Taulut ja peilit ovat jonkinlainen virstapylväs ainakin minulle, että koti alkaa olla valmis. Taulut ovat myös se viimeinen asia mitä yleensä ostan kotiin, sillä mieleni vaihtuu näissä asioissa niin usein. Kun perjantaina illallista kokkaillessani pyysin miestäni laittamaan Caroline Lundqvistin osteriprintit seinälle, koin jonkinlaisen rauhan. Vihdoinkin näen lopun tässä kaikessa.
Vuosi sitten aloimme aktiivisemmin etsimään asuntoa ja koska Amsterdamin asuntotilanne on mikä on, oli valoisan kodin löytäminen keskustasta jonkinlainen onnenpotku. Nyt nuo osterit ovat minulle myös jonkinlainen muistutus siitä, että vaikka etsimme kotimaata ja kotia monta vuotta, olemme nyt vihdoinkin löytäneet kotiin ja maahan, jossa on hyvä olla.
Kun nyt mietin, vaikka sitä fiilistä missä olin neljä vuotta sitten Pariisissa, on se onneksi kaukainen muisto. Kiitollinen olen itselleni, että en antanut periksi muuttoajatuksille, vaan vaadin, että meidän pitää etsiä parempi asuinmaa meille. Näin jälkikäteen olen ymmärtänyt, että eihän mieheni tiennyt paremmasta sillä hän oli asunut vain Yhdysvalloissa ja Pariisissa, niin kunnon vertailukohtaa ei hänellä ollut.
Tilasin osteriprintit muutama kuukausi sitten ruotsalaiselta taiteilijalta ja nyt ne muistuttavat meitä Normandian viikonlopuista ja hauskoista illoista Pariisissa. Osterit ovat ainakin minusta todella kauniita ja minulla on keittiön uumenissa säästettyjä osterin kuoria illallisia varten. Carolinella on monia erilaisia printtejä, mutta halusin hivenen väriä keittiöön, niin en ostanut ihan mustavalkoista versiota.
Olen muutenkin tuonut kotiin enemmän sävyjä ja värejä ja se näkyy tulevissa kotikuvissa. Keittiölle emme ole voineet tehdä mitään sillä seinien maalaaminen saarekkeen ympäriltä ei kuulosta proggikselta mihin haluan lähteä. Alakerran tilaa hallitsee muutenkin talon originaali tiiliseinä, joten olen halunnut jättää sille tilaa. Tauluilla ja tekstiileillä voi tosin tehdä paljon ja luoda pehmeämmän tunnelman jopa koko valkoiseen keittiöön.
Follow me on:
Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin, SoundCloud and Twitter
3 Comments
Onnea hyvän kodin ja kotimaan löytymisestä. 💕 Meillä on muuttorumba näillä näkymin vasta edessä päin. Ahdistaa jo nyt. Mutta odotan kuitenkin.
Nuo osterit ja mielettömän kauniita. Te onnistuitte Caritan kanssa tartuttamaan minuun osterikuumeen. Ehkä siihen seuraavaan kotiin sitten.
Kiitos paljon :)
Noh, äkkiä se menee ohi. Ymmärrän ahdistuksen, mutta kun se on ohi, ei tarvitse enää stressailla :)
Niin ovat, olen ihan rakastunut niihin!
Hei,ja tuhannesti onnea uuteen kotiin! Kivalta vaikuttaa ja pääasia on, että te viihdytte ja tunnette olonne kotoisaksi Hollannissa, ja omassa kodissanne. Muutot puhdistaa, mutta ne myös rasittavat henkisesti.
Meilläkin oli muutto mielessä: rikosrekisteri haettuna ja paperit täytettynä, mutta kohtalo puuttuikin peliin. Saimme kirjeen Zürichin kaupungilta että olemme asuneet maassa jo ‘tarpeeksi kauan’ ja Zürichissä kaksi vuotta, niin meillä on mahdollisuus hakea Sveitsin kansalaisuutta. Tämä kyllä veti tavallaan hiljaiseksi, ja kaikki muuttosuunnitelmat meni jäihin, koska prosessi vie ainakin pari vuotta, ja tänä aikana pitää asua Zürichin kantonissa. Toisaalta olihan se myös aikamoinen helpotus. Aiomme tehdä vain sisäisen muuton, eli vaihtaa makuuhuoneen ja vieras/työhuoneen kalusteet keskenään. On taas uutta ilmettä ja sujuvampaa menoa entisessä kodissa. : )
Hyvää syksyn jatkoa Hollantiin!