Tämän kriisin aikana en niinkään ole miettinyt niitä vahinkoja mitä pelkästään virus tekee, vaan kaikkea muuta mitä tähän liittyy. Tällä hetkellä en niinkään usko, että se olisi virus mikä tekisi suurimmat tuhot, vaan kaikki muut sivuvaikutukset.
Meidän mielemme on mielenkiintoinen. Toinen näkee tämän tilanteen tyhjänä paperina ja uutena alkuna, toinen mustana aukkona. Toinen yrittää kontrolloida tilannetta siivoamisella, toinen pakonomaisella treenaamisella.
Oma suhtautumiseni ruokaan on aina ollut aika vaikea. Nuorena laihdutin 20 kiloa kun en pitänyt kropastani. Olin onnellinen, kun sain ostaa A-kupin rintaliivit C-kupin sijaan. Huomasin taas, että ruoka ei ole maistunut muutamana päivänä ja se laittoi miettimään.
Oma syömättömyyteni ja laihdutukseni johtui teininä nimenomaan siitä, että kun en voinut hallita elämääni muuten, oli laihduttaminen ja pakonomainen urheileminen ainoa keino. Mietin tämän takia, että miten syömishäiriöt tulevat lisääntymään tämän kevään vuoksi, kun kontrolli kaikkeen muuhun on menetetty.
Olen ollut huolissani pienyrittäjistä, mutta myös mielen tasapainosta tällaisena aikana. Miten pitää huoli omasta henkisestä hyvinvoinnista tällaisessa tilanteessa. Omasta hyvinvoinnistani pidän nimenomaan huolta erilaisten projektien myötä. Kun on puutarhahommia ja näkee pieniä onnistumisia joka päivä, pysyy mieli virkeänä.
Olen myös löytänyt piristystä ja hyvää mieltä luovista projekteista. Jos pitäisi tehdä vain päivätyötä ja sen jälkeen Netflix auki ja kahden tunnin päästä nukkumaan, en usko, että olisin näin positiivinen ja voimissani. Muistakaa siis löytää niitä asioita, jotka pitävät mielen kirkkaana vaikeana aikana. Omat projektit ja luovat asiat vievät minua ainakin eteenpäin tässä tilanteessa. Mikä on ollut teille pelastus tässä uudessa arjessa?
Follow me on:
Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin, SoundCloud and Twitter
6 Comments
”Pelastus” ovat minulle olleet oma perhe, ulkoilu ja liikunta. Onneksi tämä pandemia iski näin keväällä, keskellä marraskuuta olisi varmasti mieliala ihan erilainen. Olen käynyt kävelylenkeillä parin ystäväni kanssa ja treenannut tyttäreni kanssa (lämmin suositus MadFit-treenivideoille Youtubessa). Hyvä ja terveellinen arkiruoka sekä herkuttelu kohtuudella sekä alkoholin pois jättäminen melkein kokonaan ovat auttaneet.
Heippa Sara,
Mietin ihan samaa. Voisi olla tunnelmat aika erilaiset jos oltaisiin marraskuussa. Toki silloin olisi helpompi kontrolloida ihmisten liikkumista kun kaikki ovat muutenkin sisällä.
Kiitos treeni-vinkistä! Olen treenannut Amyn kahvakuula treenejä YouTubea katselemalla. Toivon että tämä treenimuoto jää tavaksi tästä keväästä!
Saan tänään taas karkkitilauksen Suomi-kaupasta niin tulee hivenen parempi fiilis kun tällainen salmiakki-addikti olen!
Itse asiassa elämäntyylini ei ole koronaviruksen takia kovastikaan muuttunut. Silti yhteys ystäviin on toki jäänyt virtuaaliselle tasolle mutta muutoin yhteydenpitoa on. Ulkoilu ja liikunta ovat auttaneet, samoin ehkä jonkinmoinen karsiminen, niin tavarassa kuin immateriaalisissa jutuissa.
Heippa Pieta,
sama on minulla. Olen tehnyt töitä paljon etänä ja ystäviin pidetään yhteyttä myös etänä. Ainoa isoin muutos on tämä liikkumisen rajoittaminen. Onnneksi on kesä niin voi olla parvekkeella, mutta jos olisi marraskuu ja pimeää voisi olla aika ankeat oltavat.
Tämä on minulle ollut myös herätys, että ihan oikeasti kahdella paidalla pärjää hyvin vaikka kaksi kuukautta. Tulin nimittäin Ranskaan käsimatkatavaroilla kaksi paitaa mukanani ja niiden kanssa on nyt eletty lenkkivaatteiden lisäksi :)
Ainakaan rahaa ei kulu oikeastaan mihinkään ylimääräiseen. Uusia vaatteita eikä meikkejä ei kaipaa, kun ei missään edes käy. Kahvila-ja ravintolakäynnit ym. kulttuurimenotkin on katkolla. Pari matkaankin on mennyt sivu suun koronan vuoksi. No, verottaja kyllä tulee jatkossa rankaisemaan varmasti kovalla kädellä koronan aiheuttaman talouskurimiuksen jälkeen. Meistä jokainen joutuu osansa siitä maksamaan. Pääasia kuitenkin on, että jotenkin selviäisimme tästä, vaikka varmaa on ettei mikään palaa ennalleen. Eikä ehkä tarvikaan.
Jospa opimme näkemään jotain siitä, mikä on oikeasti tärkeää.
Wau, sanon tähän! Voi että, minä olen niin monesti miettinyt niitä kuukausia, jotka vietin aiemmin reissussa. Rinkka selässä ja kaikki tavarat mukana. Silti pärjäsin ilman puolta vaatekaappia mukanani enkä tuntenut itseäni nukkavieruksi. Ehkäpä karsia voisi siis todella kovalla kädellä. Se helpottaisi myös arkea vaatekasojen hävitessä.