ja pitkä juttuhetki Monacossa
Pidän lukemisesta ja varsinkin pidän itsensä kehittämiseen liittyvästä kirjallisuudesta. Monelle teistä on varmasti tuttu Eckhart Tollenin kirja, ”The Power of Now” (Läsnäolon Voima). Juurikin tuollaisista kirjoista pidän, jotka laittavat miettimään omaa elämää ja mitä sitä oikein haluaa tehdä. Haluaako tehdä niin kuin ehkä kuuluisi vai ei. Mitkä asiat ovat itselle tärkeitä ja mitkä asiat ovat täysin toisarvoisia.
Olen varmasti ja tulen edelleenkin aiheuttamaan mielipahaa läheisissäni, kun en ehkä elä niin kuin he ehkäpä toivoisivat. Minulla ei ole koskaan ollut suurta tarvetta mennä naimisiin tai saada lapsia, työ taasen on aina ollut kaiken tärkein asia minulle. Minulla on aina ollut lapsesta asti jos jonkinlainen projekti menossa, ja kun johonkin uppoudun, niin en enää näe muuta. Tämän piirteeni takia tarvitsen aina välillä pienoisia herätyksiä itsestäni ja asioista joita elämältä haluan.
Olen aika huono valehteleman itselleni, sillä tiedän saman tien jos joku ei toimi tai ei ole minua varten. En voi sulkea silmiäni ja antaa vain jonkin kuljettaa eteenpäin. Monesti mietin tilanteita joissa sanon itselleni ”et halua tuohon tilaan tai tilanteeseen.” Kaikkea kun ei vain voi aina suunnitella ja pelätä vaan joskus pitäisi olla rohkeutta päästää irti ja antaa elämän kuljettaa. Olen vain aika huono tässä asiassa. Pelkään epäonnistuvani monessa asiassa ja huomaan monesti keksiväni typeriä tekosyitä miksi en muka voisi tehdä tai saavuttaa jotakin. En tiedä mistä ne ajatukset tulevat, mutta olen parhaani mukaan yrittänyt vaientaa näitä ääniä ja ajatuksia.
Sain joulun tienoilla kirjan, jossa käsitellään juurikin itsensä ymmärtämistä ja omien pelkojensa voittamista. Alain Forgetin kirja “How to Get Out of This World Alive” käsittelee monia niitä asioista, jotka pitävät meidät vähän niin kuin vankeina omissa elämissämme. Alain asuu Monacossa ja yksi suurimmista syistä miksi sinne menin, oli juurikin Alain. Hänellä on oppilaita ympäri maailmaa ja Alain yrittää auttaa heitä pääsemään läpi peloistaan ja auttaa menestymään työelämässä ja henkilökohtaisissa elämissä. Juttelimme muutaman tunnin Monacossa ja hän laittoi minut aika ikävien kysymysten eteen ja pisti niin kuin kuvassa oleva kaktus. Tarvitsin juurikin tällaista juttuhetkeä, jossa minun piti oikeasti myöntää monta asiaa itselleni, etten nimenomaan joudu aiemmin mainitsemiini ”mä en halua tätä”–tilanteisiin.
Monin Alainin oppilaista hakeutuu hänen luokseen vasta sitten kun joku suuri työelämän kriisi on kohdannut ja yrittää auttaa etteivät he enää ”mokaa” samalla tavalla. Alain yrittää opettaa sanomaan ”kyllä” hyville valinnoille ja ”ei” huonoille valinnoille, jotka ovat aiemmin ajaneet heidät omien elämiensä haaksirikkoihin.
Oli ehkä hieman rankka ja itkuinen lomanaloitus Monacossa, mutta monta kiveä vierähti pois mielestä ja sydämestä, joten loppuloma menee aika kepeästi. Tarvitsin juurikin jotain tuollaista ravistelua ja kovistelua ja tekisi varmasti meille monelle aika hyvää. Täällä kun eletään van kerran, niin niiden itselle tärkeiden asioiden ei saa antaa unohtua.
8 Comments
Minusta on kiva lukea blogiasi ja otat tosi kauniita kuvia. Harmittaa vaan välillä, että et paneudu paremmin tekstiin. En tarkoita kirjakieltä, vaan oikolukua. Tekstissä on aika paljon virheitä ja toistoa, näihin kannattaisi panostaa kun kerran olet Naistenlehden blogisti. Teksistä tulisi sujuvampaa ja sitä olisi kivampi lukea. Anteeksi, mutta tosiaan pidän kyllä blogistasi.
Tosi mielenkiintoinen tuo sinun tapaaminen Alainin kanssa, siitä olisi voinut kuulla lisääkin! Kiva, että sinäkin olet “henkinen”. Minäkin luen noita kirjoja ja kirjoitan sellaista päiväkirjatyylistä kirjaa, missä armotta käyn ongelmieni kimppuun ja kirjoitan todelliset tunteet, jotta pääsen jäljille mitä itseltäni oikein peittelen. Monta asiaa olen saanut ratkaistua ja kehittynyt eteenpäin ihmisenä!
Wow! Sanon vain että mieletöntä että olet mennyt tapaamaan häntä! Olet rohkea, fiksu ja ajatteleva kaunokainen. Kaikkea hyvää sinulle! You know when you know it ;)
Muistan kyllä sinun maininneen vanhan blogisi puolella, että lasten saanti ja avioituminen olivat haaveissasi.
psykologian ammattilaisena koen blogissasi jatkuvasti esiintyvän teeman ” en halua lapsia, enkä naimisiin”, jollakin tasolla siten,ettet kuitenkaan pohjimmiltasi ole asiasta niin varma. Jatkuvalla vakuuttelulla yrität saada itsesi uskomaan ajatukseen, mutta onko se todella sinun perimmäinen toiveesi? Lapsiahan voi saada ilman avioliittoa, avioliiton ilman lapsia, ja työuraan panostaa avioliitossa ja lapsia omaavana.
Olet rohkea, rehellinen ja hyva esimerkki muille meille naisille.
Minulle on takeampaa asian sisalto, en edes huomaa pienia virheita kun mielenkiinnolla luen blogiasi, aina jaa mieleeni jotain “pohdittavaa”.
Hyvaa matkaa “kaikilla saroilla”.
mer
Heippa, kiitos ajatuksia herättävästä tekstistä. Ihanaa, kuinka avoimesti ja lämminhenkisesti kirjoitat asioista, jotka meitä kaikkia varmaan välillä mietityttää.
Pakko kommentoida aiempaa “psykologian ammattilaisen” mielipidettä sen verran, että ammattilainen tuskin tekisi pika-analyyseja pelkän blogin ja kirjoitusten perusteella, saati sitten toisi niitä esille julkisesti.. Toki jokainen voi mielipiteensä ilmaista, mutta ammattilaiseksi itsensä tituleeraaminen tuollaisessa yhteydessä tuntuu jotenkin hölmöltä. Minusta ainakin toisen pään sisään on melko vaikea nähdä pelkkien blogin tekstien perusteella, kun välillä tuntuu ettei edes pääse itsestäkään selville. :)
Hyviä kirjoja molemmat ja mielenkiintoisia. En ole kumpaakaan vielä lukenut mutta samantapaisia minulla on pitkät rivit hyllyssä kun vaikeina aikoina niitä etsin käsiini ja ne auttoivat. Pelko…se on asia josta minunkin pitäisi päästä irti sillä viimeinen “haaksirikko” oli eilen kun peläten mieheni suuttumista annoin asioissa periksi eikä se ollut oikein, jopa hän tänään myönsi tehneensä vääriä ratkaisuja. Joka kerran vannon että seuraavan kerran en pelkää kenenkään suuttumista vaan teen kuten tunnen olevan oikein. Olisi mielenkiintoista lukea lisää tuosta Monacon tapaamisesta.
Kiitos tästä kirjoituksesta <3