Edelliseen postaukseen viitaten, tuli breikki arjesta hyvään saumaan, kun sai hetken muuta ajateltavaa ja nähtävää. Barcelona on muutenkin ollut aina sellainen paikka, jonne menen jonkun ison muutoksen edessä. Kun olin palauttanut kandini, menin Barcelonaan. Kun erosin, menin Barcelonaan. Kun vaihdoin työpaikkaa, menin Barcelonaan. Kun löysin uuden rakkauden, menin Barcelonaan. Barcelonalla on selkeästi hyvä vaikutus ja energia.  Heli Kajon Barcelona on myös yksi lempibiiseistäni.

Kun mietimme aikoinaan, että mistä ostaisimme lomakodin, oli Barcelona minulla ensimmäisenä vaihtoehtona. Taas se tuli mieleen, että miten ihanaa olisikaan asua edes hetkittäin tuossa värien, meren ja ruoan kaupungissa. Silloin muutama vuosi sitten ostoprosessi tyssäsi tosin siihen, että jo kolme vuotta sitten ulkomaalaisten asumusten ostoa oli aloitettu rajoittaa Barcelonassa ja se oli tehty todella hankalaksi. Sen takia pysyimme Ranskassa.

Kevät on ollut myöhässä niin Suomessa kuin myös Hollannissa ja niin se oli myös Barcelonassa. Toki aurinko paistoi ja lämmössä oli +15 astetta, mutta iltaisin oli todella viileää. Joten jos olette menossa lähiaikoina Barcelonaan, kaulahuivi ja takki on hyvä ottaa mukaan.

Pääsiäisen aikoihin kaikki on Barcelonassa kiinni, joten kannattaa miettiä, että mitä kaupungissa haluaa tehdä ja nähdä jos sinne menee pääsiäisenä. Meille tosin sopi, että kaikki paikat olivat kiinni sillä emme halunneet muuta tehdä kuin kävellä ja syödä.

Viime sunnuntaina kävimme rannalla jäätelöllä ja nauttimassa auringosta ja oli sinne hiekalle eksynyt myös muutama muu auringonpalvoja. Ihan rantakeli ei tosin ollut minun mielestä, mutta jotkut tarkenevat alle 20 asteessa myös uimaan (!?!). Itse vaadin sen 28 astetta, että tuntuu kunnolla kesältä.

Olin Barcelonassa ystävieni kanssa sekä myös mieheni tuli mukaan tyttöjenviikonloppuun. Toinen ystävistäni on luxemburgilainen ja toinen ranskalainen. Sain samalla myös hyvän kielikylvyn taas viikonlopun muodossa, sillä ranskalainen ystäväni ei puhu englantia, niin ranskalla piti pärjätä. Toivoisin, että saisin tällaisia kielikylpyjä enemmän, sillä pelkään että se vaivalla ja hiellä (välillä myös pakolla) opeteltu ranska häviää nyt hollannin ja ruotsin takia, sillä ne kielet ovat nyt päällimmäisenä mielessä tällä hetkellä.

Tämä aika on kaikella tapaa paras aika vuodesta. Joka päivä on pidempi ja lämpimämpi. Olo on senkin takia pirteämpi, kun tietää, että kesä on tulossa ja, että joka päivä mennään eteenpäin. Kesällä tulee usein stressi, kun tietää sen katoavan nopeasti. Näin keväällä sitä nauttii jokaisesta säteestä ja asteesta.

Barcelonan reissuihin kuuluu aina muutama rutiini ja yksi niistä on ehdottomasti käydä syömässä jäätelöt lempipaikassani, Viokossa. En ole jäätelöiden ystävä muuten kuin kunnon helteellä, mutta Viokon jäätelöt ovat ihan mielettömiä. Heidän makutarjontansa on niin luova ja koostumus minun mieleen, joten sen takia syön jopa kolme palloa kerralla. Vaikka yleensä syön vain italialaisia jäätelöitä, Viokon pallot ovat myös pehmeitä ja suuhuni sopivia.

Olette ehkä huomanneet hiljentyneen presenssin täällä ja samoin muissa some-handleissani. Moni on ollut huolissaan, että onko minulle tapahtunut jotain, mutta kaikki on itsellä ihan hyvin mutta tähän kuukauden sisään olen ottanut liian monta raskasta uutista, niin on tuntunut väärältä kirjoittaa iloisista asioista, kun mieli on täysin maassa.

Tällä hetkellä mietin, että mitä vielä. Onko vielä odotettavissa ikävä puhelu tai uutinen, kun nämä asiat tuntuvat tulevan ryppäissä. Totta kai ymmärrän, että jokainen täältä joskus lähtee, mutta kun kyseessä on nuoria ihmisiä ja ikäviä sairastapauksia, niin sen takia tämä on ollut todella raskas kuukausi.

Samalla toki on antanut omaan elämään perspektiiviä, että mistä asioista pitää olla onnellinen ja mistä asioista ei kannata valittaa. Pienillä asioilla kun ei ole mitään väliä loppujen lopuksi. Ei välttämättä suurillakaan, jos on terveydestä kyse.

Olen aina ollut kiitollinen kaikesta mitä minulla on ja mitä olen saanut kokea ja näiden viimeisten viikkojen tapahtumat ovat vain jollain lailla vielä kirkastanut sitä asiaa, että jokaisesta päivästä pitää olla niin kiitollinen. Elämää ei saisi myöskään pelätä, vaan asioita pitäisi uskaltaa kokea ja kokeilla.

Olen käynyt aika syviä keskusteluja viime viikkoina näistä aiheista ja viimeisistä toiveista. Muutama teema on toistunut. Saa olla kiitollinen siitä, että vierellä on ihminen joka haluaa rakentaa elämää samaan suuntaan mitä sinä ja että saa elää parisuhteessa joka on täynnä rakkautta ja luottoa. Monesti näissä keskusteluissa tulee esiin, että aikaa on annettu ihan liian paljon työlle eikä lapsille ja ystäville. Lapsia meillä ei ole, mutta ystäville minulta löytyy/on löytynyt aina aikaa. Pitäisi tosin löytyä vielä enemmän aikaa elää hetkessä ja nauttia tästä elämästäni.

Tuttavani Hanna nukkui pois reilu vuosi sitten ikävästi tapaturman seurauksena. Olin aina ajatellut, että ne ketkä ovat täynnä hyvää energiaa ja elämää, eivät ihan helposti täältä lähde, sillä heillä on niin paljon annettavaa. Hannan poismeno oli minulle jollain lailla todella traumaattinen kokemus, mutta samalla se sai myös miettimään omaa elämää ja valintoja todella paljon.

Se, että joku on pystynyt rakentamaan ihan omannäköisen elämän ja on täynnä rakkautta niin monella tavalla, on jotain sellaista johon jokaisen tulisi pyrkiä. Toki Hannan poismeno oli ja on edelleen todella surullista. Koin tosin, että hän oli juuri siinä hetkellä niin täynnä elämää, onnea ja hyvää energiaa että sillä tavalla minä haluaisin myös nukkua pois. On onni, jos pystyy vaikuttamaan niin monen muun elämään niin kuin Hanna ja jättämään tuon positiivisen kuvan elämästä ja maailmasta että sitä miettii monta kertaa kuukaudessa.  Hannan esimerkin takia olen miettinyt, että elämästä pitää rakentaa juuri sellainen kuin itse haluaa, eikä toisten odotusten mukainen.

Kun ajatukset ovat olleet tällaisia viime viikkoina ja olen yrittänyt auttaa kaikella tavalla mitä olen voinut, ei blogiin ole sen jälkeen oikein huvittanut kirjoitella aurinkoisia ajatuksia. Vaikka blogi on aika pintapuolista, on silti tuntunut väärältä iloita omista jutuista ja matkoista, kun vierellä kamppaillaan ihan erilaisista asioista. Kirjoittamisen sijaan olen vetänyt henkeä ja antanut aikaa ja ajatuksia toisaalla missä niitä on ehkä kaivattu enemmän.