Kun taklasin mä pitkäkyntisen – Barcelonan ärsyttävin piirre

Avec Sofié blog l Bacelona

On yksi asia mikä minua ärsyttää Barcelonassa ihan äärettömän paljon. Melkein jokaisella kerralla olen ollut todistamassa sitä, että joltain lähtee laukku tai puhelin. Niin myös tällä viime viikon reissulla. En ole missään muussa kaupungissa kokenut Euroopassa samanlaista taskuvarkaiden määrää mitä Barcelonassa ja en voi ymmärtää miten sitä ei saada kuriin vaikka se on kaikkien tiedossa, että kaupungissa rehottaa pikkurikollisuus.

Pariisissa pari kertaa menin näiden taskuvarkaiden sekä pahaa-aavistamattomien turistien väliin kun huomasin, että he tekivät tietyissä kohtaa samaa timanttisormus-huijausta. Olisin niin mielelläni ollut iltaisin siviilipoliisi, sillä en mitään muuta niin ärsyttävää tiedä, kun että jonkun loma pilataan puhelimen tai käsilaukun takia. Joskus tosin matkalaukunkin takia, sillä meidän alakerrassa Pariisissa oli omatoimi-pesula, jonne taskuvarkaat raahasivat varastettuja matkalaukkuja ja pesivät pyykkejä samalla kun lajittelivat saalistaan. Pihisin kiukusta, kun näin tämäntyyppistä toimintaa ja niin teen edelleen. Mieheni oli välillä jopa vihainen minulle, että minä joudun vielä vaikeuksiin, kun puutun kadulla toisten tekemisiin.

Avec Sofié blog l Bacelona

Avec Sofié blog l Bacelona

Barcelonassa olimme syömässä aamupalaa terassilla aurinkoisena sunnuntaina yhdessä vakiopaikassani, Brunch & Cakessa, kun ikävä tapahtumasarja alkoi. Olen Pariisissa tottunut niin sanotusti tunnistamaan oikeat kerjäläiset ja huijarikerjäläiset. On toki väärin lokeroida ihmisiä pelkän ulkonäön mukaan, mutta aika usein olen kumminkin osunut oikeaan. Myös tuona sunnuntaina.

Avec Sofié blog l Bacelona

 

Avec Sofié blog l Bacelona

Meitä oli n.20 ihmistä pöydän ympärillä, kun vierelle saapuu nuorehko mies kerjäämään rahaa. Hän oli todella sinnikäs ja meiltä kaikilta taisi mennä hieman hermo, kun hän ei lähtenyt toiveistamme huolimatta pois. Sanoin ranskaksi, että onhan kaikilla laukut sylissä, sillä jotenkin minulle tunne, että tilanne ei ole normaali kerjäystilanne. Miekkonen halusi välttämättä laittaa lappunsa meidän pöydälle ja tunkea ystävieni väliin, vaikka kuinka sanoimme, että hänen tulisi poistua. Minua alkoi ällöttää jo pelkästään se, että tuo hänellä ollut lappunen koski ystäväni ruokaan  ja jouduin korottamaan ääntäni että hän lähti.

Avec Sofié blog l Bacelona

Samalla sekunnilla, kun hän lähti pois, valokuvamuistini huomasi, että pöydästä puuttui jotain, joka oli ollut lapun kohdalla ennen kuin mies saapui paikalle. Siitä puuttui seurueeseen kuuluneen tytön puhelin. Osa meistä lähti juoksemaan miehen perään huutaen apua kaduilla olleilta ihmisiltä ja lopulta miekkonen saatiin pysäytettyä ja puhelin ehjänä takaisin.

Avec Sofié blog l Bacelona

Avec Sofié blog l Bacelona

Barcelonassa on toki Espanjan taloustilanteen takia myös paljon oikeasti ahdingossa olevia ja heille mielelläni ostaisin ruokaa tai suvaitsen antamaan euron tai pari. Mutta sitten siellä on niin paljon tämäntyyppistä toimintaa, joka saa hermoni kiehahtamaan sillä niin monen loma menee pilalle tällaisten tapahtumien takia. Tuolloin sunnuntaina tosin kaikki meni hyvin kun saimme puhelimen takaisin ja minä cupcaken poliisipalkkioksi :)

Mitä Barcelonaan tulee, niin jätän myös usein arvotavarani kotiin. En edes ottanut kihla-tai vihkisormuksiani mukaan, vaan laitoin äitini vanhan sormuksen nimettömääni matkan ajaksi. Olen liian monta ikävää tapahtumaa ollut todistamassa lempikaupungissani, joten en halua ottaa riskejä omien arvotavaroideni kohdalla.

En halua nyt pelotella tällä tarinalla, pyydän vain huomioimaan ja pitämään omista tavaroista parempaa huolta, kun matkaatte Barcelonaan. Muuten Barcelona on todella turvallisen tuntuinen kaupunki pikkurikollisuutta huolimatta, joten palaan sinne aivan varmasti ihan pian taas. Tämä näpistely on vain niin yleistä siellä ja en henkilökohtaisesti ymmärrä miten sitä ei saada kuriin. Jos minäkin tiesin Pariisissa ollessa mitkä olivat ne kulmat, joissa aina tapahtui joitain, luulisi Barcelonan poliisinkin tietävän nuo kulmat Barcelonassa.

You may also like

15 Comments

  1. Minua ei ole ikinä ryöstetty missään. Kerta se ensimmäinenkin. Omalla toiminnallaan pystyy mielestäni välttämään ryöstön. Kuten sanot, ei kannata ottaa mukaan ja kantaa arvokkaimpia korujaan. Itse otan matkalle vain ns.muotikoruja. Puhelin ja kukkaro aina taskussa tai laukussa ja laukkuna crossbody. Aurinkolasit pään päälle, jos ei ole silmillä, josta ne kyllä pystyy nappaamaan jos niikseen tulee. Huono tuuri voi tietysti aina käydä mutta noin pärjää pitkälle.

    Yksi asia särähti korvaan. ”Suvaitset antamaan euron tai pari kerjäläisille”. Kovin armeliasta. Kuulostaa jotenkin alentuvasti suhtautumiselta. Ehkä se on vain sananvalintasi etkä tarkoittanut sen enempää. Kuitenkin, periaatteessa ihan kenellä tahansa voi käydä huonosti tässä elämässä, tilanteet vaihtuvat elämän myötä ja tulevaisuus on arvoitus. Ihmiset, joilla menee hyvin useimmiten ajattelevat, että he ovat niin fiksuja, että heillä aina löytyy keinot ongelmien ratkaisuun. Että ne, ketkä eivät ole löytäneet ovat tyhmiä tai saamattomia. Se ei vain aina ole niin. Tasan ei käy onnen lahjat.

    1. Heippa,

      Missään muussa kaupungissa Euroopassa en itseasiassa jätä arvotavaroita kotiin, mutta Barcelonaan en ottaisi kalleimpia kenkiä tai koruja, sillä ilmeisesti myös Air BnB -asuntioihin tehdään paljon murtoja.

      Laukkuvalinta on myös crossbody ja aika rennosti menen muuten asusteiden kanssa.

      Siis tästä kerjäläisiin liittyvistä asioista on puhuttu paljon. Valitettavasti siihen yleensä liittyy paljon ihmiskauppaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta, niin en antaisi heille rahaa. Tämä voi särähtää nyt korvaan, mutta mieluummin valitsen kenelle annan. Pariisissa varsinkin näin miten ihmisiä kuskattiin autoilla tiettyihin kadunkulmiin aamuisin ja illalla heitä haettiin takaisin. Mummeleille tuotiin kukkakimppuja myytäväksi ja pikkulapsia huumattiin kaduille. En vain halua itse tukea edes eurolla tuollaista toimintaa. Espanjassa vauvat otettiin huostaan, mutta Ranskassa ei ja sen takia vauvoja ja pieniä lapsia on paljon kaduilla.

      Ei toki ja Espanjassa kaduilla on myös ihan espanjalaisia, mutta suurin osa näistä on romanikerjäläisiä jotka ovat osa järjestäytynyttä rikollisuutta ja osana ihmiskauppaa. Surullistahan se on kun näitä ihmisiä ei tunnisteta missään eivätkä he ole osa mitään järjestelmää.

  2. Näin neljän vuoden jälkeen Barcelonassa asuneena osaan mäkin erottaa jo hyvin feikkikerjäläiset ja aika hyvin muutkin huijarit, ja ihan sydämeen koskee päivittäin kun turistit jättävät kenkäkaupassa missä olen töissä laukkunsa ja puhelimensa penkille vartioimatta, ja vaikka mä aina varoitan heitä ja jokusen varkaan olen liikkeestä ulos heittänyt, niin tiedän ettei jokaisessa liikkeessä varmasti niin tehdä. Multa varastettiin puhelin kolme kertaa ensimmäisen puolentoista vuoden aikana, kunnes opin että lähtökohtaisesti keneenkään ei voi luottaa, vaikka se surullista onkin. Nykyään pidän puhelimesta ja laukusta kiinni vaikka joku tulisi kadulla kysymään vain puhelinnumeroa, hahah.. Onneksi tajusit tilanteen nopeasti ja saitte puhelimen takaisin! <3 Ja se tyttö varmaan muistaa jatkossa olla pitämättä puhelinta pöydällä tässä kaupungissa! ':D

    1. Heippa, samoin. Pariisi opetti :D

      Meillä oli työkaverin kanssa tapana huudella työpaikan ikkunasta jos näimme jotain epäilyttävää tapahtuvan kadulla. Työpaikkani oli Operalla ja koska aasialaiset turistit tulivat innoissaan Lafayetteen tai Printempsiin ostoksille, oli heitä välillä vastassa joku muukin kuin LV:n palvelusväki :(

      Oh no, niin rasittavaa! Mutta “onneksi” oli vain puhelin jonka voi ostaa helposti uudestaan. Koko laukkua ja sen sisältö on eri asia. Meillä itseasiassa kävi nyt reissulla niin, että olimme bussissa ja bussi pysähtyi yhtäkkiä ja kuski alkoi huutaa jotain espanjaksi. Saimme käännöksen ja kuski oli huomannut, että bussiin oli tullut varas ja halusi varmistua että kaikilla on kaikki tavarat ennen kuin hän avaa oven.

      Se in todella tylsää, että kenenkään ei voi luottaa.

      No niin toivon minäkin ja myös ystäväni ymmärsivät että miksi olin varoitellut heitä että laukkuja ei kannata pitää muualla ravintoloissa kuin sylissä.

      Asut ihanassa kaupungissa muuten vaikka rikollisuus on mitä on <3

  3. Hei vaan, halusin sanoa etta mielestani on todella upeaa etta viitsit tasta asiasta kirjoittaa ja varoittaa muita/nostaa tietoutta siita etta pikkurikollisuus on ihan jokapaivaista Euroopan kaupungeissa. Kuten nakee tamankin postauksen kommenteista, niin kadulla kerjays on arka aihe. Siita puhumista valtellaan mielestani suotta, ja olenkin itse kiinnostunut siita miten muut Suomen ulkopuolella asuvat suhtautuvat kadulla kerjaaviin henkiloihin ja millaista politiikkaa harjoittavat kerjalaisille rahan/ruoan antamisen suhteen. Tietty Suomessakin, mutta paljon suurempi tama ongelma on oman kokemukseni mukaan muualla Euroopassa. Joskus annoin kerjalaisille pienemmassa kaupungissa asuessani ruokaa, mutta suurkaupunkiin muutettua en ole viela osannut paattaa miten olisi parasta toimia asian suhteen.

    Hyva ja aiheellinen blogipostaus ja mielestani on todella hienoa etta et valta oman mielipiteesi esille tuomista vaikeistakaan aiheista.

    1. Heippa,

      ymmärrän, että asia on arka monelta kantilta ja onhan se todella monimutkainen ja -ulotteinen asia. Uhreja on monia. Niin se keneltä lähtee se puhelin, mutta niin myös se, joka pakotetaan toimimaan niin. Tai se keneltä katkaistaan jalka sen takia, että saataisin lisää rahaa. Minusta tähän pitäisi puuttua paremmin ja oikeasti rangaista näistä teoista, mutta tilaa ei taida vankiloissa pahemmin olla :( Ilmeisesti palautuksia on myös mietitty, mutta mihin palautat jos kotimaata ei ole.

      Ikävintä tässä asiassa on se, että tällaiset tapaukset nostavat rasistisia kannanottoja ihmisryhmiä kohtaan sekä myöskin epäluuloja eri taustaisia ihmisiä vasten. Olen itse käynyt todella paljon keskusteluja aiheesta ja niin kuin sanoin, se on hyvin moniulotteinen. Uskon, että monia kerjäläistyttöjä myös raiskataan surutta, että he saisivat enemmän rahaa kadulla. Näin nimittäin Pariisissa niin monta raskaana olevaa kerjäläistyttöä kaduilla, että en oikein usko, että lapsia rakkaudesta tehtiin. Sääliksi käy niin tyttöä kuin myös syntyviä lapsia. Siltikään en euroja antanut heille, vaan ruokaa ja vaatteita vein keräyksiin ja “oikeasti kodittomille”.

      Amsterdamissa ei ole kodittomia mitenkään ongelmaksi. Toki sää tekee paljon ja ehkä tämä muuttuu kesällä kun ei enää sada joka päivä. Ilmeisesti asuntomurtoja täällä on jonkin verran ja suomalaisen ystäväni kotiin itseasiassa täällä on murtauduttu. Laukku ja kasmir-huivi löysivät uuden omistajan, eli varas tiesi mitä hakea :/

      Voi kiitos paljon. Ymmärrän, että tässä on niin paljon eri kulmia, joita pitää ottaa huomioon, mutta minusta myös vaikeista asioista pitää puhua ja kirjoittaa. En aina jaksa kirjoittaa pelkästä ns. pinnasta ja sen takia olen todella onnellinen, että olette niin aktiivisia nimenomaan tällaisissa postauksissa ja jaatte kokemuksia ja mielipiteitä :)

  4. Tuo puhelin pöydältähän on ihan klassikko. Mieheltäni vietiin aikanaan puhelin Pariisissa terassilla suoraan kädestä :). Jos yhtään enempää on reissannut, niin tiedostaa nämä riskit ja osaa ennakoida/varautua tilanteisiin, jolloin omaisuus pysyy turvassa. Itselläni on viimeisin kokemus Istanbulista muutamien vuosien takaa, jossa nerokkaasti harhauttamalla pääsivät kopeloimaan laukkua…mutta lompakko, puhelin ja muutkin tavarat olivat laukun sisällä vetoketjun takana turvassa. Ei saalista siis. Itseäni ei nämä pikkuvarkaat juurikaan ärsytä, sillä toimintatavat on niin itsestään selvät: (ruuhka)metrossa laukku aina eteen, laukku aina crossbody ja vetoketjutaskulla varustettu, ei kaikkia käteisiä mukaan jne jne. Koruja en ole lähtenyt vaihtelemaan, mutta maasta riippuen kello ei välttämättä kulje mukana, sillä myös hotellien turvalokerot ovat kyseenalaisia.

    1. Jep, ja sen takia ihmettelinkin, että miten en eti ymmärtänyt mistä oli kyse. Olen nähnyt myös Barcelonassa kun papalta lähti puhelin suoraan kädestä. Niin ärsyttävää :(

      Niin, itse tiedostan nämä loukut, mutta kun näin Pariisissa aasialiaisia turisteja jotka olivat aivan totaalisen häkeltyneitä kaikesta, koin, että on pakko olla poliisina tietyissä tilanteissa.

      Ystäväni Rolex ryöstettiin toissa viikolla väkivaltaisesti ranteesta. Hän oli ollut illalla ravintolassa ja oli lähtenyt kävelemään kotiin ja ilmeisesti häntä oli seurattu ravintolasta ja kello otettiin väkivalloin ranteesta.

      Missään muussa kaupungissa en ole jättänyt arvotavaroita kotiin. Meksikoon en ehkä ottaisi kalleinta kameraa tai koruja, mutta muuten olen voinut olla ihan vapaasti. Pariisissa tosin tiedän monen naisen kääntävän sormuksen kiven alaspäin, niin ne eivät kiinnitä huomiota väkijoukossa.

      En tosin Pariisissa kokenut ikinä oikeastaan samanlaista näpistelyä mitä Barcelonassa. Toki sitä sielläkin oli, mutta se oli enemmänkin huijausta kuin että joka paikassa olisi pitänyt olla valppaana.

  5. Barcelona on kyllä pahin kaupunki, mitä taskuvarkaisiin tulee! Olin työporukan kanssa siellä matkalla ja huomasin illalla, miten muutama afrikkalainen mies käveli rannalla, istahti jonkun varomattoman turistin tavaroiden viereen, nappasi mukaan laukun/ lompakon ja käveli muina miehinä pois… Täysin järjestelmällistä toimintaa. Itse huomasin tämän toiminnan ja pelastin parin kollegan laukut (olivat uimassa). Joltakin kuitenkin lähti lompakko. Muuten kiva kaupunki, mutta tuo rikollisuus on pitkä miinus.

    1. Olen samaa mieltä. Tykkään kaupungista paljon, mutta varkaudet ovat todella yleisiä siellä :(
      Ärsyttävintä tuossa on nimenomaan se,että harvemmin se varas ihan hirveästi mitään saa koska kovinkaan monella ei ole enää käteistä. Suurin työ on korttien uusimisessa ja asioiden selvittämisessä.

      Olisit ansainnut myös cupcaken :)

  6. Minut ryöstettiin Barcelonassa rautatieasemalla heittämällä paskaa päälleni. Jostain ilmestyi mies nenäliinan kanssa ja pyyhkäisin itseäni ja samassa kaikki meni, tietokone, käsilaukku ja muut. Matkalaukku jäi.Pääsin poliisiasemalle ja passittomana koneeseen. En ole sittemmin mennyt Barcelonaan..

    1. Hui kamala miten ikävä tapa. Olen niin pahoillani :(

      Olen kuullut vastaavista jutuista ja en kyllä mitään yhtä ikävää tapaa tiedä. Ihan karmeaa. Tuossa voi moni jopa traumatisoitua.

      Ymmärrän hyvin miksi Barcelona ei enää oikein innosta.

  7. Ihmettelen, että joku on niin lapsellinen, että pitää kännykkäänsä jossain baarin tai kahvilan pöydän kulmalla? Mitä se siinä tekee? Olen nytkin Prahassa ja täällä on myös paljon turisteja ja varmasti varkaitakin. Minun ei tulisi mieleenkään kulkea kaikkine rahoineni tai koruineni täällä eikä missään muuallakaan.

  8. Barcelonalainen ystänäni kuljettaa kännykkäänsä kirjan välissä. Hän on kaivertanut kännykälle oman kolon kirjan keskelle. Hän kulkee ns. “feikkikirja” mukanaan.

Leave a Reply to Merja Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*