Pikkujouluja niin arkena kuin viikonloppuna

Kaupallinen yhteistyö Freixenet Italian Rosé ja Asennemedia

Nyt kun minusta on vihdoin kuoriutunut jouluihminen, olen järjestänyt jo muutamat pikkujoulut kotona. Hollantiin ei ilmeisesti kuulu niinkään pikkujouluperinteitä samalla lailla mitä Suomeen, joten olen kutsunut ystäviäni kylään ja olemme viettäneet #piccolojoulu -juhlia yhdessä. Hollannissa joulu ei saa samanlaista painoa, mitä meillä Pohjoismaissa, joten täällä pitää itse varmistaa, että saa kunnollisen annoksen joulumieltä jo ennen joulua.

Meillä joulunaika on alkanut jo marraskuun ensimmäisenä päivänä. Viime vuonna joulu loppui kohdallani liian aikaisin, niin olen pitänyt tänä vuonna huolta, että joululaulut ovat soimassa heti aamusta sekä kynttilät palavat iltaisin. Tämä on varmasti syy siihen, miten marraskuu ei ole tuntunut siltä perinteiseltä marraskuulta. Jos siellä on kaamosväsymystä ilmassa, mielen saa valoisaksi, kun kutsuu ystäviä arkenakin kylään – suosittelen tätä pikkujoulureseptiä kaikille teille.

 ‘

 

Ennen melkein pelkäsin marraskuuta pimeyden takia, mutta viime viikolla huomasin sen menneen käytännössä minulta ohi, kun olin alkanut viettämään joulua jo heti marraskuun alussa. Täten #piccolojoulu :sta tulee meillä perinne. Pikkujoulut eivät tarvitse aina välttämättä liittyä työpaikan juhliin tai viikonloppuun, niitä voi helposti viettää arkena pienellä porukalla.

Freixenetin kaupallisen yhteistyön johdosta tarjottiin #piccolojoulu -juhlissa juustojen ja keksien lisäksi Freixenetin Italian Rosé kuohuvaa. Juhlimme saman juoman kanssa Caritan synttäreitä toukokuussa ja se sopii erittäin hyvin myös alkumaljaksi joulun juhlallisuuksiin. Freixenetin Italian Rosé on kuiva kuohuva, jossa maistuu myös verigreippi ja vadelma. Kuohuvan kaveriksi sopii todella hyvin myös vaalea kala, joten jos olette suunnittelemassa viikonlopulle menua, kuohuva kalan kaveriksi on loistava vaihtoehto.

Pienet pullot ovat myös ihan todella kauniit koristukset pöydälle. Italian Rosé -pullon pinta kimaltelee kauniisti kynttilöiden valossa ja tekee kattauksesta juhlallisen. Olin tosin joulufiilistelijänä koristellut pöydän muutenkin jouluiseksi, mutta muita koristuksia ei olisi välttämättä edes tarvittu kuin kynttilät ja nämä kauniit pullot.

Viime viikon juhlissa, sain ystäväni kylään aperitiiville ja juustoille ennen illallista. Ihan täydellinen tapa aloittaa uusi viikko. Tuntuu, että jos ei tee aikaa pysähtymiselle, aika vain menee eikä tule nähtyä ystäviä ollenkaan. Kesällä yhdessäolon järjestäminen on jollain lailla helpompaa, mutta talvella siihen pitää nähdä hivenen enemmän vaivaa. Pieni vaiva on ehdottomasti näiden hetkien arvoinen.

 

Valviran ohjeistusten mukaan alkoholia koskevia kommentteja ei julkaista, muut kommentit tervetulleita. 

 

Please leave a comment

Ei niinkään se skandinaavisin makuuhuone: kaunista kaaosta ja kukkasia

Hollanti on tunnettu kukkasistaan ja vuodenaikojen vaihtuessa, vaihtuvat myös kukkaset kukkakaupoissa ja ihmisten kodeissa. Eri maissa kotien sisutuksissa korostuvat eri asiat ja jos se meillä Suomessa on käytännöllisyys, on se täällä Hollannissa kukkaset. Kun menee täällä kylään, löytyy pöydiltä ja ympäri asuntoja erilaisia ja monesti persoonaan sopivia kukkia. Usein sitä täällä huomaakin ihastelevansa kauniita ja värikkäitä kimppuja ja kukkia, joita ei ole koskaan aiemmin edes nähnyt.

Näin joulun alla ovat amaryllikset löytänyt myös kotiini. Kuvan amaryllikset ovat itseasiassa parin viikon takaisesta kukkakimpusta, mutta pelastin viimeiset kukat kimpusta ennen kuin niiden elinaika olisi päättynyt.

Yöpöytäni on täynnä kaikenlaista ja se näyttää usein kauniilta kaaokselta, sillä kasaan pöydälle kaikkea kirjoista koruihin. Nyt pöydältä löytyy myös joulun alla amaryllikset.

Antiikkisen peilipöytäni olen alunperin löytänyt Pariisista yhdestä vaateliikkestä, jossa oli loppuunmyynti. Vaatteita en ostanut, mutta kauniin pöydän kannoin mukanani. Onneksi niin, sillä se tuo rosoisuutta tänne muuten niin moderniin kotiin.

Minua on itseasiassa hävettänyt, että en vieläkään ole ostanut sängynpäätyä tai muita huonekaluja meidän makuuhuoneeseen. En vain ole oikein halunnut tehdä mitään asialle, sillä jo tänne muuttaessa tiesin, että muutamme täältä kumminkin omaan kotiin ja se voi olla hyvinkin erilainen mitä tämä koti. Sen takia makuuhuoneen seinät ja sängynpääty ammottavat tyhjyyttään.

Tämän takia pienet tavarat ja kukat tuovat kotoisuutta makuuhuoneeseen vaikka se muuten aika kolkko onkin. Unelmoin kotoisasta makuuhuoneesta ja se onkin ollut yksi kriteeri meidän tulevalle kodille. Tilaa ei tarvitse olla näin paljon, kunhan koti olisi kotoisa.

Please leave a comment

Uneton asunnonetsijä Amsterdamissa

Kun muutimme Amsterdamiin, vuokrasimme kotimme muutamin perustein ja yksi niistä oli, että täällä pitäisi pystyä nukkumaan sekä, että tilaa pitäisi olla Pariisiin verrattuna paljon enemmän. Kumpikin toive täyttyi tässä kodissa. Olemme nukkuneet elämämme parhaimpia unia ja tilaa on ollut hengittää ja elää.

Nyt kumminkin kesän jälkeen olemme aktivoituneet sen oman kodin etsintään. Mikään kiire meillä ei ole, mutta toivottavasti vuoden sisällä olisimme löytäneet ihanan oman kodin Amsterdamista, jossa voisimme elää seuraavat vuodet. Muutamaa kotia olemme jo käyneet katsomassa, mutta vielä ei ole tuntunut siltä, että oikea olisi tullut vastaan.

Amsterdamin asuntotilanne on ihan ylikuumentunut ja hinnat ovat melkein tuplaantuneet muutamassa vuodessa, joten pitää olla tarkkana, että mitä ja mistä ostaa. Amsterdamissa on tosin asunnot olleet suhteellisen edullisia, jos vertaa vaikka Helsingin hintoihin. Nyt kodit ovat samalla tasolla ja ehkä hivenen arvokkaampia mitä Helsingissä. Eli suomalaiselle nämä hinnat tuntuvat olevan normaaleja, mutta paikallisille viime vuosien käänne on ollut dramaattinen. Olen itseasiassa ihmetellyt, että miten hinnat ovat täällä olleet niin alhaalla, sillä olemme kumminkin Keski-Euroopan hubissa.

Brexitin takia tilanne on myös jollain lailla odottava, sillä Amsterdamiin odotetaan ryntäystä ja, että asuntojen hinnat nousisivat vielä enemmän. Tämä on yksi syy, miksi haluaisimme kotimme ostaa ennen kesää, mutta pelkona on myös, että mitä jos tapahtuukin negatiivinen käänne asuntoihin ja markkinoihin. Yritän tosin sanoa itselleni, että asunto on pidempiaikainen sijoitus, joten markkinoiden vaihtelut tulevat aina vaikuttamaan siihen ja loppujen lopuksi Amsterdamissa asuntojen hinnat tulevat vain nousemaan koko ajan.

Emme ole etsimässä remppaprojektia, vaan täysin remontoitua asuntoa. Jos jollain on oma remontointifirma, olisi täällä paljon töitä ja hinnat töille voi kuulemma tuplata koska työntekijöistä on niin huutava pula. Meillä on kaveripiirissä ikäviä esimerkkejä siitä, miten nämä remonttiproggikset ovat menneet täysin pieleen, kun ammattitaitoisia ihmisiä ei ole lähettyvillä. Tämän takia emme ole ostamassa kohdetta, jossa pitäisi tehdä mitään maalaamista suurempaa remonttia.

Instagramin Storyssa olen jakanut teille muutaman kuvan kodeista, joita olen käynyt katsomassa ja sitä kautta voitte paremmin seurata tämän projektin etenemistä. Olen itseaisassa suhteellisen onnellinen, että oikeaa ei ole löytynyt vielä, sillä pelkäsin, että joudun tässä kaikessa jouluhässäkässä muuttamaan. Onneksi en :)

Please leave a comment

Kaikkea ei tarvitse omistaa

Kaikkea ei tarvitse omistaa on ehkä ajatuksena noussut omaan elämään vahvemmin viimeisen kahden vuoden aikana, kun on muuttanut ja roudannut tavaroita maasta toiseen. En ole jeesustelemassa, että olisin vihrein kuluttaja, vaan enemmänkin mietin nykyään paljon enemmän mitä tarvitsen ja mistä luovun ja millä tavalla.

Avasin tänä aamuna teidän kanssa keskustelun Black Fridayn kaltaisiin kulutusjuhliin ja olen käynyt hyviä keskusteluja teidän kanssa Instagramissa. Puolesta ja vastaan. On hyvä kuulla teidän pointteja asiasta, sillä omat mielipiteeni sekä kulutustottumukset ja -tarpeeni voivat erota paljonkin teidän.

Oman näkemykseni mukaan tämän kaltaisissa kulutuspäivissä moni liike myy tuotteita, joita ei normaalisti ole valikoimissa ja moni tuote ei välttämättä ole edes alennuksessa. Ja monesti ostoshurmiossa ostamme myös jotain sellaista mitä emme välttämättä edes tarvitsisi. Toki ostan itsekin joskus jotain sellaista mitä en niinkään tarvitse, harvemmin tosin nykyään kuin vaikka viisi vuotta sitten.

Olen herännyt viimeisten vuosien aikana siihen, että miten Black Friday on rantautunut Eurooppaan ja myös Suomeen ja minusta on hämmentävää, että miten samaan aikaan puhumme ylikulutuksesta ja vihreimmistä valinnoista ja samaan aikaan edessämme on vuoden suurin kulutustapahtuma. Sain teiltä muutaman kommentin ja yksi teistä jakoi, että syy Black Friday -ostoksille menemisen syy on, kun on 12 kummilasta ja heille kaikille pitää ostaa joululahjat. Toinen teistä kertoi, että lasten kengät ovat arvokkaita, joten Black Friday mahdollistaa niiden ostamisen halvemmalla. Ymmärrän tämän pointin todella hyvin. Ostoshysteriaa en.

Olemme sopineet kotona, että ostamme yhden joululahjan toisillemme. Viime vuonna sain kašmir-housut ja mieheni sai spa-lahjakortin. En mielelläni halua mitään lahjaksi, josta en varmasti pitäisi ja sen takia olin pyytänyt kašmir-housut. En mielelläni halua lahjaksi mitään spontaania, sillä en halua kotiin mitään sellaista mitä en oikeasti käytä. Tämän takia tiedän aina, että mitä saan joululahjaksi.

Ostan nykyään vain sellaista, joka on käytössäni vuosia. Valkoisia kauluspaitoja menee vuosittain enemmän, koska ne menevät käytössäni piloille, mutta muuten moni vaatteistani ja kengistäni pysyvät rekillä vuosia, sillä pidän niistä hyvää huolta. Ostan muutenkin suhteellisin klassisia vaatteita ja asusteita, joten omat vaatteeni pysyvät käytössäni kauan. En seuraa niinkään trendejä, joten vaatteideni käyttöikä on usein kauemmin kuin yhden kauden.

Tässä meidän maailmassa on vaikea olla kovinkaan vihreä, mutta jokainen meistä voi varmasti miettiä mitä ostamme ja miksi. Kauan tavara tulee olemaan meidän käytössä ja voisiko saman kulutushyödykkeen ostaa käytettynä?

Asia mitä en ymmärrä on se, että miten yksi ylimääräinen ostosjuhla on rantautunut Suomeen. Jos jonkun juhlapyhän Yhdysvalloista toivoisin, olisi se Thanksgiving, ei Black Friday. Enemmän yhdessäoloa, vähemmän materiaa.

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

 

 

Please leave a comment

Työminä ja sosiaalisen median minä

Avec Sofié blog sosiaalisen median minä

Koska olen nyt kirjoitellut jonkun verran työhön liittyviä asioita, on yksi asia, jonka haluaisin nostaa esille ja se on sosiaalisen median minän sekä työminän yhdistäminen. Nämä ovat asioita, joiden kanssa olen tasapainoillut lähes viikoittain viime vuodet. Mitä jakaa ja kenen kanssa.

Minulla on henkilökohtaisen minän lisäksi työminä sekä sosiaalisen minän lisäksi sosiaalinen minä. Jokainen näistä persoonista ovat totta kai osa minua, mutta tietyt asiat korostuvat eri tilanteissa. Valitettavasti olen joutunut kokemaan kateutta ja katkeruutta työpaikalla oman sosiaalisen median kanavien sisältöjeni takia, koska niitä ovat seuranneet ihmiset, jotka eivät ole ymmärtäneet (tai halunneet ymmärtää), että en ole välttämässä juuri sillä hetkellä Pariisissa, kun postaan kuvan, vaikka siellä kuvan alla on #TB.

Avec Sofié blog sosiaalisen median minä

Jouduin aikoinaan ikäviin tilanteisiin Suomessa ollessa juuri some-presenssini takia työpaikalla, sillä osa organisaatiosta tuki toimintaani ja yksittäiset henkilöt eivät. Huomasin, että tässä asiassa on niin suuri kuilu jo vaikka viiden vuoden ikäerolla, miten ihmiset käyttäytyvät ja odottavat toisten käyttäytyvän eri kanavissa.

Jouduin kerran tilanteeseen, jossa selitin tilannetta, että ”kun sinä haet lapset tarhasta ja viet ne harrastuksiin ja katsotte yhdessä telkkaria töiden jälkeen, minä teen omia juttujani.” Minulla ei ollut lapsia, perhettä tai televisiota, joten kaiken vapaan ajan käytin blogin kirjoittamiseen. Minulla ei ole päiväkirjaa, minulla on kamera ja näppäimistö, jonka avulla kokoan elämän parhaimmat palat omalle sivulleni. Voi kuulostaa absurdilta jokaisesta, joka on minun ikäiseni, että olen joutunut työelämässä selittämään 40+ miehelle näitä asioita, mutta valitettavan totta.

Tämän asian takia en ole töissä mainostanut IG-tiliäni enkä halua FB-ystävikseni ihmisiä, joita en ole tavannut tai joiden kanssa en töiden jälkeen mene, vaikka drinkeille. Koen, että esimerkiksi kun storyissäni jaan arkisia palojani aamupuurosta tai kun keikun keinussa Hästensin -tohvelit jalassa, ei se ole sellaista materiaalia, jota haluan jakaa työkavereilleni. He voivat seurata LinkedIn-päivityksiäni tai Twitter-accountiani, mutta eivät FB- tai Instagram-tiliäni. Ne ovat liian henkilökohtaisia minulle.

Olen vain ehkä liian vanha enää selittämään jollekin ihmisille, että miksi jaan mitäkin minäkin päivänä ja siihen, että en voi olla oma itseni loukkaamatta ketään. Kaikkia on vaikea miellyttää, mutta en halua, että joudun työpaikalla enää selittämään yhtään mitään tekemisiäni ja puolustelemaan aurinkoisia kuviani, vaikka pihalla sataa räntää.

Tämän kokemuksen takia, olen aika tarkka siitä kenelle kerron omasta IG-tilistäni tai varsinkaan kenet hyväksyn FB:iin. Vaikka näissä kanavissa ei ole mitään salaista, olen huomannut, että joitakin ärsyttää nämä asiat, joten en sekoita näitä kahta maailmaa enää toisiinsa. Parempi näin. Ehkä tilanne olisi toinen, jos olisin luovalla alalla, mutta kun en ole, en usko, että saan ymmärrystä Pinterest-elämääni, joka on vain se toinen puoli oikeasta elämästäni :)

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment