Kirjoitus teille sinkuille – muutama ajatus parisuhteesta

Avec Sofié Blog l

Olen ollut käytännössä aikuisikäni kokon ajan parisuhteessa. En ole siis viettänyt suuria aikoja yksin, vaan muutamia kuukausia tai puolisen vuotta. Olen parisuhdeihminen ja ihan kovinkaan paljoa sinkkuelämä ei ole kiinnostanut, vaan olen aina ollut etsimässä parisuhdetta, enkä kevyempää yhdessäoloa. Ymmärrän, että toisille kepeämpi elämä sopii paremmin tietyn iän tai esimerkiksi töiden takia. Itselleni sopii tosin paremmin vakavampi kumppanuus kevyemmän sijaan.

Olen ollut todella onnekas parisuhteideni kanssa. Minulla on ollut kolme vakavampaa ja pidempää suhdetta ja jokainen kumppaneistani ovat olleet täydellisiä poikaystäviä. Yksi näistä kolmesta on nykyinen aviomieheni. Minulla on ollut aina todella samanlainen miesmaku ja kaikki poikaystäväni ovat olleet luonteiltaan todella samanlaisia; ystävällisiä, kunnollisia ja luotettavia.

Nyt kun olen kymmenisen vuotta tai enemmänkin katsonut ystävieni ja tuttavieni suhteita olen huomannut, että miten vaikeaa tai tuskaista sen oikean ihmisen löytäminen voi olla. Ole seurannut alusta asti todella vaikeita tilanteita ja yhtäkkiä loppuneita rakkaustarinoita. Katsonut, kun toinen ei ole ymmärtänyt, että ansaitsee parempaa kohtelua tai, että miestä tai naista ei oikeasti ole kiinnostanut, mutta hiljaisia viestejä ei olla osattu tai haluttu lukea.

Avec Sofié Blog l

Olen itse aika suhteellisen mustavalkoinen näissä rakkausasioissa. Olisin varmasti maailman tylsintä deittailuseuraa, koska en jaksaisi pelata mitään pelejä; sitä joko näkee tulevaisuuden yhdessä tai ei. En jaksaisi mitään tyhjänpäiväistä jodlaajaa ja näin myös ystävilleni sanon suoraan, jos tilanne alkaa näyttää tai kuulostaa epämääräiseltä. Kyllä ihmisen tämän ikäisenä pitää tietää mitä haluaa.

Totta kai tilanteet muuttuvat ja suhteet ovat erilaisia, mutta olen katsellut aika monia tilanteita ja huomannut usein tietynlaisia varoitusmerkkejä, jolloin pitäisi hälytyskellojen soida eikä olla tilanteessa sokeana.

Jos muutaman neuvon voisin antaa…

  • Jos kysymysmerkkejä on enemmän kuin hymiöitä, kannattaa varmaankin olla varpaillaan. Jos tilanne on todella hankala jo alusta alkaen, kannattaa miettiä, että miksi. Henkilökohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että vaikka olisi miten hankala tilanne tahansa ja asuttaisi eri maissa, jos asiat haluaa järjestyvän, se on mahdollista. Jos oikeasti haluaa olla toisen kanssa, sitä järjestää elämän niin, että toinen mahtuu myös siihen päivärytmiin.
  • Jos pitää vääntää väkisin, harvemmin varmaankaan tulee hyvää. Näin se on monen asian kanssa muutenkin. Jos menee liian hankalaksi, kannattaa varmaan olla laittamatta kaikkea energiaa tähän suhteeseen.
  • Jos hänellä ei tunnu olevan aikaa sinulle tai edes vastata sinun viesteihisi, kannattaa varmaan lähettää viestejä jollekin muulle. Ihan turha tyrkyttää itseään jollekin toiselle, jos ei saa mitään vastakaikua. Olen monesti seurannut tilanteita, jossa jäädään odottelemaan viestejä päiviksi eikä vastauksia saada. Siltikään ei ymmärretä, että ehkä mies tai nainen ei ole sen odottamisen arvoinen ainakaan juuri sillä hetkellä. Itse ainakin odottaisin tässä iässä, että ollaan suoraselkäisiä ja tiedetään suurin piirtein mitä kukakin haluaa ja ne tilanteet voi hoitaa aikuismaisesti.
  • Huonoa kohtelua ei tarvitse kenenkään katsella. Olen ollut hyvissä parisuhteissa, niin minulle ei ole tullut traumoja siitä, että miten joku olisi kohdellut huonosti. Ymmärrän tosin, jos samanlaiset tilanteet jatkuvat suhteesta toiseen, niin sitä voi olettaa, että ne käytösmallit ovat ihan normaaleja. Väkivalta, pettäminen tai muuten huonosti kohtelu ei ole hyväksyttävää.

Avec Sofié Blog l

Monelle nämä asiat ovat varmaankin siellä ruudun toisella puolella itsestäänselvyyksiä, mutta kun olen puhunut ystävieni (niin miesten kuin naisten) kanssa saattaa todellisuus olla sumentunut, että minkälaista kohtelua kannattaa ottaa vastaan ja kuinka kauan. Tiedän, että itse olen aika suora monellakin tapaa ja kaikille ei ole helppoa lyödä kortteja pöytään ensimmäisten kuukausien aikana. Suosittelen sitä kumminkin suhteissa, jos alkaa tuntua, että asiat menevät kovinkin vaikeiksi ja epämääräiseksi.

En ole mikään parisuhdeterapeutti ammatiltani, mutta jos muutaman neuvon voin antaa ainakin teille reilu kolmekymppisille, niin toivoisin että lukisitte yllä olevat kommenttini. Tämän ikäisenä sitä joko etsitään sitä oikeaa tai kevyempää seuraa ja sen takia on hyvä, jos näistä asioista puhutaan avoimesti heti alusta. Mitään jodlaajaa ei kannata ottaa vierelle, jos on etsimässä oikeaa parisuhdetta.

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

 

You may also like

13 Comments

  1. Heippa, anteeksi 😂

    Olisi pitänyt valita sana paremmin. Tarkoitan sillä ihmistä joka ei ole tosissaan ja menee ja tulee miten sattuu.

  2. Hyviä viisaita neuvoja.
    En itsekään ole mikään adiantuntija, mutta lisäisin nämä pari kohtaa vielä:
    – Älä suostu keskinkertaiseen vain siksi, että olisit parisuhteessa. Hyvää, sitä oikeaa kannattaa odottaa. Anna sen “kunhan vaan on joku” -tyypin mennä. Petät itseäsi jos suostut suhteeseen, josta sydämessäsi et ole 100% varma.

    – Hyvä kriteeri siihen kuka sitten on se oikea: älä lähde suhteeseen sen henkilön kanssa, jonka kanssa voit elää, vaan vain sen kanssa jota ilman et voi elää.

    Kiitos mielenkiintoisesta keskustelun aiheesta!

    1. Heippa,

      Ja kiitos kommentista 🤍

      Yep, juuri näin. Valitettavasti ihmisille voi myös tulla tämän ikäisenä paniikki ja sitten siihen vierelle otetaan joku ”ihan ok” eikä oikeasti olla rakastuneita. Itselle se ”meillä on ihan kivaa” ei riitä niin sen takia tuntuu pahalta, että mennään parisuhteeseen kun ei ”parempaakaan” ole tarjolla.

      Mun tuttu sanoi olevansa lapsen isänsä kanssa vaan sen takia että sai lapsen. Onhan sekin ihan syy, mutta epäreilua sille toiselle jos hän ei tiedä asiasta.

      Nämä ovat niin vaikeita asioita, mutta jotenkin tuntuu että Tinder-kulttuuri on jollain tavalla sekoittanut pakkaa ja ihmisistä on tullut ns. Kertakäytttavaraa ja toisen tunteita ei oteta kunnolla huomioon.

  3. Hyvä kirjoitus! Täysin samaa mieltä, joko asiat alkaa rullaamaan samaan suuntaan tai sitten ollaan väärän ihmisen kanssa eikä sitä kannata yrittää väkisin vängätä. Ystävien suhteita seuranneena sanoisin myös että kun “oikeanlainen” tyyppi osuu kohdalle alkaa asiat vain sujumaan heti helpommin. Itsellä myös kolme vakavaa suhdetta takana ja tällä hetkellä tuntuu että vasta oikean tunteen kohdalla alottaisin enää suhteen – vain jos tulevaisuuden suunnitelmat ovat samansuuntaiset. Harmittavaa on vain se kuinka moni tuntuu kärsivän siitä ettei “omanlaista” ihmistä tule vastaan ja jossain vaiheessa sitten päädytään tyytymään johonkin vähempään. Itse kuitenkin ajattelen vielä 31 vuotiaana että kyllä se tulee kohdalle kun ns. aika on oikea :)

    1. Kiitos kommentistasi Lea 🤍

      Yep, juuri näin. Kyllä se oikea tulee sieltä vastaan kun aika on oikea 🤍

      Itselle on vaan ainakin käynyt niin. Aina ovat palaset loksahtaneet paikoilleen vaikka tilanne olisi ollut joltain osin hankala. Enhän minäkään ollut suunnitellut, että muuttaisin pois Suomesta. Mutta kappas, onni löytyi muualta kuin Helsingistä.

      Jos jotain olen tässä sinkkukavereideni rumbassa oppinut, niin harvemmin se oikeanlainen ihminen on löytynyt Tinderistä. Tuntuu, että sitä kautta rikotaan enemmän sydämiä kuin yhdistetään.

      Olisi mielenkiintoista jos joku tutkisi että miten Tinder on muokannut meidän deittailukulltturia ja seksuaalikäyttäytymistä, sillä tuntuu että sieltä etsitään enemmän booty callia kuin kumppania :/

      1. Jännä, mä taas tiedän monta pitkäaikaista parisuhdetta, jotka on lähteneet Tinderistä (mukaanlukien omani :D)! Ei niitä tilanteita potentiaalisen kumppanin löytämiseen kuitenkaan ihan hirveästi ainakaan itsellä ole, varsinkaan opiskelun loppumisen jälkeen. Tindermatcheihin olen myös uskaltanut jopa osoittaa avointa kiinnostusta, mitä en tosielämässä uskalla välttämättä tehdä – Tinderissä ainakin tietää, että toinen on jossain määrin kiinnostunut, jos on tullut match. En kyllä koskaan oppinut käyttämään Tinderiä kevyeen deittailuun vaikka tarkoitus oli, joten ehkä ”vika” on minussa 😄

        1. Heippa Sanna,

          toki minullakin on kavereita jotka ovat löytäneet toisensa Tinderistä ja en ole tarkoittanut olla mustavalkoinen, että eikö sieltäkin voisi parisuhdetta löytää.
          Mitä nyt olen vain ystävieni Tinderöintiä tai Grinderöintiä katsonut, niin useammin siellä ollaan oltu kevyempien suhteiden perässä kuin vakavan.

          Toivoisin sinkkukavereilleni appia jossa oltaisiin vain hakemassa vakavaa parisuhdetta, niin ei aina eläteltäisi turhia toiveita kun lähdettäisiin treffeille. Moni nimittäin ei haluaisi turhaan haaskata aikaa treffailuun jos ei kumpikin hae samoja asioita.

  4. Hyvin kirjoitettu Sofie. Itse olen siinä tilanteessa, että olen päättänyt vuosia kestäneen huonon suhteen ja kokeilen taas siipiäni deitti markkinoilla. Ei ole ihan helppoa. 😅 Mutta kyllä se tästä. Monta asiaa on opittu kantapään kautta ja toivottavasti löydän vielä hyvän kumppanin.

    1. Heippa,

      ja kiitos viestistä!

      No mutta pääasia, että olet selkeä sen kanssa, että mitä haluat. Huonoon suhteeseen ei kannata kenenkään jäädä.

      Löydät varmasti, Muista olla vaan suora äläkä suostu enään huonoon kohteluun. Sitä kun helposti saattaa luulla, että ne unohdetut syntymäpäivät ja muut ovat ihan normaaleja asioita.

      Ihanaa uutta viikkoa!

  5. Olen ehdottomasti samaa mieltä, että tyytyä ei kannata. Näin 36-vuotiaana pitkästä suhteesta eronneena on kuitenkin pakko pohtia, paljonko sitä etsiskelyaikaa on jäljellä, jos haluaa lapsia. Tuntuu ahdistavalta etsiä kumppania sen ajamana, että aika loppuu kesken. Ja sitten kun ei niitä lapsiakaan taas halua hinnalla millä hyvänsä vaan ensisijaisesti haluaisi hyvän parisuhteen.

    1. Heippa,

      tietenkään kenekään toisen puolesta en voi puhua, mutta itselle näin avioerolapsena en haluaisi syntyä parisuhteeseen jossa ei olisi rakkautta. Joten ymmärrän pointtisi todella hyvin. Toisille lapset menevät edelle, toiselle hyvä parisuhde. Tärkeintähän on että on kummallekin selvää, että mitä ollaan hakemassa. Joskus voi olla kummallekin totta kai ok, että mennään lapsi edellä jos kumpikin niin haluaa ja aika alkaa käymään vähiin. Omasta tuttavapiiristä löytyy myös ihmisiä, jotka ovat päättäneet että lapsi tehdään yksin. Tärkeintähän on, että tilanne on ok kummallekin.

      Paljon tsemppiä sinne näihin kysymyksiin ja valintoihin.

  6. Itsekään en ole suostunut lähtemään mukaan suhteisiin, joissa pelataan pelejä ja puhunut avoimesti kumppanini kanssa meidän molempien tarpeista.

    Sen verran olen kuitenkin aina ollut eri mieltä näistä ”se oikea” keskusteluista, että vaikka alussa on tärkeää että arvot ja haaveet ovat jokseenkin samat, ja jonkinlaista kipinää ja iloa löytyy yhdessä olemisesta, niin se on vasta kivijalka jolle rakennetaan. Kaksi vakavaa ja pitkää suhdettani ovat vain parantuneet vuosien jälkeen. Ensimmäinen oli hyvä loppuun asti mutta lopulta olimme kuin sisarukset.

    Se mikä minua mietityttää on pitkät ystävyyssuhteet, joissa toinen rupeaa muuttamaan käytöstään ja ottamaan toiset itsestäänselvyyksinä. Parisuhteessa on helppo ajatella, että täytyy vaihtaa mutta entä jos olet tuntenut ystäväsi ala-asteelta lähtien tai kauemmin ja ystävä käyttäytyy sinua kohtaan välinpitämättömästi ja jättää viesteihin vastaamatta, ei soita eikä ole kiinnostunut. Asian esille ottaminenkaan ei auta tilanteeseen. Ystävää on vaikeampi pistää vaihtoon.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*