Eilen päätimme tehdä yhdestä kesäunelmasta totta ja mennä picnicille jonnekin muualle kuin kodin terassille. On ollut ikävä luontoon ja muihin maisemiin kotikylän ulkopuolelle. Tästä hetkestä unelmoitiin monet kerrat ja eilen sen piti tapahtua. Tai no, kai se jollain lailla tapahtuikin.

Kävimme Cannesissa kävelyllä ennen picniciä ja oli jokseenkin helpottunut olo nähdä ihmisiä kaduilla maskit päässä. En ole nähnyt niin paljon ihmisiä moneen kuukauteen, niin se antoi jokseenkin turvallisen tunteen, että elämä jatkuu. Toisekseen oli ihana huomata, että kaikilla oli maskit kasvoilla ja kauppoihin ei menty sisään ilman että kädet on desinfioitu. Vaikka aikoinaan jokseenkin autoritäärinen käyttäytyminen Ranskassa välillä ärsytti, on sen hyvät puolet tulleet tämän karanteenin ja poikkeusajan aikana esiin.

Cannesin kävelyn jälkeen hyppäsimme autoon ja kohti meidän virallista määränpäätämme, Mouginsin kylää.  Cannesista ajaa Mouginsin kylään noin 20 minuutissa ja reitille osuu pieni picnic- ja luontoalue. Olin unelmoinut tästä hetkestä monta kuukautta. Olla jossakin metsän keskellä kaukaa kotoa ja nauttia iltapäivästä kirjan ja kirsikoiden kera. Kuunnella lintujen laulua ja katsella vehreää luontoa. Tämän kevään aikana olen alkanut arvostamaan luontoa niin paljon enemmän kuin mitä aiemmin. Vaikka pidän kaupunkielämästä, lähellä luontoa on hyvä elää.

Juuri kun aloimme ottamaan kuvia, alkoi vesipisaroita tippua teekuppiin ja 5 minuuttia myöhemmin taivas repesi. Mieheni ei edes ehtinyt istua viltille tämän picnicin aikana. Noh, saatiin edes muutama kaunis kuva täydellisestä picnic-illuusiosta taltiouitua. Odottelemme siis oikeaa picnic-täydellisyyttä vielä hivenen kauemmin.

Meillä oli aivan täydellinen huhtikuu ilmojen puolesta, mutta toukokuu on yleensä täällä aika epävakainen. Niin näköjään myös tänä vuonna, sillä vettä ja myrskyjä on riittänyt. Sinänsä se ei haittaa, sillä se pitää ihmiset sisällä ja kun tietää, että kesällä täällä ei käytännössä sada ollenkaan. Luonnolle sade tekee ihmeitä ja täällä on nyt niin äärettömän kaunista, kun kaikki kukkii ja jasmiinin tuoksu tulee esimerkiksi nenään jatkuvasti aamukävelyillä. Tämän vehreyden takia toukokuu on lempikuukauteni olla Etelä-Ranskassa.

Vaikka ei siis picnicistä voitu eilen nauttia, pystyin olemaan rauhallisemmin mielin illalla, kun näin kaupat taas auki ja ihmiset kaduilla. Meidän kylämme on ollut ihan autioitunut, niin en ole muualla ihmisiä nähnyt kuin ruokakaupassa. On välillä tuntunut epätodelliselta kävellä meidän kylässämme, kun kaikki on kiinni ja ihmisiä ei ole missään. Eilen tosin tuntui helpottavalta huomata, että asiat ovat palaamassa jokseenkin normaalin. Se rauhoittaa, kun näkee, että kaupat ovat auki ja ihmiset ovat ulkona maskien kanssa. Ehkä tästä mennään pienin askelin ja varovaisuudella eteenpäin.

Follow me on:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin,  SoundCloud and Twitter