Muuttokaaosta ja mielialavaihteluita

Viimeinen kokonainen viikko Amsterdamin kodissa on alkanut. Se tuntuu jokseenkin ihanalta, mutta samalla hetkellä myös jollain lailla surulliselta. En tiedä miksi olen ollut hieman mixed feelings viime kuukaudet. Tiesin, että tämä päivä tulisi, että meidän pitää muuttaa omaan kotiin, mutta se että oikeasti tapahtuu, on jollain lailla samalla ihanaa ja toisaalta haikeaa.

Koen usein muutostilanteet tällä tavalla. Sama se oli Pariisin kanssa. Halusin sieltä pois, mutta kun menin viimeisen kerran taksissa kaupungin läpi juna-asemalle ja kohti Amsterdamia, itkin hysteerisesti, että mitä tuli tehtyä.

Sama se on nyt. Olemme ostaneet kodin ja se tarkoittaa, että Amsterdam on meille pysyvämpi paikka. Amsterdam on ihana, älkää käsittäkö väärin. Olen vain jotenkin ajatellut, että meillä ei olisi pysyvää kotia, vaan olisimme aina valmiita muuttamaan paikasta toiseen. Nyt se tarkoittaa sitä, että Amsterdam on meidän kotimme seuraavat vuodet. En ole tottunut olemaan kiinni tietyssä paikassa ja nyt kun näin vähän on, se tekee olon levottomaksi ja jonkinlainen puolittainen pakokauhu on vallannut mielen. Vaikea selittää, että millaisia tunteita sitä käy läpi.

Tunteet tulevat varmasti pintaan sen takia, että en ole ollut viimeisten vuosien aikana kiinni missään. Reissasin Luxemburgin, Pariisin ja Nizzan väliä ja mikään ei tuntunut kodilta. Monta vuotta meni haahuillessa, mutta nyt Amsterdam on muotoutunut kodiksi ja haahuilu loppuu.

Olemme puhuneet tästä kotona ja meillä kummallakin on vähän samanlaiset fiilikset. Tämä tunne olisi joka paikassa, ei pelkästään Amsterdamissa. Nyt olemme päättäneet, että tästä kaupungista tulee koti. Olen onnellinen, että olen saanut asua monissa eri paikoissa eikä minulla ole yhtä tiettyä paikkaa, minne haluaisin vielä muuttaa. Paikalle jääminen tuntuu minusta tosin hieman omituiselta.

Tänä viikonloppuna on aika käydä kaikki tavarat läpi ja antaa pois turhat huonekalut, astia, lumilaudat… Ihan kaikki sellainen, joita ei ole käytetty viimeisien vuosien aikana. Tämä viikonloppu tulee olemaan monella tavalla puhdistava kokemus. Vaikka olemme käyneet tavaroita Pariisissa läpi vuosi sitten, nyt käymme kaiken taas uudelleen läpi.

Viikon päästä heräämme omassa uudessa kodissa. Vaikka tunteet ovat vähän mixed tällä hetkellä, en malta odottaa, että vihdoin minulla on oma koti, jota voin laittaa ja pintaremontoida omanlaiseksi. Uskon, että nämä tunteet menevät pois, kun olen asettunut kotiin ja saanut kaikki tavarat paikoilleen.

You may also like

1 Comment

  1. Tiedän tunteen. Se vallitsee minussa tälläkin hetkellä, vaikka viime heinäkuussa ostinkin oman pienen talon, jonka kaltaisesta olin pitkään haaveillut.

    Olen ollut vuosia jotenkin irti ja valmis liikkumaan elämäntilanteen mukaan. En haluaisi ilmeisesti päästää siitä fiiliksestä irti, koska vielä 10 kuukauden jälkeenkin tunnen tuota samaa tunnetta kuin sinä. Mieli halajaa uusiin kuvioihin, koska on siihen niin tottunut. Kodin vakiinnuttaminen tuntuu aiheuttavan kaipuuta uudelle kodille. En halua päästää irti vapaudesta valita toisin. Toisaalta viihdyn kotonani erinomaisen hyvin ja se todella on minun koti ja rauhoittumispaikka. Oma pesä.

    Olen hyväksynyt, että olen tälläkin kertaa vain käymässä. Hämmästelen jos vielä viiden vuoden kuluttua asun nykyisessä kodissani. Olen hyväksynyt senkin, että minussa elää useamman rakkaan paikan oman elämänsä nuuskamuikkunen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*