Samalla kun eilen kävin läpi sähköpostisuotani, kuuntelin Noorien hauskan podin ruotsalaisista. Noorat fanittavat tunnetusti kuninkaallisia ja Tukholmaa. Itse en ole niin kovinkaan kiinnostunut kuninkaallisista, mutta Tukholma ja ruotsalaisuus on minunkin sydäntä lähellä – naturligtvis.
Poikaystäväni tekee paljon ruotsalaisten kanssa töitä ja hän on useasti sanonut heidän olevan pohjolan italialaisia, tyylikkäitä ja puheliaita. Ruotsalaisilla kun on aina hyvä boogie ja vaatekerta on rennon tyylikäs eikä merkkejä pelätä käyttää tai vieroksuta panostaa laatuun. Jonkinlainen tiimihenki huokuu myös eteläeurooppalaisittain ruotsalaisista samalla lailla mitä esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa. Suomessa ollaan ehkä enemmänkin itsenäisiä, kun taas ruotsissa tehdään päätöksiä kollektiivisesti. Näin olen itse sen ainakin kokenut.
Jos jotain haluaisin ruotsalaisilta oppia, niin se olisi nimenomaan se heidän iloinen small talkinsa. Näin suomalaisen ja israelilaisen syntyperän kun omaan, niin en tiedä suorempaa komboa puhetyylissä kuin mitä minulla on niin sanotusti sukurasitteena. Suomessa ja miehisillä aloilla tätä arvostetaan, mutta ranskalaisessa puhekulttuurissa ei. Olen joutunut oikeasti totuttelemaan tähän blablabla- kulttuuriin ja lisäilemään sanoja lauseisiini, jotta pääsisin vähän lähemmäs niin sanottua ruotsalaista tai ranskalaista puhetyyliä.
Pidän Tukholmassa myös kahvilakulttuurista, mikä on jollain lailla paljon vahvempi mitä meillä Suomessa. Kahviloita ja terasseja on joka kulmassa ja leivoksiin on panostettu. Mietin viime marraskuussa, että miksi Tukholmassa on niin paljon ranskalaisia piirteitä tämä kahvilakulttuuri mukaan lukien. Hetken mietinnän jälkeen ymmärsin, että Ruotsin hovissa on ollut kuningas 1800-luvulta Ranskasta ja sen takia ne leivätkin ovat niin paljon parempia toisella puolella lahtea. Mitään faktaa minulla ei ole, mutta luulisi, että Jean-Baptiste on tuonut hoviinsa leipurin Ranskasta ja sen takia leipä ja leivokset ovat eri tasolla Ruotsissa mitä esimerkiksi Suomessa.
Ja sitten se ruotsalaisten tyylikkyys.. Muista Pohjoismaisista pukeutujista en niinkään välitä, mutta ruotsalaisilla on enemmän ehkäpä naisellisuutta ja tyylikästä välittömyyttä pukeutumisessaan. Ruotsista tulee myös todella kivoja mekkomerkkejä ranskalaisen Majen rinnalle ja yksi niistä on By Malina.
Yhdestä asiasta taasen en ole ruotsalaisten kanssa ihan samalla linjalla ja se on meikkikerrokset. En varmastikaan missään muussa maassa ole nähnyt niin meikattuja kasvoja kuin Ruotsissa. Suhteellisen luonnonkauniita ihmisiä kun ihailen, niin vieroksun ruotsalaisten tapaa piilottaa kasvonsa niin hurjan pakkelikasan alle.
Ruotsalaiset ovat myös aikamoisia edelläkävijöitä work-life-balancessa (jos siis lööppeihin on uskominen). Kuusi tuntiset työpäivät ja isyysvapaat kuulostavat minulle tällä hetkellä hieman vierailta. Joko ruotsalaiset ovat äärettömän hyviä priorisoimaan tai he lopettavat hej på dig –pulputukset siksi kuudeksi tunniksi, kun tekevät töitä ja syövät lounaan tietokoneen ääressä. Tässä toivoisin Keski-Eurooppalaisten ottavan meiltä pohjoisesta oppia, että työ ei ole paikka eikä se katso kelloa. Piste.
Yksi asia mistä saan aina kuulla, kun kerron olevani Suomesta, on että miten kauniita koteja meillä pohjoisessa oikein on. Tähän myös yhdyn. Meille koti on tärkeässä osassa ja ihastelen varsinkin ruotsalaisten koteja Fantastik Franck –sivustolla kun haen inspiraatiota omaan sisustukseeni. Jätte hyvä sivusto!
Lisää ruotsalaisfiilistelyä löytyy esimerkiksi YouTubesta ja palkinto yhdestä suosikkimainoksistani meni tietenkin Ruotsiin ja like a Swede –mainoskampanjalle. Kerrassaan nerokasta – dix points. Eller hur?
14 Comments
Olet mennyt kihloihin? :) Onnea!
Heippa,
joo, menimme elokuussa :)
Instagramissa siitä jo kerroinkin, mutta erillistä blogipostausta en ole tehnyt, sillä asia on kumminkin niin henkilökohtainen eikä käsittele vain minua :)
Hei, olen au pairina Tukholmassa, joten tämä oli erittäin kiinnostava postaus.
Olemme keskustelleet perheen kanssa paljon Suomen ja Ruotsin kulttuurieroista ja myös siitä, miten Ruotsin eteläosissa meno on rennompaa verrattuna Tukholmaan. Perheen isä on alunperin Tukholmasta ja äiti Göteborgista. Äidin mukaan täällä Tukholmassa ihmiset ovat enemmän pinnallisia ja vähemmän ystävällisiä verrattuna Etelä- ja Pohjois-Ruotsiin. Mä olen huomannut, että perheen isä tykkää merkkivaatteista (itsellä ja lapsilla), pitää tärkeänä ajaa tietyn merkkistä autoa ja ottaa itsensä vähän enemmän tosissaan verrattuna äitiin yms.. Perheen äiti ei välitä mitä lapset pukee päälle, kehtaa mennä ilman meikkiä ostoksille (monet tukholmalaiset eivät :D) ja ei ole niin materian perään. Molemmat ovat kyllä hirveän mukavia ja sosiaalisia, meillä lappaa ystäviä ja naapureita käymässä päivittäin. Tunnelma Ruotsissa on mielestäni positiivisempi ja avoimempi, ihmiset oikeasti kannustavat toisiaan ja ovat vähemmän kateellisia muille (verrattuna suomalaisiin).
Östermalmilla kuljeskellessa näkee usein näitä botox-ladyjä chaneleineen, mutta muuten pidän ruotsalaisten tyyliä aika luonnollisena (meikki ja vaatteet).
Meidän perheessä isä ja äiti työskentelevät pitkää päivää n. 18.30 kotona ja lasten mennessä nukkumaan työntekoa jatketaan kotoa käsin tietokoneilla. Tosin perheen isä työskentelee start up -firmassa ja äiti johtotehtävissä isossa kansainvälisessä firmassa. Hänen työarki kyseisessä firmassa on kuin jostain tv-sarjasta, sellaista draamaa ja valtataistelua..
Täällä kyllä viihtyy paremmin kuin hyvin, vaikka silti Suomi on koti ja ikävä välillä kova. Onneksi välimatka ei ole pitkä. :)
Heippa Sara,
ja kiitos kommentistasi :))
Tuon positiivisen tunnelman saa kyllä samantien kasvoille kun kulkee lentokoneesta Arlandalla ulos. En tiedä miksi me ollaan välillä niin mörköjä Suomessa? Sama on se toisen tsemppaus mikä meiltä puuttuu..
Siis minun käsitykseni luonnollisesta habituksesta on muuttunut kun muutin Ranskaan. Täällä olen ymmärtänyt miten paljon enemmän pohjolassa käytetään meikkiä mitä esimerkiksi Ranskassa. Meillä Suomessa naisilta löytyy käytännössä aina meikkivoide, ranskalaisten kasvoilta ei arkena lähes koskaan.
Hih, ranskalaisittain tuo on aikaisin. Olen joutunut puhutteluun kun lähdin kuudelta töistä. Tämä tosi selittyi sillä kun tulen myös töihin kahta tuntia aiemmin mitä muut.
Niin, isoissa firmoissa menee välillä homma politikoinniksi ja sisäisiin kiemuroihin :D
Tukholma on minun listani kärjessä, mutta poikaystäväni rakastaa Osloa. Se on hänen lempipaikkansa kaikista paikoista :)
Kivaa syksyä sinne Ruotsiin :)
Hei,
Pitää koittaa tuoda annos positiivista ilmaa Suomeen matkatessa. :)
Tosin vanhemmat kertoivat, että kohteliaisuudesta ja positiivisuudesta on välillä haittaa. Ruotsissa ei kuulemma uskalleta sanoa suoraan asioita, myönnytellään ja kierrellään ongelmia, jottei kukaan loukkaantuisi.
Onpa erikoista, Ranskasta tulee kuitenkin niin monia kosmetiikkamerkkejä. Ehkä se johtuu siitä, että ranskalaisilla on tummemmat piirteet kuin pohjoismaalaisilla? Ja me täällä pohjolassa kompensoidaan vähäistä auringonvalon saantia meikkaamalla väriä kasvoille, erityisesti pimeinä aikoina. :)
Perheen äiti on myös työskennellyt kosmetiikan ja hygieniatarvikkeiden parissa ja kertoi, että Ranskassa käytetään suurimmaksi osin asetintamponeja, kun taas Pohjoismaissa ”normi”tamponit ovat selkeästi suositumpia.
Ohoh, kuulostaapa työskentely Ranskassa rankalta! Ei ihme, että moni ranskalaisperhe haki au pairia :D Monelta työt yleensä alkavat aamuisin?
Oslo on myös varmasti kaunis kaupunki. :)
Kiitos ja hyvät syksyt myös Luxemburgiin!
Niinpä :)
Niin, tuo on se kääntöpuoli mitä en ymmärrä. En pidä draamasta ja jos on ongelma, nostan kissan pöydälle saman tien jos on aihetta sellaiseen. Täällä Ranskassa on vähän samanlainen kulttuuri, että mitään ei sanota suoraan, mutta piikitellä kyllä muistetaan. Se on minusta niin naurettavaa.
En tiedä mistä se johtuu. Voiteisiin ja tuoksuihin he kyllä satsaavat, mutta niin montaa eri peitevoidetta ja highligteria ei ranskalaisten kasvoilla näy mitä Suomessa.
Veikkaan, että meillä jollain lailla ollaan tuossa mielessä ympäristöystävällisempiä ja mietitään luontoa myös tuollaisissa asioissa. Sillä onhan ne asettimet nyt suhteellisen turhia.
Minun tiimini pitää minua täysin kreisinä kun menen töihin kahdeksalta. Tiimini tulee töihin yleensä kymmenen maissa ja lähtevät 18-20 välillä. Ei Ranskassa tai Luxissa oikein pärjää ellei ole nannya tai au paria valitettavasti.
Poikaystäväni oli siellä viime viikon ja tämän viikon olen kuunnellut kaikenmoisia Oslon ylistyksiä. Ennen minua hän vietti kaikki lomansa Norjassa :)
Kiitos, samoin sinne!
Mielenkiitoinen postaus kuten kulttuurien eroja pohtivat kirjoituksesi yleensäkin. Kovin meikattuihin kasvoihin en kuitenkaan ole matkoillani törmännyt (tai ainakaan kiinnittänyt sellaiseen huomiota) vaan useimmilla Tukholnassa liikkuvilla naisilla on mielestäni lähes huomaamaton meikki. Hilitty rusketus sen sijaan lienee hankittu keinotekoisesti – eihän Ruotsissa sen aurinkoisempaa ole kuin täällä Suomessakaan ja monikaan tuskin pitää rusketustaan yllä jatkuvilla aurinkolomilla.
Heippa Seija,
kiva, että pidät :)
siis minäkään en aiemmin pitänyt ennen kuin muutin Suomesta pois. Nyt sieltä hetken poisolleena olen huomannut, että miten paljon suomalaiset naiset käyttävät myös meikkiä.
Puhuin tästä asiasta Ranskan L’Orealin toimitusjohtajan kanssa, sillä minusta on outoa, että maa josta tulee niin paljon kosmetiikkamerkkejä (Ranska), niin naiset eivät ole arkena varsinkaan yhtään niin huoliteltuja mitä esimerkiksi Suomessa. Hän oli aivan samaa mieltä, että pohjolassa meikataan paljon enemmän eri tuotteilla mitä esimerkiksi Ranskassa. Meikkivoidekerroksia ei näy täällä samalla tavalla mitä esimerkiksi Tukholmassa tai Helsingissä. punaisia huulia ja rajauksia taasen näkyy paljon enemmän.
Tämä oli todella mielenkiintoinen postaus. kiitos! :) En ole kauheasti ollut tekemisissä ruotsalaisten kanssa tai käynyt Ruotsissa, joten näitä havaintoja oli kiva lukea.
Tuli muuten mieleen tuo aiempi kommenttisi joutumisesta puhutteluun Ranskassa lähtiessäsi kuudelta töissä. Samankaltaista menoa on myös täällä Briteissä. Teen täällä päivittäin paljon töitä ranskalaisten kanssa ja koen myös heidän työkulttuurinsa ja kulttuurin yleensäkin mielenkiintoisena (poikaystäväni on myöskin ranskis :). Toivoisinkin tästä tarkempaakin postausta, olisi mahtavaa lukea miten koet etenkin ranskalaisen työkulttuurin.
Heippa – kiva kuulla,
niin. Itse kun nousen aina kuuden maissa ja olen mielelläni kahdeksalta jo töissä ja lähden heti viiden maissa. Aluksi sitä katsottiin huonona ja sitä ei voitu hyväksyä, mutta vastalauseena sanoin kymmeneen tuleville tiimiläisille, että en minäkään pakota heitä tulemaan kahdeksaan. Jos jokin asia on urgent, voin tehdä sen kotoakin, mutta turhaan en ala toimistolla istua. Asia meni perille ;)
Minulla ei ole oikein verrata kuin amerikkalaista työkulttuuria, sillä ihan perinteisessä suomalaisessa en ole ollut moneen vuoteen. En usko, että viihtyisin suomalaisessatyökulttuurissa ollenkaan ja uskon, että onnellisimmillani olen nimenomaan amerikkalaisessa työkulttuurissa vaikka se välillä aika raskasta onkin. Ranskalaiset ovat oma lajinsa ja en voisi kuvitella, että työskentelisin täysin ranskalaisessa organisaatiossa.
Mielenkiintoinen kirjoitus. Suomenruotsalaisena haluaisin väittää, että Suomestakin löytyy paljon ruotsalaista. En tiedä oletko esim. nähnyt “Suomi on ruotsalainen” -tv-sarjaa, http://areena.yle.fi/1-1765056, mutta se kuvastaa hyvin tätä. Meillä on siis hyvin paljon yhteistä ruotsalaisten kanssa. Suomenruotsalaisilla luonnollisesti vielä enemmän, kun on yhteinen kieli ja jokseenkin samankaltainen kulttuuri. Esim. small talkia esiintyy meidän kesken paljon enemmän. Seuraamme ehkä myös paremmin mitä Ruotsissa & muissa Pohjoismaissa tapahtuu.
xxx
E
http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/
Heippa,
varmaan näin on, mutta näin kaukaa kun katsoo, on meillä myös paljon eroja. Kyselin ruotsalaiselta kollegaltani tänään töissä että mitä hän ajattelee suomalaisista ja hän sanoi että hän kauhistelee välillä suomalaista kommunikointityyliä. Samanlaiseen kommenttiin olen törmännyt aiemminkin, sillä palaverin päätteeksi entinen ruotsalainen kollegani kysyi minulta, että miksi palaverissa oli riitaisa tunnelma. Ihmettelin hetken että mitä hän höpisee, mutta jälkeenpäin ymmärsin, että hän ei ole vain tottunut meidän kommunikointitapaan.
Totta, suomenruotsalaiset ystäväni ovat paljon taidokkaampia small talkissa mitä ehkäpä suomalaiset ystäväni.
Voin samaistua niin hyvin tunnelmiisi: “Jos jotain haluaisin ruotsalaisilta oppia, niin se olisi nimenomaan se heidän iloinen small talkinsa. Näin suomalaisen ja israelilaisen syntyperän kun omaan, niin en tiedä suorempaa komboa puhetyylissä kuin mitä minulla on niin sanotusti sukurasitteena.”
Olen hiljattain muuttanut täysin ruotsinkieliselle alueelle. Myös Ruotsin kulttuuriset vaikuttukset näyttäytyvät täällä vahvana. Lähes joka päivä törmään identiteettiasioihin. Vaikka olen mielestäni puhelias, ystävällinen, iloinen ja intensiivinen niin en aina pelkästään sitä. Löytyyhän minusta jäyhenpi puoli ja myös oman reviirin sekä ajan suuri tarve. On ihanaa, kun toiset ovat aidosti niin iloisia, innostuneita ja se small talk tosiaan sujuu! Puujalkani paljastuu vähän väliä. Välillä menen ihan lukkoon ja vaikutan varmasti tosikolta, sulkeutuneelta, liian asialliselta, varovaiselta ja suorapuheiselta. Sitten kielitaito. Senkin pitäisi sujua täydellisesti ennen kuin suuni avaan, jep. Mutta sitten on ne toisenlaiset hetket ja päivät, kun en välitä, asiat ja puhe sujuu jne.
Tämä “myysaaminen” on ihana juttu ja viljelen sitä itsekin. Yhteisöllisyys (hyvässä ja pahassa) hmm, kyllä sekin on hyvä ja myös suomalaiselle tuttua. Voihan se mennä välillä siihenkin, kun kaikkia pitää kuulla ensin, että päätöstä ei meinaa syntyä. Eipä haittaa jos puheeseen tulee uusia adjektiiveja. Lagom, sellainen kahvi maistuu hyvältä :) Sitten on asioita Suomesta, joista en ole niin innoissani. En hihku riemusta, jos/ kun meininki on niin kerrasta poikki. Kyllä, se on tehokasta. Kaffittelin sielläkin usein, mutta miten raivostuttava kysymys on “Mitäs sinne”. Ja siinä se sitten usein olikin. Se small talk. Miksi aina joka paikassa hoetaan “reippasti vaan, rohkeesti nyt vaan”. Tuollainen rohkaisu vain nostaa karvat pystyyn. Välillä tuntuu, että elän välitilassa. Toisaalta esim. kun käyttää kahta kieltä, eikö siinäkin rikastu puolella.. Kävin viime keväänä vielä Suomessa asuessani tanssitunnilla ja aika usein siellä soi “Se on sukuvika kun suksi ei luista”. Ja meillä kun oli niin mukavaa! Kiitos kirjoituksestasi!
Hih, vaikka olen Suomessa oikeasti varmasti sieltä puheliammaista puolesta väestöä, ei se vain Ranskassa riitä. Täällä tykätään myös olla symbioosissa ja käydä yhdessä syömässä ja kahvitella. Suomessa en kovinkaan usein ollut kahvitauolla, varmaan kolme kertaa kolmen vuoden sisällä :D
Se menee välillä oikeasti siihen että kukaan ei tee päätöstä ja kaikki vain pulputtaa ja käänetelee näkökulmia. Olen pari kertaa ranskiksille sanonut, että nyt on mennyt 30 minuuttia tähän pulputtamiseen, että olisikohan aika tehdä päätös jo. En voi sietää tilanteita jossa kukaan ei ota leadia ja tee päätöksiä että päässään asiassa eteenpäin.
Niin, monesti meillä on aika mustavalkoista. Ja se on nimenomaan kerrasta poikki, ei ole kovastikaan joustoa. Se kai osakseen johtuu kun meillä on sääntö jokaiselle asialle. Tätä osaa Suomesta poikaystäväni ei pidä ja hän aina kritisoi minua/Suomea että joka asiaan ei tarvitse olla direktiiviä.
Oleppa hyvä :))