Lauantain lempiasu & bonarilaukku

Nämä kuvat ovat itseasiassa tammikuulta, kun Carita ja Jessica olivat luonani viikonlopun. Asu on edelleen aika samanlainen lauantaisin, sillä lenkkarit ovat edelleen ballerinojen sijaan jalassa, mutta trenssin sijaan näin maaliskuussa minulla on ollut villakangastakki. Olisi ihanaa, jos kevät saapuisi pian niin pääsisi talvivaatteista eroon.

Olen hieman kipuillut viimeisten vuosien ajan, että mistä kirjoitan ja mistä en. Olen kirjoittanut blogiani jo kymmenen vuotta ja se reilu kaksikymppinen minä on hyvin erilainen mitä nykyinen minäni. Sen takia blogin sisältö elää elämäni mukana.

Olen ollut hyvin tyytyväinen siihen, että teitä on kiinnostanut ura-asiat. Ne ovat itselleni hirmuisen tärkeitä ja vaikka välillä aina painin blogin kanssa, että mistä teille kirjoitan, on ollut ihana huomata ja ymmärtää, että tässä kymmenessä vuodessa myös te olette kasvaneet opiskelijoista aikuisiksi. Täten olen tullut myös itsevarmemmaksi siitä, että mitä teille kirjoitan.

 

Muistan kun viisi vuotta sitten ostin ensimmäiset Chanelin ballerinani itselleni palkinnoksi. Sain ihan kamalan ryöpyn siitä miten silloinen uusi poikaystäväni ja nykyinen aviomieheni lellii minut piloille. Olin ymmälläni, että miten osa lukijoistani vihastui omasta ostoksestani minulle. Olin kengät kumminkin omalla työlläni ansainnut.

Niiden ballerinojen jälkeen en enää oikeastaan esitellyt ikinä mitään omia ostoksiani, sillä huomasin, että se ärsytti osaa teistä. Nyt kumminkin päätin avoimesti kirjoittaa miten lahjoin itseäni, kun pääsin kvartaalitavoitteeseeni viime syksynä ja ostin kliseisesti itselleni uuden laukun. En edelleenkään ostanut Chanelia, sillä 5k laukusta on minusta hivenen liikaa. Edelleen. Mieluummin ostan huonekaluja tai sijoitan ne rahat kuin, että laitan ne yhteen pieneen laukkuun. Ehkä mielipiteeni joskus vielä muuttuu, mutta edelleen olen sen verran järjissäni, että suurimman osan bonareista säästän tai sijoitan muualle kuin vaatekaappiini.

Olen suhteellisen tulostavoitteellinen ihminen ja sen takia minulle sopii työ, jossa pitää päästä tavoitteeseen, joka on numeroilla mitattavissa eikä ns. pehmeissä arvoissa. Kun aikoinaan olin ensimmäisen työni äärellä, sysättiin minut markkinointiin, että olisin suojassa joskus jopa hieman armottomilta tavoitteilta. Olen kiitollinen silloiselle HR:lle, että näin tehtiin, mutta nyt olen iloinen, että olen nyt toisella puolella pöytää tekemässä töitä yhdessä markkinoinnin kanssa.

Kummisetäni on ollut minulle suurin vaikuttaja urani suhteen. Hän sanoi minulle jo nuorena, että mene isoon globaalin firmaan hetkeksi, mutta vaihda pienempään myöhemmin. Hän myös opetti, että ei ikinä kannata olla laskevan bisneksen puolella, vaan aina mennä sinne mikä kasvaa. Näin tein ensimmäisen ns. oikean työni kohdalla. Sanoin silloin HR:lle, että en halua ottaa positiota vastaan, koska en usko tuotteeseen. Pyysin toista positiota ja sen sain. Onneksi niin, sillä ilman sitä en olisi nykyisessä työssäni.

Kiitos siis kummisetä, kun sanoin 14-vuotiaalle minulle oikeat sanat. Edelleenkin käytän niitä ohjenuorana. Vaikka olen miesvaltaisella alalla, uskallan onneksi pitää puoleni ja sanoa suoraan mitä haluan ja mitä en. Suurin kiitos menee siitä nimenomaan työkavereille ja esimiehilleni, että olen saanut tehdä töitä suhteellisen terveessä ja turvallisessa työympäristössä, että olen saanut mahdollisuuksia siitä huolimatta, että olen nuori nainen. Aina se ei helppoa ole, mutta kasvattavaa kyllä.

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

 

You may also like

8 Comments

  1. Brillianttia J <3!
    Tämä meni jostain syystä enemmänki syvälle. Ehkä eniten se mitä luen rivien välistä. Olen olematon kommentoija (paitsi se Lovekommentti), mutta nyt kommentoin. Uskalla kirjottaa! Aikuiset naiset lukee ja seuraa ja samaistuu. Naisen pitää uskaltaa nostaa häntänsä ite, koska monesti muut ei sitä meidän puolesta tee. Ja kaikilla meillä on oikeus palkita itseään haluamallaan tavalla. Itse en ole ihan yhtä järjissäni kuin sinä, koska olen puoliksi palkinnoksi ja puoliksi pahaan mieleen saattanut ostaa Kanelin kasseja. En kylläkään 5k sellaisia. Ja paljon muuta. Ja en todellakaan moittisi muita ostoksistaan. Älä siis välitä niistä typeristä paskamyrskyistä. Olen minäkin saanut kuulla, että onpa hoitsulla varaa ostaa kallis kello, kun olen harrasteryhmään kuvaa laittanut. Luun kurkkuun ovat saaneet kyllä, koska en jaksa olla hiljaa moisesta seksismistä ja arvostelusta. Mutta pääpointtina tässä jostain syystä poikkeuksellisen liikuttuneena totean, että naisten ainakin pitäisi älytä pitää toistensa puolia, ei halveksua tai arvostella toistemme ratkaisuja. Sitä tulee tässä miesten maailmassa riittävästi muutenkin. Itse olen myös erittäin miesvaltaisella alalla. En tee varsinaisesti numerotulosta, pikemminkin ”fucking my life to Save yours” -tyyppistä settiä.
    Olipas kiiressä aikamoista tajunnanvirtaa, mutta toivottavasti sait ajatuksesta kiinni. Mee vaan enemmän tähän suuntaan ja postaa sitä mikä tuntuu itestä hyvältä. Älä aattele, että miellyttäisit kaikkia, koska se on mahotonta. Minua ja monia muitakin kiinnostaa ura-asiat, naisasiat, asiat oikeilla nimillä pienellä hömpällä ja itsensä palkitsemisella höystettynä. Bii joorself <3

  2. Olen niin samaa mieltä tuon edellisen kommentoijan kanssa. Minulla on se käsitys, että ostat harvoin ja harkiten. Jos sinulla on varaa ostaa vähän kalliimpi laukku vaikka juuri bonareiden takia, miksi ihmeessä sitä ei saisi palkita itseään omasta työstä!

    Uskon, että Suomessa kalliit asusteet ovat vielä sen verran harvinaisia, että ne nostavat joidenkin kulmakarvoja. Tosin silloinkaan ei tarvitse alkaa kommentoida ja ihmetellä ääneen. Minun mielestäni viihde-elektroniikkaan tai vaikka uuteen autoon on enemmän hyväksyttyä sijoittaa rahaa kuin esimerkiksi merkkilaukkuihin. Kaikilla menee kipuraja jossain kohdassa: joillakin se 100 eurossa ja toisilla 5000 eurossa. Tärkeintä on tietenkin ostaa omien varojensa mukaan ja harkiten.

    Mitä tulee sisältöön, minun mielestäni sinun pitää noudattaaa sydämesi ääntä ja kirjoittaa sinulle tärkeistä asioista. Toki ymmärrän, että bloggaajan on pidettävä kiinni yksityisyydestään eikä välttämättä kannata ehdoin tahdoin kirjoittaa todella provosoivia tekstejä, mutta minun mielestäni uudet asuste- ja vaatehankinnat eivät saa tai voi olla sellaisia. Toivon, että pidät linjasi. ❤️

  3. Eikös näiden blogien tarkoitus olekin olla jonkinlaisen inspiraation lähde. Oli se sitten muoti, sisustus, ruoka tai vaikka matkat. Jos ei tällä saralla ole mitään uutta tarjota, niin ei kai blogiakaan kannata pitää. Tietysti jos on tarjota jotain ylevää hengenravintoa, mutta silloin pitäisi avata hieman enemmän ehkä henkilökohtaista taustaansa ja elämää. Jos sitä ei halua, niin eipä siinä muuta ole kuin esitellä uusia kenkiä tai laukkua. Onhan näitä bloggaajia joilla on koko repertuaari Chanel ja Hermes laukkuja, eikä siinäkään minusta ole mitään vikaa. Se saattaa olla heidän ammattinsa ja pitäähän työkalut kunnolliset olla. Kaikkihan me ostamme joskus uuden huulipunan, laukun tai takin, kukin varojemme mukaisen.

  4. En kyllä yhtään ymmärrä ihmisiä, jotka kokevat oikeudekseen haukkua muita somessa… Käsittämätöntä käytöstä. Talvivaateasiasta sen verran, että on kyllä hankala tämä vuodenaikojen vaihtuminen. Haluaisin viedä talvitakit varastoon, mutta sitten kuitenkin iskee takatalvi, ja ne pitää hakea takaisin. Odotan siis suosiolla :D

  5. Hei,
    Kiitos kivasta blogista. Tama ei nyt liity postaukseen, mutta haluaisin kysya sinulta Ligne Roset:n Togosta. Olen hankkimassa sita itselleni, mutta loputon maara kangasvaihtoehtoja tekee tilaamisesta vaikean.

    Onko sinulla Togo loveseat vai nojatuoli? Ja mika kangas sinulla on, enta vari?

    Kiitos jos viitsit vastata.

    1. Heippa,

      ja anteeksi että vastaan vasta nyt. Olen ollut työmatkalla ja poissa blogista.

      Meillä on love seat ja kangas on Raf Simonsin mallistosta, jonka hän teki heille. Minulla on vaaleanharmaa sametti, mutta jos sinulla on lapsia, en valitsisi samettia kankaaksi.

Leave a Reply to Merja Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*