyen pienempien ja idyllisten paikkojen ystävä, en niinkään kaupunkien. Saint-Tropez on sen takia ihana kombinaatiota isompaa kaupunkia, mutta sievässä ulkokuoressa. Olin siis ollut epäluulojeni kanssa täysin väärässä Saint-Tropezin suhteen.

Minulla on ihan todella suuri backlog postausten ja valokuvien kanssa teille jaettavaksi, joten saatte paljon juttuja vielä Yhdysvalloista sekä Etelä-Ranskasta tulevan syksyn aikana. Olen yrittänyt muistuttaa itseäni siitä, että minun pitää myös elää, että voin löytää teille uusia paikkoja ja asioita, joista kirjoittaa. Näin olen juuri oman kesälomani ollut. Olen elänyt ja nähnyt ja vaikka mennään nyt vähän ajassa taaksepäin, parempi se on kai niin, sillä siten saatte parempaa sisältöä kuin että olisin joka päivä vain istunut koneen ääressä kotona kesälomallani.

Avec Sofié blog - Saint-Tropez South of France 1

Viimeiset kaksi viikkoa on tehnyt minulle siis todella hyvää. Kerrankin olin stressaamatta ja elin ihan täysillä miettimättä moneltako pitää herätä ja mitä pitää saada päivän aikana tehtyä. Joinain päivinä en nimittäin tehnyt juuri mitään ja olen ylpeä siitä. Kerrankin pystyin niin tekemään ja nukkumaan jopa yhdeksään asti. Tällaista lomalla kai kuuluu olla :)

Dress / Oysho

Bag / French Connection

Shoes / Mauro Leone

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment

Elokuun kolmas ja elämäni paras sähköposti

Vuosi sitten tänään sain mitä ihanimman sähköpostin. Tuota sähköpostia olin odottanut kauan. Se ei vain antanut lupaa muuttaa pois Pariisista, vaan se antoi mahdollisuuden muuttaa lempikaupunkiini Amsterdamiin. Muistan edelleen sen hetken, kun mieheni avasi mailinsa ja luki sen minulle. Minä singahdin kattoon mutta mieheni suu meni mutrulle.

Hän olisi mieluummin halunnut muuttaa Sveitsiin, koska hän rakastaa lautailua ja muutenkin pitää Sveitsiä maana, jossa hän haluaisi asua. Minä taasen olen aina ollut Amsterdamin kannalla, sillä olen ensimmäisestä kerrasta lähtien pitänyt sitä paikkana, jossa minun on helppo olla.

Kaksi viikkoa meni miehelläni järkytyksessä, mutta sillä välin minä aloin jo pakkaamaan, järjestelemään asioita ja etsimään asuntoja. Vaikka paperiasioissa meni monta kuukautta, antoivat nuo kuukaudet aikaa laittaa kaikki asiat järjestykseen ja palikat paikoilleen.

Vaikka olemme asuneet Hollannissa nyt vasta puoli vuotta, ovat nuo kuukaudet olleet ihan käsittämättömän ihania. Kumpikin on ymmärtänyt, että miten tärkeä on asua maassa, joka sopii kummallekin perheenjäsenelle.

Ulkomaille muuttoa romantisoidaan minusta aika paljon ja sen realiteeteista kirjoitetaan vähän. Toki toisille sopii olla kotona lasten kanssa ja elää ns. vapaampaa elämää, mutta meillä kun ei lapsia ole, oli eloni ajoittain aika yksinäistä. Se voi kuulostaa todella erikoiselta, jos sanon, että elämäni Etelä-Ranskassa oli ehkä yksi surullisimmista ajanjaksoista elämässäni. Vaikka minulla oli kaikki hyvin avioliitossa, kiva koti, pystyin elämään blogilla, mutta en silti vain nähnyt elämääni Rivieralla tai Pariisissa.

Tiedän monta pariskuntaa, jotka menevät toisen ura edellä ja se ei ole aina helppoa sille toiselle osapuolelle. Varsinkin jos muuttoja on jatkuvasti ja oman elämän joutuu rakentamaan yhä uudelleen ja uudelleen. Se on ihan todella raskasta varsinkin, jos on yhtään uraihminen.

Oman palansa peliin tuo vielä se, jos perheessä on lapsia. Tämän asian takia meillä ei ole lapsia, sillä haluaisin, että lapsemme voisi elää ns. normaalin lapsuuden ja että hän pystyisi rakentamaan lapsuutensa yhteen paikkaan ja solmimaan normaaleja ystävyyssuhteita.

Saan paljon kysymyksiä siitä, että miksi meillä ei ole lapsia ja syy on nimenomaan tämä. En haluaisi, että lapsemme kasvaisi nannyjen kanssa, sillä minä haluan käydä myös töissä. Ulkomailla asuessa sen oman elämän rakentaminen ottaa aikansa ja energiansa niin lapset eivät välttämättä sovi ihan joka parisuhteeseen. En myöskään halua, että isä ei olisi koskaan kotona ja hän olisi se tyyppi, joka tulisi joka sunnuntai illallispöytään ja lähtisi aina maanantaisin pois. Tai, että laatuaikaa vietettäisiin vain lomaviikoilla.

Nämä ovat todella ikäviä ja myös kipeitä valintoja. Kun riskit osaa nähdä etukäteen, ei onnea mikä meillä on nyt halua laittaa alttiiksi stressille. Olen elämää koskettavissa asioissa aika realisti enkä elä isoissa asioissa hetkessä, vaikka persoonaltani olenkin suhteellisen spontaani. Isoissa kysymyksissä olen varpaillani ja harkitsen asioita pitkään.

Mietimme Amsterdamiin muuttoa kaksi vuotta ja kun lopullinen lupa sille tuli, olin todella valmis aloittamaan uuden jakson elämässä kanaalien varrella. Tuolla sähköpostilla, jonka saimme päivälleen vuosi sitten, on ollut suuri merkitys meidän elämälle. Muistan varmasti elokuun kolmannen lopun ikääni.

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment