”Minun pitää vain hyväksyä se, että minä sain puolikkaan elämän.” Näin sanoi ystäväni minulle perjantai-iltana, kun mietimme elämää ja hänen terveydentilaansa. Ystäväni sai ensimmäisen rintasyövän kuusi vuotta sitten ja vuosi sitten toukokuussa se uusiutui. Helmikuussa juhlimme hänen tervehtymistään ja viikkoa juhlien jälkeen hänen olonsa huononi ja todettiin, että hänellä on yli 20 etäpesäkettä aivoissa.

Vaikka en lääkäri ole, ymmärsin tuon tiedon jälkeen, että ystävälläni ei ole paljoa aikaa jäljellä. Aikaa annettiin kahdesta viiteen kuukauteen ja nyt on mennyt kolme kuukautta. Ystäväni voi olosuhteisiin nähden hyvin ja on säilyttänyt oman positiivisuutensa tilanteesta huolimatta. Hän jopa naurahti, että mitä jos elääkin jouluun asti ja ihmiset ympärillä miettivät, että ”eikö tuon yhden pitänyt olla jo kuollut.” Hyvin kepeästi hän pystyy siis puhumaan omasta tilanteestaan myös.

Vaikka insta-tilini ovat pursunneet hääuutisia ja iloisia kuvia, ovat tunteet menneet ylösalaisin koko viikonlopun. En nukkunut perjantain ja lauantain välisenä yönä juuri ollenkaan, sillä mietin, että miten hänen miehensä ja lapsensa pääsevät tämän asian yli. Ja mitä voin asioille tehdä.

Oli jollain lailla omituista puhua ajasta hänen jälkeen, kun hän on vielä läsnä. Hän itsekin sanoi, että kun on järjestänyt asioita ja käytännönjärjestelyjä, tuntuu se oudolta, sillä itse tuntee olevansa vielä suhteellisen elinvoimainen.

Nämä viime kuukaudet ovat antaneet heidän koko perheelle uuden todellisuuden takia selkeyden siitä, mikä on tärkeää ja mikä ei. Elämää ei ole hukattu turhaan, vaan jokaisena päivänä on tehty jotain merkittävää eikä pienistä asioista ole stressattu.

Ystäväni sanoikin minulle, että ihan liian paljon aikaa elämästä on mennyt sellaisten asioiden tekemiseen millä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä. Liian paljon aikaa käytetty ihmisiin, jotka syövät energiaa ja vievät iloa. Liian paljon sekunteja hukattu tulevaisuudesta stressaamiseen. Nyt kun sitä aikaa on rajallisesti, se on käytetty niin kuin itse on haluttu. Unohdettu stressaaminen ja pyyhitty pois ihmiset, jotka vievät energiaa antamisen sijaan.

Häntä harmitti se, että hänelle annettiin vain puolikas elämä. Tähän minä tokaisin, että se mitä hän on saanut aikaan 40 vuodessa, ei moni pysty, vaikka sitä aikaa annettaisiin 80 vuotta. He ovat tavanneet hänen miehensä kanssa, kun he olivat 14 vuotiaita, joten yhteistä matkaa on tullut 26 vuotta. Se millä lämmöllä ja positiivisuudella hän edelleen jatkaa elämistä, on jotain sellaista mitä toivoisin jokaisen näkevän. Liian usein me mietimme ikäviä asioita ja murehdimme turhasta. Loppujen lopuksi, kun monellakaan asialla ei ole mitään väliä. Pitää vain olla ystävällinen ja nauttia tästä hetkestä ja sen pituisesta elämästä joka on annettu.

Vaikka joskus mietin, että itse en haluaisi tietää etukäteen, että olen kuolemassa. Nyt kun olen ollut ystäväni seurana ja nähnyt miten hän on vapautunut kaikista urapaineista ja elämän ”säännöistä” on ollut vapauttavaa nähdä ja kuulla miten hän saa elää elämänsä viimeiset kuukaudet ihan niin kuin itse haluaa. Kaikki aika fokusoidaan vain kaikesta tärkeimpään.

Onnellinen ystäväni on siitä, että hän on saanut elää niin pitkän ihanan avioliiton miehensä kanssa ja saanut kaksi poikaa. Hän on saanut matkustaa maailman ympäri ja tehdä upeita asioita yksin ja yhdessä. Elää kaikin puolin positiivisen elämän vastoinkäymisistä huolimatta.

Sanoinkin hänelle, että vaikka vuosissa hän on elänyt puolikkaan elämän, on se puolikas ollut niin ihana ja hän on saanut kokea niin paljon eri asioita mitä moni ei ehdi edes kuudessakymmenessä vuodessa. On ihana nähdä, että hänen elämänasenteensa ja ystävällisyytensä on säilynyt kaikkien näiden vastoinkäymisten jälkeen.

Jos jotain olen oppinut näistä kuukausista, on se, että en enää stressaa pienistä asioista tai hukkaa energiaa ihmisiin jotka vievät sitä pois eivätkä anna auringolle vastakaikua. Ihan turhaa hukata aikaa ihmisiin tai asioihin, jotka eivät rakenna elämää eteenpäin, vaan pysähdyttävät tai vaikeuttavat sitä. Jos jotain hyvää tästä tilanteesta on ollut, on se nimenomaan ollut tämän asian ymmärtäminen, että kaikkien kanssa ei tarvitse yrittää olla ystävä tai kaikkea ei tarvitse aina tehdä jos ei siltä tunnu.