Pääsin eroon kirjahyllyistä suomalaisella periksiantamattomuudellani..
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Kodin kaunein kohta on tuo valkoinen marmoritakka. Se on tosin ollut piiloksissa kirjahyllyjen välissä joten sen takia sitä ei ole näkynyt blogissa. Se ei nimittäin näyttänyt kovinkaan kauniilta, kun takkaa ympäröi ties minkäväriset sekavat kirjat ja hyllyt. Se oli itseasiassa ensimmäinen asia minkä päätin, että jos joskus täällä asun, takka on kaivettava esiin.
Noh puoli vuotta on hujahtanut ja keskustelut käyty. Väsytystekniikka onnistui ja sain tahtoni läpi sillä ehdolla että lupasin ostaa kirjoille uuden, minunkin silmille sopivan, kodin. Noh, sehän totta kai onnistuu.
En vain kerta kaikkiaan ole voinut ymmärtää miten joku on voinut antaa tuollaisen kodin kruunuun olla piilossa sillä sitä nimenomaan pitäisi korostaa. Vastapäätä sitä on toinen takka, mutta se ei ole väreiltään ja koristuksiltaan yhtä upea kuin tuo. Ah, kyllä nyt silmät lepää kun kirjahyllyt ovat poissa.
Kirjahyllyn viereen ja kaveriksi ostin sohvan sisaren, eli Gervansonin nojatuolin. En viitsinyt ostaa sitäkin valkoisena, sillä koti ehkä tarvitsee hieman väriä ja ryhtiä Seinät ammottavat vielä tyhjyyttä, mutta pian ne lattialla lojuvat taulut löytävät myös paikkansa.
2 Comments
Moikka!
Sulla on aivan ihana blogi! Oon lukenut tätä jo ainakin vuoden. Kirjoitat niin ihanasti ja kerrot myös “oikeista” asioista. Tarkoitan, että uskallat puhua myös asioista, jotka ei oo mennyt aina niinku Strömsössä. Olet tosi inspiroiva ihminen! Oon käynyt Pariisissa kerran. Kaupunki oli kaunis ja siellä oli paljon nähtävää. Mutta jotenkin se ei ollut “mun kaupunki”. Olen tuntenut itseni kotoisemmaksi esimerkiksi Edinburghissa, Berliinissä ja Budapestissä. Mutta nää onkin makuasioita. Ehkä tän blogin kautta saatujen vinkkien avulla saisin koettu erilaisen Pariisin, jos joskus matkustan sinne uudestaan. :) Hauskaa viikkoa sinulle!
Heippa,
kiva jos tykkäät. Minulle on itseasiassa helpompi jollain tavalla kirjoittaa itsestäni kun en ole Suomessa. Aiemmin blogi oli vain kuvia ruoasta yms. enkä uskaltanut oikein kertoa omasta elämästäni yhtään mitään. Kyselin monilta muilta blogisisariltani, jotka asuvat ulkomailla ja heillä oli samanlaiset kokemukset. Helpompi on olla kaukaa Suomesta, että uskaltaa avautua. Näin se on ainakin minulla. Jep, ja aina ei tosiaan mene niin kiun Strömsössä ;)
Ymmärrän mitä tarkoitat. Ensimmäisten Pariisi-keikkojen jälkeen mulla oli fiilis, en tule ikinä asumaan täällä. On täällä hyvä puolet, mutta monesti ne ovat tonkimisen takana ja kaikkien kärsivällisyys ei riitä siihen. Barcelona on ollut minulle se kaikkein ihanin kaupunki. Harmi ettei siellä ole töitä tarjolla :/
Toivottavasti löytyy inspistä blogista tulla tänne uudestaan :)