Omia valintoja ja omia polkuja

Kun on asunut ulkomailla jonkin aikaa, huomaa miten hyvin meillä on asiat monelta kantilta. Ei tarvitse mennä kovinkaan kauas Eurooppaan, kun huomaa suuria eroja, miten ihmisillä on mahdollista opiskella, edetä ja tehdä erilaisia asioita. Uskon vahvasti siihen, että moni asia on asenteesta ja uskalluksesta kiinni, mutta moni asia kumpuaa myös meidän suomalaisesta ”kaikki samalla viivalla” -kulttuurista.

Meillä ihan jokainen voi päästä korkeakouluun ja valmistua sieltä. Itse tein töitä yliopisto aikana, joka mahdollisti matkustelut ja muut aktiviteetit. Blogin tekeminen tietenkin oli yksi tulonlähteistäni, mutta ei sitä kukaan minulle opettanut, opettelin itse valokuvaamaan ja koodaamaan sen mitä tarvitsin.

En tiedä onko meillä pohjoismaalaisilla jonkinlainen erilainen just do it -asenne, sillä en ole sitä asennetta täällä hollantilaisten tai ranskalaisten kesken nähnyt. Ikäväkseni huomaan enemmänkin kateutta ja sormien osoittelua päättäjiä kohti. Vero sitä, ministeri tätä.

Olen myös itse saanut välillä kokea ikäviä kommentteja esimerkiksi blogin suhteen: ”helppohan sun kun sulla on toi hieno kamera.” Say whaaaat! Joo, on mulla kamera, mutta on siinä mennyt muutama oppitunti, kun olen itsekseni opiskellut sen tai PhotoShopin käyttöä. Saatikka istunut koneen ääressä ja kirjoitellut ja editoinut. Sen ajan olisin voinut käyttää moneen muuhun asiaan, mutta päätin toisin.

Sama asia pätee moneen muuhun asiaan. On kyse sitten töistä tai vaikka puutarhan hoidosta. Ei kukaan osaa heti kaikkea, on vain aloitettava. On myös turha verrata itseään muihin.

Olen myös oppinut olemaan tekemisistäni tai elämästäni hiljaa. On itseasiassa yllättävää, että teille jaan kuvia avoimesti, mutta tosi elämässä en jaa kovinkaan paljon mitä minulle kuuluu puolitutuille tai työkavereille. Tilanne olisi eri, jos asuisin Suomessa, mutta Hollannissa en ole esimerkiksi kokenut ilmapiiriä sellaiseksi, että voisin kertoa matkoista tai muista avoimesti. Hollantilaiset yleisesti, kun ovat todella pihejä ja matkustavat asuntovaunuillaan mieluummin kuin asuvat hotellissa. Upeita koteja heillä on, mutta siihen se yleensä jääkin. Kaikki normaalista poikkeava koetaan täällä jotenkin negatiivisena. Heillä on sanonta, joka menee jotenkin näin, että on hullua olla jo normaali.

Itse taas koen, että on parempi olla jollain lailla poikkeava. Normaali samankaltaisuus ei inspiroi. Ihailenkin ihmisiä, jotka tekevät asioita eri lailla ja luovat elämästään omanlaisen. Moni asia on kumminkin vain itsestä kiinni. Aina ne päätökset eivät ole tietenkään helppoja, mutta pitää uskaltaa tehdä muutoksia jos jonkun asian haluaa muuttuvan.

 

You may also like

14 Comments

  1. Mahtava teksti!

    Suomessakin on paljon ihmisiä jotka kadehtivat sitä että joku toinen henkilö uskaltaa tehdä oman näköisiään päätöksiä. Ehkä oma uskallus ei siihen riittänyt, ja siksi muiden elämiä on helppo parjata.

    Inspiroivinta on erilaisuus ja uskallus olla oma itsensä. Ja toki sekin kun joku muu nauttii elämästään ja uskaltaa näin sen näyttää, sitä on ilo seurata :) Aurinkoista kevättä!

    1. Heippa,

      näin olen sen itsekin ajatellut. Yleensä ne kommentit kumpuavat ihan jostain muualta kuin kenelle ne on osoitettu.

      Jep, innostun kun näen miten ihmiset elävät omanlaisia elämiä ja muuttavat elämän suuntaa eivätkä jää vuosiksi valittamaan. Siitä tulee hyvä mieli :)

      Kiitos samoin sinne :)

  2. Hyvä teksti! Todella yllättäviä pointteja! Mulla on muutama hollantilainen kaveri ja sen perusteella luulin ymmärtäväni millaisia kaikki siellä on. Nyt ymmärrän ystäviäni paremmin. Minulle on todella tärkeää että lähipiirissäni on inspiroivia ja tukea ihmisiä. Työkavereita ei valitettavasti voi valita ja olisi tosi inhottavaa etten pystyisi puhumaan avoimesti intohimoista, unelmista ja tavoitteista.
    Ehkä sun kannattaisi verkostoitua startup tai taide piireihin. Se ei tietysti muuta sitä lähipiiriä mitä ei voi valita…

    1. Heippa,

      En tietenkään voi purkittaa kaikkia hollantilaisia samaan purkkiin, mutta suurin osa joita olen tavannut ovat olleet todella pihejä ja aivan mitään syytä. Täällä ei myöskään ilmeisesti mennä naimisiin niin yleisesti, koska ei haluta laittaa rahaa sormukseen tai häihin. Matkustelu asuntovaunulla on myös todella yleistä täällä vaikka tienaisit yli keskitason. Hollantilaiset myös syövät paahtoleipää juuston kanssa lounaaksi jotta rahaa säästyy?

      Siis onneksi olen globaalissa firmassa töissä jossa ei ole pelkästään hollantilaisia. Mutta silti pitää olla varovainen kun tulee Suomesta että ei heitä pöytään heti ilmaista koulutusta tai mökkejä järven rannalla.

  3. Tuo viimeinen lause on kyllä todella totta. Onneksi muutokset ovat myös hiljaisia, eikä niitä tarvitse tehdä nopealla aikataululla. Tai ehkä joskus pitää. Pääasia on tajuta, että erilaiseen elämään kuuluu muutos rutiineista. Aika jännää ja vähän pelottavaakin.

    1. Heippa Pieta,

      Mummini aina sanoo, että vähän päivässä, paljon viikossa. Muutos alkaa pienistä askelista ja ne pienet askeleet ovat muutamassa kuukaudessa isoja harppauksia.

      Jep, nimenomaan. Jos haluaa erilaisen elämän, pitää osata tehdä myös muutoksia.

    2. Hyviä pointteja tekstissä, mutta en mä silti asuntovaunuilua lukisi pelkästään pienituloisten harrastukseksi Suomessakaan. Uskon, että sitä harrastetaan kaikissa tuloluokissa. Monella on varmasti vain jompi kumpi, mökki tai asuntovaunu/-auto, mutta en luokittelisi kumpaakaan vain tietyn tuloluokan harrastukseksi /matkustusmuodoksi. Kuten sanoit, ei se Hollannissakaan sitä ole.

      1. Heippa, ei niin, enkä sitä tarkittanutkaan niin. Olen vain huomannut, että täällä vaikka tienaat yli 200k, elintavat ovat hyvin erilaiset vaikkapa ruotsalaisten tai ranskalaisten kanssa. Mihinkään ns. parempaan ei panosteta ja se näkyy hyvin myöskin lomailussa.

  4. Suomessa on låhtökohtaisesti tie auki ihan kaikille mitä tulee koulutukseen. Poikkeuksia toki löytyy, mutta ainakin periaatteessa kuka tahansa voi vaikka opiskella pitkälle kuin pää kestää, 😊

    Itse olen suvussani niitä ensimmäisiä, jotka lähtivät opiskelemaan yliopistoon. Siihen aikaan pienehköllä paikkakunnalla ei ollut paljon kesätöitä ja jouduin ottamaan opintolainaa, mutta se investointi kannatti. Toista oli esimerkiksi vielä esim. 30-40–luvulla syntyneillä, silloin opiskelu oli enemmän kiinni perheen varallisuudesta eikä ollut samoja vaihtoehtoja kuin nyt.

    Kannatan sitä ajatusta, että kukin on enimmäkseen oman onnensa seppä. Tai vähintään moneen asiaan voi vaikuttaa itse, Muita ihmisiä ei kannata kadehtia. Vähintään sen voi yrittää valjastaa positiiviseksi käyttövoimaksi siten, että sen avulla voi itse pyrkiä kohti omia unelmia ja tavoitteita.

    1. Heippa, jep, näin minäkin sen näen. Tämä asia konkretisoituu varsinkin kun kuuntelee jenkkikollegoiden opintolainoja tai kouluttamattomuutta. Kouluttamattomuus on myös Hollannissa iso asia. Moni täällä ei jostain syystä tee maisteria. En ole tarkemmin perehtynyt asiaan, että miksi. Tiedän vain, että opintotukea täällä saa 100 euroa kuukaudessa Suomen 500:n sijaan.

      Kun saan osakseni joskus silloin tällöin ikävän kommentin, olen käytännössä reagoimatta koska en voi ymmärtää miten täällä tai joskus myös Suomessa saa ikävää palautetta siitä jos on ahkera. Tämän piirteen en tosin katso liittyvän kansallisuuteen, mutta esimerkiksi jenkit kannustavat ja ihailevat menestyneitä ja eteenpäin pyrkijöitä.

      Juuri näin, muita tulee nimenomaan käyttää voimavarana :)

      1. Mielenkiintoinen kirjoitus, enpä tosiaan olisi ajatellut, että Hollannissa on vallalla tuollainen ajatusmaailma!

        Opintoraha on Suomessa 250€, lisäksi osa opiskelijoista voi hakea asumistukea muiden pienituloisten lailla. :)

        Aivan ihania kuvia tässä postauksessa!

        1. Heippa Sara,

          mietin jo kommenttiani kirjoittaessa, että kokonaissumma opintotuesta sisältää myös asumistuen, jota jokainen opiskelija hakee. Täten tuen määrä minun aikanani oli noin 500 euroa.

          Kiitos :)

          1. Itse asiassa ei hae, itse saan kuukaudessa vain tuon 250 e puolison tulojen takia. Ennen tilanne tosiaan taisi olla eri :)

  5. Maisterintutkinnon jättäminen tekemättä saattaa liittyä siihen, että BA:llakin työllistyy ihan hyvin täällä Belgiassakin. Varsinkin töihin, missä aloitetaan käytännöllisemmistä tehtävistä. Työtä tehdessä taas sitten kertyy kokemusta ja kurssituksia jne, mitä kautta voi edetä yhtä pitkälle kuin mitä maisterin tutkinnollakin. Maisteri kyllä työllistyy korkeammalta aloittaen, mutta toinen reitti on täällä usein ihan yhtä toimiva pidemmän päälle. Suomessa vaan ei olla totuttu lopettamaan siihen kohtaa, vaan tutkintoa pidetään “kokonaisena” vasta kun on maisterin paperit taskussa.

    Asuntovaunuloma-arvio on hauska. Itse olen tulkinnut sen tyyppisen lomaväen vaan yksinkertaisesti tykkäävän sellaisesta reissaamisesta. Itse en jaksaisi lomailla niin päivääkään ja minulle täydet leirintäalueet kuulostaa ihan painajaiselta ajatuksenakin, mutta monille se on unelmatyyli lomailla. Ei se välttämättä niinkään raha-asia ole kuin se, että on tottunut sellaiseen lomailuun ja nauttii sen tyyppisestä vapaudesta, vaatimattomuudesta ja luonnonläheisyydestä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*