Olen itse parisuhteessa, mutta elän totta kai ystävieni kautta heidän sinkkuaikoja ja –hullutteluja, välillä toki myös sydänsuruja. Ne kuuluvat elämään siinä samassa missä rakkaus. Sydämellä on tosin taipumus voimistua vaikeuksien jälkeen ja sillä on kyky myös rakastua uudelleen, jos se vain uskaltaa.
Te ketkä ette ihan tiedä uskaltaisiko taas laittaa itsensä alttiiksi epävarmuudelle, haluan kertoa rakkaustarinasta minkä kuulin viime sunnuntaina. Rakastumisessa kun ei ole ns. harjoituskertaa, vaan se tapahtuu tai ei. Se joko iskee kirkkaalta taivaalta tai tapahtuu tutustumalla. Mutta sen ei pitäisi olla vaikeaa.
Joku saattaa jäädä koukkuun siihen tunteeseen, että perhoset leijailevat vatsassa eikä ehkä koe samanlaista rakkautta mitä minä ainakin toivon saavani lopun elämäni. Toivon sitä tunnetta lopun elämäni, että toinen on vierellä ihan missä tilanteessa tahansa. Perhosia ei minuun kohdallani niinkään aina tarvita, vaan syvä kunnioitus.
Tämä kyseinen pariskunta, joka innoitti minua miettimään rakkautta, meni kihloihin kolmansilla treffeillä ja ovat olleet naimisissa viimeiset 30-vuotta. He tapasivat kuntosalilla, jossa mies oli ohjaajana ja nainen asiakkaana. Mies etsi tiedot vastoin kaikkia sääntöjä kuntosalin asiakasrekisteristä ja pyysi naisen syömään. Kolmannella illallisella mies kosi naista ja nainen suostui. Nyt heillä on kaksi minun ikäistäni lasta ja vaikuttavat edelleen niin rakastuneille.
Oli niin ihana nähdä miten kauniisti he puhuivat toisilleen ja miettivät hassuja ja totta kai myös vaikeita tapahtumia vuosien varrelta – hymyissä suin. Heidän tapaamisen jälkeen laitoin muutamalla ystävälleni viestin ja kerroin tämän tarinan. Rakkautta on jos uskaltaa <3
……………………………………………..
I’m not single but many of my friends are, and through their lives I go through all the excitement about first dates, and also the pain and disappointment when things go wrong. Both are part of dating life, and you have to accept that sometimes things don’t go like you want. Magically life has a mysterious way showing afterwards that it was better in the end. Trust it. The heart has a strength and ability to fall in love again, if it dares.
You out there, who are not sure if you are capable to go through that rollercoaster ride again, I want to tell you story about a couple I met last week. There is no rehearsal in love, it happens or not. It happens like lighting from clear blue sky or it sneaks in quietly. But one thing is sure, it shouldn’t be hard.
Some people are addicted to the butterfly effect what we all go through in the beginning of our relationships. These “butterfly addicts” may never get the same kind of deep and respecting love I hope I will have the rest of my life. I don’t necessarily need butterflies, I need a person who respects me and stands by me when things are rough.
The couple I met inspired me to think about love and all the things that are related to it. They were engaged on their third date and have been married the past 30 years. They met in a gym where the man was an instructor and the woman was a client. Against all the policies, the man searched woman’s contact details from the client register and asked her out. After the third dinner, he proposed to her. Now they have two children that are around my age, and the couple seems to be so in love and happy together after all these years.
It was lovely to see how respectful they were speaking to each other and thinking about the past years’ happiness and difficulties. After meeting them I sent messages to my friends who are in a difficult place and I told them: there is love if you dare <3
4 Comments
Voi miten ihanan piristävä postaus! Kunnioitus on tärkeä asia uskaltamisen lisäksi <3
Hei sinä ihana <3
Niin on - se on kaikken tärkeintä!
Me tapasimme lentokentällä. Istuimme siinä penkillä ja juttelimme. Viikko tästä ja olimme kihloissa.
Naimisiin menimme 4 kk jälkeen ensitapaamisesta. Pakkasin matkalaukut ja muutin ulkomaalaisen mieheni perässä toiselle puolelle maapalloa.
Nyt onnellista perhe-elämää takana 10 vuotta. Mieheni on paras ystäväni. Edelleen olen hulluna häneen.
Mieheni isovanhemmat solmivat ns. järjestetyn avioliiton. Mieheni isoisä muutti nuorena miehenä sodan runtelemasta Euroopasta Amerikkaan siirtolaiseksi. Hän teki kovasti töitä, mutta elämästä puuttui jotakin. Hän rohkaistui kirjoittamaan kotikyläänsä ja kysyi, löytyisikö kylästä naista, joka olisi halukas tulemaan hänen vaimokseen. Yksi nuori nainen päätti kokeilla onneaan ja lupautui vaimoksi tälle tuntemattomalle siirtolaiselle toiselta puolelta maapalloa. Hän seilasi halki Atlantin ja ensitapaaminen tapahtui satamassa. Pian oli häät. Liitto kesti kuolemaan asti ja anoppini (=heidän esikoisensa) sanoi, että hänen vanhemmillaan oli hyvä avioliitto.
Voi miten ihana tarinat tarinat – molemmat <3
Itsuin joskus lentokoneessa ruotsalaisen naisen vieressä ja kuoppaisen lennon takia, piti hän kädestäni kiinni. Siinä sitten juttelimme ja hän sanoi tavanneensa myös miehensä lennolla. He olivat istuneet sattumalta kaksi kertaa puolen vuoden sisällä vierekkäin New Yorkin matkoillaan. Ensimmäisellä kerralla hän oli epäröinyt kysyä miehen yhteystietoja, mutta toisella kerralla hän ei enää epäröinyt.