Eilen päätimme tehdä yhdestä kesäunelmasta totta ja mennä picnicille jonnekin muualle kuin kodin terassille. On ollut ikävä luontoon ja muihin maisemiin kotikylän ulkopuolelle. Tästä hetkestä unelmoitiin monet kerrat ja eilen sen piti tapahtua. Tai no, kai se jollain lailla tapahtuikin.

Kävimme Cannesissa kävelyllä ennen picniciä ja oli jokseenkin helpottunut olo nähdä ihmisiä kaduilla maskit päässä. En ole nähnyt niin paljon ihmisiä moneen kuukauteen, niin se antoi jokseenkin turvallisen tunteen, että elämä jatkuu. Toisekseen oli ihana huomata, että kaikilla oli maskit kasvoilla ja kauppoihin ei menty sisään ilman että kädet on desinfioitu. Vaikka aikoinaan jokseenkin autoritäärinen käyttäytyminen Ranskassa välillä ärsytti, on sen hyvät puolet tulleet tämän karanteenin ja poikkeusajan aikana esiin.

Cannesin kävelyn jälkeen hyppäsimme autoon ja kohti meidän virallista määränpäätämme, Mouginsin kylää.  Cannesista ajaa Mouginsin kylään noin 20 minuutissa ja reitille osuu pieni picnic- ja luontoalue. Olin unelmoinut tästä hetkestä monta kuukautta. Olla jossakin metsän keskellä kaukaa kotoa ja nauttia iltapäivästä kirjan ja kirsikoiden kera. Kuunnella lintujen laulua ja katsella vehreää luontoa. Tämän kevään aikana olen alkanut arvostamaan luontoa niin paljon enemmän kuin mitä aiemmin. Vaikka pidän kaupunkielämästä, lähellä luontoa on hyvä elää.

Juuri kun aloimme ottamaan kuvia, alkoi vesipisaroita tippua teekuppiin ja 5 minuuttia myöhemmin taivas repesi. Mieheni ei edes ehtinyt istua viltille tämän picnicin aikana. Noh, saatiin edes muutama kaunis kuva täydellisestä picnic-illuusiosta taltiouitua. Odottelemme siis oikeaa picnic-täydellisyyttä vielä hivenen kauemmin.

Meillä oli aivan täydellinen huhtikuu ilmojen puolesta, mutta toukokuu on yleensä täällä aika epävakainen. Niin näköjään myös tänä vuonna, sillä vettä ja myrskyjä on riittänyt. Sinänsä se ei haittaa, sillä se pitää ihmiset sisällä ja kun tietää, että kesällä täällä ei käytännössä sada ollenkaan. Luonnolle sade tekee ihmeitä ja täällä on nyt niin äärettömän kaunista, kun kaikki kukkii ja jasmiinin tuoksu tulee esimerkiksi nenään jatkuvasti aamukävelyillä. Tämän vehreyden takia toukokuu on lempikuukauteni olla Etelä-Ranskassa.

Vaikka ei siis picnicistä voitu eilen nauttia, pystyin olemaan rauhallisemmin mielin illalla, kun näin kaupat taas auki ja ihmiset kaduilla. Meidän kylämme on ollut ihan autioitunut, niin en ole muualla ihmisiä nähnyt kuin ruokakaupassa. On välillä tuntunut epätodelliselta kävellä meidän kylässämme, kun kaikki on kiinni ja ihmisiä ei ole missään. Eilen tosin tuntui helpottavalta huomata, että asiat ovat palaamassa jokseenkin normaalin. Se rauhoittaa, kun näkee, että kaupat ovat auki ja ihmiset ovat ulkona maskien kanssa. Ehkä tästä mennään pienin askelin ja varovaisuudella eteenpäin.

Follow me on:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin,  SoundCloud and Twitter

Pidin todella paljon Home Via Lauran postauksesta, Miten Koronakevät vaikutti meidän elämäämme.  Lauran postauksesta inspiroituneena ajattelin kirjoittaa postauken meidän elämän muutoksista.  Mikä muuttui, mikä viivästyi?

Miten korona muutti työtilannettamme?

Päivätöiden osalta ei mitään. Olen aina tehnyt etänä paljon töitä ja asiakkaani ovat Pohjoismaissa, joten Teams-palaverit ovat muutenkin käytössä aina. Toki nyt ei voi matkustella, mutta se ei haittaa kovinkaan paljoa, sillä asiat hoituvat muutenkin.  Päivätöissä on ollut todella kiire ja siitä kiireestä olen todella onnellinen.

Yleinen tilanne muuttui enemmän sillä tavalla, että kun mieheni on nyt kotona. Emme ole koskaan olleet kahta kuukautta yhteen putkeen yhdessä. Meille tämä on tosin ollut unelmiemme aikaa. En voisi olla onnellisempi, kun hän on koko ajan kotona. Meille tämä tilanne oli siis yhteiselon kannalta onnenpotku. On ollut välillä omituista, kun hän onkin aamiaisen ja illallisen aikaan kotona.

Mitä korona elämässämme peruutti ja viivästytti?

Meillä oli samanlaisia suunnitelmia mitä Lauralla. Meidän piti ostaa sijoitusasunto, mutta se suunnitelma meni nyt hieman jäihin ennen kuin näemme mitä asuntojen hinnoille oikein tapahtuu. Luulen, että menee hetki ennen kuin turistit pääsevät taas Ranskaan tai Hollantiin, niin odottelemme asuntokauppojen osalta ainakin hetken.

Meidän piti myös laittaa kotimme AirBnB:n alkukesäksi ja loppuvuodeksi, mutta nyt olemme tulleet toisiin aatoksiin. En usko, että turisteja nyt edes tulisi, mutta jotenkin olen ollut niin onnellinen tästä suburbia-elämästä, että haluan tämän kodin aina olevan täällä, kun tarvitsemme rauhallista eloa. Jotenkin olen myös sisäistänyt, että tämä on se onnen pesä missä tunnen aina itseni niin turvalliseksi. Täällä olin kaikkia terroristi-ikävyyksiä paossa sekä nyt tätä pandemiaa.

Miten korona muutti matkustussuunnitelmamme?

Matkasuunnitelmia oli, mutta ne ovat pienen pieni haitta. Totta kai harmittaa se, että emme päässeet Israeliin pääsiäiseksi. Jos isovanhempieni kunto menee huonommaksi, pääsiäinen saattoi olla viimeinen mahdollisuus nähdä heitä. Mutta ei sillekään mitään voi. Pitää vain olla onnellinen, että he ovat saaneet elää pitkän ja hyvän elämän. Muista matkoista en nyt ole millään lailla surullinen. Jos huolet ovat sillä tasolla, niin voi varmasti olla aika onnellinen omasta asemastaan tällä hetkellä.

Muuttiko poikkeustila arvoja?

Varmaankin turhan materian kannalta kyllä ainakin. Olen ollut nyt samojen villapaitojen kanssa viimeiset kaksi kuukautta ja muutamien farkkujen ja ei ole kyllä enempää vaatteita tarvinnut. Aika vähällä sitä pärjää, kun ei tarvitse olla kuin kotona. Ihan mietin, että miten käy muoti- ja vaateteollisuuden, koska jos kotitoimisto jatkuu nyt meillä ainakin syksyyn asti, niin työvaatteita ei tarvitse paljon ostella.

Vähemmällä pärjää, toimii ajatuksena myös monella muullakin elämän saralla. Aloin myös miettimään, että tarvitsemmeko välttämättä sijoitusasuntoa? Olin ajatellut, että se olisi niin kuin oma eläkkeeni kolmenkymmenen vuoden päästä. Nyt en enää tiedä, sillä niin kuin opimme, mitä tahansa voi tapahtua. Vielä tosin uskon, että Rivieralle halutaan vielä matkailla kymmenien vuosienkin päästä, jos luonto säilyy kauniina. Mutta nyt on ehkä kumminkin tullut sellainen olo, että onko se välttämätöntä.

Mitä aiot tehdä poikkeustilan jälkeen?

Vaikka Ranskassa loppui poikkeustila maanantaina, ei se muuta arkeamme millään lailla. Emme ole menossa ihmismassoihin tai tapaamassa ketään. En ole lähdössä shoppailemaan tai kavereiden luo illalliselle, olemme ihan kotosalla niin kuin viimeiset kuukaudet. Ainoa mitä ajattelimme tehdä, on lähteä luontoon picnicille viikonloppuna. Rannat eivät ole täällä auki niin toivottavasti löydämme läheltä jonkun kivan puiston tai metsikön missä voisimme olla.

Millaiset fiilikset tällä hetkellä yleisesti?

Hyvät ja odottavat. Olen sillä tavalla onnellisessa asemassa, että oma vastuualueeni on Pohjoismaissa. Pohjoismaissa valtion taskut ovat vähän syvemmät, niin ei välttämättä mene päivätyö ihan heti kriisiin. Mietin myös sitä, että miten meidän yleiset kulttuurilliset tavat suojaavat meitä toiselta aallolta paremmin kuin esimerkiksi Ranskaa. En yhtään ihmettelisi, että jos Ranskassa mentäisiin takaisin karanteeniin kuukauden jälkeen, sillä täällä kulttuuri on niin yhteisöllinen ja perhekeskeinen. Poskipusuja myös vaihdetaan herkemmin ja läheisyys on muutenkin osa kulttuuria.

Olen siis onnellisessa asemassa sen takia, että mikään ei sinällään ole muuttunut vaikkakin asuntojen hinnat varmasti heilahtelevat. Mutta aika pienin vaurioin päästiin ja tästä olen onnellinen. Vaikka tilanne muuttuisi, olen onnellinen, että olen ollut niin säästäväinen viime vuodet ja että alkuvuosi oli niin hyvä, että säästöillä eläisin karikkojen läpi. Toivon, että tämä viimeistään herättäisi jokaisen meistä säästämään pahan päivän varalle. Niin kuin huomasimme, se paha päivä voi tulla aika yllättäen.

Follow me on:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin,  SoundCloud and Twitter