Yksi ulkomailla olemisen harmillisempia puolia ovat erinäiset juhlat ja syntymäpäivät, niin omat kun totta kai myös ystävien. Joka paikkaan, kun ei aina ehdi, niin harmillisesti jää monet tapahtumat näkemättä ja kokematta. Minun piti tulla syntymäpäivikseni Suomeen, mutta aikatauluni takia ”joudun” juhlimaan synttäreitäni mieheni kanssa.

Luulin sunnuntaina meneväni sairaalaan viemään sydämen mittauslaitetta (en tiedä virallista nimeä) takaisin ja poikkeavani ystävällä hakemassa synttärilahjani. Sunnuntait ovat ainakin minulle jollain lailla pyhiä päiviä ja en mielelläni häiritse silloin ketään. Sen takia vähän nirpistelin nenääni, kun mieheni alkoi ottaa kenkiään pois ystäväni eteisessä. ”No tulkaa nyt edes hetkeksi sisään” kuului ystäväni suusta. No mikäs siinä, ei minulla sinne sairaalaan käytäville mikään kovinkaan kiire tosiaan ollut.

Kun kävelin olohuoneen läpi ruokailutilaan, ihmettelin katettua pöytää. En ymmärtänyt ollenkaan, että se oli minun syntymäpäiväpöytäni. Meni hetki ennen kuin muut ystäväni tulivat keittiöstä piilosta ja lauloivat minulle. En osannut ollenkaan odottaa yllätyssynttäreitä, sillä luulin meneväni sairaalaan. Olin ehkä hivenen häpeissäni, sillä en ollut laittanut mitään kivaa päälle tai yhtäkään sipausta meikkiä kasvoilleni.

Luulin aina ennen, että minut on vaikea yllättää. Polttaripäiväni ja syntymäpäivä-brunssini jälkeen ehkä alan ymmärtämään, että ehkä minut on sittenkin helppo yllättää ja että en todellakaan aina tiedä mitä ympärilläni tapahtuu. Hyvä niin.

Nämä ovat niitä parhaimpia lahjoja joita ihminen voi saada. Polttaripäiväni oli yksi ikimuistoisimmista päivistäni ja viime sunnuntain yllätysbrunssi menee kyllä polttarieni jatkoksi. Jos haluatte antaa parhaimman lahjan, paketin sijaan yllätysaamiainen ei ole ollenkaan huono idea ;)