En tiedä muistatteko tätä postaustani? Ystävilläni on aivan ihastuttava koti Amsterdamin keskustassa, mutta pienten viilausten jälkeen siitä on tullut vielä ihanampi. He ovat remontoineet vuoden verran kotiaan leventämällä tilaa ja lisäämällä keittiön yhteyteen oleskelutilan.
Asunnossa asuu äidin ja isän lisäksi kaksi hyvin vauhdikasta pientä poikaa, jotka tuovat todellakin väriä ja iloa aika vaaleaan kotiin. Joka paikasta löytyy lasten pieniä projekteja, jotka tuovat ihanasti elämää tähän kotiin.
Asukit ovat monella tapaa hyvin luovia ja se näkyy sisustuksessa ja pienissä jutuissa mitä kodista löytyy. Taulut sekä tuunatut vintage-huonekalut tuovat värikkään perheen ihanasti esiin, vaikka sisustus on muuten hyvin valkoinen ja moderni.
Perheen isän viimeisin löytö olivat upeat Togo-tuoli ja -sohva. Michel Ducaroy suunnitteli Togo-malliston 60- ja 70-luvulla Lingne Rosetille. Perheen isä oli löytänyt huonekalut käytettynä ja uudelleen päällystänyt ne värikkäillä kankailla. Upeilta näyttivät uudelleen tuunattuna :)
Remontin yhteydessä laajennettuun osaan oli myös tehty paljon kattoikkunoita, jota valo pääsisi sisään keittiötilaan enemmän. Oleskelutilan seinät olivat myös lasia lattiasta kattoon, joten tila oli ihan äärettömän valoisa.
En tiedä onko tämä joku minun ajatukseni, mutta ollaanko Hollannissa jollain lailla avoimempia? Tuli vain mieleeni, kun siellä ollessa katselin asuntoja ja niissä oli paljon isoja ikkunoita eikä kotia iltaisin peitelty verhoilla, vaan elämä sai näkyä myös ulospäin. Kertokaa ken siellä asutte :)
Tämä on yksi sellainen koti, jossa näkisin itse asuvani. Paljon valoa ja valkoista pintaa. Unelmoin aina pienistä väriläiskistä kotonani, mutta vielä en ole oikein uskaltanut. Ystäväperheemme kodin tosin taas nähtyäni, haluaisin nimenomaan lisää väriä sisustukseeni.
Follow me on
11 Comments
Oi miten ihana moderni asunto! Me asuttiin vuosia sitten hollannissa ja sillä meidän alueella lähes kaikki asunnot oli tuommoisia supertyylikkäitä ja isoilla ikkunoilla varustettuja. Aivan ihania asuntoja kaikki. Ja kyllä, verhot oli harvoin kiinni (kiinnitettiin samaan asiaan huomiota) :)
Tämä on yksi unelma-asuinnoistani. Niin valoisa ja valkoinen :)
Ihanaa, että en ole ainut. Oli todella ihana katsella koteihin sisään ja ihastella sisustuksia, mutta samalla tuntui kuin olisin urkkinut toisen yksityistä aluetta kun verhoja ei ollut. Jänniä nämä erot :)
Aivan ihana koti! Ja rakastan tuota AH:n tarjoamaa minikasvimaata, meillä samanlainen :D Täällä tosiaan arvostetaan isoja ikkunoita eikä verhoja kaivata. Selitys kuulemma löytyy historiasta, jolloin avoimuus oli nimenomaan hyvä asia ja monella kauppamiehellä oli edustustilat talonsa etuosassa kadun puolella, ja yksityisemmät huoneet sitten talon takaosassa kanaalien puolella. Tämän selityksen todenmukaisuudesta en osaa sanoa, mutta näin on kerrottu asiasta kysellessäni.
Heippa, niin on!
Ja siis mä rakastan AH:ta yli kaiken. Nytkin toin kotiin niitä pieniä ämpäreitä missä on kurrkuja ja mustikoita ->parasta. Meillä ei ole mitään AH:n tapaista paikkaa täällä Pariisissa.
Oh, onpa mielenkiintoista, mutta toisaalta uskottava historia kun miettii Hollantia. Kiitos tästä sivistyksestä :))
Ihanan näköinen asunto! Juuri tuo tyyli miellyttää, valkoinenn, mutta raikkailla väriläiskillä. Huomasin Amsterdamissa saman ikkunoista. Isoja ja ilman verhoja. Juttelin tästä hollantilaisen naapurini kanssa ja hän sanoi asian todeksi. Verhoja ikkunoissa ei juurikaan pidetä, elämä näkyy ulospäin :-)
Heips,
joo, heillä on mitä ihanin koti ja näistä kuvistakin näkyy että siellä näkyy elämä. En sen takia korjaillut mitään kuvien tieltä, vaan minusta oli hauskaa kun eloa näkyy myös kuvissa eikä vain kotona.
Joo, niinpä. Meillä ei myöskään ole Pariisissa kummemmin verhoja, mutta eipä meille kukaan katsele kadulta niin kuin Damissa. Jotenkin niin ihanaa, kun pystyi katsomaan erilaisia sisustuksia :)
Hei!
Jo kauan sitten Hollannissa matkustaessani kiinnitin huomiota siihen että esim erään pikkukaupungin kanavanrantatalojen olohuoneisiin oli vapaat näkymät illallakin. Siellä perheet puuhailivat omia askareitaan.
Sen jälkeen en ole voinut olla huomaamatta, miten Suomessa kaikki suljetaan tarkasti katseilta piiloon. Jo
Heips,
jep, huomasin myös tämän jo vuosi sitten kuin asuimme Air BnB:ssä ja tuntui oudolta kun olisi ollut näyteikkunassa. Mutta siihenkin tottui. Pysyisipä kämppä siistinä jos olisi hollantilaiset ikkunat :D
Hei,
asunto on huikaisevan valoisa ja avara. Tiedän, että Hollannista löytyy myös hyvin kapeita ja monikerroksisia asuntoja, joihin ei valo pääse niin hyvin kuin tähän asuntoon. Mutta aikoinaan Rotterdamissa asuessani kiinnitin ihastuneena huomiota juuri siihen, että hollantilaiset uskaltavat olla peittämättä arkeaan ja kotiaan sälekaidinten ja paksujen verhojen taakse. Siitä meilläkin olisi täällä oppimista.
Nykyään on meillä Suomessa uusissa taloissa valtavan isot ikkunat, jotta saadaan valoa, mutta ne peitetään sitten kaihtimilla, että naapurit eivät vain kurki sisään, mutta ei valokaan sitten pääse sisään. Nurinkurista!
Ymmärrän hyvin viehtymyksesi Hollantiin ja Amsterdamiin. Pidin itsekin niistä kovasti.
Ja blogisi on tavallisen perheenäidin arjen pieni tähtihetki, koska voin kuviesi avulla sujahtaa eurooppalaiseen elämään. Jatka samaanmalliin!
Nimimerkki: seuraaja jo 3 v
Heippa,
Joo, olen myös ollut niissä pikkuruisissa kodeissa ja käytävissä :)
Tuo sälekaihdintrendi taitaa olla vain meillä Suomessa. Ranskassa tai Luxissa en siihen törmännyt. Luxissa tosin meillä oli sellainen sähköllä käyvä säleikkö joka laitettiin alas. Usein tosin mietin paloturvallisuutta, että jos syttyisi palo, en pääsisi ulos.. En pitänyt niistä.
Hollanti on niin ihana paikka, muuttaisin sinne heti nyt.
Ihana kuulla ja kiitos kommentistasi :)
Ihanaa viikonloppua sinne <3
Muutaman kuukauden Damissa asumisen perusteella sanoisin, että täällä kyllä tosiaan ollaan avoimempia. Usein iltaisin näkee esimerkiksi ihmisiä hengailemassa yövaatteissaan avoimien ikkunoiden edessä yhtään arastelematta. Oman kokemukseni mukaan myöskään muiden koteihin katselua ei juuri arastella. Meillä on olohuoneessa jättimäiset ikkunat, ja olen useamman kerran huomannut ihmisten kurkkivan näkösuojien yli tai ali nenä kiinni ikkunalasissa :D Ensimmäisillä kerroilla olin aika ihmeissäni, mutta nyt siihen on jo tottunut – tosin itse avaan verhot edelleenkin vasta siinä vaiheessa, kun olen täysissä pukeissa, hahah.