Mistä voi puhua?

Kun on tällaisessa kulttuurisessa sulatusuunissa, huomaa todella erilaisia pöytäkeskusteluja. Olen huomannut, että me suomalaiset olemme jollain tavalla kumminkin aika avoimia kaikelle keskustelulle. Puhumme lyhyesti, mutta emme välttämättä mene lukkoon kun puheenaihe vaihtuu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen aika suora puheissani ja tämän olen itseasiassa huomannut vasta täällä ollessa kun Pampulan suu menee pyörälle kun päättäväisenä pölpötän. Pampula on tehnyt töitä suomalaisten kanssa kymmenisen vuoden ajan ja sanoi, että ei ole helpompaa työympäristöä kuin Suomi. Vastaus on “joo” tai “ei”. Mitään ei jää arvailujen varaan, että mitäköhän vastapuoli nyt tarkoitti. Tämä kuulemma näkyy myös kotona, sillä mutkaton puhetyylini ilmeisesti helpottaa arkea kun ei tarvitse kaikkea lukea rivien välistä.

Pöytäkeskusteluja olen täällä tosin käynyt todella erilaisia ja oppinut ymmärtämään kenen kanssa puhutaan mistäkin. Ranskalaiset ovat todella avoimia seksistä puhumiseen jenkit taas eivät. En ole nimittäin Suomessa tottunut ehkä samanlaiseen avoimuuteen toimistolla mitä täällä. Ensimmäisinä kertoina ehkä hivenen jopa hämmennyin ja mietin mielessäni että missä ihmeessä se HR:n “punainen kortti” nyt on. Kohteliaisuuksia sataa, mutta kaikki ymmärtävät, että ne ovat vain puheensorinaa. Suomessa taas samat sanat oikeasti tarkoittaisivat jotakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rahasta suomalainen voi puhua, mutta suorista summista ei ehkä niinkään. Emme ole tottuneet sanomaan mitä mikäkin maksaa, sillä kateus on meillä DNA:ssa ja hitto se ärsyttää jos naapurilla on taas uusi auto. Jenkit eivät muusta puhukaan kuin mitä kukakin ansaitsee tai on ansainnut ja mitä on ostettu. Seksi taas on jollain lailla tabu ja siitä ei voi puhua. Olen itsekin oppinut ehkäpä juuri ruokapöytäkeskustelujen kautta, että kenen seurassa pitää puhua mistäkin.

Omassa ystäväpiirissäni ei ole filttereitä vaan kaikista yksityisimmätkin jutut jaetaan. Se oli aluksi Pampulalle hivenen outoa sillä hän ei ollut ehkäpä ihan tottunut tällaisiin ensimmäisiin keskusteluihin. Nyt hän on jo tottunut, että kaikki kerrotaan keskenmenoista viime öisiin uintireissuihin vaikka olisi ensimmäisestä yhteisestä illallisesta kyse. En tiedä ollaanko ystäväpiirissäni avoimempia, vai onko tämä osa suomalaisuutta. Annamme mielestäni itsestämme jollain lailla enemmän niille keihin luotamme. Ranskassa tai varsinkin jenkeissä saa taasen kunnolla kaivaa sen oikean ihmisen esiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pampulani on monesti sanonut minulle miten paljon hän haluaisi oppia meiltä suomalaisilta samanlaista läpinäkyvyyttä, että suruistakin voi puhua muuallakin kuin terapiassa. Hänellä kun on edelleen välillä sellainen jenkkimoodi päällä, että työasiat ovat ensimmäisenä mielessä ja kaikki on aurinkoista. Tähän yleensä vastaankin, olisi kiva kuulla mitä sinulle oikeasti kuuluu työasioiden ulkopuolella. Siellä se elämä kumminkin pitäisi olla. Ja sitten onkin taas ne Pampulan silmät ammollaan ja lause “that’s my Finnish ice penguin” tulee ulos. Eli vaikka me puheen kautta välillä saatamme tuntua kylmiltä, koen että olemme pohjimmiltamme aika lämpöisiä ja aitoja ihmisiä.

You may also like

5 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*