ihan muutama vain.
Saan aina välillä kuulla sitä miten blogini ei ole oman elämäni mukainen. Ja eihän se olekaan. Ei sen pidäkään. Blogiini ei varmastikaan päädy 99% oikeasta elämästäni ja hyvä niin. Ihan teidänkin kannalta. Uskon myös, että moni teistä ymmärtää että ei kenenkään elämä ole yhtä picniciä tai vaahtokarkkia. Ei ainakaan minun. Vaikka näin ei ole, mutta silti yritän nähdä aina jokaisen asian positiivisena. Välillä näin marraskuussa se on vaikeaa, mutta harvemmin Sohvi on kovinkaan surullinen. Negailu kun ei ole kivaa. Hymyillään mieluummin, kun meillä ne hampaatkin on.
Vaikka täällä blogissa on vain kiiltokuvia, ei se tarkoita että oma elämäni aina olisi. Varsinkin tämä vuosi on ollut jos jonkunmoista vuoristorataa. Nyt ollaan tämän vuoden loppupuolella ja kai ne pomppuisimmatkin kyydit on jo ajeltu. Pidetään kumminkin se turvavyö tiukasti kiinni, sillä eihän tästä elämästä ikinä tiedä. Vuoristorataa tai ei, se on vain elämää ja tällä hetkellä suhteellisen onnellista. Vaikka kaikki ei todellakaan ole täydellistä, mutta kun katsoo niiden ikävien asioiden yli niihin pieniin juttuihin, niin hymy nousee kasvoille. Niistä pienistä jutuista kasvaa se iso onnellisuus. Näin haluan ainakin itse uskoa.
Alhaalla oleva ajatus, jonka olen kirjoittanut kuvaan, kuvaa tunteitani tällä hetkellä todella hyvin. En todellakaan jaksa kuunnella kenekään valitusta pienistä asioista, suruja tottakai, mutta turhanpäiväisiä kiukutteluja en. Kaikki tietää, miten pimeää ja sateista ulkona on. Ota kiltti se sateenvarjo ja sytytä kotona kynttilät. Niin helppoa on olla onnellinen. Totta kai minullakin olisi monta asiaa mistä surkutella, mutta kun ne asiat menevät yleensä eteenpäin paljon paremmin hymyssä suin kuin mutrussa. Kyllä se kesä taas tulee sitten vähän ajan päästä.
Tänä vuonna olen viimeistään oivaltanut sen, että minun ei tarvitse olla ihmisten ympäröimänä, jotka eivät tee minua onnelliseksi. Se on jollain lailla ollut hirmuisen vapauttavaa. Miksi tuhlata energiaa negatiivisiin asioihin kun niitä positiivisiakin juttuja ja ihmisiä on. Sitä paitsi, yksinkin on joskus ihan hyvä olla.
Sytetään ne kynttilät ja jos ei muuta niin tanssitaan sateessa. Yksin tai yhdessä.
9 Comments
Ihana kirjoitus ja täsmälleen samoja ajatuksia on huomioitu myös täällä päässä! Iloista syksyn jatkoa Sinulle! <3
Voi että, olet selkeästi sellaisella oivaltamisen polulla tässä eron jälkeen! :) Kuulostaa hyvältä! <3 Itsellä oli paljon samanlaisia ajatuksia eron jälkeen, onni tulee niistä pienistä jutuista. Se minkä itse olen näin jälkeenpäin tajunnut on, että myös suru ja kiukkukin kuuluu elämään, ja vihakin on joissain tilanteissa tärkeää ja oikeutettua. Ilman vihan tunteita on vaikea antaa anteeksi, jos on tullut väärinkohdelluksi. Ja joskus ihan vain harmittaa, se pimeys ja sadekin, ihan inhimillisiä tunteita nekin, kunhan ei jää niihin negatiivisiin tunteisiin kiinni. :) Iloa päivääsi!
“minun ei tarvitse olla ihmisten ympäröimänä, jotka eivät tee minua onnelliseksi.” TÄY-DEL-LI-SES-TI sanottu. koska ne negikset levittää pahaa fiilistä usein enemmän ympärilleen ku positiiviset hyvää fiilistä.on siis helpompi saada muut vihaseksi kuin iloikseksi.
pinja_p
http://www.pinjasdiary.blogspot.com
Kyllä! Pystyn niin samaistumaan kaikkeen :) Mulle ainakin on ollut ihanaa huomata, että kuinka paljon onnellisempi olen kun ympäröin itseni vain ihmisillä joista pidän ja he pitävät musta! En ole yhtään rauhaton tai stressaantunut, koska olen poistanut ne pahat henget elämästäni!
Emmi L.
http://happyfeetingblogi.blogspot.com
Ihana postaus. “Ota kiltti se sateenvarjo ja sytytä kotona kynttilät. Niin helppoa on olla onnellinen.” Niin hyvin sanottu! En jaksa ihmisiä, jotka valittavat koko ajan asioista, joille vain ei voi tehdä mitään, kuten esimerkiksi tää marraskuun harmaus. Toki sitä itsekin saattaa aamulla päästää muutaman ärräpään jos taivaalta tulee vettä saavista kaatamalla, mutta haluan yrittää nähdä aina kaikessa myös ne positiiviset puolet.. Itse olen ainakin tullut paljon onnellisemmaksi niin!:)
lili / http://lililii.blogspot.fi
ihania ajatuksia, kiitos niiden jakamisesta. Minulla on tällä hetkellä menossa onnellisuuden välivaihe vaikka moni asia onkin hyvin. Eikö ole hassua sanoa välivaihe, vaikka elämässä on terveyttä ja ihania ihmisiä? Elämän tähtihetkiä on monia ja on hyvin vapauttavaa päästää irti ihmisistä, joiden ympärillä ikään kuin olisi negatiivinen aura. Onni on hetkissä, pienissä, ihanissa.
Olen niin samaa mieltä. Kesällä luin kirjan juuri tuosta, miten ympäröidä itseään hyvällä energialla eikä antaa muiden pilata omaa hyvää oloa. Olen onnellisempi näin :) Kaikkia meitä on kohdeltu väärin, ja joskus itkukin tekee hyvää, mutta tavallinen arki on kyllä kaunis itsessään kun avaa silmät ja todellakin näkee sen kauneuden!
xxx
E
http://dragonflyelisabeth.blogspot.fi/
Kun tulen tähän blogiin, tiedän että täällä on odottamassa jotain kaunista ja voimaannuttavaa! Jatka samaan malliin. Persoonasi tulee kyllä esiin rivien välistä. ;)
Ihana kirjoitus! :)