The art of saying hello, bonjour or goedemorgen

Avec Sofié l The art of saying hello or bonjour

Puhuimme viikonloppuna siitä, että kuinka eri lailla käyttäydyn kun, olen eri maissa. Ranskassa äänenpainoni on aivan erilainen, kun sanon ”bonjour” kun taas Hollannissa ” Goedemorgen” tulee rempseäasti ja jokseenkin hilpeästi ulos suustani. Ranskalainen ”bonjour” on jokseenkin hienostuneempi ja sen takia se sanotaan eri tavalla. Suomen ”huomenta” on taas jokseenkin ehkäpä vakavanoloinen ja sitä en kovin hilpeällä painolla sano.

Avec Sofié l The art of saying hello or bonjour

Olemme myös tässä pienessä hetkessä Hollannissa oppineet, miten tärkeää täällä on ystävällisyys, yhteisöllisyys ja avoimuus. Naapurimme piti meillä pienen puhuttelun jouluna, kun emme olleet lähettäneet heille joulukortteja (?!?) tai kutsuneet kylään? ”Tämä ei ole mikään New York, jossa ihmiset eivät tunne toisiaan, vaan taloyhtiömme on yhteisö, jossa kaikki tuntevat toisensa.” Olin ilmeisesti pitänyt liian innokkaasti Dean & Delucan kauppakassiani, sillä naapurimme luulivat sen takia, että olemme New Yorkista.

Avec Sofié l The art of saying hello or bonjour

Alakerrassamme asuu nainen, joka kävi ennen joulua jalkaleikkauksessa, joten autoimme häntä roskienviennissä ja muissa askareissa. Kun minulta oli leivinpaperi viikonloppuna loppu, menin lainaamaan häneltä arkin. Taas sain kuulla, että miten talon asukkaat toivoisivat, että kutsuisimme kaikki kylään. Kai se teehetki on järjestettävä, jotta naapurit ovat tyytyväisiä.

Ranskassa ei joulukortteja lähetelty naapureille, mutta jos oli juhlat, oli naapureille hyvä ilmoittaa ja pyytää juhliin mukaan. Tämä oli minusta aluksi vähän outoa, mutta myöhemmin ymmärsin, että se oli varsinkin Pariisissa käytännöllistä. Et saa kumminkaan nukuttua, niin mikset samalla menisi niihin samoihin juhliin, jonka melua joka tapauksessa kuuntelet.

Avec Sofié l The art of saying hello or bonjour

Avec Sofié l The art of saying hello or bonjour

Ranskassa välillä myös koin, että talonmiehen kanssa jutustelu pidemmän kaavan mukaan oli työlästä. Välillä kun kuulumisia oli vaihdettu yli 10 minuuttia, alkoi suomalaisuus puskea minusta läpi. Ajatus harhaili ja oli mukamas kiire kotiin. Myöhemmin opin paremmin keskustelemaan niitä näitä ilman sen suurempaa ahdistusta ja kiirettä.

Suomeen kun tulen, puhun varmasti yleiseen väestöön nähden AIVAN liikaa. Monesti olen jopa hieman kiukustunut, kun olen iloisesti sanonut huomenta ja kaupan kassa tai ratikkakuski ei ole sanonut mitään takaisin. En tiedä mistä se johtuu, että miksi meillä ei Suomessa sanota huomenta yleisesti ihan tuntemattomillekin.  Yksi sana, mutta niin äärettömän tärkeä ja tekee kohtaamisesta paljon mukavamman. Välillä huomaan tuntevani itseni jotenkin typeräksi, jos vastakaikua ystävällisyydelle ei saa. Mietinkin, että onko tämä nimenomaan syy miksi suomalainen ei tervehdi, kun pelkää että vastakaikua ei saa toiselta osapuolelta. Kuulostaa nyt hieman only Finnish problems -tyyppiseltä ajatukselta, mutta olen miettinyt tätä useasti, kun olen Suomessa.

Avec Sofié l The art of saying hello or bonjour

Nyt Hollannissa taasen yritän miettiä, että miten saisin asiani parhaiten hoidettua, että en joutuisi samanlaiseen tilanteeseen muiden kanssa niin kuin naapureideni. Täällä ei katsota ehkä ranskalaista pulputtamista hyvällä, mutta suomalaisuutta suoruutta jossakin määrin kylläkin. Siihen suoruuteen tulee toki lisätä hieman small talkia, sillä hollantilaiset ovat suhteellisen leppoisia eivätkä sieltä ujoimmasta päästä. Ylenpalttinen ranskalainen kohteliaisuus tosin pitää jättää, sillä monesti huomaan, että leppoisaa hollantilaista ei korusanat kiehdo.

Vielä en ihan tiedä miten päin pitäisi Hollannissa olla. Onneksi tosin täällä on niin kansainvälistä, niin samanlaisia yhteentörmäyksiä tuskin tulee niin kuin Ranskassa. Ranskan jälkeen ymmärrän miksi Amsterdam sijoittuu aina niin ylhäälle eri vertailussa expat-mielessä. Amsterdam on kaikella tavalla sulatusuuni, joten ihan yhtä oikeaa tapaa ei ole, tärkeintä on vain olla kohtelias, ulospäinsuuntautunut ja avoin.

……………………………….

When you are in a different country, you act differently. I’m originally from Finland, and if you know anything about my country one of the things that we do not master is the art of small talk. I always say that we are like the Japanese; silently polite and even we don’t speak that much; we tend to listen very carefully.  

Living in France was sometimes very tough for me. I thought many times that the time I spend on having a not-so-deep discussion with a neighbor or a shop owner, was time away from something else. From own errands – to be exact. Finnish people don’t waste time talking. At least, I didn’t want to waste my time on bla bla bla. After the first year, I realized that my interactions with the French people were so different and I would not have the similar discussions with my Finnish neighbor. If I would start to discuss similarly with a Finn in a hallway of my apartment building, they would consider me as weird and they would most probably say that they are busy and would leave the discussion.  Finnito – the end.  

In Amsterdam I hear people saying “Goedemorgen” very casually on the streets to random people. This happened to me many times also in Paris and as a Finn at first it was a little bit awkward to me. Many times, I caught myself thinking that who was that person who just said “bonjour” to me. After a while I realized, I didn’t personally know them, they were just polite.  

In Finland being polite means different things. We like our personal space and sometimes the personal space means not talking to strangers.  We usually mean what we say and if someone says something to us, we take it as a fact or as a promise. The high level of trust in my own culture got me sometimes on edge in France, and during the years I learned to read between the lines if I had to plan something with a French person or if someone gave me a timeline. In Finland, the timeline sticks and if not, you give a heads-up waaayyy before the DL. In France in the other hand, I felt it’s necessity to have a timeline, but when it’s set, everyone already understands no one sticks with it.  Or if something is done on time – champagne!  

I have had to change so many things in my daily life since I have lived abroad. I’m not talking about learning a new language, I’m talking about changing my behavior daily, depending on who I’m talking to. In Finland, I high-fived with my company’s country manager and in Luxembourg I could not send even an email to my CEO. Everything had to go through his assistant. Printed out. Crazy, I know.  What a waste of time. I could not have get anything done in France with my Finnish behavior and clearly, I can’t act French in Holland. I must be something between those cultures and currently I’m figuring out what that would be. The most important thing is to be open and polite.  

What I have understood in the past few years is that a word with as little letters as five can change your mood, feeling, and perception of a person. Saying “hello” doesn’t take that much energy, but the energy that can give is immeasurable. The way I act towards people is probably sometimes quite laid back, but if you take away the titles, we are all people and we should remember that when we interact with one another. Be open and polite.  

Please leave a comment

Paras pataleipä -resepti – leipä kuin ranskalaisesta leipomosta

Avec Sofié l Pataleipä - leipä kuin ranskalaisesta leipomosta

Jos joku sai minut hieman hämilleni, oli se, että miten kaipaankaan kunnollista ranskalaista leipää, jossa kuori on rouskuvaa ja pinta suolaista. Moni ranskalainen tuttavani valittaa, miten Ranskan ulkopuolelta ei saa kunnollista leipää. Ihan naurahdin, kun Luxemburgissa asuva ranskalainen ystäväni valitti heikkoa tarjontaa. Miten se voi muka Luxemburgissa olla mahdollista? Onneksi Ranskan puolelle pääsee helposti hakemaan leipää, jos paikallinen leipomo ei saa leivästä tarpeeksi rapeaa. Tämä on varmasti samanlainen asia kun, että minä en löytänyt Ranskasta kunnollisia kurkkuja ja sen takia raahailin kurkkuja mukanani Suomesta ja aikoinaan Hollannista.

Avec Sofié l Pataleipä - leipä kuin ranskalaisesta leipomosta

Nyt joudun katsomaan itseäni peiliin, sillä Hollannin leipävalikoima on aika samanlainen mitä Suomen ja jos erikoisleipää haluat, on sitä haettava erikoiskaupasta. En syö leipää joka päivä, mutta kun herkuttelutuulelle pääsen, en voi muuta miettiä kuin hyvää ja hivenen suolaista leipää juustojeni seurana.

Avec Sofié l Pataleipä - leipä kuin ranskalaisesta leipomosta

Viikonloppuna kokeilin uutta ohjetta viimeisimmästä Glorian ruoka & viini -lehdestä. Halusin tosin nimenomaan leipää ranskalaisittain, joten muokkasin ohjetta ihan hivenen sekä myöskin leivän paistamisessa tein pienen muutoksen, jotta leipä saisi suolaisen ja rapean pinnan. Tein leipään myös viiltoja ennen sen paistamista, jotta pintaan tulisi kaunis kuvio. Kuvion tekemiseen tarvitaan terävä veitsi ja huomasin tutoriaaleja katsellessani, että mestarileipureilla oli kirurginveitsen tapainen veitsi. Itse tosin tein ihan normaalilla keittiöveitsellä, mutta ensi kerralla kokeilen kirurgin veistä. En nyt ihan ranskalaisesta leipurista mene, mutta täytyy sanoa, että tulipas tehtyä hyvää leipää.

Avec Sofié l Pataleipä - leipä kuin ranskalaisesta leipomosta

Avec Sofié l Pataleipä - leipä kuin ranskalaisesta leipomosta

Leipä on tehty osittain kaurajauhoihin sekä – leseisiin, mutta voisi leivän varmasti tehdä myös pelkästään kaurajauhoihin, jotta vehnä jää pois. Siten leipä sopisi myös allergikoille ja olisi myös terveellisempää.

Tässä Glorian ruoka ja viini -lehden resepti omin muokkauksin:

1 leipä

Nostattaminen 16 h

Kypsennyt 1 h

Leipä

7 g kuivahiivaa

3 tl suolaa

5 dl kaurajauhoja

5 dl vehnäjauhoja

2 dl kauraleseitä

6 dl vettä

 

Suolavesi

0,5 dl vettä

0,5 tl suolaa

Yhdistä kuivat aineet. Laita kuivat aineet kulhoon, lisää vesi ja sekoita taikina tasaiseksi tehosekoittimella.  Taikinan ei tule olla kovinkaan vetistä, mutta ei myöskään liian jämäkkää, joten lisää jauhoja tai vettä tarpeen mukaan. Uskon, että paljon riippuu myös jauhojen rakenteesta, joten ihan tarkka nestemäärä riippuu paljon jauhoista, joita käytät. Kun taikina on tasaista, peitä kulho kelmulla ja nostata 12-16 tuntia huoneenlämmössä.

Laita pata kylmään uunin kannen kanssa ja laita uuni samalla kuumenemaan 225 asteeseen. Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja muotoile taikina palloksi/soikioksi. Anna leivän kohota vielä 30 minuuttia.

Sekoita suola veteen. Kun uuni on kuumennut, ota pata pois uunista ja lisää leipä pataan. Tee veitsellä pintaa viiltoja. Sivele leivän pinta kevyesti suolavedellä. Huomioithan, että koko vesimäärää ei tarvitse käyttää. Nosta pata uuniin kannen kanssa ja paista leipää kannen alla 40 minuuttia. Kun leipä on paistunut 40 minuuttia, lisää uuniin uunivuoka jossa on vettä. Aseta vuoka uunin pohjalle ja ota padasta kansi pois. Jatka leivän paistamista 10-15 minuuttia. Huomio, että leivän paistoaika riippuu paljon uunista, joten kokeile leivän kypsyyttä puisella tikulla.

 

……………….

In Finland, we are somewhat scared of white bread and that is why I found myself looking in a mirror and questioning am I really missing the French bread. Answer: yes, I am. That crusty surface with salty flavor, how could I not miss it?

When it comes to bread, Netherlands is quite similar with Finland and if you want a good piece of bread, you need to go to a boulangerie.  I spotted one very nice recipe from Finnish food magazine and edited it a bit to make the surface crusty and salty, just like the French like it. Here is the recipe – you don’t go wrong with this one!

Preparation: 15 min

Rising time: 12 to 16 hours

Baking time: 1 hour

7 g dry yeast

3 teaspoons of salt

5 dl oat flour

5 dl wheat flour

2 dl oat bran

6 dl of water

 

Salt water

0.5 dl or water

0.5 tsp of salt

 

Combine the dry ingredients. Add the water and mix the dough with a mixer.  The dough should not be watery but not too hard either, so add flour or water as needed. When the dough is ready, cover the bowl with cloth and raise for 12 to 16 hours.

I used a classic French Le Creuset pot to make the bread and if you don’t have one, use a pot which has a lid. Place the pot in a cold oven and heat the oven to 225 degrees. When the bread has risen for at least 12 hours, take it out from a bowl and place into a floured surface and form the dough into a shape of a bread. Allow the bread rise for another 30 minutes.

Mix the salt and water. When the oven is heated, take the pot out and add the bread to the pot. Make little cuts on the surface with a sharp knife to get beautiful surface for your bread. Spread the salty water lightly on the surface of the bread. Place the pot in the oven and put lid on top. Bake the bread for over 40 minutes.  Take the lid off and place another pan on the bottom of the oven with water to make the moist effect. Continue baking for another 10 to 15 minutes. Note that the baking time depends on the oven.

Follow me on  

Facebookissa, InstagramissaPinterestissäBloglovinissa,  SoundCloudissa ja Twitterissä.

Please leave a comment

Beach house inspiration and a day in the Hague and Scheveningen

Avec Sofié blog l The Hague & Scheveningen

Ukkini on ollut meillä kylässä viikonlopun ja olemme olleet turisteina ja yrittäneet nähdä uusia paikkoja. Säätiedotusta katselleena huomasin, että sunnuntaille luvattiin täyttä aurinkoa.  Auringon- ja merenpalvojina heräsimmekin sunnuntaina ajoissa, jotta ehtisimme kerätä jokaisen auringon säteen rannalta. Nappasimme junan Amsterdamista Haagiin auringon noustessa ja kun saavuimme merelle, oli tuo keltainen pallo jo korkealla taivaalla.

Avec Sofié blog l The Hague & Scheveningen

Avec Sofié blog l The Hague & Scheveningen

Hollannissa toimii moni asia paremmin kuin voisi toivoa ja yksi niistä on rautatieverkko ja yleisestikin julkinen liikenne. En esimerkiksi ikinä ottaisi taksia keskustasta lentokentälle, vaan junalla tulet parhaimmillaan 12 minuutissa kentältä keskustaan. Samoin on Haagin kanssa, sillä sinne pääsee niin kätevästi alle tunnissa junalla. Jos siis olet Amsterdamissa ja haluat kanaalien sijaan nähdä rantaa, päiväreissu merelle onnistuu todella kätevästi.

Avec Sofié blog l The Hague & Scheveningen

Avec Sofié blog l The Hague & Scheveningen

Haagin yksi osista on nimeltään Scheveningen, ja tuolle nimenomaiselle alueelle pääsee kätevästi raitiovaunulla suoraan Haagin rautatieasemalta. Scheveningenissä on valtavan upea rantaviiva ja muutenkin ulkoilumahdollisuudet.  Emme olleet todellakaan ainoita, jotka olivat ulkoilemassa sunnuntaina useita kilometrejä pitkällä rannalla.

 

Avec Sofié blog l The Hague & Scheveningen

 

Avec Sofié blog l The Hague & Scheveningen

Kun menin Scheveningeniin, ymmärsin missä ovat Amsterdamin kaikki lapset sekä koirat. Amsterdamissa ei nimittäin lapsia näy paljoa katukuvassa ja viimeisin luku mitä minulla on, että vain 15% Amsterdamissa asuvasta väestöstä on lapsia. Tämän toki selittä se, että Amsterdamin asunnot ovat pieniä sekä hintavia ja ihmisten on helppo asua Amsterdamin ulkopuolella nimenomaan junaverkon takia, vaikka työpaikka Amsterdamissa olisikin.

Avec Sofié blog l The Hague & Scheveningen

Scheveningen on aivan kertakaikkisen ihana rantapaikka ja löysin rannalta pari T O D E L L A kivaa kahvilaa ja yksi oli ehdottomasti De Waterreus. De Waterreus oli ihan täydellinen beach house ja ilmeisesti Scheveningenistä löytyy muutama muukin ”hamptonimainen” rantaravintola. Kahvilan sisustus oli juuri sellainen mitä beach houselta odottaa; vaaleaa kalaruoto-lattiaa, kauniita simpukka-asetelmia, tulisijoja keskellä pöytiä, sekä sinisiä Gervasonin Ghost -sohvia. Alkoi itselle tulla ihan pieni merenrantamökki kuume De Waterreusin nähdessäni.

Olen usein Hollannissa käyneenä, sekä sisustusmessuja kiertäneenä huomannut, että Hollannissa on paljon sisustusmerkkejä ja -kauppoja. Koska ulkona sataa, on sisätiloista tehtävä kauniit ja kodikkaat (ihan niin kuin meillä pohjolassa). Tämä yleinen innostus sisustamiseen näkyy myös julkisissa tiloissa, niiden tasossa sekä varsinkin kunnioituksessa. Tokaisinkin eilen rantakahvilat nähdessäni, että tällaista cozy-fiilistä mitä Scheveningenissä on, tarvittaisiin nimenomaan Etelä-Ranskassa. Jos Etelä-Ranskan kahvilat ja beach clubit olisivat Scheveningenin tasoisia, olisi Etelä-Ranska aivan mieletön paikka. Toki se on nytkin luontonsa ansiosta, mutta tällainen beach house -henkisyys sieltä puuttuu.

Avec Sofié blog l The Hague & Scheveningen

Kun eilen istuin terassilla, oli jo ihan keväinen olo. Tuntui kun olisi ollut maaliskuu. Vaikka joulun ja uuden vuoden jälkeen tuntui, että kaikki kiva loppui kuin seinään, mutta nyt on taas auringon ja kevään ansiosta ihan uudenlaista virtaa sekä inspiraatiota. On se ihmeellistä mitä se aurinko saa aikaan!

Jos viime viikolla puhuin, että miten olen innostunut väreistä, ei De Waterreusissa käyminen helpottanut omaa innostusta ollenkaan. Päinvastoin. Nyt unelmoin kaikista sinisen ja vihreän sävyistä sekä pastelleista. Niin ja siitä omasta pienestä mökistä…

………….

We had my grandpa for a visit on the weekend and we tried to do many touristic things with him. He has been in Holland many times (in the 50’s for the first time) so he knows Amsterdam very well. When I saw the weather forecast and that it promised that the sun is going to shine the whole Sunday, we decided to go to The Hague and to Scheveningen.

If I’m happy about one thing in the Netherlands, that is the public transportation. Everything functions, and the trains are extremely clean. We don’t have a car, so we took the train from the central station towards The Hague on Sunday morning. The train ride takes about an hour and you can take the tram directly towards the beach from the train station. So convenient.

Scheveningen is one of the districts of The Hague, and its beautiful beaches are kilometers long. I have told the whole last week that it totally feels like spring, but yesterday when the sun came up, I felt that now the Christmas is over and I’m ready for the spring time.

I have known that the Dutch are very into interior design like we Nordics are, and yesterday I got beautiful confirmation how the Dutch appreciate the coziness and beautiful detail. This beautiful restaurant in the pictures is called De Waterreus and you can find it from the beach in Scheveningen. What a lovely place. I have not been in the Hamptons, but this is how I imagine the beach clubs looks in there.

If you are coming to Amsterdam, but you would also like to see the beach, I highly recommend you to take the train from the train station and spend a day in Scheveningen. I totally loved my Sunday on the beach and most probably this will be my Sunday tradition when the warmer weather arrives.

Follow me on  

Facebookissa, InstagramissaPinterestissäBloglovinissa,  SoundCloudissa ja Twitterissä.

Please leave a comment

kikhernepasta ja palmukaalikastike

Avec Sofié blog l Risenta kikhernepasta

Yhteistyössä Asennemedia ja Risenta

Nyt kun eletään tammikuuta, juhlakauden jälkeistä aikaa ja vegaanihaastetta, moni varmasti miettii, että miten omia elintapoja voisi parantaa. Meillä syödään kotona suhteellisen kasvispainotteisesti ja gluteenittomasti, sillä kumpikin kokee, että ilman liiallista punaisen lihan syöntiä ja gluteenia kumpikin voi paremmin. Miehelläni on lisäksi keliakia, joten vaihtoehtoiset ruokatuotteet ja -aineet ovat tulleet minulle hyvin tutuiksi.

 

Avec Sofié blog l Risenta kikhernepasta

 

Avec Sofié blog l Risenta kikhernepasta

Monelle meistä lehtikaali on hyvin tuttu, mutta palmukaali on hivenen tuntemattomampi vielä Suomessa. Palmukaali tunnetaan ehkä paremmin nimillä cavolo nero tai Toscanan kaali ja minun piti itseasiassa katsoa, että mikä on sen suomalainen nimi. Palmukaali eli cavolo neroon olen törmännyt varsinkin Italiassa, mutta on ollut ilo huomata, että sitä käytetään paljon myös Hollannissa.

Kikhernepasta on itsessään todella ravitsevaa runsaan proteiinipitoisuuden vuoksi, mutta lisäämällä kastikkeeseen cavolo neroa, tulee ”syntisestä ateriasta” mielettömän ravitsevaa ja terveellistä. Lehtikaalin lailla palmukaalissa on paljon C-vitamiinia, mutta lisäksi se sisältää B2-vitamiinia, fosforia ja kaliumia.  Palmukaali käy kivasti myös smoothieihin, paistoksiin sekä myöskin kastikkeisiin.

Avec Sofié blog l Risenta kikhernepasta

Olin ennen joulua kaksi kuukautta ilman punaista lihaa ja huomasin, että oma vitamiinitarpeeni ei tullut täyteen ruokavalionmuutoksen takia. Tunsin itseni äärettömän väsyneeksi ja olisin voinut nukkua kellon ympäri, vaikka normaalisti se ei nimenomaan kuulu tapoihini. Itselleni olikin hyvä muistutus, että jos jättää jotakin ruokavaliosta pois, tulee vitamiinit ja hivenaineet korvata jollakin muulla. Jos siis olet jättämässä lihan pois ruokavaliostasi, korvaamalla proteiinitarpeesi nimenomaan esimerkiksi kikhernepastalla, vältyt ikäviltä yllätyksiltä.

Avec Sofié blog l Risenta kikhernepasta

Pastan koostumus on uusittu ihan vähän aikaa sitten ja itse en ainakaan suuremmin huomannut mitään eroa kikhernepastan maussa normaalin pastaan. Seuraavan kerran kun olet pastahyllyllä, mieti siis, että voisitko syödä herkkuruokaa hivenen ravitsevammin ja ilman sen suurempaa syyllisyyttä. Lapsiperheille pasta on varsinkin mainio vaihtoehto, sillä siten lapset saavat herkkunsa ja vanhemmat voivat olla huoleti pastan ravintosisällöstä. Kikhernepasta on kaiken lisäksi myös gluteeniton, joten se käy kaikenlaisille syöjille.

Avec Sofié blog l Risenta kikhernepasta

Pasta neljälle

1 pkt (300g) pastaa

Pastakastike

Öljyä

1 Sipuli

2 valkosipulinkynttä

10 Palmukaalin vartta (cavolo nero tai Italian kaali)

250g sieniä

3 dl kaurakermaa

Suolaa

Pippuria

Parmesaania

Pinjansiemeniä

Kuori ja silppua sipulit. Laita öljyä pannulle ja lisää sipulit öljyn joukkoon, kun öljy on kuumentunut. Lisää pestyt ja silputut palmukaalin lehdet. Paista lehtipaistosta, kunnes lehdet ovat pehmenneet. Kaada paistos lautaselle hetkeksi syrjään.

Laita vesi kattilaan ja laita veteen 1 tl suolaa. Kun vesi kiehuu, lisää pasta.

Kun pasta on kiehumassa, laita paistinpannu takaisin liedelle ja paista sieniä kevyesti. Kun sienet ovat paistuneet, lisää palmukaalipaistos pannuun sekä kerma. Mausta oman maun mukaan.

Kun pasta on valmista, kaada vesi pois. Kaada pastakastike kattilaan ja sekoita se pastan kanssa hyvin. Lisää parmesaania ja pinjansiemeniä pastakastikkeeseen.

 

Please leave a comment

Histamiini-intoleranssi ja omia kokemuksiani siitä

Avec Sofié blog l Histamiini-intoleranssi

Histamiini-intoleranssi on ollut noin kaksi vuotta elämässäni. En tosin sen alkuaikoina oikein edes ymmärtänyt mikä minulla oli. Luulin, että en stressin takia saanut nukuttua, mutta suhteellisen nopeasti kumminkin ymmärsin, että aina sushin ja samppanjan jälkeen alkoi sydämen tykytys eikä nukkumisesta tullut mitään.

Menin muutamaan otteeseen lääkäriin ja kävin läpi kaikenlaiset sydänkokeet, mitään muuta ei kumminkaan löytynyt kuin että elimistössäni ei ole tarpeeksi entsyymejä pilkkomaan histamiinia. Siihen ranskalainen lääkäri tokaisi, että jos suurimmat ongelmani alkavat yhden lasillisen jälkeen, minun kannattaa juoda koko pullo. Ööö?

Avec Sofié blog l Histamiini-intoleranssi

En oikein ole mistään saanut apua muualta kuin teiltä rakkaat lukijani. Yhdessä olemme jopa joskus valvoneet ja chattailleet Instagramissa ja jakaneet vinkkejä keskellä yötä, kun sydämen tykytykset ovat voimakkaimmillaan.

Avec Sofié blog l Histamiini-intoleranssi

Nyt joulun aikoihin uskaltauduin kokeilemaan luomuviinejä ja -samppanjoita ja hyvin toimivat. Tämän kokemuksen jälkeen uskaltauduin juomaan lasillisen hääpäivänä ravintolassa Dom Perignon -samppanjaa. Fail ja taas oltiin lähtöpisteessä, kunnes yksi teistä Instagramissa vinkkasi, että moni samppanjoista kirkastetaan äyriäisillä ja ilmeisesti Dom Perignon on yksi näistä samppanjoista. Veuve Clicquot on toiminut minulla, mutta Möet ei. Ystävällinen lukijani vinkkasikin, että Alkosta pitää pyytää aina vegaanisia viinejä, jos kärsii histamiini-intoleranssista, sillä muuten voi helposti käydä huonosti.

Avec Sofié blog l Histamiini-intoleranssi

Histamiinia on kaikessa mitä syömme ja jotkut ruoka-aineet vain saavat reaktion aikaan ihmisillä eri tavalla. Minulle äyriäiset ovat pahimpia, mutta suklaa ei tee minulle mitään. Munakoisoakin syön surutta, mutta rapuja ja raakaa tonnikalaa juoksen karkuun. Tonnikalasta saan nimittäin todella rajun ruokamyrkytyksen kaltaisia oireita ja aluksi luulinkin, että syömäni tonnikala oli aina piloilla. Eipä ollut.

Itseäni auttoi todella paljon, kun ymmärsin, että viinejä kirkastetaan nimenomaan äyriäisillä ja syy reaktioihini saattoi johtua juurikin siitä. Nyt tosin tiedän, mikä luomu-samppanja toimii minulla, niin silloin kun haluan lasillisen, tiedän, minkä pullon poksautan.

Isoisäni on ollut meillä kylässä ja hänen syntypäivänsä takia vein hänet kalaravintolaan syömään. Itse uskaltauduin syömään hummeria ja erilaisia kaloja, mutta ravut jätin syömättä. En saanut hummerista minkäänlaista reaktiota, joten uskallan sitä syödä toistekin. Tärkeintä taitaa kumminkin olla, että en syö mitään kala- tai äyriäisruokia raakana, vaan niiden pitää olla kypsennetty kunnolla.

Avec Sofié blog l Histamiini-intoleranssi

Yksi lukijoistani myös vinkkasi Acetium-valmisteesta, joka on ollut testikäytössä ja sillä on saatu hyviä tuloksia aikaan. Kun seuraavaksi olen Suomessa, nappaan purnukan varmasti mukaan ja kokeilen, että miten se toimii itselläni.

En saa iho-oireita, vaan oireeni ovat nimenomaan sieltä rajuimmasta päästä eli sydämen tykytys sekä oksentelu. Nämä ovat tosin tosi henkilökohtaisia asioita ja tuttavillani oireilu näkyy vain punaisuutena viinilasillisen tai suklaan jälkeen.

Olen todella kiitollinen teille, että olette jakaneet vinkkejä ja omia kokemuksianne histamiini-intoleranssista, sillä muualta en niinkään niitä ole saanut. Teidän kanssa käymäni keskustelut ja vinkit ovat myös antaneet minulle ymmärryksen, että niin moni muu kärsii tästä minun lisäkseni. Kiitos siis teille avoimuudesta!

Seuraa minua:  

Facebookissa, InstagramissaPinterestissäBloglovinissa,  SoundCloudissa ja Twitterissä.

Please leave a comment