Vintagemekko ja kesän soittolista

Avec Sofié Blog l Vintage-kesä

Musiikki vaikuttaa minuun ihan älyttömän paljon. Välillä nyt keväällä, kun olin ajoittain hieman maassa tästä tilanteesta, sammutin uutiset ja laitoin iloisemmat playlistit soimaan. Muuttui fiilis kertaheitolla, kun laittoi ”Italian happy music”-soittolistan päälle esimerkiksi. Ei enää uhkakuvat ja -numerot paljoa mielessä olleet.

Kuluneen kevään aikana olen lukenut Rivieran historiasta enemmän kuin koskaan aiemmin ja katsonut myös muutaman elokuvan ja virittäytynyt sitä kautta kesätunnelmaan. Vaikka nyt kaikki on auki ja rannallekin pääsee, huhtikuussa olin ihan varma, että kesä tulee vietettyä omalla terassilla. Kevään kuluessa olen kerännyt erilaisia playlistejä ja kuunnellut paljon musiikkia, että saisin keskityttyä töihin ja iloisempiin asioihin.

Avec Sofié Blog l Vintage-kesä

Avec Sofié Blog l Vintage-kesä

Avec Sofié Blog l Vintage-kesä

Julkaisin lauantaina muutaman kesälistani biisiä Instagramin Storyssani ja kysyitte, että voisinko jakaa playlistin. Kokosin suosikkini yhteen listaan ja se löytyy täältä. Lista on tehty lomafiilistä hakiessa ja kepein biisein, että pääsee paremmalle fiilikselle, vaikka omalla terassilla. Olen ollut äärimmäisen onnellinen, että olette tykänneet listastani niin paljon. Mieheni ei niinkään.

Olen nyt jotenkin näiden biisien ansioista inspiroitunut vähän, että miltä Riviera näytti 60- ja 70-luvuilla. Olen etsinyt valokuvia, lukenut Etelä-Ranskasta ja kuunnellut Serge Gainsbourgin sanoituksia. Salaa toivon, että olisin saanut elää silloin täällä. Voin kuvitella, että miten upeita valokuvia saisin vähän rosoisemmasta ja rennommasta meiningistä. Vaikeaa selittää, mutta autot olivat silloin makeempia, naiset klassisia ja tunnelma oli varmasti jollain lailla hienostuneempi mitä nyt.

Avec Sofié Blog l Vintage-kesä

Avec Sofié Blog l Vintage-kesä

 

Mieheni ei ymmärtänyt mitä tällä tarkoitin. Yritin sanoa, että silloin ei kellunut kumiankkoja lahdella kellumassa ja ei menty shortseissa ravintolaan syömään. Hän pääsi jäljilleni.

Oma suosikkipaikkani on Cap-Ferratin Grand Hotel. Kävimme siellä keskiviikkona, kun se on nyt taas avautunut ja pystyin mielessäni näkemään, miten upea hotelli on aikoinaan ollut. Onhan se edelleen, mutta uskon, että kun Jane Birkinit, Grace Kellyt ja Brigitte Bardot ovat pyörineet hotellin allasalueella, on tunnelma ollut erilainen.

Playlistin löydätte täältä ja lisää kesätunnelmia löytyy Instagramistani. Toivottavasti pidätte kesälistastani, saatan innostua tekemään viikonloppuna uuden, jos innostun ja inspiroidun road tripillämme uusista maisemista. Ihanaa viikonloppua ja hyvää juhannusta!

 

Mekko Zarasta 7 vuoden takaa / Laukku Dior / Ballerinat Chanel 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment

Ranskalaisen naisen paradoksi l viiniä ja kauneusoperaatioita kohtuudella

Kun kuvaillaan yleisesti ranskalaista naista, on hän hentoinen, näennäisesti ystävällinen sekä hän kävelee ja polttaa tupakkaakin viettelevästi. Rantatuolissa kääntyminen onnistuu tyylikkäästi ja rypyt kasvoilla näyttävät myös hyvin hoidetuilta.

Ranskalainen nainen on jollain lailla ollut minulle paradoksi. Kai se on jollain lailla edelleenkin, mutta olen alkanut ymmärtämään, että miten he pitävät itsestään huolta ja miksi itsekuri on yksi kurin lajeista Ranskassa. Siltikin ranskalainen nainen on jollain lailla oma lajinsa ja heidän seuraamisensa esimerkiksi rannoilla tai ravintolassa on parempaa viihdettä kuin televisio.

Ranskalainen kasvatus perustuu aika pitkälti kovaan kuriin ja sääntöihin. Samanlainen kurinalaisuus näkyy ranskalaisessa ruokakulttuurissa. Syödään sopivasti mutta ei liikaa. Kun kerran vein Marianne-karkkeja töihin, ottivat muut naiset kourallisen, mutta ranskalainen kollegani otti yhden ja sanoi säästävänsä sen lounaan jälkeiseksi jälkiruoaksi. Minä olin syönyt ennen lounasta jo varmaan 15 Marianne-karkkia. Olen usein varsinkin Pariisissa ollessa huomannut, että annoskoko on todella erilainen ranskalaisilla lounailla mitä esimerkiksi suomalaisilla lounailla. Syödään tarpeeksi, mutta ei niin paljon, että tullaan täyteen.

Sama pätee ranskalaisten naisten kauneusihanteissa; sopivasti meikkiä korostamaan tiettyjä asioita, mutta ei liikaa. Nyt tuntuu, että naisten kauneusihanteet ovat aika lailla kahtiajakautuneet, on joko klassista ja luonnollista tai ylitseampuvaa botox-täytehuulia ja selkeitä ripsilisäkkeitä. Jos yleistän hieman, Ranskassa ei ranskalaisilla naisilla näy niin selkeitä botox-toimenpiteitä tai saatikka tekoripsiä. Etelä-Ranskassa näkyy mielestäni hieman enemmän rintaimplantteja ja huulitäytteitä mitä Pariisissa, mutta ne ovat luonnollisen näköisiä, eikä niitä edes huomaa, jos ei kiinnitä huomiota. Jos menen esimerkiksi Ruotsiin työmatkalle, on tilanne toinen. Siellä selkeästi on ok näyttää siltä, että operaatioissa on käyty eikä haittaa, että ripset ovat vinksin vonksin.

Viikonloppuna seurailin illallisella Cannesissa ja eilen koko päivän rannalla ranskalaisia naisia ja mietin, että miten he onnistuvat näyttämään vielä viisikymppisiltäkin niin upeilta. Vaikka tupakkaa ja viiniä voi mennä päivittäin vielä vanhalla iällä, näyttävät he silti niin hyvin säilyneiltä. Uskon nimenomaan, että kaiken a ja o on kurinalaisuus. Syödään sievästi ja juodaan kevyesti, on varmaankin geenien lisäksi ranskalaisten naisten salaisuus. He ovat luonnostaan usein hentoluisempia mitä me pohjoismaalaiset, ja sen takia minä esimerkiksi tuskastelen ranskalaiset merkkien kohdalla, koska olen paikalliseen väestöön nähden paljon harteikkaampi. Paljon saa aikaan itsekurilla ja käytöskulttuurilla, mutta geenit määrittävät paljolti kropan mallin.

Ihailen kurinalaisuutta naisten käytöksessä ja lastenkasvatuksessa, työpaikoilla en niinkään. Mutta kurinalaisuus ja jonkinlainen autoritäärisyys kuuluvat vahvasti ranskalaiseen kulttuuriin, niin en usko, että sitä voisi Ranskassa kohdistaa nimenomaan vain syömiseen kohtuudella, se näkyy ihan kaikessa. Ne kenellä on ollut esimerkiksi ranskalainen esimies ymmärtävät mitä tarkoitan täydellisyyden tavoittelulla ja kurinalaisuudella. Asioita ei yritetä viedä pohjoismaisesti nopeasti eteenpäin vaan ne tehdään monen monta kertaa uudestaan ja vasta sitten on valmista, kun kaikki on tip top. Isä on yleensä autoritäärinen kotona ja näin myös esimiestä kunnioitetaan työpaikoilla Ranskassa eikä välttämättä ole soveliasta väitellä asiasta esimiehen kanssa samalla lailla mitä amerikkalaisessa työkulttuurissa.

Täten uskonkin, että se on nimenomaan se kulttuuri ja käytöstavat mitkä täällä ohjaavat naisten käytöstä ja kropan mallia. En välttämättä voisi nähdä kovinkaan helposti ranskalaista ystävääni syömässä Mc Donaldsissa lastensa kanssa, mutta suomalaisen kyllä. En myöskään useinkaan näe ranskalaisia naisia humaltuneena, suomalaisia kyllä. Viiniä Ranskassa toki juodaan mutta se jää usein yhteen tai kahteen lasiin. Heidän tapakulttuurinsa korostuu kohtuus monella lailla ja se on kaiken lähtökohta elämälle ja kauneudelle.

Please leave a comment

Voiko olla muita syitä olla yhdessä kuin rakkaus?

Avec Sofié Blog l

Koen, että olen monen asian suhteen aika liberaali. Tai näin ainakin toivon olevani. En ole elänyt itsekään aina elämääni by the book tai kovin traditionaalisesti, niin en ihan heti hätkähdä erilaisista elämäntyyleistä. Yhdestä asiasta en tosin voi puhua tai ajatella kevyesti ja se on rakkaus.

Varsinkin Etelä-Ranskassa näkee pareja, jotka ovat ainakin ulkoisesti kaukana perinteisistä pareista. Täällä on paljon prostituutiota ja se näkyy tietyissä paikoissa samalla tavalla kuin elokuvassa Hinnasta viis (Hors de prix). Se on välillä vähän ahdistavaa, mutta siihenkin jollain lailla tottuu. Asia mihin en tosin totu, on tällaisten parien näkeminen ja kohtaaminen.

Olen muutaman kerran joutunut tilanteeseen, jossa vanhempi mies on tuonut illalliselle mukanaan reilusti puolet nuoremman naisen. Se tuntuu pahalta. Tekisi mieli kysyä välillä suoraan, että miksi sinä melkein eläkkeellä oleva olet yliopisto-opiskelijan kanssa? Mitä teillä on yhteistä?

Avec Sofié Blog l

Eri asia on, jos kumpikin saa kevyemmässä suhteessa mitä haluaa; mies naisen rinnalleen ja nainen rahoittaa elämänsä tällä suhteella. Asia minkä minä koen parisuhteeksi tosin ei minusta voi perustua pelkästään hyötysuhteeseen. Minusta sen pitää perustua rakkauteen.

Keskustelimme asiasta kotona hieman jopa äänekkäästi, sillä meillä on selkeästi erilainen näkökanta asiaan. Mieheni mielestä on ihan sama minkä takia ollaan yhdessä, jos se sopii kummallekin. Itse taas näen tämän todella surullisena asiana ja varsinkin täällä missä se tulee vastoin kasvoja aika usein.

Joku menee parisuhteeseen, että saa jälkeläisen. Toinen sen takia, että on rakastunut. Joku voi olla parisuhteessa, että saa taloudellisen hyödyn. Minä olen tässä asiassa kovin mustavalkoinen ja en ikinä voisi kuvitella, että olisin suhteessa, jos vain näkisin sen ensimmäiseksi pisteeksi sille asialle, jota oikeasti haluan. Halusin ensiksi hyvän parisuhteen ja sen jälkeen katsottiin mitä siihen päälle voi rakentaa.

Tämä eriarvoisuus ja ihmisten jollain lailla kevyempi suhtautuminen rakkauteen ja elämään ovat välillä ristiriidassa omien arvojeni kanssa. Toki naimisiin mennään Suomessakin muista syistä kuin rakkaudesta, mutta täällä sitä näkyy vain ehkä enemmän. Vaikka miten rakastan Etelä-Ranskaa, on tämä asia välillä niin karua katsottavaa.

Olen miettinyt, että miksi tämä asia on minulle niin vaikea ja nostaa tunteet pintaan aika ajoin. Uskon, että se johtuu myös suomalaisuudestani. Meillä jokaisella on samat lähtökohdat elämälle ja olemme monessa asiassa tasa-arvon esimerkkimaa. Etelä-Ranskassa näkyy paljon naisia esimerkiksi Baltiasta ja heillä ei ole ollut samanlaisia lähtökohtia elämälle mitä esimerkiksi minulla ja sen takia pitää päästä eteenpäin muulla kuin yliopistotutkinnolla.

Kun näen yhdeksänkymppiset isovanhempani edelleen niin rakastuneina ja onnellisena yhdessä, tunne aidon rakkauden tärkeydestä korostuu. Toivon, että saamme elää yhdessä samalla lailla mitä he. Minulle se on kaikkein tärkeintä elämässä. Yritän oppia ymmärtämään, että näin ei ole välttämättä kaikilla pareilla.

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment

Kesä yksin(kö) Ranskassa l expat-elämän kääntöpuoli

Avec Sofié Blog l Summer in South of France

Olen tottunut olemaan aika paljon yksin viimeisten vuosien aikana. Yksinolo ei sinänsä haittaa minua ja olen yhteydessä ystäviini päivittäin muuten kuin kasvotusten. En tämän kevään aikana ole siis tuntenut kuin muutaman kerran, että olen yksinäinen. Eilenkin puhuin yli 3 tuntia puhelimessa illalla eri ystävieni kanssa. Mutta totta kai on eri asia kävellä ystävän kanssa iltalenkkejä kuin että puhut puhelimessa muutaman tunnin putkeen.

Avec Sofié Blog l Summer in South of France

Nyt kun kesäloma lähestyy, heräsin oikeastaan ensimmäisen kerran siihen tunteeseen, että olen ehkä koko kesän näkemättä ketään. Kesäisin monet ystävät tulevat Etelä-Ranskaan koteihinsa ja saamme myös usein vieraita monta kertaa kesässä. Heinäkuussa Yhdysvalloista on käytännössä varmaankin mahdotonta lentää Ranskaan ilman karanteenia, niin moni ystävä on skippaamassa Etelä-Ranskan kesäloman.

Avec Sofié Blog l Summer in South of France

Vaikka viihdyn todella hyvin yksin, on yksinäinen kesä alkanut tuntua jokseenkin ahdistavalta ajatukselta. Varsinkin kun on nyt ollut jo kolme kuukautta näkemättä ketään, niin ajatus että olisi melkein puolet vuodesta eristyksissä ystävistä tuntuu jokseenkin karulta.  Ei ehkä se unelmien kesä, vaikka Rivieralla onkin. Ystäväni merkitsevät minulle paljon, niin tuntuu surulliselta, että tänä kesänä emme tee yhteisiä päiväreissuja, koe kivoja rantapäiviä tai tanssi yömyöhään yhdessä.

Avec Sofié Blog l Summer in South of France

Jos jotain expat-elämässä on minusta tylsää, on se nimenomaan yksinäisyys. Moni näkee vain ne kauniit kuvat rannoilta tai toisista kaupungeista ymmärtämättä, että olisin tälläkin hetkellä mieluummin Suomessa sateessa kavereiden kanssa, kun Ranskassa helteessä yksin. Ikinä en vaihtaisi ulkomaille muuttoa, mutta haaveilen silti siitä, että voisin asua ainakin jonkun ajan vuodesta Suomessa tulevaisuudessa.

Päätin näiden fiilisten myötä, että jos kaikki on elokuussa jokseenkin normaalilla tolalla, tulen kuukaudeksi Suomeen. Minulla on töitä siellä myös niin paljon, että jo töiden puolesta pitäisi olla siellä eikä Amsterdamissa. Näin saan viettää ihanaa aikaa yhdessä ystävien kanssa, sekä tehtyä töitä ja blogiprojekteja. Ei siis ainakaan näillä näkymin ole tulossa ihan yksinäistä kesää, vaikka Rivieralla olenkin suurimman osan ajasta yksin.

Avec Sofié Blog l Summer in South of France

Tällä tekstillä haluan ehkä tuoda sitä asiaa esiin, että ei kannata aina ajatella ulkomailla asumista ruusuisin kuvin. Välillä saan teiltä kommentteja jossa ihannoitte ulkomailla asumista, niin sen takia halusin varsinkin nyt tuoda tämän toisen puolen esiin. Toki ulkomailla asuminen antaa niin paljon, opettaa ja kasvattaa, mutta sydän on silti aina siellä missä perhe ja ystävät ovat.

Please leave a comment

Asunto Etelä-Ranskasta l lyhyt oppimäärä

Avec Sofié blog Etelä-Ranska: mitä tehdä ja missä syödä ja missä asua.

Toivotuin blogipostaus teiltä taitaa olla, että miten ostaa koti Etelä-Ranskasta. Miten valitsimme oman kylämme, mitä tulee ottaa huomioon, mitä tekisin nyt toisin ja kauan prosessi kestää. Saan näitä kysymyksiä jatkuvasti ja koska nyt heinäkuussa tulee viisi vuotta täyteen asunnon ostosta, ajattelin kirjoittaa teille tämän toivotun postauksen.

 

Miksi Villefrance sur me?

Mieheni muutti Eurooppaan reilu kymmenen vuotta sitten ja hänen työnantajansa halusi, että hän oppisi ranskan. Hänen työpaikkansa lähetti hänet Villefranceen kuukaudeksi oppimaan ranskaa ja siitä lähtien hän on unelmoinut omasta kodista tässä kylässä. Asuimme kodin oston aikaan Pariisissa, joten kylä luonnon rauhassa oli muutenkin toivottu. Lähellä kaikkea, mutta suojassa kaikelta oli meille silloin aikoinaan todella tärkeä asia. Ja jos olen nyt rehellinen, Nizza ei ole minun suosikkipaikkani. Asunnot siellä ovat toki edullisempia, mutta en haluaisi asua siellä.

Avec Sofié blog Fondugues Saint-Tropez South of France

Mitä tulee ottaa huomioon?

Ensimmäiseksi ehkä nimenomaan valita se suosikkipaikka missä haluaa asua. Haluaako kaupunkiin vain rennompaan paikkaan. Haluaako turistien keskelle vai omaa rauhaa? Kuinka pitkä matka on lentokentälle, jotta yhteydet ovat nopeat.

Pitää myös ottaa huomioon, että asunnot eivät välttämättä ole ihan samoin standardein tehty, jos haet kohdetta, joka on varsinkin 50-luvun jälkeen tehty. Eli suosittelisin mieluummin vanhaa taloa, joka on seissyt satoja vuosia ja remontoitu kuin esimerkiksi sotien jälkeen rakennettua taloa.

Ranskassa myös asuntoa ostaessa tuli enemmän veroja ja maksuja maksettavaksi kuin esimerkiksi Hollannissa, joten kannattaa ottaa se asunnonhinnassa huomioon. Myös käsiraha on täällä suurempi ja takuut pitää olla kunnossa.

Remonttiprojektia en suosittele, jos et voi olla itse vahtimassa sitä koko ajan. Olen nyt nämä remontit nähnyt, vaikka olemme tehneet vain pienempiä fiksauksia. Jos ei ole referenssit kunnossa ja tiedä mitä olet saamassa, en lähtisi remontoimaan asuntoa täällä lattiasta kattoon, jos ei ole loputonta budjettia ja paljon aikaa.

Italian puolelta tosin löysin keittiöremonttifirman arkkitehdin kautta ja sitä voin suositella koko sydämestäni. Heitä käyttäisin uudestaankin, sillä aikataulu piti ja hommat tehtiin niin kuin sovittiin. Joten on myös hyviä kokemuksia.

Avec Sofié Blog l Kesälomat Etelä-Ranskassa

Kauan prosessi kestää?

Kauan. Eli jos olet suunnittelemassa asunnon ostoa, varaa siihen ainakin vuoden verran. Meillä pelkkien paperien kirjoitteluun meni yli puoli vuotta. Joten jos haluat ensi kesäksi kesäasunnon, aloita etsiminen nyt niin saat avaimet mahdollisesti maaliskuussa. Toki poikkeuksiakin on, mutta usein kuulee, että asunnon ostaminen on todella pitkä ja uuvuttava prosessi.

Vuokraatteko asuntoanne?

Emme ole vuokranneet ulkopuolisille, vain tuttaville. Täällä on varsinkin formuloiden ja muutenkin kesäsesongin aikaan ikäviä lieveilmiöitä, niin en ole halunnut vuokrata. Tämä on enemmänkin koti kuin asunto niin tuntuisi ahdistavalta miettiä mitä sängyssäni on tehty ja ajatella, että jos joku juo punaviiniä marmoripöydän läheisyydessä. Täällä on vain todella paljon prostituutiota normaalina sesonkina, niin olisin todella tarkka, että kenet haluaisin kotiini lomalle. Jos voisin vuokrata kotia lapsettomille ja eläimettömille plus kolmekymmentä pariskunnille, niin sitten olisi eri asia. Mutta ihan noin tarkkaa rajausta ei varmaan voi tehdä. Olen vain oppinut tuttavien kokemuksista, niin olen näissä asioissa hieman varovainen.

Avec Sofié blog - French riviera - Vilefrance sur mer - Saint-Jean- Cap-Ferrat

Mistä unelmoit?

On varmaan tullut tämän kevään aikana selväksi, että haluaisin kodin isolla pihalla. Nyt viikonloppuna Saint-Tropezin alueella kierreltyämme, eksyin välitysfirmojen sivuille. Asuntomme hinnalla sieltä lähimaastosta saisi kivitalon uima-altaalla ja isolla pihalla. Aloin jo mielessä laittaa kämppää myyntiin ja taloa ostamaan. Hankaluus tulee tosin nimenomaan siinä kulkemisessa, kun etäisyydet ovat niin pitkät. Ei tulisi päiväretkiä tehtyä ja olisin yksin keskellä ei mitään. Vesi ei siellä myöskään ole yhtä upeaa mitä täällä, joten elämä uima-altaalla korvaisi nyt rantapäivät. Jos eläisin täällä 12kk vuodesta ja olisi muutenkin elämä täällä, sitten kyllä alkaisin pakkaamaan. Nyt kumminkin lentokentän läheisyys pitää meidät rannikolla, että tänne voi tulla pelkäksi viikonlopuksi helposti.

Toivottavasti tästä postauksesta oli apua. Kysykää ihmeessä lisää kommenttiboksissa, jos on jotakin mielessä. Mielelläni autan vastaamaan ja löytämään esimerkiksi asunnonvälittäjän tai keittiöremonttijampan.

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

 

Please leave a comment