Broccoli Soup With Spinach and Cauliflower

 Heräsin aamulla aikaisin vaivaamaan yön yli noussutta ciabatta-taikinaa, mietin hieman mitä teen sillä välin kun leipä menisi taas untenmaille. Niinpä päätin tehdä leivälle seuraksi kevyen keiton. Tänään saatte reseptin keittoon ja huomenna leipään. Koristelin keiton parmesanilla, paahdetuilla punajuurilastuilla, paahdetuilla pinjansiemenillä ja viereen asettelin vielä ciabatta-kierteen.
Tarvitset:
Pienen parsakaalin
Pienen kukkakaalin
150g pakastepinaattia
1 prk crème fraîchea
4 dl kasvislientä
suolaa
pippuria
Keitä parsakaali ja kukkakaali pehmeäksi. Samalla keitä kasvisliemi toisessa kattilassa. Sulata pinaatit. Kun parsakaali ja kukkakaali on pehmennyt, laita ne tehosekoittimeen ja lisää muut aineet sekaan. Jos haluat kevyemmän version, niin korvaa créme fraiche vaikka bulgarian jogurtilla.
*       *      *
I woke up quite early this morning because I had to finish my ciabatta dough. I served my ciabatta with broccoli soup. I’ll give you the recipe for the ciabatta tomorrow but here is the recipe for the soup.
For the finishing touch I used roasted pine nuts, parmesan and roasted beetroot.
You need:
1 small broccoli
1 small cauliflower
150 spinach
1 crème fraîche
4 dl vegetable bouillon
salt
pepper
Cook broccoli and cauliflower in the boiling water until they are soft. Prepare the vegetable bouillon in other kettle. When broccoli and cauliflower are soft, put those into blender and add other ingredients  as well. If you want to have lighter soup, skip the crème fraîche and use  natural yoghurt instead.

Please leave a comment

BÉBÉ CAKES

Viime viikonloppuna tein ystäväni kanssa Bébé-leivoksia. Käytimme Sara La Fountainin ohjetta ja täytyy sanoa, että en nyt ihan toista kertaa lähtisi Saran reseptillä leivoksia tekemään (tai sitten teimme jotain väärin). Ohjeen suhteet eivät olleet oikein ja esimerkiksi kuorrutetta piti tehdä toisen kerran. Suosittelisin myös jättämään marsipaanin ja hillon pois, sillä täytteestä tuli aika makeaa. Mutta söpöjähän niistä tuli. Voisin  tehdä teille niitä joskus uudestaan ja parannella reseptiä hieman.
Last weekend I made bébé cakes with my good friend. We used Sara La Fountains recipe and I have to say that I will not use the same recipe next time. There’s maybe  some mistakes in the amount of the ingredients, or we made some huge mistakes  :). I would recommend that don’t use marzipan or jam in the filling because bébé cakes are over sweet already without those. I will upgrade the recipe a little and then I share it with you :)
Please leave a comment

Mt. Kinabalu

Kaikille on varmaan tullut selväksi, etten ole mikään rantalomailija. Rantalomat ja aurinkotuolissa   makoilu eivät vain ole minua varten. Lähden reissuun aina sillä asenteella, että “nukkua voi kotonakin”. Tämän asian takia en voi suunnitella matkoja joidenkin lähimpien ystävieni kanssa. Kun  lähdimme vaihtoon olin miettinyt, että mitkä ovat ne must paikat Aasiassa, jotka ainakin haluan  nähdä. Yksi niistä oli Mount Kinabalu. En todellakaan ole mikään vuorikiipeilijä, mutta olin Suomessa päättänyt, että sinne haluan kiivetä. 

Lähtöaamuna, taustalla Mount Kinabalu.
Normaalisti kiipeäminen tapahtuu kahdessa päivässä, mutta oltiin kunnianhimoisia ja päätettiin että tehdään se yhdessä päivässä. No ei ehkä ollut se paras vaihtoehto, mutta tulipahan tehtyä. Kiipeäminen vuorelle on fyysisesti rankin asia mitä olen koskaan tehnyt. Olin itseasiassa odottanut jotain vähän helpompaa reittiä, mutta todellisuus alkoi valaistua heti alussa. Koska olen suht lyhyt (n.160 cm), niin joissain kohdissa sain oikeasti tehdä töitä että pääsin eteenpäin, koska askellukset olivat niin korkeita. Syke taisi olla koko ajan 170. Kaloreita kului tuhansia ja aikaa meni 13 h.
Ennen kuin lähdimme matkaan jouduimme syömään äärettömän ison aamiaisen. En ole tottunut syömään aikaisin aamulla mitään hirveitä määriä, joten aamiainen, joka oli mielumminkin illallinen tuntui aika hurjalta. No minulle tämä kostautui, sillä kun vatsalaukkuni ei ole niin vastaanottavainen heti aamusta, niin aloin voimaan pahoin ensimmäisen kilometrin jälkeen. Muistan edelleen kun mentiin hurjaa vauhtia eeteenpäin ja minulla oli kauhea olo. Jouduin sanomaan poikaystävälleni ja ystävilleni, että he voivat mennä eteenpäin, sillä meillä ei ollut aikaa hukattavaksi. No ei mennyt aikaakaan, kunnes koko tankkaukseni tuli ylös, olin ihan varma että joutuisin kääntymään. Tyhjennys onneksi helpotti oloani ja pystyin jatkamaan matkaa. Loppu nousu sujui ihan hyvin oppaamme seurassa jutustellen.
Kunnes saavuin Laban Rataan, eli base campiin, josta on 800 metriä huipulle tulivat pilvimassat minun ja huipun väliin. Oppaani sanoi, ettei olisi enää turvallista kiivetä ylös. Olimme muutenkin aikataulusta jäljessä ja en olisi millään kerennyt enää valoisan aikaan alas. Joten minun huippuni oli 3272:ssa metrissä, eli Kaakkois-Aasian huippu jäi valloittamatta.   Odottelin Laban Ratassa muuta retkikuntaani nääntyneenä ja valmistaudiun alasmenoon. Minulle alasmeno oli helpompi, mutta pitkäjälkaisemmille ystävilleni alastulo tuntui paljon raskaammalta. Koska olimme hieman aikataulusta jäljessä tuli pimeä ja vettäkin alkoi tihuttaa. Oppaamme hoputti meitä koko ajan, koska pimeässä laskeutuminen ja liukasteleminen kivillä voi olla hyvinkin vaarallista. Loppumatkamme meni hyvin pimeästä ja sateesta huolimatta. Muistan edelleen sen tunteen, että miltä tuntui mennä kuumaan suihkuun ja saada vatsa taas täyteen ruokaa! 

Seuraavana aamuna juttelin muutaman filippiiniläisen kanssa, jotka harjoittelivat vuori-maratoonille. Heillä oli vähän paremmat varustukset kuin meillä, mutta kyllä me ihan hyvin pärjättiin ihan normaaleissa lenkkareissa ja ilman lisähappea. Vaikka vähän mietin silloin kiipeämässä ollessani, että miksi piti taas tehdä jotain tällaistä ja kiusata itseään, mutta näin jälkeenpäin on siitä ollut vain hyötyä. Luulen, että tuo kiipeäminen jääkin  muistoista vahvimmin mieleen koko reissulta :)
Please leave a comment

Paris, je t´aimerai toujours!

Tässä teille vielä hieman Pariisin fiiliksiä kuvien muodossa. Kuvasaldoni jäi yllättävän pieneksi, Pariisin kylmä ilma piti käsineet visusti käsissä ja kameran laukussa. Vaikka mittari oli välillä plussan puolella, mutta ilman kosteuden tuoma vaikutus sai kylmän ilman kaivautumaan  luihin ja ytimiin. Vaikka minulla oli hattu koko ajan päässä, mutta silti toinen korvistani paleltui?! Loma oli kerrassaan ihana ja lähtisin takaisin ihan milloin vain. Onneksi kuvien välityksellä voi palata takaisin Pariisiin silloin kuin sopii.
Here is some of the moments from Paris which I’ve captured with my camera. I was bit surprised because I didn’t took so many pictures what I had imagined. I rather had my gloves in my hands than suffered from the coldness. Our vacation was truly amazing and I’d go back any second!
My beloved Eiffel, and me skating at the first floor  of Eiffel
Galeries Lafayette

Louvre
People taking pictures from THE painting.
Cafe des 2 Moulins
Sacre Coeur
Montmartre
Le Moulin 
Orsay

Please leave a comment

LADURÉE


Hyinen tuuli, tihkusade, märkä asfaltti, tai vaihtoehtoisesti, valojen loistoa, korkokenkien kopinaa ja toinen toistaan upeinpia liikkeitä. Siinä minä olin, Champs Elyseellä  jonottamassa leivoksia yhteen maailman tunnetuimpaan leipomoon. Siinä jonossa minä vasta tajusin, että joku muukin oli pyhiinvaeltanut Marie Antoinette-maailmaa kuvastavaan kahvilaan. Poikaystävä oli shokissa, “jonottaako ihmiset oikeesti leivoksia”, Pariisissa kyllä. Mutta oli se sen arvoista, vaikka väentungoksen takia en ihan kaikkea pystynyt näkemään pituuteni takia, pysyin vain tiiviissä jonossa ja odotin vuoroani. Jos mielii syömään tai kahville, niin veikkaan, että pöytäväraukset tehdään jo hyvissä ajoin. Niinpä nappasin macaronsit mukaani ja kippistelin niitä ystäväni kanssa Champs Elyséellä valojen loistossa ja Riemukaaren varjossa.  Olin onnellinen.

Icy wind, drizzle, wet asphalt, or alternatively, amazing lights, high heels clicking and amazing boutiques. There I was, in Champs Elysées in a line to bakery, which is maybe one of the most famous one. In the line I realized that there is also some other pilgrims with me who wants to be  even a second in the Marie Antoinette’s world. My boyfriend was in shock, “people really wait outside in the line in December because of pastries”, in Paris yes. But it was worth of it, even though because I’m quite short I couldn’t see everything clearly, I just stayed in the line and waited my turn. If you want to have a table, I guess you have to reserve it in advance..I took my macarons with me and ate them in the lightning of Champs Elysées and in the shadow of Triumphal Arch. I was happy.
Kävelimme seuraavana päivänä vielä toisiin myymälöihin, joista ostin teetä (Marie Antoinette ja vanilja), kaakaojauhetta ja kynttilöitä. Nyt minulla on oma pieni Ladurée kotonani, eikä tänne tarvitse edes jonottaa!



Next day we went to other Ladurée shop and I bought some tea, cocoa and candles. Now I have my very own little Ladurée at my home.

Please leave a comment