Kesäkakku kesän sadosta à la Sofié

Olen kaveripiirissäni tunnettu siitä, että leivon mielelläni kauniita kakkuja ja leivonnaisia ja yleisestikin mieltymyksestäni hyvään ruokaan. Mikään ei tee minua onnellisemmaksi kuin se, että saan kattaa pöydän kauuniiksi ja tehdä hyvää ruokaa ja tarjota sitä ystävilleni. Se on asia, jossa koen olevani hyvä ja kaikenlisäksi ruoanlaitto kiinnostaa minua ihan äärettömän paljon. Joskus jopa mietin meneväni lukion jälkeen opiskelemaan alaa, mutta lukion jälkeen tulin kumminkin siihen lopputulokseen, että ehkä se on hyvä pitää vain harrastuksena. Rakkaana harrastuksena.
Tässä on kesäkakku , jonka tein rapujuhliimme viikonloppuna. Kakku ei ole mitään pientä piiperrystä, vaan siinä on reilusti marjoja, rouheita paloja suklaata ja ehkäpä muutama kalorikin.äh, kuka niitä kesällä laskee?
Kakun tein normaalia pienemmälle kakkupohjalle, koska syöjiä ei ollut montaa.
Tein normaalin kakkupohjan, jonne laitoin 120g maitosuklaata isoina paloina, (palautetta tuli, ja kuulema suklaisia sattumia olisi saanut olla enemmän.) Lisäksi laitoin kaakaojauhetta taikinaan, että se tulisi tummemmaksi.
Kakun väliin laitoin valkosuklaamoussea, jonne olin pilkkonut tuoreita suomalaisia mansikoita, sekä ripottelin joukkoon myös hieman suurinta herkkuani, suomalaisia puutarhamustikoita.
Tässä ohje mousseen;
2 kananmunaa
0,5 dl sokeria
2,5 dl vispikermaa
200g valkosuklaata
4-5 liivatetta
tilkka vettä
n.0,5 l tuoreita mansikoita
1 dl puutarhamustikoita
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa vispikerma vaahdoksi. Sulata suklaa vesihauteessa. Yhdistä vaahdot ja suklaa. Kiehuta vesitilkka ja lisää liivatteet joukkoon, kun liivatteet ovat kokonaan liuenneet lisää ne varoen vaahtoon. Lisää mansikat ja mustikat vaahdon sekaan. Laita ensimmäinen kakkupohjan pohja irtopohjavuokaan, lisää vaahtoa. Lado varovasti keskimmäinen osa kakkupohjasta vaahdon päälle, ettei vaahto tursua yli. Laita vaahtoa toisenkin päälle ja asettele varovasti kakkupohjan päällimmäinen kerros kakun päälle, jonka päälle lisää vielä valkosuklaavaahtoa. Anna kakun vetäytyä ja vaahdon jähmettyä jääkaapissa tai muussa viileässä paikassa n.2-3 tuntia.
Kun vaahto on kokonaan jähmettynyt ota kakku irtopohjavuoasta pois ja lado marjoja oman mielen mukaan jähmettyneen vaahdon päälle. Itse ladoin niitä aika reilulla kadellä, koska rakastan marjoja ja varsinkin, koska ne ovat tällä hetkellä parhaimmillaan. Minun piti vielä höylätä valkosuklaasta lastuja marjojen päälle, mutta siinä kakun himossa ne pääsi ihan kokonaan unohtumaan ;)

Please leave a comment

Rapujuhlat

Lauantaina meillä oli ystävieni kanssa rapujuhlat, ne olivat aikuisiälläni ensimmäiseni. Kun olin pieni vanhemmat ravustivat aina välillä ja pitivät pienimuotoisia rapujuhlia. Minulle saksiniekat eivät maistuneet, joten keskityin vain rapujen härnäämiseen siihen asti kunnes ne keitettiin.

Koska en ollut aiemmin rapuja perkaillut, niin en oikein tiennyt että missä järjestyksessä edetään. Tästä sainkin idean tehdä postauksen miten rapuja syödään oikeaoppisesti. Tämä on varmasti aika ajankohtaista tällä hetkellä, sillä alkoihan ravustuskausi viime viikolla :)

Tässä on ohje rapujen syöntiin, joka on otettu Rapujuhlat.com-nimiseltä sivutolta ;

Nautiskele rapuja näin:

  1. Ota saksista tukeva ote ja irrota ne tyvestä. Katko saksiosat nivel kerrallaan ja imeskeleniistä mehut ja lihat.
  2. Irrota saksen pienempi haara, naksauta sen kärki auki rapuveitsellä ja imaise mehut. Naksauta tämän jälkeen isomman saksen kärki auki, imaise mehut ja avaa saksen kylki. Irrota isomman saksen sisällä oleva liha.
  3. Ota kiinni ravun selkäpanssarista ja käännä rapu selälleen pyrstö itseesi päin.
  4. Taita pyrstöä viimeisten jalkojen kohdalta ja irrota se selkäpanssarista.
  5. Imaise selkäpanssarissa oleva liemi ja kaavi panssarin sisäpinnalta herkullinen rapuvoi.
  6. Leikkaa pyrstö sivusta auki ja kuori se.
  7. Irrota pyrstölihan päällä oleva lihasuikale ja poista sen alta löytyvä tumma suoli.
  8. Nauti lihasaalis sellaisenaan. Vaihtoehtoisesti voit koota lihaa voidellulle ja tillillä maustetulle paahtoleivälle.

Please leave a comment

Café Regatta

Yksi Helsingin lempikahviloistani on ehdottomasti Café Regatta. Asun sen lähistöllä, niin siitä on tullut toinen olohuone näillä kesähelteillä. Regatta on ehkäpä monille tuntematon, koska se sijaitsee hieman piilossa eikä sitä ole manostettu missään. Mutta hyvästä puskaradiosta kertoo se, että sen 3,5 vuoden aikana jolloin minä olen siellä käynyt on Regatan punaisen tuvan terassi levittäytynyt rantaviivaa pitkin ja asiakaspaikkoja on tullut paljon paljon enemmän.
Regatta luo minulle ja varmasti monelle muullekin mökkifiiliksen. Ei aina tarvitse olla kuoharia ja Petit Fours-leivoksia, Regatassa maistuu korvapuusti ja karjalanpiirakka munavoilla! Kaiken tämän idyllin kruunaa pienet viestit, joita on kirjoitettu Regatan pihapiiriin. Puussa on kyltti, jossa mainitaan, että kahvila maksaa asiakkaalle 5 centtiä, tämän santiskupista. Seinässä lukee kyltti mahdolliselle varkaalle, ettei varkaan kannata tuhlata aikaansa murtautumalla sisään, sillä siellä ei ole alkoholia, tupakkaa, eikä rahaakaan. On viestejä punaisesta tuvasta ja perunamaasta ja varoitetaan mahdollisista nauloista. Regatasta löytyy myös pihakeinu ja jopa grillipaikkakin, jossa voi paistaa makkaraa ja nauttia mökkifiiliksestä ihan Helsingin keskustassa.
Tänään vuorossa ovat ensimmäiset rapujuhlat, joita odotan ihan tosi tosi paljon. Teen varmasti postauksen siitä miten Sofién ja saksiniekkojen kohtaaminen oikein sujui :)
Ihanaa viikonloppua!

Please leave a comment

Vaaleanpunaiset Kartio lasit


Kaj Franck suunnitteli vuonna 1958 yhden hänen tunnetuimmista sarjoistaan, nimittäin Kartio-lasit. Luin Helmikuussa ilouutisen Avaruusasemablogista, että tänä kesänä Iittala tuo Kartio laseihin uuden värin, vaaleanpunaisen. Kotonani ei mitään vaaleanpunaista juurikaan ole, niin auksi ajattelin että en ihaile niitä kuin kaupan hyllyllä.
Kun kuulin, että ne ovat vain ja ainoastaan sesonkituote, niin oli ne pakko käydä ostamassa, ettei sitten syksyllä tule suru puseroon. Näiden vaaleanpunaisten Kartio lasien myynti lopetetaan 31.8. Ihan hirveän helppoa niiden osto ei kumminkaan ollut, nimittäin tuo vaaleanpunainen väri on aiheuttanut Iiittalalle päänvaivaa, koska siitä ei tule tasaista ja lasiin jää pieniä viiruja. Stockmannilla ei ollut yhtään täydellistä lasia ja Sokoksellakin he sanoivat, että ovat joutuneet lähettämään isoja eriä takaisin tehtaalle. En tiedä onko tämäkin yksi syy siihen, että niitä ei myydä kuin rajoitetun ajan. Nyt minulla on niitä yhteensä 6, mutta tekisi ostaa niitä vielä hieman lisää, koska ovathan ne huomisen antiikkia ja varmasti joskus 20-vuoden päästä niiden hinta on noussut rajusti. En ole varsinaisesti mikään astioiden keräilijä, vaikka suurin osa rahoistani meneekin vaatteiden sijasta astioihin ja designiin. Ostan astioita omaksi ilokseni ja omaan käyttööni, kaapissa ne eivät kerkeä pölyyntymään. Olin todella iloinen, että ostin lasit, niin kuin jo aiemmin sanoin, suru olisi varmasti tullut puseroon ja olisin myöhemmin joutunut maksamaan niistä paljon paljon enemmän.
Please leave a comment

ALESSI BLOWup

Ostolakkoni loppui aika lyhyeen, kun vierailin Stockmannilla viime perjantaina. Olin tehnyt hiljaisesti sopimuksen itseni kanssa, että yritän olla ostamatta muuta kuin välttämättömyystarvikkeita. Päätökseni tein, koska alkoi tuntumaan siltä, että en juurikaan ostanut mitään muuta kuin pieniä “no ihan ok, ehkä mä tätä joskus käytän”- ostoksia.
Mutta kas kummaa päädyin taas ihastelemaan Alessin tuotteita. Silmääni oli jo kauan kauan aikaisemmin pistänyt Frantelli Campanan suunnittelema BLOWup-vati. Iloiseksi yllätyksekseni se oli -50 %, joten kukkaroakaan se ei laihduttanut hirveästi. Poikaystäväni ei meinannut uskoa, että se oli noin hyvässä alennuksessa ja pyyti leikkimielisesti näyttämään kuitin, jotta voisi uskoa sanojani :)
Eli jos vati miellyttää, niin kannattaa juosta kipin kapin Stockmannille ja hankkia oma BLOWup-vati. Kysyin myyjältä onko tuote poistumassa Alessin mallistosta, mutta ilmeisesti siitä ei ole kyse vaan se on vain poistumassa Stockmannin valikoimasta. Kyseisestä teräksisestä BLOWup mallistosta on tehty myös bambu-versio, eli teräksiset tuotteet ovat saaneet uuden pinnan bambusta. Niissä on hyvää ainakin se, etteivät ne paina niin paljon kuin nämä metalliset versiot, eivätkä myöskään vahingoita esimerkiksi pöydän pintaa. Bambuiset BLOWup-tuotteet eivät minun kotiini oikein sovi, mutta ovat varmasti kivoja lisiä sisustuksessa.
Vaikkakin pidän sisustuksesta, jossa on ripaus romantiikka ja maalaishenkeä, mutta silti pidän myös teräspinnoista pieninä ripauksina. Mielestäni ne tuovat raikkautta sisustukseen ja ovat kiva lisä kattauksessa. Minulla on jo entuudestaan Alvar Aallon teräsvateja koissa 358mm ja 504mm. Niihin on kaunista kattaa ja ne muuntautuvat hyvin juhlan tai tilaisuuden mukaan. Niissä voi myös säilyttää koruja, lehtiä tai ihan mitä vain mieleen tulee.
Please leave a comment