Mites se gradu? Oli minulle yksi ahdistavimmista kysymyksistä mitä kukaan pystyi esittämään. Se tuli aina esiin missä ikinä sitten olinkin. Tarinani on varmasti aika tuttu monelle teistä. Kursseja tuli käytyä ja opintopisteitä kerättyä minun kohdallani aivan liikaa, mutta gradun loppuun hiomisesta tuli minulle mörkö. Siitä tuli sellainen mörkö joka herätti minut joka yö ja muistutti niinä hetkinä kun ei ollut varsinaisesti mitään pakollista tekemistä.
En ole yleensä ihminen kuka jättää asioita kesken, mutta jostain syystä työnsin gradun pois mielestä pitkäksi aikaa ja keskityin töihini ilman valmistumista. En tiedä suoraan sanoen mistä se johtui. Arvostin proffaani yli kaiken enkä ikinä halunnut antaa hänelle huonoa esseetä tai saada huonoa arvosanaa tentistä. Tämä kierre sitten jatkui gradussa, sillä se oli jo itsessään aika iso työ ja loppujen lopuksi tajusin etten tee sitä pelkästään itselleni. Tähän yhtälöön kun vielä lisätään niin sanottu businessmaailman mammani, kenelle gradua tein, niin paineet täydellisestä työstä kasaantuivat.
Olin todella ärsyyntynyt näistä yöllisistä herätyksistä ja toki siitä huonon olon tunteesta kun sitä gradua ei oltu tehty loppuun. Suomalaiselle kun on iskostettu, että ilman maisterinpapereita tässä elämässä ei pärjää (en itse allekirjoita tätä) ja että mitään projektia ei saa jättää kesken. Jälkimmäisen allekirjoitan täysin ja varsinkin silloin jos se tulee yöuniin, niin kuin minun tapauksessani.
Kun graduni palautin, niin en ole varmaankaan koskaan tuntenut niin hyvää oloa mistään. Kun näin onnitteluviestini professoriltani aloin itkemään. Elämäni suurin palkinto oli silloin saatu – koulutus.
Tällä kirjoituksella haluan tsempata blogiystävääni Jessicaa ja kaikkia muita tämän asian kanssa painivia. Se tunne kun paperit ovat kädessä on sen arvoinen. Muille se on paperi, mutta minulle se oli vapaus.
……………………………………………………
In Finland, especially in my generation, it’s very common to have a master’s degree. I’d say that 80% of my friends have masters and it’s not thought to be as huge thing as in everywhere else in Europe. I’d say that Finnish are even a bit over educated, because we start our work careers later than our other European neighbors. We even have sometimes the mindset that you can’t succeed without the higher education (I don’t necessarily think this way), but still around 80% of my friends have master degree.
My story is also very common. I didn’t finish my master’s thesis because I was rushing into work life. How did it end up then? Not well. I was waking up literally every night with a thought in my head “you need to finish your theses.”
I don’t have the tendency to start something without finishing, but somehow I didn’t want let down my professor or my business world mom (I wrote it to her) and that’s why I felt the project was much bigger than it actually was. When you are writing thesis, which includes around 100 pages, there is always something to correct. I went on and on to find something to change, in grammar or in layout.
I remember the feeling when I got an email from my University and it said “congratulations.” It was the best feeling ever. I had been stressing for nothing, I got a good grade and I finally understood that this project was for me, not to anyone else. I also understood that PhD is not something I necessarily want to do in my life.
This is a little reminder to you out there, finish what you’ve started. I know there is plenty people who are constantly thinking about finding time to finish the thesis or studies. You can do it and it’s worth it.
31 Comments
Onneksi olkoon! Se taakka mikä valmistumisen myötä lähtee, ah, tiedän sen tunteen itsekin. Nyt haet itselles samppanjaa ja ostat jotain herkkua, pidät vaikka pienet juhlat tai illanistujaiset sen kunniaksi – ihminen tarvitsee rituaaleja.
Olen uusi lukijasi ja kahlaan tällä hetkellä vasta blogisi alkuaikoja läpi (nyt 2011 loppupuolella) ja blogisi on ihanaa luettavaa <3 Se on piristänyt päiviäni niin paljon, nyt kun olen muuttanut ulkomaille ja elämä on vielä ihan sekaisin. Odotan että pääsen testaamaan reseptejäsi ja lukemaan uudempia juttujasi. Sait minusta vakkarikävijän.
Halauksia halauksia <3
Voi Anna -kiitos!
Hih, no tästä on hivenen jo aikaa, mutta silloin tosiaan lähdin suoriltaan kauppareissulta samppanjabaariin ja sushille. Ei voinut enää paljoa verhojen osto kiinnostaa sen mailin kaupassa luettuani.
Hui kamala, en edes itse uskaltaisi lukea niin kauas. Elämäni on muuttunut niin paljon tässä ajassa. Hassua, mutta tämä on todellakin oma sähköinen päiväkirja missä näkyy kaikki elämänvaiheeni.
Tervetuloa ja ihanaa kun blogini piristää <3
Haleja!
Onneksi olkoon!! Tiedän niin hyvin tuon tunteen – valmistuin syyskuussa, gradun palautin itkuisen, lenkkeilyntäyteisen, perheestä melkeinpä erossa vietetyn ja äärimmäisen stressaavan heinäkuun jälkeen. Päätin pusertaa levällään olleen gradun kasaan ja niin sitten tein. Enemmän kuin tutkinto ja maisterin paperit minullekin merkitsi myös vapaus – ei enää ahdistavia “pitäisi tehdä” -tunteita, ei enää opintosuoritusten dead lineja, ei enää kyselyjä, milloin valmistut. Helpotus!! :) Tiedän myös tuon tunteen siitä, että ei vain halua palauttaa kunnioittamilleen ihmisille mitään sinne päin tehtyä rääpäisyä. Juuri tästä syystä gradun kirjoitus oli itsellenikin niin vaikeaa – itse olen itseni pahin kriitikko…
Komppaan Annaa edellä: Vähintään hyvä samppanjaillallinen sinun tulee nauttia uuden vapautesi kunniaksi! Ilman maisterin tutkintoakin voi elää, mutta onhan se ihan kiva asia kuitenkin :)
Hei Tarja ja kiitos!
Tästä on jo tosin tovi, mutta ajattelin kirjoittaa tästä aiheesta, sillä moni painii tämän saman asian kanssa varmasti siellä ruudun toisella puolen. Eli jos jotain haluan, niin tsempata samassa tilanteessa olevia.
Hih, muistan kun joskus varmaankin kolme vuotta sitten kerroit opiskelupaikastasi. Mahtavaa, että sait opinnot käytyä – onnea Tarja niin hirmuisesti.
Niin parempi ne on pusertaa läpi ja olla ajattelematta sen jälkeen koko asiaa, sillä kaikista suurin vaikutus tästä on itselle (ja minun kohdallani perheelleni).
Minä kun arvostan professoriani niin paljon. Tiedän, että jos minulla olisi ollut joku toinen graduohjaaja olisin varmasti jo valmistunut. En vain ikinä halunnut palauttaa mitään “vähän sinnepäin” -juttua hänelle. Hölmöyksissäni olen mennyt uusimaan tenttejäkin jos sain arvosanaksi 3. Se on totta, itse on itsensä pahin vihollinen tällaisissa asioissa.
Hih, sain sushia ja samppanjaa. Vielä en ole ostanut itselleni mitään lahjaa, sillä minulla on tapana ostaa itselleni aina tällaisissa tilanteissa koru. Kandilahjan ostin Tiffanylta, mutta maisterilahjan haluan olevan jotain muuta.
Se on totta, voi elää jos pystyy ;)
Kamppailen juuri elämässäni samanlaisessa tilanteessa. Gradua vaille maisteri. Gradu on aloitettu jo 2,5 vuotta sitten, kunnes siirryin työelämään ja nyt taukoa on tullut 1,5 vuotta. Ja millainen peikko siitä on tullutkaan! Ajatus gradusta on koko ajan takaraivossa, vaikka en aktiivisesti sitä teekkään. Kirjoituksesi tsemppaa, sillä tiedän itsekin että minulla ei siellä lopussa häämötä tutkinto, vaan vapaus!
Heippa Annilo,
tämä nyt voi kuulostaa vähän omituiselta, mutta jos tarvitse ulkopuolista tsempparia, niin voin mielelläni olla. Olen itseasiassa yhdelle toisellekin tuntemalleni naiselle joka on kanssasi samassa tilanteessa. Minun tarkoitus ei ole ahdistaa vaan sparrata ja viedä projektisi loppuun. Olisin itse tarvinnut tilanteessani juuri sellaista apua mitä nyt tarjoan muille. Niin ja tämä on ihan vain auttamisen halusta, sillä tiedän tuskan.
Se vapaus on mahtava tunne -paras kaikista!
“Suomalaiselle kun on iskostettu, että ilman maisterinpapereita tässä elämässä ei pärjää..” tämä on niin totta ja ikävä kyllä Suomi on maa, jossa koulutus on täysin yliarvostettua. Yliopsitossa opiskeleva esikoiseni hakee juuri kesätöitä ja meinasi minulta mennä aamukahvit väärään kurkkuun kun jokaisessa, jopa puutarhatöissä ja siivoustyössä, vaadittiin paitsi kokemusta niin myös alan koulutusta. Siis haloo, kahden kuukauden kesätyöhön!
Joudun itse kyllä ikäväkseni myöntämään, että olen jättänyt urani aikana kaksi ihmistä palkkaamatta ja syynä oli loppupeleissä tasaväkisten hakijoiden välillä ainoastaan se, että näillä kahdella oli gradu jäänyt roikkumaan yli kymmeneksi vuodeksi. Se antaa tietyistä ihmisistä (siis jos siihen ei ole järkevää syytä kuten perhe, sairaus tai ura) vastuuta ja stressiä pakoilevan kuvan.
Heippa,
komppaan täysin. Haluaisin nähdä pörssiyhtiöiden johtajia kenellä ei olisi korkeampaa korkeakoultutkintoa. Heitä ei varmasti Suomesta löydy. Täytyy myöntää, että se tosin antaa luonteesta “periksi ei anneta” kuvan mikä taasen on minusta hyvä piirre ihmisissä. Eli kai siinä jotain perää on, mutta minusta tradenomien vähättely on ihan turhaa.
Tosin tällä hetkellä jokaisessa työpaikkailmoituksessa on, että pitää olla maisteri tai MBA ja tutkintotodistus ei kyllä kaikkea ihmisestä kerro.
Muutamalle tutulleni on käynyt juurikin noin, että ylöspäin ei ole päästy ellei ole korkeakoulututkintoa tehtynä. He ovat sitten menneeet koulunpenkille takaisin ja ottaneet opintovapaata. Tällä hetkellä muuten pampulani tekee viikonloppuisin ja öisin MBA-tutkintoa verkossa, eli ymmärrän tämän asian paremmin kuin hyvin. Yhdysvalloissa ei kukaan käytännössä tee maisteria, mutta Euroopassa kylläkin
Toivotaan, että esikoisesi saisi mahtavan työn kesäksi vaikka sitä kokemusta puutarhatöistä ei olisikaan. Itse aloitin kesätyöni muuten vakuutusyhtiössä ;)
Todella paljon onnea valmistumisesta! Ja sitkeydestä pakertaa gradu loppuun vaikka oletkin jo työelämässä! Moni jättää kesken työelämän viedessä mukanaan ja katuu myöhemmin…
Tarina tuntuu tosi tutulta, minullakin oli iso tutkinto ja jo lähes valmis dippa jonka palauttaminen veinyi (ja ahdisti). Lopulta työn viimeistelyyn menikin vain muutama päivä, ja tuntui hassulta etten saanut mörköä aikaisemmin aikaiseksi.
Ilman tutkintoa kyllä pärjää, mutta monessa mielenkiintoisessa duunissa on nykyisin tutkintovaatimus, eli helpompaa taitaa olla näin maisterina. :) Ja hei tosi kiva se rich pinn- postaus. Olisi mielenkiintoista kuulla muitakin tälläisiä markkinointiin ja bloginpitämiseen liittyviä juttuja/vinkkejä.
Heippa ja kiitos <3
En olisi ikinä pystynyt elämään itseni kanssa jos en olisi tehnyt kouluani loppuun. En olisi voinut olla kertakaikkiaan itseni kanssa. Ja kun näkee ympärillä ihmisiä kenen ura stoppaa 40-tietämillä nimenomaan maisterin uupumiseen, niin parempi oli pakertaa paperit ja ajatukset kasaan.
Hih, minulla meni mörön kanssa varmaankin kolmisen viikkoa, mutta sitten kun sain sen mörköläisen painoon, niin ai apua kun tuli hyvä fiilis. Ja sain myös ne yöunetkin takaisin.
Jeps, helpompi olla maisterina ja eikä tarvitse tuntea enää huonoa oloa siitä että kun hakee vaikka töitä niin se jää siitä kiinni. Se on kumminkin ns. pieni asia, mutta loppuelämän kannalta sillä voi olla suuren suuri merkitys.
Kiva, että tykkäsit siitä. En vain osannut teidän kommenttien määrästä oikein sanoa, että mentiinkö metsään vai ei. Voi olla että pian saat samanlaisia postauksia.
Halit ja onnittelut sinne!
Se rich pins tuli kieltämättä aika yllärinä, eli oli erilaista kun blogisi normaali sisältö. Olin ihan innoissani, kun siinä näkyi selvästi myös ammatillinen osaamisesi, eli vähän niinkuin ilmaista markkinointikonsultointia olisi saanut! :) Tykkään enemmän juuri asiapitoisista jutuista, ja muutenkin ne ovat blogosfäärissä harvinaista herkkua.
Ja muuten mäkin satun tsemppaamaan tällä herkellä yhtä tuttua jonka tutkinto on jäänyt yli viisi vuotta sitten kesken. Kaverini on julkisella puolella, eli tutkintopaperi vaikuttaa suoraan palkkaan. Mutta aluksi aihe oli hänelle tosi arka, ja lopulta minä tein hänen uuden hopsin (hah) ja kirjoittelin opinto-oikeuksien takaisinhakuun liittyvät paperit kun asian alulle laittaminen oli melkein traumaattista. Nyt kun on päästy alkuun, niin nyt homma sitten etenee. Mutta kesken jääneeseen tutkintoon liittyy monella todella paljon pettymyksen tunteita.
Oon yrittänyt kavereille just puhua tuosta “etenemisesteestä” mikä tulee melkein väistämättä vastaan jos tutkintoa ei ole. Ja en usko, että Suomi on tässä mitenkään poikkeuksellinen. Ehkä Jenkeissä voi olla vähän vapaampaa maisterin kanssa, mutta ainakin Ranska, Saksa yms. kaikissa akateemisissa töissä pitää olla viisivuotinen tutkinto, ja työpaikkaa ei edes välttâmättä saa ennen kuin on paperit taskussa. Suomessa moni sentään pääsee edes aloittamaan ns. oikeat hommat ja laittaa tutkinnon pakettiin siinä sivussa.
Hih no oli joo ja se näkyi kommenttimäärissä, sillä en tiedä onko tämä se oikea paikka.. Tämä on tosin itselleni mieleinen aihe sillä tuotepäällikön roolissa tein tosi paljon töitä ihan nettikaupan kehitykseen liittyen ja seurasin mikä vaikuttaa mihinkin ja se oli ehkä se kaikista mielenkiintoisin työtehtäväni, ei niinkään mitkään retail-jutut. Ecommerce on muutenkin ja businesskehitys on kaikista mielenkiintoisia tehtäviä mitä olen tehnyt. Markkinointia en ole edes lukenut kuin muutaman kurssin, mutta totta kai blogin kautta on saanut konkreettista oppimista kaikesta mitä tähän työhön liittyy.
Niin Suomessa ei ole kun esimerkiksi Digitalist jota mielelläni luen, muut jutut ovat niin nörttikamaa tai sitten yksinkertaisesti ulkoasu on jostain 90-luvulta, niin sen takia sitä klikkaa äkkiä pois. Ehkä kumminkin LinkedIn on tällaisissa asioissa kohdallani se parhain kanava, sillä en tiedä tykkäsikö postauksestani kovinkaan moni muu.
Voi mikä ystävä olet – superjuttu! Ymmärrän tuon traumaattisuuden. Minäkin ahdistuin siitä kun piti hakea jotakin paperia jostain kansliasta ja toista paperia toisesta. Eli teet ystävällesi kyllä mielettömän kauniin teon, sillä voin hyvin ymmärtää nuo pettymyksen tunteet. Vaikka minulla opintopisteitä oli se 300 jo kasassa, mutta gradun viimeisten silausten teko olisi voinut olla uralleni kivi joka olisi ollut ikuinen este etenemiselle.
Näin ainakin itse sen koen ja näin Suomessa hyvin selkeästi. Eteenpäin ei vain päässyt tai ainakaan ylöspäin jos pysyi samassa firmassa. On pakko lähteä ulos jos haluaa ns. hypätä.
Ranskassa nyt näissä asioissa on menty aivan äärimmilleen. Olisi niin monta esimerkkiä tästä. Täällä ollaan esimerkiksi todella tarkkoja kuka syö lounasta missäkin pöydässä ja kaikki tietää paremmin varmaan toisten koulutukset ja tasot työpaikan hierarkiassa kuin nimet. Tai Suomessa ei ketään kiinnosta mistä koulusta olet, mutta Ranskassa sillä on automaattisesti väliä. Jenkeissä taasen ei kukaan ole välttämättä maisteri, niin kuin ei Pampulanikaan ja nyt seuraavalle tasolle Euroopassa noustessa olisi tarpeellista olla MBA-tutkinto ja sen takia täällä aina sivukorvalla kuuntelen iltaisin verkkoluentoja.
Joo olet ihan oikeassa. Asun siis itsekin Pariisissa ja täällä on ihan koko urankin kannalta tärkeää missä grande-ecolessa on opiskellut. Vähän niinkuin Jenkkien Ivy-League. Mutta nää ranskikset on siis ihan neuroottisia, paljon pahempia kuin Jenkit.
Vapaus kuvailee upeasti sitä tunnetta, kun gradu on palautettu ja opinnot ovat paketissa. :)
Jep, niin kuvaa. Tuli sellainen olo, että nyt voi tehdä ikinä mitä haluaa kun on ns. pätevyys paperilla ;)
Nyt (tai kenties taas? osui ja upposi kirjoituksesi, eksyin tänne blogiin nimittäin graduvälttely-päissäni.. :D Gradun alotin (ja sen tekemisen lopetin) muutama vuosi sitten, kunnes työt vei mukanaan ja ajatus gradusta jäi kummittelemaan takaraivoon.. Huomaan ohjaajalla olevan suurta vaikutusta tähän, sillä hän on erittäin tiukka professori ja voi jättää mm. vastaamatta, mikäli hänestä tuntuu, että graduluonnoksen taso ei ole tarpeeksi korkea.. En tee graduani millekään yritykselle, joten oikeastaan ajatuksenani on saada tämä läpi kohtalaisin arvosanoin ja saada vihdoin tuntea, mitä on VAPAUS! :D Gradumörkö kun kummittelee jokainen heti tuolla takaraivossa ja alkaa pikkuhiljaa ärsyttää..
Nyt on kuitenkin hyvä tilanne, sillä edellisen määräaikaisen työn loputtua pystyin jäädä muutamaksi kuukaudeksi kotiin ja tavoitteenani on naputella tämä NYT valmiiksi! Toivottavasti tsemppiä tulee ohjaajanikin puolelta, kunhan vaan uskaltaisin lähettää tämän hänelle näytille..
Kiitos siis mahtavasta ja erittäin ajankohtaisesta tekstistä! :) Kammoan muuten tosissaan eniten nyt tuota “Mites se gradu?”-kysymystä… Odotan sitä hetkeä, kun kavereita ja sukulaisia kiinnostaa myös, mitä mulle muuten kuuluu. :D
Heippa,
toivottavasti en ahdistanut, sillä varmasti tällä tekstillä voi toisille olla sellainenkin reaktio. Tarkoitukseni ei ollut ahdistaa, vaan tsempata <3 Tiedän nimittäin nuo kysymykset ja ne omat vastaukseni varsinkin, heh.
Oma proffani olisi kai halunnut minusta tutkijaa niin sen takia hän jollain lailla loi paineet saada 5:n gradusta. Loppujen lopuksi jouduin kirjoittamaan hänelle suoran sähköpostin, "hey let's do this, my goal is 3." Ja sehän sieltä tuli ja olen erittäin onnellinen. Eli kannattaa olla todella suora, että nyt tämä vain tehdään eikä jäädä hinkkailemaan mitään kaavioita (okei myönnän että jäin). Kun ei jäädä turhia hinkkailemaan, se valmistuminenkin häämöttää nopeammin. Mutta ymmärrän tuon vaativan professorin.
Mahtavaa, virtuaalitsempit sinne!! Se on sen arvoista kun sen mörön saa painoon. Nyt vaan sanot ohjaajalle, että tää on mun työ, ei sun.
Joo, kaikki mahdolliset puhelinsoitot loppuivat käytännössä ärtymykseen ennen kuin sanoin mummilleni, että älä kysy enään. Minä soitan sitten kun se on valmis. Eikä se kysynyt, mutta kyllä se itki kun se oli valmis. En itseasiassa tiedä kumpi oli onnellisempi, mummi vai minä.
Halaus ja tsemppiä <3
Itseasiassa tästä kirjoituksesta tuli lähinnä hyvä mieli ja tsemppi! Otsikon nähdessäni lähinnä naurahdin et oh no, mistä sekin tietää!
Oma professorini on selvästi samaa maata ja huomaan sen kyllä luovan paineita itsellenikin, sillä en halua palauttaa mitään “vähän sinne päin”, kun odotukset tultuu olevan niin korkealla.. Tutkijaa musta ei kyllä ikinä tule, joten mitäpä sitä turhaan hiomaan pelkästään professoria varten.
Mutta, kiitos siis tästä tsempistä, kerkesin vääntää yhden kaavion lisää jo tämän postauksen innostamana.. ;) Vapaus häämöttää!
Heh, Sohvin tietopalvelu tietää kaiken ;)
Mutta tosiasiahan on että tämä on todella yleistä eikä mikään poikkeus. Proffanikin totesi, että käytännössä suurin osa hänen suomalaisista opiskelijoista tekee juurikin näin kuten minä.
Jeps, ei minustakaan. Lupaan ja vannon, että tutkijaa minusta ei tule.
Mahtavaa, että sait kaavion tehtyä – upeeta! Nyt vaan näpyttelet sen loppuun, niin voidaan kilistellä yhdessä virtuaalisesti :)
Onnea ihana <3
Jep, tuli elävästi mieleen oma gradun puurtamiseni. Tosin silloin muistan, että meillä iskä oli se, joka hengitti niskaan tyyliin, että ei sen arvosanan väliä - pääasia, että saat paperit ulos :D No sittenhän me iskän kanssa puurrettiin yhdessä tuo gradun empiirinen osuus pääsiäisenpyhinä (tein gradun iskän firmalle). Se tunne, kun gradun palautti oli kyllä ihan sanoinkuvaamattoman ihanaa! Näin jälkikäteen harmittaa, että suoritin KTM:n tutkinnon neljässä vuodessa läpi. Toki tuli nautittua opiskelijaelämästä, mutta jotenkin oli hirmuinen kiire koko ajan saada kaikki suoritettua.
Mulle on näin vanhemmiten (hui, mikä sana) tullut palo opiskella lisää. Nyt haaveilen eMBA:sta...jos jostain saisi muutaman ylimääräisen tunnin päivään. Ja rahoittajan ;)
Ihanaa alkavaa viikonloppua <3
Hihi, ime niskaan hengittelijät. No ei, ihan hyvä että sellaisia on, mutta tässä omassa tapauksessani taisin olla pahin niskaanhengittelijäni.
Niin, opiskeluaika oli aika leppoisaa kun näin jälkikäteen miettii. Minä en tosin siitä jollain lailla hirmuisesti nauttinut kun kaikki tuntui niin hitaalta ja sen takiahan bloginikin aloitin että olisi jotain tekemistä.
Oi wau – kuulostaa hyvältä. Mikä ettei jos puhtia riittää kahden työn jälkeen ;)
Ihanaa viikonloppua sinne myös <3
Monilla itsevaativuus nostaa päätään juuri gradun kanssa, ja tottakai se proffakin haluaa potkia hyviä tuloksia — varsinkin heissä, joissa on potentiaalia ;) Mutta loppujen lopulta kyse on opinnäytetyöstä, sitä ei todellakaan tarvitse ikuisesti viilata! Eikä antaa omien mielikuvien, vaativista ohjaajista tai vertailuista muiden töihin, painaa mieltä.
Jep, niinhän se on. Itse loin pahimmat pelkoni ja paineeni. Arvostin proffaani vain niin paljon vaikka todellisuudessa hänelle varmasti oli vain tärkeintä että sai minut ulos koulun kirjoilta.
Tämä oli myös monella lailla opettavainen projekti, sillä ymmärsin tämän jälkeen, että tämä on vain minulle eikä muille. Ihan turhaan pelkäsin koko juttua <3
Paljon onnea gradun valmistumisesta! Muistan varmaan (ja toivottavasti) ikuisesti sen mahtavan koko kropan ja mielen läpimenevän tunteen, kun sain graduni palautettua pari vuotta sitten. Voi sitä onnen ja vapauden fiilistä!
Hyvä ystäväni sai vuosien hautomisen jälkeen gradunsa ja tutkintonsa valmiiksi puolisen vuotta sitten, ja muistan olleeni siitä yhtä iloinen kuin omastani, tietäen minkä työn ja tuskan takana se oli.
Nyt on taas uusi dilemma tullut eteen, kun suomalaisena mietin, että voinkohan mä tehdä jotain sellaista työkseni, mikä ei tosiaankaan vaadi ylempää korkeakoulututkintoa. Tietenkin siis voin, mutta annanko itselleni luvan onkin sitten eri asia…
Hih,tiedän tuon onnen ja vapauden tunteen – onnea!
Niin,sitä kun pystyy ymmärtämään mitä toinen kokee ja ymmärtää sen ahdistuksen,niin ymmärrän täysin että ystävän valmistuminen on itselle lähes yhtä tärkeä asia kuin oma valmistuminen. Muutama ystäväni on jättänyt päivätyönsä ihan vain sen takia,että saisi koulun käytyä loppuun. Ymmärrän tämän täysin,sillä se ettei saa projektia päätökseen on psykologinen taakka mikä muistuttaa takaraivossa aina.
Tämän taakan takia haluan auttaa ihmisiä ketkä ovat samassa tilanteessa mitä minä olin.
Hih,mitta nyt meillä on vapaus tehdä mitä me haluamme. Pariisissa näen tätä niin paljon! Se on vain koulutus,mutta sydän kertoo mitä sitä elämältä haluaa. Tapasin eilen esimerkiksi entisen meklarin joka on nykyään jooga-opettaja. Eli tee mitä sydän sanoo <3
Nimenomaan Sofié, sanoit hienosti tuon että pitää kuunnella sydämensä ääntä, mitä työkseen haluaa tehdä. Mun yksi miestuttava Suomesta valmistui aikanaan oikeustieteellisestä, eikä päivääkään tehnyt niitä töitä. Valmistuttua meni yleiseen regretointiin (oliko Satamassa?) ja tuli sieltä työpaikan saaneena – hänestä tulikin copyright mainostoimistoon. Varmasti luonteelleen sopivampi paikka ja viihtynyt erittäin hyvin siinä ympäristössä. Kirjoittaminen on kuitenkin hänen juttunsa.
Sitten taas mun mieheni sai liian “suuret saappaat” aikanaan yliopiston jälkeen Suomesta paristakin kansainvälisesti yhtiöstä, ja se gradu jäi sitten tekemättä. Mutta, mutta.. en tiedä onko tästä ollut haittaa muuten kuin vanhemmilleen. Hän on pärjännyt erittäin hyvin, ja saanut olla töissä upeissa big5 yhtiöissä, niin USA:ssa, Saksassa kuin Sveitsissäkin, eikä gradun puute ollut onneksi esteenä. (USA:ssa olivat tutkineet opiskelutaustan ja sai kuulla, että lukenut enemmän kuin tutkintoon olisi tarvinnut. :) Ilmeisesti CV ja referencet olleet senverran kunnioitettavaa luettavaa. ( Myönnän että olen lukenut niitä tippa silmässä.) Linkedin kautta tulee aika paljon headhunter yhteydenottoja, olisitko kiinnostunut.. sun tausta sopisi, jne? Eikä tuo gradun puute ole vaikuttanut palkkauksessa, ranskalainen esimiehensä sai 30k pienempää vuosipalkkaa, ja mieheni sai sitten lohdutella ja olla esimiehensä olkapäänä Amerikan reissuilla, mutta sekin johtui työtaustasta. Ystävyys on säilynyt tästä huolimatta, mutta luopui esimiestehtävistä heti kun mahdollista. Miehellä on vankka kollegajoukko ympäri maailman, johtunee karjalaisesta taustastaan, että juttua riittää kaikkien kanssa.. oli mummo tai vaari kysymyksessä. ;) Että näinkin hyvin tai peräti onnellisesti voi sattua.. muta en kirjoittanut tätä minään kannustuksena ollenkaan. Vaan yksi tarina muiden joukossa.
Onnea rutistuksesta Sinulle, ja kaikille muillekin valmistuneille. Pääasia että löytää sellaista työtä missä tuntee viihtyvänsä – ja etenkin rakastaa sitä työtä, mitä sitten lopulta päätyy tekemään. Työpaikat on kortilla; tiedät varmaan ranskal. Alstom-yhtiön, täältäkin lähtee nyt ab 1600 työpaikkaa yritysoston seurauksena. Kiitollisuutta ei siis pidä unohtaa.
Heippa,
ja kiitos kommentistasi. Totta, tarinoita on erilaisia eikä sitä gradua välttämättä tarvita, mutta minua se muistutti joka yö. On ollut niin ihanaa kun on voinut taas nukkua normaalisti ja olla ajattelematta koko asiaa.
Sydäntä pitää kuunnella sillä se tietää mitä tehdä. Hassua mutta totta. Elämässä ei kannata hukata vuosia vain tehdäkseen työtä josta ei saa muuta kuin rahasuorituksen jos ei tiedä mitä oikeasti haluaa.
Kiitollisia ollaan aina <3
Paljon onnea gradustasi! Lopputyö tuntuu aiheuttavan monille stressiä ja unettomia öitä. Minä tein omani aikoinaan heti opintojen päätteeksi. Iso rutistus se oli, koska olin silloin jo töissä ja työn ohessa sitä väänsin, mutta halusin saada sen alta pois mahdollisimman pian. Kun viimeistelyvaiheessa soitin lopputyöni ohjaajalle jostain yksityiskohdasta, hän kertoi juuri lukeneensa lähes valmiin työni ja kehui, että se oli yksi parhaimmista mitä oli pitkään aikaan ohjannut. Siinä vaiheessa minäkin purskahdin itkuun. Kaikki se stressi, väsymys ja epävarmuus onko työni hyvä vai surkea, purkautui. Hetken päästä alkoi hävettää, että tällä tavalla poraan ohjaajani kuullen, mutta hän ei vanhana kettuna ollut moksiskaan :) Mutta suosittelen kaikille hoitamaan keskeneräiset projektit loppuun. Ne rauhoittavat mieltä kummasti.
Heippa!
Teit niin kuin minun piti,mutta päivätyön ja tämän blogityön takia ei siitä hommasta vain kertakaikkiaan tullut mitään.
Tästä kauheasta tunteesta kertoo myös varmaan se,että tästä en halunnut kertoa edes blogissa vaikka muista asioista aika avoin olenkin.
Upeaa että sait oman taakaksi tehtyä hienosti valmiiksi <3 Uskon,että näitä postauksia ja epätoivoisia puhelinsoittoja tulee näille professoreille vähän väliä ;)
No nyt on kaikki hinkkaukset ja paperijutut meidän osalta tehty ja nyt voidaan tsempata muita samassa tilanteessa olevia <3
Suurkiitos kannustuksesta! <3 Tänään tarkoituksena on keskittyä kotosalla koulutehtäviin, huomenna lähden taas Vaasaan. Sama juttu ensi viikolla ja sitä seuraavalla. Olen opiskellut työni ohella, mutta tänne Helsinkiin muutettua koulunkäynti jäi kokonaan. Toki oli varmasti järkevää siinä kohtaa keskittyä töiden tekoon! Onneksi rohkenin tehdä päätöksen opintovapaasta, tämä oli ehdottomasti yksi järkevimmistä päätöksistä taas hetkeen ;) Ps. Arvaa kuka varasi lennot Pariisiin huhtikuun viimeiselle viikolle! :D
Ymmärrän tuon koulun jäämisen taka-alalle, sillä sitä on kumminkin vaikea keskittyä niin moneen asiaan yhtä aikaa kunnolla. Ihan mahtavaa, että otit opintovapaata, moni tuttuni on tehnyt niin. Ihan super-juttu!
Eikä – ihanaa ja tervetuloa!