Olen kirjoittanut blogiani noin viisi vuotta (hups, sinne se aika vain meni). Muistan somesiskoni Adalminan olleen yksi ensimmäisiä blogeja mitä aloin koskaan seuraamaan. Blogi vei minut päivittäin matkoille ja katselemaan kauniita kuvia samalla kuin join aamukahvia ja luin lööppiuutisten sijaan Adalminan juttuja. Niitä juttuja lueskellessa on mennyt kivasti nämä vuodet ja samalla olen oppinut tuntemaan ihanan naisen blogin virtuaalisivujen takana.

Meillä on Adalminan kanssa monta yhteistä kiinnostuksen kohdetta ja elämämme ovat monelta kantilta katsottuna samanlaiset. Kumpikin tekee blogin lisäksi päivätyökseen hyvin erilaista työtä mitä blogi on sekä kumpikin pitää niin sanottua pintablogia, mihin ei se ns. oikea arki välttämättä näy. Kuvat ovat siloteltuja, mitkä vievät lukijan pois arjen harmaudesta ja sekasorrosta.

Viime viikolla Suomessa ollessani pääsin myös nostamaan maljan unelmille, jotka syntyivät perjantai-iltana rikkinäisen printterin edessä. Adalmina ja toinen blogikollegani, Anna-Maria, avasivat yhdessä matkailusivuston. Take me there -sivu kertoo matkailusta uusin silmin, eikä perinteisesti matkaopasmaisesti. Kun haluaa kokea jotakin muuta kuin normaalit turistikohteet ja -rysät, niin kannattaa kurkata heidän matkavinkkinsä.

Olen niin onnellinen puolestasi, että olet tehnyt töitä unelmiesi eteen. Niin se pitääkin olla. Toivon että tämä unelma vie teitä vielä pitkälle <3

Kanssani näitä neitoja oli juhlistamassa liuta monia muita blogikavereita vuosien takaa. Kuvissa punasilmän kanssa kaunistelevat Laura, Noora & Noora & Char and the City. Olipa kiva nähdä :)

Unelmia pitää olla ja niiden eteen on jaksettava tehdä myös paljon töitä!