ALESSI; Apostrophe orange peeler

Minulla on ollu viimeiset 2,5 viikkoa ihan hirmuinen stressi yhdestä tentistä, jota en läpäissyt viime keväänä. Tänään oli viimeinen yritys päästä kyseisestä tentistä läpi ja sen takia en ole oikein viime päivinä  kerennyt panostamaan postauksiini. Ohhhoo, se on ohi nyt. Minulle ainakin jäi sellainen fiilis, että osasin ihan hyvin asioita. Mutta kyseisen kurssin professori on aika vaativa, joten toiveissa ei ole hyvä arvosana, läpipääsykin on jo voitto :) Joten thumbs up!
Päätin 2,5 viikkoa sitten että ostan itselleni jotain kivaa, kunhan pänttäys ja lyhyet yöunet on ohi!
Tentin jälkeen menin yhteen lempisisustuskaupoistani ja näin ALESSIN appelsiininkuorijan. Vaikka tykkäänkin sisustuksessa  romanttisesta tyylistä, mutta silti tykkään ALESSIN sekä Iittalan selkeistä linjoista. Gabriele Chiaven suunnittelema Apostrophe-kuorija on ruostumatonta terästä ja pinta on viimeistelty mattaiseksi. Pidän mattapinnoista, en niinkään kiillosta. Ja mikä parasta, kuorija toimii, joten se ei tule lojumaan laatikonpohjalla ;) 
I have had hard few weeks with school, but luckily the exam was today so now it´s time to relax. After my exam I went to one of my favourite interior shops and I saw this nice orange peeler made by Alessi. Even though I like interiors with a glimpse of  romantic details but still I prefer clean lines which you can see in the designs by Alessi  and Iittala (  my finish favourite ) for example. I really felt that i needed to have this even though i could manage to peel the oranges with a normal knife. Luckily the peeler did not let me down, it works smoothly :)
Please leave a comment

Macarons

…Vielä yksi ruokapostaus…
Marie Antoinette : ” Jos heillä ei ole leipää,  niin syökööt leivoksia”








Macaron-leivokset ovat jo pelkästään ulkonäön perusteella viehätäneet minua paljon!Mutta se, että ne niistä voi muokata helposti omien makutottumuksien mukaan juuri sen makuisia kuin haluaa, ja teema-juhlien mukaan vielä väriäkin voi helposti muuttaa, tekee se niistä oivan leivonnaisen juhliin. ihana pieni leivos :)
Macaronien teko minua vähän aluksi askarrutti, koska pelkäsin ettei niistä tule yhtä sieviä, mitä olen poskiini napsinut. Googlettelin kuvia, ja huomasin, että monien macaronien ulkokuori oli mantelijauhon takia mennyt kokkareiseksi ja se kuulsi massan läpi, ja sen takia koko leivos oli menettänyt kauniin olemuksensa. Näissä leivosjutuissa olen aika tarkka ja tykkään, että ulkokuorenkin pitää olla kaunis, vaikka se miten hyvältä maistuisikin :)

Kun laitoin taikinaa leivinpaperille ja levyn uuniin, niin pelkäsin etteivät macaronit nouse ollenkaan. Taikina oli levinnyt vain leivinpaperille pieniksi vaaleanpunaisiksi  lätäköiksi. Tässä vaiheessa aloin jo vähän miettimään mitä olisin voinut tehdä asialle. Mutta onneksi hetken päästä “lätäköt” olivat nousseet kauniiksi pyöreiksi kummuiksi.

Kokeilin tänä kesänä Chez Jouni-ohjelman reseptiä myös. Jouni teki macaroninsa italialaistyyppisesti, mutta minulta se ei luonnistunut. Pitäydyn tässä ranskalaisessa tavassa tehdä macaroneja :) Ja ajattelin okeilla Sara La Fountainin uudessa kirjassa olevaa macaron-reseptiä pian ihan vertailun vuoksi. Suosittelen muuten Saran kirjaa, se hivelee ainakin minun visuaalista silmää kovasti!







Tässä vielä resepti, jota käytin :

3 munan valkuaista, 
4 dl tomusokeria, 
160 g mantelijauhetta

1 rkl margariinia
100g valkosuklaata
1 dl vispikermaa

taikinan ja täytteen värjäsin vielä elintarvikevärillä.

Aluksi vatkasin valkuaiset vaahdoksi, lisäilin tomusokerin vatkaten seosta koko ajan ja lopuksi laitoin sekaan vielä mantelijauheen ja muutaman tipan elintarvikeväriä.
Tämän jälkeen asettelin ne leivinpaperille pieniksi nökäreiksi, ne kyllä leviävät, eli ei kannata ihan hirveän tiiviisti niitä laittaa siihen pellille. 
Macaronit paistoin 125 asteessa, n. 15 min oli minusta sopiva aika, koska huomasin toisen pellillisen jälkeen että 20 min oli jo ihan liikaa, ja pinta kerkesi hieman jo tummua. Mutta tietenkin tämä riippuu ihan uunista. Kunhan marenki pysyy hieman sitkeänä eikä paistu ihan kivikovaksi.

 Täyte:
Sulatin suklaan ja margariinin vesihauteessa, sillä välin vispasin kerman kuohkeaksi ja kun suklaa oli hieman jäähtynyt sekoitin sen kermavaahdon sekaan. Laitoin täytteen hetkeksi jääkaappiin,  jotta se jämäköityisi, jonka jälkeen se oli helppo laittaa leivosten väliin.

Enjoy!
Please leave a comment

Pieni kirje teille lukijoille…

Leikin kookoksella Italiassa!

Teitä  oli täällä eilen hurjan paljon, yli 300, se on pienelle aloittelevalle bloggarille hyvin paljon se :)

Olette kovin hiljaisia, ei se haittaa, mutta olisi kiva saada teiltäkin palautetta, että mitä haluatte oikein lueskella. Vielä ainakin minulla on tuo asetus, että anonyymitkin voivat kommentoida, vaikka se minua hieman arveluttaakin.
Laitoin tuonne sivupalkkiin kyselyn siitä, että mitä te oikein haluatte lukea. Toivon, että laittaisitte sinne toivomuksia tulevista postauksia, niin tietäisin vähän mistä tulevaisuudessa oikein kirjoitelisin. 
Ja vielä sellainen juttu, että otin itseni Blogilistalta pois muutama päivä sitten, koska sivusto ei päivittänyt tietojani ollenkaan. Mutta laitoin itseni sinne takaisin. Joten jos olit jo lukija blogilistan kautta, niin en tiedä että updateaako se automaattisesti sinut lukijaksi takaisin vai ei. TÄSTÄ pääset kumminkin loggaamaan itsesi taas lukijaksi, jos et enää ole :)
Olen pahoillani, mutta minua ärsytti kovasti, kun blogin vanha layoutti näkyi sivuilla, ja sain palautetta ettei se päivittänyt kirjoituksiani. Toivottavasti se toimii nyt paremmin :)

Puss och kram!

Please leave a comment

Sisustusunelmia osa 1

Teen pienehköjä postauksia/kurkkauksia siitä millaisen kodin minä tulevaisuudessa haluasin! Ehkä nämä myös selkeyttävät minunkin ajatuksiani.
Ensimmäisessä postauksessa aiheeseen liittyen lähden lattiasta. 
Asun vielä tilapäisessä asunnossani, joka siis ei ole omistusasunto. Asumme aivan ihastuttavassa kodissa, enkä tiedä miten pystyn tästä sitten luopumaan kun se aika tulee. En asu lukukausien ajan Helsingissä, joten merinäköalallisessa aunnossa on vara opiskelijankin asua :) 
Yksi asia, joka minua on viimeisten vuosien ajan askarruttanut on se, että millaisen lattian haluan tulevaan kotiini. Lattian värimaailma kun on muutaman vuoden sisällä mielessäni vaihdellut ihan tummasta ihan valkoiseen asti. Ystävättärelläni on valkoiseksi maalattu lankkulattia, se on kaunis, mutta tummilla kutreilla omistettu asukas joutuisi koko ajan kulkemaan asunnossa imurin ja rätin kanssa. Huomasin nimittäin hänen luona ollessani, että hiuksiani oli joka paikassa! Ja haaveissa olisi joskus se koirankin hankinta, joten tassunkin jälkiä saisi olla koko ajan pyyhkimässä. Valkoinen lattia varmasti toisi avaruutta ja selkeyttä, mutta en tiedä jaksainkinko/haluaisinko olla koko ajan varomassa lattian kanssa.
Tällä hetkellä käytän todella paljon harmaata, niin sisutuksessa kuin vaatteissakin. Olen tällä hetkellä sitä mieltä, että jos nyt valitsisin kotiini lattian väri seikkailisi vaalean harmaan jaa harmaan ruskean sävyjen parissa. Värimaailmaltaan saman harmahtava, jota käytetään paljon Etelä-Ranskassa. Rakastan  lautalattioita, niiden narinassa on tunnelmaa. Tein erilaisten lattioiden värikokeiluja Kährs:n virtuaalihuone sivuilla. Sivulle pääset painamalla tästä. Sivuilla on helppo valita eri värieistä/mallesta itselle mieluisin lattia, koska huonevaihtoehtojakin on annettu paljon erilaisia. Jopa seinien värejä voi vaihdella. Minulle mieluisimmat värivaihtoehdot olivat Heritage Collectionin
Romanov, Altavilla ja Nouveau Snow.
Tässä vielä muutama kuva lattioista ja muutenkin sisustustyyleistä, jotka viehättävät minua;

Ylempänä olevat kuvat on lainattu Riviera Maisonin sivuilta, jonne pääset tätä linkkiä painamalla.

Nämä kuvat taltioin Thaimaassa reissatessani.
Please leave a comment

HBD: Louis Vuitton Speedy!

Maailmaan mahtuu muutama designerlaukku, jotka ovat  voineet kulkeea niin mummilla, kuin tyttären tyttärellä, Louis Vuittonin Speedy on yksi niistä harvoista.Maailman suosituin monogrammikuvioinen laukku on saavuttanut 80-vuoden iän. Speedy luotiin vuonna 1930, mutta nykyisen “Speedy” nimensä se sai vasta myöhemmin, aiemmin se kantoi nimeä “Express”. Express luotiin, jotta matkustaessaan ihmiset voisivat näyttää tyylikkäiltä, mutta samalla voisivat kantaa  mukaan kaiken tarvittavan. Vasta kun “Expressistä” luotiin Audrey Hepburnille pienempi jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettu laukku, Speedy, sinetöi LV Speedynsä muiden klassikkolaukkujen kerhoon. Laukku oli pienempi kuin aikalaisensa, ja se sopi paremmin ajan tarpeisiin. Moderni nainen sai kaiken tarvitavan mukaansa. Speedy aloittikin “Carryall city bag”-trendin, joka jatkuu edelleen.



Speedystä on  luotu eri vuosina erilaisia malleja ja väreilläkin on leikitelty.Aiemmin olin todella paljon vastaan LV-laukkuja, koska niitä oli/on jokaisella käsipuolessa, ja ehkä siitä onkin viime vuosina hävinnyt se arvokkuuden tunne?! Mutta viimeisen puolen vuoden aikana olen tykästynyt LV:n Neverfull GM:n. Mutta jotenkin minua pelottaa, että kyllästyn monogrammiin. Minä olen helposti kyllästyvää tyyppiä ja tykkään mahdollisemman yksinkertaisista ja yksivärisistä jutuista, vaikka väreistä pidänkin. Mutta kumminkin, veikkaan, että LV:n monogrammi alkaisi kyllästyttää minua pidemmän päälle. Joten jos joskus Speedyn hankkisin ostaisin sen ehkä kumminkin yksivärisenä.



Yksi asia mikä minua on jälkeimpäin harmittanut todella paljon, on etten Hong Kongissa käydessäni kerennyt käymään Louis Vuitton-näyttelyssä. Se olisi ehdottamasti pitänyt käydä katsastamassa. Vaikken olekaan mikään suuri LV-fani, olisi se varmasti ollut näkemisen arvoinen!




Please leave a comment