Kun on lukenut suomalaisia uutisia ja lehtiä viime päivinä ei ole muuta voinut kuin kysyä, mitä ihmettä Suomessa tapahtuu? Olen ollut todella surullinen kun olen nähnyt nämä sosiaalisen median julkaisut ja niistä lähteneet kommenttivyöryt. En tiedä onko meillä ollut aina näin paljon vihamielisyyttä “erilaisuutta” vastaan, vai puhutaanko siitä vain nyt avoimemmin julkisesti.
Äitini osti minulle pienenä ensimmäisen nukkeni UNICEF:lta ja nukke oli tummaihoinen. En muista nukkeni nimeä, mutta ymmärsin sen merkityksen vasta vähän myöhemmin. Olinhan itsekin puolittain vähän kauempaa, niin kai äitini halusi heti ensimmäisenä kasvattaa minut maailmaan missä ollaan erivärisiä, -uskoisia ja monikulttuurisia. Taustastani en ole teille ikinä aiemmin uskaltanut oikein kirjoittaa muuten kuin tänä keväänä kun kävin Israelissa. Vaikka olen ihan suomalainen, mutta juutalainen taustani on ollut minulle jonkinlainen rasite. En ole uskaltanut siitä avoimesti puhua oikeastaan koskaan. Olen pelännyt aina ihmisten reaktioita ja lisäkysymyksiä vaikka koen olevani aivan täysin suomalainen, sillä Suomessa olen syntynyt, elänyt, koulutukseni saanut ja verot maksanut.
Elän monikulttuurista elämää monella kantilla. Pampulani juuret ovat esimerkiksi todella mielenkiintoiset. Hän on Yhdysvaltain kansalainen, mutta sukujuurista löytyy Pohjois-Amerikan intiaaneja, saksalaisia ja hollantilaisia. Eniten minua aina kiinnostaa nimenomaan Cherokee-intiaani tausta, sillä kenelläkään tuttavallani ei sellaista ole. Taustasta huolimatta hän on amerikkalainen joka asuu Ranskassa ja joka yrittää saada itselleen ranskan kansalaisuutta.
Työympäristöni on myös hyvin monikulttuurinen. Viime maaliskuussa olin Milanossa ja söimme työkavereiden kanssa monta tuntia putkeen ja kyselimme todella avoimia kysymyksiä toisiltamme ruokapöydän äärellä. Minä muslimeilta ja he minulta. Vaikka taustani takia en kovinkaan äänekkäästi voi muslimimaissa puhua, ovat työkaverini minua kohtaan mitä lämpimämpiä ihmisiä. Harvemmin viime aikoina varsinkaan on mediassa nimittäin kovinkaan lämpimiä kuvia muslimeista meille näytetty. Media nimenomaan on minusta osasyyllinen meidän vääristyneisiin mielikuviin eritoten muslimeista.
Täytyy tosin myös myöntää, että itse aina välillä tuskastun Ranskassa romanikerjäläisiin. Eritoten silloin kun näen huumattuja lapsia kadunkulmissa nukkumassa tai romaneja huijaamassa turisteja heittämällä kiiltävän sormuksen jalkoihin. Sitten taas mietin vähän taaksepäin. Heillä ei ole paikkaa minne mennä ja ovat osa surullista ihmiskauppaa. Ihmisiltä katkotaan jalkoja ja käsiä, että he voisivat saada enemmän rahaa kuppiinsa. Oletteko koskaan miettineet näinkin surullista asiaa kun näette esimerkiksi Helsingin keskustassa romaneja kerjäämässä ilman kättä tai jalkoja? Tulee aika hiljainen olo.
Näiden ja monien muiden tarinoiden takia toivon ja haluan uskoa, että minun Suomeni, oma kotimaani, olisi avoin myös tulevaisuudessa muille kuin syntyperäisille suomalisille. Erilaisuus on rikkaus ja sitä pitäisi nimenomaan vaalia, eikä kitkeä vihamielisesti pois. Ja jos minä joskus saan lapsia, tulee lapseni huoneessa olemaan hyvin värikäs kirjo erilaisia nukkeja. Kiitos äiti siis kun ostit minulle ensimmäisen nukkeni ja opetit minua jo pienestä pitäen olemaan hyvin avarakatseinen.
28 Comments
To the point <3
Aurinkoista keskiviikkoa :)
Hih,nyt on tainnut aurinko sekoittaa päät.. Ihanaa tiistaita
Just niin, päivää edellä ;D
Minua harmittaa, että sellaiset monikulttuurisuutta vastustavat kirjoitukset ylipäätään saavat niin paljon huomiota mediassa. Kyseinen kirjoitus on saanut Facebookissa vain reilu kolmesataa tykkäystä, joka on mielestäni kuitenkin sosiaalisessa mediassa hyvin vähän. Parempi olisi, kuin tuollaisia kommentteja ei huomioitaisi lainkaan. Nyt sai tyyppi asialleen vielä julkisuutta, mikä varmasti on ollut myös tarkoitus.
Monikulttuurisuus on hieno asia, etenkin nuorempana jopa toivoin, että olisin puoliksi jotain muuta kulttuuria, sillä lailla erilainen :)
Niin,mutta tällaiseen asiaan pitää minun mielestä puuttua jos on työnsä puolesta tuollaisessa asemassa. Jokainen voi omassa mielessään miettiä mitä haluaa,mutta tällaiset mietteet mitä hän kirjoitti ei kuulu tähän maailmaan.
Katsoin aina pienenä Bill Cosby showta ja ihailin ohjelman tyttären kiharoita. Olisin aina halunnut olla tummempi ja afrohiuksinen
Hyvä kirjoitus! Jäin vaan miettimään tota, että olet salaillut juutalaista taustaasi. Kuulostaa ainakin mun korviin aika hurjalta (ja surulliselta). Minkälaista (negatiivista) reaktiota olet sen ajatellut aikaansaavan? Toivon todella, ettet joudu enää nykyään tuntemaan noin Suomessa käydessäsi.
PS. saisiko tätä kommenttiboksin tekstiä vähän isommaksi? tosi pientä nimittäin. Kiitos etukäteen!
Heippa,
Niin,olen sitä itsekin miettinyt. Kerran on Helsingissä tullut mies kysymään syntyperääni ja sanoin olevani puoliksi ranskalainen. Paniikki iski enkä osannut sanoa muuta. En muuten olisi varmaan valehdellut,mutta kun näin suomileijonan kaulassa,niin laskin 1+1. Se oli inhottava kokemus.
Suomessa nyt muutenkin on ilmapiiri aika ahdasmielinen,niin heti kun olet erilainen,katsotaan se negatiivisena ja sen takia olen jättänyt tämän asian mainitsematta.
Ranskassa taasen,olen enemmän kotonani tämän asian kanssa niin sen takia uskalsin tästä maaliskuussa teille kirjoittaa. Olen niin iloinen miten ihanasti otitte sen vastaan, sillä mediassa ei aina ole niiltä kulmilta ihan niitä iloisempia uutisia.
Olen myös Ranskassa jollain lailla lähentynyt juuriani kohtaan,en uskonnollisessa merkityksessä, vaan halunnut tietää että mistä esi-isäni oikein ovat kotoisin. Tein pientä tutkimusta Israelissa oltaessa ja ainakin sukuni juuret tulevat pääosin Pohjois-Afrikasta
Hieno postaus. Itsekin olen “ulkomaalainen”. Olen asunut suomessa melkein koko elämäni ja isäni äiti oli suomalainen, joten minulla on suomalaiset sukujuuret. Minussa on se ero, että puhun täydellisesti kaksi kieltä ja olen länsimaalainen joten “oikeanlainen ulkomaalainen”, en ole kokenut vielä mitään vihaa keneltäkään mutta kyllä se saa minutkin erittäin vihaiseksi, että jos olet vähän erilainen ulkomaalainen niin sinua vihataan mutta mie oon sitten ihan “OK” koska olen valkoinen ja omaan oikean maiden kansalaisuudet. Vaikka olen periatteessa suomalainen olen silti kokenut paljon kulttuurishokkia suomessa ja voin vain kuvitella millaista joillakin pakolaisilla on. Itse asiassa puhuin juuri erään kanadalaisen mihen kanssa joka on valkoinen ja tummatukkainen, hän on sitten kokennut sen, että kadulla joku on tullut huutamaan hänelle jotain naurettavaa.
Jotenkin tosiaan tuntuu niin uskomattomalta, että Suomessa edes kehdataan olla niin muukalaisvihamielisiä ja monikulttuurivastaisia. Täällä Tukholmassa on ihan konkreettisesti läsnä edelleen ne kymmenettuhannet suomalaiset ja heidän jälkeläisensä, jotka tulivat tänne työn perässä 60- ja 70-luvuilla. Puhumattakaan kaikesta muusta monimuotoisuudesta täällä. Toki se ei aina ole ongelmatonta, mutta en voi mitenkään kuvitella, että yhteiskunnalliset ongelmat poistuisivat sillä, että pyritään johonkin keinotekoiseen yhtenäiskulttuuriin. Ei tarvitse katsoa kovinkaan kauas edes Suomen omassa historiassa, kun näkee, että kyllä sitä pystyy sodan ja tappelun saamaan aikaan myös “heimoveljiensä” kanssa.
Ei voi muuta kuin toivoa, että nyt noussut vilkas yhteiskunnallinen keskustelu sitten lopulta johtaisi kuitenkin avoimempaan ja suvaitsevampaan ilmapiiriin!
Niin, Ruotsi on tässäkin asiassa taas hieman edellä. Katselin eilen juuri tilastoja ja minkä osuuden maahanmuuttajat tekevät väestöstä ja se osuus oli kyllä aika pieni.. Eli ei me voida syyttää meidän ongelmien johtumista muutamaa prosenttia meidän väestöstä. Tänä keskustelu sosiaaliturvan väärinkäytöstä on mielestäni hieman naurettava,sillä kuinkakohan monin verroin meillä on suomalaisia nostamassa tukia kun ei vaan kertakaikkisesti huvita tehdä töitä.
Se on totta ett meillä ollaan ehkä oltu vähän höveliä sen suhteen että maahanmuutajat on viskattu huonoille asuinpaikoille ja jätetty yksin eikä ole ehkä otettu yhteiskuntaan mukaan samalla tavalla mitä ehkä Ruotsissa. Eli mieluummin ollaan avustettu taloudellisesti kuin muuten.
Juuri näin. Hyvä kirjoitus <3 puss o kram
Hei murunen – tulen pian syksyllä Ruotsiin katsomaan teitä kolmea S:ää
Aivan loistava kirjoitus! En vaan voi ymmärtää kuinka vielä 2000-luvulla voivat ihmiset olla niin suppeakatseisia ja ennakkoluuloisia toisia kulttuureja kohtaan. Kukaan ei ole valinnut sitä minkä maalaiseksi syntyy ja mielestäni jokainen on siinä mielessä tasa-arvoinen, erilaisuus on ihanaa!
Mä luulen että tässä kohussa ja keskustelussa on nyt sellainen meininki että osa puhuu aidasta ja osa aidanseipäästä. Tai niin ainakin toivon. Elin itse ennen elämää jossa matkustelin paljon, asuin eri maissa ja olin töissä kansainvälisessä suuryrityksessä. Nostin kulmakarvoja kun kuulin -lähinnä- mediasta kritiikkiä monikulttuurisuutta vastaan. Minulla itsellänikin on uökomaalainen mies ja paljon ystäviä Suomen rajojen ulkopuolella. Olin siis omasta mielestäni hyvin avoin kaikille kulttuureille. Sitten vaihdoin alaa, ja päivittäin kuvioihin tuli kanssakäyminen ja ylipäänsä työpäivän vietto maahanmuuttajavaltaisella alalla ja -paikassa. Tässä yhteydessä tarkoitan pakolaisstatuksella Suomeen tulleita ihmisiä. Yhtäkkiä olin tekemisussä kolikon toisen puolen kanssa. Siinä missä aiemmin olin koulutettujen ja/tai työssäkäyvien kanssa tekemisissä, nyt sain tutustua siihen väestönosaan joka hyvin avoimesti, minulle henkilökohtaisesti, kertoo kuinka työssäkäyminen ja oleminen osana tätä yhteiskuntaa ei tule kuuloonkaan. Ja ikävä kyllä, tässä ei ole kyse yksittäistapaulsesta, ja ei, en määrittele tämän kautta kaikkia. Totean vain, että tämä on kolikon kääntöpuoli ja luulen että ainakin osa heistä jotka ovat maahanmuuttokriittisellä puolella tässä kohussa tarkoittaa tätä väestönosaa. Meillä Suomessa sattuu olemaan sellainen sosiaaliturva joka ei sovellu enää nykypäivään ja ei pysty kannattelemaan yhä enenevissä määrin tällaisia maahanmuuttajia. Pitkä teksti, mutta halusin sanoa että täällä on sinakin yksi lukija joka on vähän niinkuin..puolueeton. En tiedä mitä ajatella enää.
Nimenomaan, suomalainen sosiaaliturva ei voi jatkua tällaisenaan, ei sairaille, ei pakolaisille, ei ehkä eläkeläisille eikä työttömillekään, suomi alkaa olla kriisimaille monessa mielessä.
Hyvä kirjoitus!
Iso halaus upeasta kirjoituksesta! Melkein tippa tuli silmään, kun asia meni niin iholle.. Ja syystä, että paras ystäväni on syntyisin suomenromaneja. Hän on rohkea, ihana ihminen, jolta olen oppinut paljon.. Ystävyytemme alkoi työpaikalla, kun hän sai vakinaisen työpaikan kesä – ja tuuraustöiden jälkeen.
Meillä oli salainen sopimus; olin ainoa kenelle hän kertoi omasta taustastaan, enkä paljastanut sitä työkavereille. Olisin valehdellut jos sitä olisi kysytty. Siksi ystävyytemme on melkein siunattua ja omaamme myös henkisen yhteyden. Kun lähdimme maailmalle, saimme häneltä kirjan matkaevääksi, ja siitä ollutkin apua uskonpuutteen yllättäessä.
-Vietin lapsuuteni uudellamaalla ja meillä kävi jo silloin lähimaastossa kesäisin romaneja. Totuin jo pienestä pitäen vähän erilaisiin ihmisiin, ja onkohan se sisäänrakennettua tunnetta, että heikompia tulee puolustaa ja auttaa. Näin myös työpaikalla jos katsoin tarpeelliseksi. Niiltä ajoilta on jäänyt toinenkin sydänystävä elämään.
-Ymmärrän siis hyvin ettet ole paljon taustastasi kertonut, ja voisin kuvitella, että tuntisit olosi kodikkaammaksi jossain muualla kuin Suomessa. Tiedän sen tunteen..vaikka muuten ikävä olisikin. On se huolestuttava suunta mihin Suomessa ollaan äänekkäästi menossa. Itse en ymmärrä näitä monikulttuurivastaisia. Koen eri kulttuureista olevat elämän rikkautena.
En usko, että Suomessa ollaan monikulttuurisuutta vastaan yleisesti. Tuollaisille kirjoituksille ei pitäisi antaa siksi näin paljon julkisuutta, ettei tulisi väärinkäsityksiä.samanlaisia pieniä ääriliikkeitä on joka maassa, ja Suomessa on tämä on vielä pientä. Perussuomalaiset toki voisivat laittaa rivinsä paremmin järjestykseen. Mutta esimerkiksi Ranskassa ollaan paljon vihamielisempiä mm. muslimeja kohtaan, ja anteeksi Sofie, mutta juutalaisia on paljon Pariisista muuttanut viime vuosinakin pois rasismin takia! Olet toki asunut Ranskassa niin vähän aikaa, ettet kaikista asioista tiedä.
tervetuloa vaan tänne lähiööön asumaan mamuperheiden sekaan.
kukaan ei ole töissä, kukaan ei ole koskaan maksanut senttiäkään veroja suomeen (ai niin, paitsi niistä kaikista tuista joita me heille maksamme kuukaudesta toiseen), naisten ainoa tehtävä on lisääntyä ja kasvattaa lapsia (joita on PALJON). heillä ei ole aikomustakaan sopeutua meidän maahamme ja kulttuurimme. puhumattakaan romanikerjäläisistä, joiden jäljiltä kotimme lähelle on muodostunut kaatopaikka.
tervetuloa katsomaan tätä touhua tänne vuodeksi.
ai niin, monikulttuurisuushan on niin mahtavaa, että eihän tälläistä saa sanoa.
Tervemenoa vaan katsomaan vaikka Syyriaan, olisiko siellä ihmisillä kuitenkin hyvä elää. Pitäiskö joskus miettiä, mikä saa ihmiset lähtemään ja jättämään kaiken? Onko sota ehkä traumatisoinut ihmisiä? Jokaisella pakolaisella on oma elämäntarinansa. Meidän on niin helppo nyrpistellä nenäämme, kun joku uskaltaa tulla sisäsiittoiseen korkeakulttuurilähiöömme.
Aivan mielettömän avoin kirjoitus! Hienoa, että rohkenit kertoa tuon taustasi. Uskon, että tämä avoimuus vielä kääntyy eduksesi ja helpottaa olemustasi, kun ei tarvitse miettiä tykättäisiinkö blogistasi, jos tietäisivät salaisuutesi. Kukin uskokoon, mihin tahtoo, mutta sotiminen uskonnon vuoksi ei ole oikein.
Itse olen naimisissa miehen kanssa, joka on puoliksi virolainen ja puoliksi inkerin-suomalainen. Lähisuvussa on kiinalaisia, ja tuttavapiirissä useammasta eri maasta ihmisiä. Kaikki ovat syystä tai toisesta tulleet suomeen, ja ovat myös halunneet sopeutua ja sopeutuneet tänne. Suurin osa puhuu suomea äidinkielen tasoisesti. Yks kurdi nainen, hyvin kouluttaunut, on lähtenyt suomesta pysyvästi ja syy on omat sukulaiset ja “kulttuurin mukainen” naisten kyttäys systeemi. Tuttuni haluaa elää rauhassa.
Tuttava piirin vuoksi mun on vaikea ymmärtää vellovaa keskustelua. Suomessa pystyy kouluttautumaan ja tekemään töitä, mikäli niin haluaa. Jopa vaillinaisella kielitaidollakin pystyy työllistymään, mikäli vai tahtoa on. Omalla työpaikallanikin on paljon koulutettuja ulkomaalaisia, jotka eivät osaa suomea kovin kummoisesti ja tekevät työnsä (siitä huolimatta) hyvin. :)
Se on sitten toinen juttu tuo yhteiskunnan rahoilla loisiminen. Sitä kyllä osaavat tehdä ihan meikäläisetkin. Ja sen mahdollistaman systeemin on rakentanut suomalaiset ihan itse. Mutta kuinkakohan paljon noita loisijoita oikeasti mahtaa olla (suomalaisia ja muunmaalaisia)? Ja onko jotain ihan oikeata faktaa kuin lähiönäppituntuma ja mututuntuma?
Itse en halua asua maassa, jossa ihmisiä lajitellaan ihonvärin / uskonnon / taustansa / minkään asian takia. Haluan elää vapaassa maassa, jossa jokainen saa olla omaitsensä ja elää rauhassa sekä jokainen elättää itsensä ja perheensä, ja siihen annetaan myös mahdollisuus.
Asian ydin on se ettei Suomeen tulisi samaa kamaluutta kuin Ruotsissa, Ranskassa on ehkä pitää rajoittaa somalien ja sellaisten tuloa jotka eivät tee töitä vaan elävät tukien varassa. Töitä saa tehdä ja opetella suomen kieli.
Joku jo mainitsikin että julkisessa keskustelussa ehkä sotketaan aidat ja aidanseipäät. Monikulttuurisuus ja toisaalta esim. pakolaisten huono integraatio yhteiskuntaan ovat kaksi eri asiaa. Toki al per kohutekstin suoltanut henkilö saattaa pitää niitä samana asiana; todellisuudessa monikulttuurisuus ja ihmisten erilaiset taustat on vain hyvä asia, huono integraatio taas ei, siitä seuraa lukemattomia ongelmia niin integroitumattomille itselleen kuin yhteiskunnalle siinä ympärillä. Siksi sille asialle tulisi tehdä jotain, ei niin että rajat suljetaan, vaan auttamalla tänne tulevia muutenkin kuin antamalla sosiaalietuudet ja suomenkielenkurssi ja asuinpaikka pikkupaikkakunnalta Kainuun periltä.
Myötätunto on aika avainasemassa kun mietitään mitä pitäisi tehdä. Voihan sitä päässään vääntää asiat toisinpäin ja kokeilla ajatusleikkiä, jossa nyky-länsimaailma on syystä tai toisesta muuttunut asuinkelvottomaksi ja pakolaiset virtaavat, kaiken omaisuuden ja osan rakkaistaan taakseen jättäneinä, afrikkalaisiin tai arabianniemimaalaisiin syrjäisiin pikkukyliin, jossa on kuumaa ja vääränhajuista, kieli ja ruoka outoja, ihmiset eivät ole koskaan nähneet ulkomaalaisia ja sylkevät päälle ja haluavat sinut pois, ja ehkä mieluusti menisitkin, mutta kun ei ole mihin mennä. Odotetaan välitöntä ja ongelmatonta integraatiota paikalliskulttuuriin, joka omasta näkökulmasta on vielä väärämoraalista ja ei ollenkaan niiden arvojen mukaista joihin on tottunut.
Kyllähän se voisi pikkasen vaikeaa olla.
Ja toisaalta, jos muodostuu riittävän suuri alue, jossa asuu vain “meikäläisiä” niin jäisi se integraatio vähäiseksi koska mieluummin eläisi niinkuin kokee oikeaksi, eli niinkuin ennenkin, siellä vanhassa maassaan. Ihmiset eivät kovin helposti muuta oikeana pitämäänsä arvomaailmaa.
Tuntuu ihan uskomattomalta ajatella että Suomessa on joutunut peittelemään jotakin niinkin viatonta kuin juutalaistaustaa.
Parempaa maailmaa odotellessa.
Katja, hyvä kommentti! Olen aivan samaa mieltä!
Hyvä kirjoitus ja tosi hienoa, että “uskallat” kertoa taustastasi. Minulla on itselläni myös puolet ulkomaalaista verta ja olen oppinut, että kannattaa mielummin olla hiljaa kuin mainostaa sitä. Niin surullista kuin se onkin.
Ensinnäkin koko fb-kommentin ympärille noussut kohu on uskomaton ja julkisuuttahan tässä tavoiteltiin. Toiseksi maahanmuuttoon liittyvät asiat eikä maahanmuutto-keskustelu ole ongelmattomia, esimerkiksi Ranskassa 3eme generation ei ole oikein löytänyt paikkaansa ja siitä kertovat mm.lähdöt Syyriaan. Ranska on ikävä kyllä monessa asiassa luokkayhteiskunta. Mitä suvaitsevaisuuteen tulee sitä toki kannatan kuten varmaan enemmistö. Hauska kun avasit taustaasi..Ihana äiti sinulla – onko nukke vielä tallessa?
Surullista kuulla, että olet arastellut juutalaisia aukujuuriasi Suomessa. Oletko ihan varma, että siihen on ollut ns. aihetta, vai oletko ehkä turhaan pitänyt asiaa jonkinlaisena salaisuutena? En ole koskaan kuullut tai huomannut, että Suomessa oltaisiin millään tavalla juutalaisvihamielisiä.
Mielestäni viime päivien monikulttuurisuuskeskustelu on ollut melko naiivia. Vastakkain on asetettu maahanmuuttajiin vihamielisesti ja toisaalta myönteisesti suhtautuminen, mutta itse ajattelen, ettei asia ole niin mustavalkoinen. Minulla ei lähtökohtaisesti ole mitään maahanmuuttajia vastaan, päinvastoin, Suomeen tarvitaan tulevaisuudessa työvoimaa ja toiseksi eettisistä syistä on myös vastaanotettava pakolaisia. Olen kuitenkin jossain määrin huolestunut siitä, miten maahanmuuttajat sopeutuvat Suomeen, tai eivät sopeudu.
Esim. itselleni on erittäin tärkeää sukupuolten välinen tasa-arvo, jossa Suomessa ollaan hyvin pitkällä, mutta mikä ei muissa kulttuureissa ole aina läheskään samalla tasolla kuin meillä. En halua, että kielteiset asenteet koskien naisten tasavertaista asemaa miehiin verrattuna leviävät, liittyen esim. naisten työssäkäyntiin tai ylipäänsä samanarvoisuuteen. En myöskään pidä hyväksyttävänä, että naisen suvun miespuoliset jäsenet päättävät, ketä tai minkälaisesta taustasta tulevaa miestä nainen saa tapailla, kutsuen tätä naisen “kunniasta” huolehtimiseksi. Haluan säilyttää yhteiskuntamme tasa-arvoisena, turvallisena paikkana, jossa kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet kouluttautua ja tehdä töitä, sukupuolesta tai etnisestä taustasta riippumatta. Joistain kulttuureista tulevilla on meiltä paljon opittavaa tässä asiassa. Toivon että sen suhteen he sopeutuvat Suomeen, eivätkä säilytä omia asenteitaan, saatikka siirrä niitä tuleville sukupolville.