Lempivaatteeni ja miksi pikamuotikulttuuri ei sovi vaatekaapilleni

Avec Sofié l lempivaatteeni ja suhteeni vaatteisiin yleensä

Mitä vaatteisiin tulee, en ole koskaan ollut se suurin shoppailija. Kertoo varmasti paljon, jos Carita muutama vuosi sitten tokaisi, että ”sä et kyllä ostele vaatteita juuri ollenkaan.” Vaatteita en juurikaan, mutta asusteita ja kenkiä enemmänkin. Olen oikeastaan aina mieluummin satsannut kenkiin, kuin laittanut pari sataa euroa kuukaudessa pikamuotiin. Toki minäkin ostan Zarasta ja Massimolta vaatteita, mutta huomattavasti vähemmän kuin ystäväni. Hennesissä taasen en ole käytännössä käynyt vuosiin, kun Pariisissa asuessa unohdin sen ja Amsterdamissa se ei myöskään oikein osu kohdalle. Zarasta ostan bleiserin silloin tällöin, mutta nekin ostokset ovat jääneet vähemmälle koska laatu on niin huonoa. Miksi ostaa 60 euron bleiseri, joka kestää hyvänä muutaman kuukauden, jos 260 eurolla voi saada pitkäikäisen ja materiaaleilta miellyttävän bleiserin, joka kestää vuosia?

Pukeutumistottumukseni ovat suhteellisen klassiset, joten se toki edesauttaa, että en ole joka kuukausi viimeisen trendin tai kuosin perässä. Mekkoja minulla on paljon ja niihin satsaan, mutta perusvaatteina toimii yleensä valkoinen paita ja housut/hame. Haluaisin olla värikkäämpi, mutta huomaan usein, että kirkkaat värit jäävät käyttämättä, jos värejä on muualla kuin huiveissa. Punainen bleiseri ja mekko löytyy rekiltä, mutta paitaa ei.

Avec Sofié l lempivaatteeni ja suhteeni vaatteisiin yleensä

Mitä materiaaleihin tulee, niin suurin syy miksi pikamuoti ei innosta on nimenomaan, että materiaalit ovat niin huonoja ja epämiellyttäviä.  Haluan hengittäviä luonnonmateriaaleja ja sellaisia on valitettavasti vaikea löytää Zaran kaltaisista liikkeistä. Polyesterit ja muut tuntuvat todella epämiellyttäviltä päällä, kangas muuttuu kainaloiden kohdilta keltaiseksi ja vaate kestää käytössä yleensä alle vuoden. En ole ostanut muovikenkiä sitten teini-iän, niin miksi puen keinokuituisia vaatteita ylleni? Keinokuitu vaate on edelleen ihan ok, mutta muovikenkiä ei kukaan osta mielellään.

Mistä sitten ostan vaatteita nykyään, jos ostan? Lempimerkkini luonnonmateriaalien osalta on ollut jo usean vuoden Filippa K. Ostan heiltä varsinkin neuleita ja olen taas onnekas, kun heillä on muutama liike Amsterdamissa. Toinen lempimerkkini on tällä hetkellä ehdottomasti Claudie Pierlot. Heillä on klassisia malleja ja luonnollisia materiaaleja. Ennen pidin myös Majesta, mutta heidän materiaalinsa eivät enää vastaa minun mieltymyksiäni. Liikaa polyesteria ja akryyliä. Sandrolta olen löytänyt myös muutaman ihanan silkkipaidan, mutta Filippa K ja Claudie Pierlot ovat neuleidensa takia ihan suosikkejani. Minulla on myös Filippan muutama kauluspaita ja tykkään niistä ihan todella paljon.

En tiedä onko tämä vain minun ajatteluani, mutta tuntuu, että miehille valmistetaan vaatteita paljon paremmista materiaaleista. Kun menee esimerkiksi Massimolle, löytyy miesten paitoja puuvillaisina, mutta näitä samoja paitoja ei löydy naisten osastolta. Miksi miehille valmistetaan vaatteita paremmista materiaaleista? Miehet ovat usein laatutietoisempia mitä me naiset, mutta toivoisin, että pikamuotiketjut myös heräisivät muuttuneisiin kulutustottumuksiin ja alkaisivat valmistamaan parempilaatuisia vaatteita paremmista materiaaleista. Mieluummin maksaisin 89 euroa valkoisesta kauluspaidasta, jos se olisi puuvilla, kuin 59 euroa samanlaisesta paidasta josta 30% on polyamidia ja elastaania.

Avec Sofié l lempivaatteeni ja suhteeni vaatteisiin yleensä

Näiden asioiden takia löydän korvakoruja, kenkiä ja huiveja niin paljon helpommin kuin kivoja vaatteitta nykyään. Minusta on tullut todella nirso vaatteiden ostaja ja jos joskus löydän kivan paidan, ostan sen tuplana. Tämän takia minulla saattaa olla kuukausia välissä, että en osta ollenkaan vaatteita. Jos vertaan itseäni ystäviin, ostavat he kuukausittain paljon enemmän vaatteita mitä minä.

Pukeutumistottumukseni ovat muuttuneet myös Hollannissa Ranskaan verrattuna, sillä täällä tuulen ja sateen maassa pukeudutaan aika eri lailla mitä Pariisissa. Olen välillä ihan yllättynyt, että miten rennosti täällä pukeudutaan. Olin tämän viikon kokonaan työmatkalla ja oli niin ihana nähdä miten ruotsalaiset pukeutuvat ja panostavat vaatteisiin ihan eri tavalla mitä hollantilaiset. Hollanti on aika samanlainen maa mitä Suomi, sillä ylimääräinen raha laitetaan keittiöremppaan, ei vaatekaapin sisältöön. Maassa maan tavalla siis :)

Olisi mielenkiintoista kuulla teidän kulutustottumuksistanne ja -valinnoista ja varsinkin niiden muuttumisista. Uskon, että lukijakuntani on hivenen vanhempaa, joten meillä on varmasti paljon yhteistä näissä asioissa. Meneekö laatu määrää edellä?

 

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

 

You may also like

21 Comments

  1. Tämäpä sattui. Olin eilen Lindexin liikkeessä, ja minua alkoi oikein ahdistaa ne kaikki vaatteet. Sain sellaisen reaktion, että en todellakaan halua ostaa mitään vaatteita pelkästä ostamisen ilosta. Ystäväni osti alerekistä 70 % alennuksella neuletakin ja totesi kuitenkin samalla, että tämä on ihan varmasti akryyliä.

    Itse olen jo pitkään suosinut puuvillaa ja merinovillaa. Pellavaa en siedä sen ryppyisyyden takia enkä kashmiria nyppyisyyden takia. Ostan nykyään todella vähän vaatteita. Joskus teen löytöjä ihan H&M:stä. Sieltä ostan usein puuvillaisia t-paitoja neuletakkien alle. Jos joskus jotain ostan, tilaan verkkokaupoista (lähinnä Zalandosta tai Booztilta). Niissä valikoimaa ja vaihtoehtoja on vähän enemmän kuin suomalaisissa liikkeissä.

    Tutustuin tuon Claudie Pierlotin verkkokauppaan. Juuri tuon tyyppisiä nättejä ja vähän tyttömäisiäkin vaatteita puuttuu Suomesta. Koska en tunne mitoitusta, en uskalla tilata sovittamatta.

    Lapsilleni (etenkin 12 v tytölleni) yritän löytää aina puuvillaisa vaatteita. Kasvavalle lapselle onneksi niitä löytyy etenkin H&M:ltä. Ketjuliikkeistäkin voi löytää luonnonmateriaaleja, mutta kyllähän hinnat saavat ihmiset usein sokaistumaan ja ostamaan ostamisen ilosta eikä tarpeeseen.

    Summa summarum: oma ostoskäyttäytymiseni on muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana. Hyvä, että blogivaikuttajana nostit asian esille, Sohvi!

  2. Valitettavasti rahaa ei ole vaan laittaa kalliisiin merkkeihin. Olisihan se kiva ostaa 260€ bleiseri, mutta jos sen tarvitsee nyt eikä aikaa ole säästää vuotta, niin ei ole valitettavasti vaihtoehtoja. Moni vaateostos tulee eteen tarpeesta ja on vaan pakko ostaa, mihin on varaa. Ostaisin vaan luonnonmateriaaleja, mutta valitettavasti tällä hetkellä ei ole siihen varaa. Sen olen huomannut, että esim. Vero Modalla on huomattavasti laadukkaampaa materiaalia kuin täällä Espanjan halpisketjuilla. Siksi olenkin viimeksi ostanut muutaman vaatteen Suomen lomalla elokuussa.

  3. Maassa maan tavalla, juurikin niin! Muutin pari vuotta sitten Helsingistä Saksaan pienehköön maalaiskaupunkiin. Ei mennyt kovin kauan, kun fleecetakista tuli luottovaate, ja jokasääntakki on must. Suomalaisen design trikoomuodin päälle täällä katsotaan hyvin epäröivin katsein. Puketumisen tulee olla hillittyä ja käytännöllistä (ja ysäriltä…), ja turhan hempeilyn voi jättää suosiolla pois.
    Onneksi matkustamme työn puolesta paljon, ja reissussa saa aina pistää päällensä ne parhaat vetimet. Toki se fleece kulkee myös matkoilla mukana, sillä onko parempaa vaatetta lennolle (What have I become :D).
    Suosikkimerkkini tällä hetkellä on ranskalainen Sezane. Niin kauniita ja laadukkaita vaatteita ja asusteita, sekä ihanat myymälät.

  4. Se on ihan totta, että miesten vaatteiden materiaalit ja myös leikkaukset ja ommeljälki ovat parempia kuin naisten!
    Joskus tekokuidut tekevät hyvää sekoitteina, joskus huonolaatuinen puuvilla ahdistaa, onpa minulla yksi erityisen hyvä akryylineulekin josta en malta luopua.
    Itsekin seurannut tätä asiaa jo pitkään, mutta huonot kulutustavat istuvat minussakin tiukasti mikä on tosi harmi.

  5. Minäkään en osta keinokuituja ja sen vuoksi käyn todella harvoin ketjuliikkeissä. Teen vaatehankintani nykyään lähinnä NK:n ja Åhlensin alennusmyyntien loppuvaiheista, jolloin kestävää laatua voi saada kohtuulliseen hintaan. Toki valikoima on silloin jo suppeampi. Mutta kun tietää, mitä tarvitsee, voi tehdä todellisia löytöjä.

    Tukholmassa on myös todella helppo hankkia vaatteensa käytettyinä, sillä siellä satsataan pukeutumiseen, mikä näkyy myös second hand -liikkeiden valikoimissa. Aiemmin ostin vaatteeni pääosin käytettyinä, mutta nykyisen työni vuoksi en ehdi samalla tavalla kiertämään liikkeitä. Onnistunut second hand -shoppailu vaatii aikaa.

    Olen kiertänyt Eurooppaa autolla lokakuun alusta lähtien. Mukaan piti pakata vaatteita, jotka soveltuvat niin kesä-, syksy- kuin talvisäähänkin, eikä niitä voinut ottaa mukaan paljoa. Mutta hyvin on tällä minivaatevarastolla pärjännyt. Kaksi vaatekappaletta on mennyt rikki, mutta niillä olikin ikää jo kymmenisen vuotta. Housut olivat kirpparilta käytettyinä ostetut Hennesin sammarit, jotka olivat aivan käsittämättömän hyvälaatuiset. Mutta ne olivatkin poikkeus. Yleisesti ottaen ketjuliikkeiden luonnonkuituisetkaan vaatteet eivät kestä kulutusta kovin hyvin, siksi niihin ei kannata paljoa rahaa laittaa. Itse olen ostanut niitä joskus alennusmyynneistä ja kirpputoreilta.

  6. Pyrin ostamaan vain tarpeeseen vaatteita ja mielummin luonnonkuituja ja pyrin käyttämään vaatteet loppuun asti ennen uuden ostamista.
    Ihailen monien tyyliä ja kauniita vaatteita, mutta tosi asia on että viihdyn itse hyvin yksinkertaisissa vaatteissa -neuleissa, trikoopaidoissa ja farkuissa. Aikaisemmin ostin myös viimeisimmän muodin mukaisia vaatteita, mutta ne jäivät aina kaappiin. Nykyään ostan vain vaatteita, joita tiedän käyttäväni arjessa.
    Ostan silti vaatteeni yleensä ketjuliikkeistä, mutta ostan harvoin ja vähän. Yritän muuttaa tätä vielä.

    1. Jep, ennen olin samanlainen mitä sinä. Ostin jonkun trendijutun, mutta enää tuskin koskaan. Olen ehkä muuttanut niin paljon, että en enää jaksa pakata asioita joita en käytä. Tein juuri Konmarituksen vaatekaappeihini ja laitoin pois viisi vuotta vanhoja kauluspaitoja ja kulahtaneita neuleita.

      Kyllä minäkin ketjuliikkeissä vieläkin käyn, todella harvoin tosin enään. Toivomuksena olisi, että löytäisin helppoja asuja omasta kaapista vain asusteita vaihtamalla.

  7. Samoilla linjoilla. Ostan tosi harvoin vaatteita, aiemmin ajoitin ne alennusten aikaan, mutta nyt olen niin tarkka ostoksistani, että ostan juuri sen mitä haluan täyteen hintaan. Materiaalit ovat suuri ongelma, en ole vuosikausiin ostanut mitään Zarasta tai H&M:stä (paitsi varrettomia sukkia). Housut ostan yleensä Marks & Spenceriltä, sillä sieltä löytyy eri vartaloille sopivia malleja. Etsin tällä hetkellä klassista mustaa tai tummansinistä mekkoa häihimme ja ajattelin, että Katri Niskasella on kivat leikkaukset mekoissa – järkytyin, kun huomasin että kaikki mekot ovat polyesteria! Argh. Mistä siis löytäisi klassisen, kauniisti leikatun mekon kunnon materiaalista ja järkevään hintaan (300-500 €)?? Vaikuttaa melko mahdottomalta tällä hetkellä.

    1. Heippa,

      Jotenkin ihan ahdistaa ajatella, että suurin osa rekeistä on täynnä kertakäyttövaatteita joiden käyttöikä on alle vuoden. Ei hyvä :(

      Juhlamekoissa tuo on valitettavaa, mutta esimerkiksi Sandrolla on joka vuosi silkkimekkoja tuossa hintahaarukassa. Mieluummin sillki kuin polyesteri :)

  8. Filippa K – suurin osa luottovaatteista on juurikin sieltä (ja ihanaa että Amsterdamissa on vielä heidän liike! Kun Helsingin liikekin ymmärtääkseni sulki..) Jenkeissä ”Filipan vastineet” Vince ja Theory.

    1. Heippa Meri,

      Ihanko oikeasti? Eikö Filippaa myydä enää Helsingissä? Amsterdamissa on kaksi heidän liikettään :)

      Theory on tosi kiva!

      Aurinkoa sinne Omenaan!

  9. Itse ostan kirppikseltä vaatteni, eikä kukaan varmasti arvaisi mistä vaatteeni ovat, näytän ihan ns. normaalilta :D. Halusin vaan sanoa et kirppiksiltä (Suomesta, en tiedä ulkomaista) löytyy kyllä hyviä vaatteita. Edullista ja ekologista :).

    1. Heippa Suvi,

      Niin, Suomessa on ihanaa kun on kirpputorikulttuuri. Hollannissa ei niitä valitettavasti harrasteta. Tällä hetkellä käyn kaappeja läpi ja unelmoin siitä, että täällä olisi itsepalvelupöytiä, jonne viedä tavarat :)

  10. Itsekin olen viimeisen parin vuoden aikana alkanut entistä enemmän kiinnittää huomiota vaatteiden materiaaleihin. Liian monta kertaa olen pitänyt kutittavaa ja epämukavaa paitaa päälläni tai todennut parin käyttökerran jälkeen vaatteen käyttökelvottomaksi. Mieluummin ostan harvemmin hyvälaatuisia vaatteita kuin usein halpoja. Toki joskus tulee heräteostoksia tehtyä myös. Monesti olen kalliimpien merkkien kohdalla törmännyt keinokuitujen käyttämiseen kovasta hintalapusta huolimatta. Hyvä aina tarkistaa materiaalitiedot. :) Kiitos vielä kiinnostavasta postauksesta! Postaus vaatekaappisi kulmakivistä eri vuodenaikoina kiinnostaisi myös.

    1. Heippa,

      aivan totta. Jokaisen vaatteen kohdalla katson mitä materiaalia vaatteet ovat. Hyvänä esimerkkinä oli lempimerkkini Maje. Ennen heiltä löytyi paljon puuvillaa, mutta nyt on menty tekokuidut edellä. Sen takia on jäänyt merkki vähemmälle.

      Hih, hyvä idea. Tällä hetkellä käytän samoja vaatteita melkein vuoden ympäri, vain kengät ja asusteet muuttuu :)

  11. Ihana tyttömäinen tyyli! Tukholmassa tuntuu että näkee paljon juuri samaa – klassisella tavalla yhdistettyjä helmiä, röyhelöitä jne. Toisaalta myös ”naisellisempaa” tyyliä (ei siis miehekäs, mutta vähemmän tyttömäinen – miksi sitä kutsuisi?) – sekä että! Yhteistä molemmille on kuitenkin tietynlainen ajattomuus ja ehdottomasti laadukkaat, kestävät materiaalit. Ja niiden oikeaoppinen hoito!

  12. Samoilla linjoilla kanssasi. Vähempi on enempi ja laatu korvaa määrän. Olen huomannut, että pärjään hyvin suppealla vaatekaapilla. Edullisemmista merkeistä Massimo Duttista joskus tekee löytöjä kuten silkkipaitoja tai laadukkaampia neuleita myös üterque on näissä hyvä. Monia klassisia ja laadukkaita paitoja olen ostanut myös Ralph Laurenilta. Filippa k:n laatu noin yleensä on mielestäni laskenut.

  13. Päätin puolivahingossa pitää tämän vuoden “en osta mitään” -vuotena. Syy oli ekologisuuden sijaan lähinnä asuntoni pienuus ja se, etten halua tänne enää enempää tavaraa. Toisaalta olen muutenkin viime vuosina ostanut vain harvoin, joten muutos ei ole kovin suuri.

    Tänään odottelin junaa kauppakeskuksen puolella lämpimässä ja kävelin aikaa tappaakseni ympäri kauppoja. Oli omituista nähdä se tavaramäärä ja ymmärtää, että minä en tarvitse siitä mitään. Tarkoituksemme on avioitua myöhemmin tänä vuonna ja olen jopa henkisesti varautunut menemään naimisiin jossain vaatekaappini jo kuuluvassa asussa!

    Vanhenemisessa on muuten se ihana puoli, että nuoruuden muoti alkaa uudelleen tulla ajankohtaiseksi. Olen säästänyt jotain vaatteita 2000-luvun alkupuolelta ja nyt esim. pohkeeseen asti ulottuvat helmat näyttävät taas hyvältä. Jotkut H&M:n mekotkin ovat siis kestäneet aikaa ;)

  14. Älä osta mitään vuosi on ihan hyvä juttu. Itseasiassa taannoin parin opiskeluvuoden ajan, tuli noudatettua kieltoa lähes täysin. Nyt voisin varmaan venyä kymmeneen vuoteen. Jokuset pikkarit ja sukat voisin tarvita. Parin vuoden ajan olen ostanut vain garderobini täydennyksiä. Esim. talvitakin, jota kuvittelen käyttäväni sen kymmenen vuotta. Minulla on aina, kesät talvet musta asu, nyttemmin joskus tummansininen. Joten kulutan ne aivan loppuun, eihän kukaan kuitenkaan huomaa jos uusin ne. Laadusta en ole tinkinyt vuosiin. Klassinen muoti ei ole viidenkymmenen vuoden aikana muuttunut miksikään. Trenssitakki, loaferit, farkut, poolopaidat, kaikki ovat edelleen muodissa. Mittasuhteet hieman ovat muuttuneet. Myönnän pienen heikkouteni, kengät. Ne voivat olla joskus vaikkapa punaiset tai käärmeennahkaa, joilla päivitän itseni kauden muotiin, mutta ne ovat ehdottomasti nahkaa ja hyvälestiset. Laukut, huivit ja korut kiertävät myös samoina vuodesta toiseen. Muistaako/tietääkö kukaan miltä vuosilta klassikko Chanelit ja Hermesit ovat. Viisikymmentä vuotta on kevyttä kamaa, kun näistä puhutaan.

  15. Hollannissakin on ihan hyviä vintage-liikkeitä, esimerkiksi Rotterdamissa Vintage & Labels by Hendrikus (Pannekoekstraatilla). Sieltä löytyy myös belgialaisten ja japanilaisten suunnittelijoiden merkkivaatteita. He kuvaavat jatkuvasti facebookiin esimerkkejä myytävistä tuotteistaan. Rotterdamin merimieskirkolla oli muuten tänään sekä runebergintorttuja että laskiaispullia!

  16. Laatu korvaa määrän — ehdottomasti! Olen jo usean vuoden ajan hankkinut vaatekaappiini hyvälaatuisia, ajattomia vaatekappaleita. Jos en keksi vaatekappaleelle jo kaupassa useampaa käyttötilannetta, niin vaate saa jäädä ostamatta. Oikeastaan tämä lähti itselläni hiljalleen liikkeelle jo yli 10 v. sitten opiskeluaikojen lopulla, jolloin minulla viimein alkoi olla käytössäni enemmän rahaa vaatteisiin. Vuosien mittaan kun hiljalleen ostaa erilaisia klassisia vaatteita, niin ennen pitkää huomaa, ettei vaatekaappi kaipaakaan enää jatkuvasti täydennystä. Ja laadukkaita, hintavia vaatteita tulee mielestäni huollettuna paremmin, jolloin ne kestävät hyvin pitkään. Tämä tietysti edellyttää sitä, että oma tyyli pysyy tietyllä tapaa yhtenäisenä vuosien ajan. ”Klassikot” on helppo asustaa senhetkisiin trendeihin sopivasti — ja itse en edes lähde kaikkiin trendeihin mukaan. Myös vaatteiden tuotanto-olosuhteilla on minulle merkitystä, ja tästä syystä ostan mielelläni kotimaisten pienten merkkien vaatteita ja asusteita. Toki joskus minunkin tulee tehtyä huteja, mutta nykyisin yhä harvemmin.

Leave a Reply to Sara Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*