Välillä mietin paljonkin yksityisyyteen liittyviä asioita. Häämme oli yksi asia mitä en halunnut jakaa ja mietin jopa tälla hetkellä haluanko jakaa hääkuviamme henkilökohtaisessa Facebookissani. En tiedä olenko tullut vähän vanhanaikaiseksi, mutta mieli ei tee jakaa kaikkea ja varsinkaan niitä kaikista henkilökohtaisempia asioita.
Blogista saa usein sellaisen kuvan, että täällä jaetaan kaikki ja koko elämä. Omalla kohdallani se ei ole niin. Instagramista saa sen kuvan, että olen koko ajan matkalla ja New Yorkin reissun yhteydessä sain kokea taas ikävän puolen siitä, miten kaikilla ei ehkä ole medialukutaitoa mitä sosiaaliseen mediaan tulee. Se että vastailin vieraiden ihmisten haukkuihin Instagramin Storyssa sen takia että olin New Yorkissa lomalla, oli minulle jollain lailla hyvin silmiä avaavaa. Kaikki eivät ehkä ymmärrä, että se mitä minä jaan ei ole arkipäivää.
Työkaverini eivät esimerkiksi tiedä, että minulla on blogi. Vain esimieheni tietää ja olemme sopineet, että se pysyy meidän välillä. Jos työkaverini tietäisivät, he varmasti ihmettelisivät, että missä välissä käyn aina Pariisissa tai Meksikossa, silla päivät istun toimistolla. Myöskään blogini lukijat eivät näe toimistoani tai työympäristöäni, silla olen päättänyt pitää nämä asiat erillään. Se on vain parempi monelta kantilta niin.
Minulla on monta asiaa jotka häiritsevät minua nykyään sosiaalisessa mediassa ja painottelen niiden kanssa joka päivä. Minulla on monia” kavereita” FB:ssa joita olen nähnyt kerran tai en ollenkaan viimeiseen seitsemään vuoteen. Vahan aikaa sitten tein siivouksen ja poistin osan kavereistani, silla en kokenut, että nämä ihmiset ovat tämänhetkisessä elämässäni. Varmasti loukkasin jotakin, mutta kun en voinut olla enää oma itseni omassa kanavassani, niin muutos oli aiheellinen. Eikö?
Huomaan oman käytökseni muuttuneen todella paljon viimeisten vuosien aikana ja jaan yhä vähemmän mitään niin sanottua oikeaa elämää ja silla se jaetaan jossain muualla kuin virtuaalisesti. Ehkä tämä on myös jotakin mikä liittyy itsesuojeluvaiston kasvamiseen. Täten toivon, että ymmärrätte, että se mitä jaan blogissani tai Instagramissani, on hyvin filtteröityä sisältöä :)
27 Comments
Ymmärrän täysin. Olen itsekin huomannut, kuinka jotkut Instagram ja Facebook “kaverit” kuvittelevat tietävänsä, mitä elämässäni on meneillään sen perusteella, mitä jaan. Kävin läpi suurta, melko negatiivista, elämänmuutosta. Silti reissasin, kävin ravintolassa yms ja näitä hetkiä kuvasin ja jain Instagramissa. Sitten sain kuulla mutkien kautta, kuinka kylmä ihminen olen kun tunnun elävän niin iloista elämää murheista huolimatta. Niin, se itkunaamako olisi pitänyt kuvata? Tai ne päivät kun ei jaksanut nousta sängystä? Olenkin siis lähes kokonaan lopettanut somekanavien päivittämisen. Sinulla vielä hankalampi tilanne, kun täysin tuntemattomat luulevat tietävänsä elämästäsi kaiken. Tsemppiä siis! Blogiasi on aina ilo lukea, ehdottomasti lempiblogini!
Tuo on juuri se mitä tarkoitan. En halua ehkä nyt ihan sitä karuinta ja aitoa elämää mistään FB:sta lukea, mutta toivon myös että ihmiset ymmärtävät että se mitä blogissa jaetaan ei ole se jokapäiväinen arki. Kuvaan kaikki postauksen viikonloppuisin niin en ole täällä jakamassa sitä arkea mitä elän Luxemburgissa.
Olen sen vain niin monta kertaa huomannut, että ihmiset ovat välillä niin mustavalkoisia asioiden kanssa. Se illallinen tai lounas kun oli ehkäpä sen hetkisen elämäsi iloisin hetki, niin totta kai jaoit sen. Kukaan ei nyt vain halua katsella itkunaamaa tai lukea epämääräisiä itkupostauksia Facebookista tai muualta.
Ymmärrän täysin, että päivittäminen on jäänyt. Jaan itsekin enää todella vähän mitään Facebookissa. Se on jollain lailla myös helpottavaa kun vain ne ihmiset ketkä ovat minulle rakkaita, niin tietävät mitä minulle oikeasti kuuluu.
Niinhän se vähän välillä on, mutta en valita sillä tämä on myös työ mistä niin paljon nautin. Saan aivan muuta ajateltavaa :)
Kiitos paljon – ihana kuulla!
Niin sitä pitääkin! En usein kommentoi täällä, mutta tykkäân lukea blogiasi, se on visuaalisesti niin inspiroiva ja jutut kivan kepeitä. Eli siis luen ihan viihteekseni vain ja ymmärrän hyvin, että elämäsi on muutakin kuin kauniita astioita, matkoja ja vaatteita. Blogeja seuratessa tulee kuitenkin helposti sellainen tunne, että tuntee kirjoittajan kovinkin läheisesti, vaikka suhdehan on täysin yksipuolinen. Ehkä siitä tunteesta kuitenkin joillekin nousee helposti se vaatimus, että toivoisi tietävänsä vielä enemmän ja alkaa odottaa, että kaikki olisi avoimena pöydällä… Se on kuitenkin ajatuksenakin mielestäni aika sairas! Yksityisemmät asiat ovat liian arvokkaita jaettavaksi. Ne on parasta pitää omassa oikeassa lähipiirissä. Blogin lukijat ovat tietysti tärkeitä blogin menestymisen suhteen, mutta ei se tarkoita sitä, että heillekään täytyisi kaikkensa antaa. Pidä siis vaan oma linjasi!
Heippa,
Jep, kyllä on elämäni muutakin :D Jos nyt näkisitte kotini, niin se näyttäisi hyvin erilaiselta mitä kuvissa. Olen vain ollut niin kiireinen ja väsynyt niin en ole jaksanut siivota kämppääni ollenkaan. Onneksi löysin siivoojan niin saatiin tähän kaaokseen ratkaisu.
No se on aika sairas ajatus. Itse en lähtisi sirkuseläimeksi ihan mielelläni. Mieheni ei mielellään halua jakaa edes mitään FB:ssa ja toivoo olevan aina taka-alalla Sohvin jutuissa.
Lukijani ovat minulle ihan äärettömän tärkeitä ja on ihana vaihtaa ajatuksia ja usein kiitänkin teitä niin paljon avoimuudestanne. Ei Sohvin blogi olisi mitään ilman teitä :)
Kiitos siis että kommentoit!
Ymmärrän täysin, mitä yrität sanoa postauksellasi. Itse vasta harjoittelen bloggaamista ja somen käyttöä ja opettelen vetämään sitä omaa rajaani oikeaan paikkaan. Välillä on tullut mentyä liian syvälle ja jaettua liikaakin, mutta virheistä oppii.
Kaksi asiaa on kuitenkin täysin selvää. En jaa julkisesti mitään työhöni liittyvää jo vaitiolovelvollisuuteni vuoksi, mutta en tekisi sitä muutenkaan. Lisäksi, vaikka puhunkin lapsestani julkisesti, en tule koskaan jakamaan hänestä mitään sellaista, joka voisi jollain tavalla nolata tai nöyryyttää häntä, enkä julkaise hänestä kuvia, joissa kasvot näkyvät. Uskon, että tyttärelläni on oikeus yksityisyyteen ja omiin päätöksiin, mitä tulee someen.
Jatka samalla linjalla ja jätä ne, jotka eivät ymmärrä, omaan arvoonsa. Blogeissa on yleensä kyse markkinoinnista ja jonkin asian myymisestä ja niin karulta, kuin se kuulostaakin, luksus myy. Ei tavallinen arki. Itse pyrin ajattelemaan, että monelle seuraamalleni bloggaajalle blogin pitäminenkin on työtä ja harvoin me haluamme tuoda niitä töitä kotiin asti, enkä minäkään puhu ihan kaikkein ykstyisimmästä juituista töissäni. Eikö se ole sama asia?
Heippa, niin kuin sanoit, virheistä oppii. Pitää löytää vain se keskitie, sillä pelkkä pinta ei kiinnosta ketään mutta liian yksityisiin asioihinkaan ei kannata mennä. Toki jollekin se kaiken jakaminen on luonnollista ja nimenomaan syy blogille.
Minulla on myös vaitiolovelvollisuus enkä muutenkaan jaa mitään työhöni liittyvää. Opittu on.
Tuo lapsiasia on mielenkiintoinen. Olen kanssasi samoilla linjoilla ja jättäisin lapsen kokonaan pois blogistani. Olisihan se varmasti outoa, mutta en missään nimessä julkaisisi yhtään kuvaa omista lapsistani missään.
Niinpä. En minä nyt täällä ihan helposti 14 tuntista päivää joka päivä tekisi jos en siitä myös taloudellisesti myös hyötyisi.
On sama asia. En jaa henkilökohtaisia asioita päivätöissäni, niin en jaa päivätöitäni blogissani. Se mitä teen iltaisin, ei kuulu kenellekään eikä se mitä teen päivisin blogiin.
Kiitos ihanasta kommentistasi.
Maailma on moukkia pullollaan ja nämä henkilöt katsovat olevansa täydellisen oikeutettuja laukomaan nimettöminä ja kasvottomina mitä tahansa mauttomuuksia sekä asiattomuuksia.
Älä pahoita liikaa mieltäsi – keep up the good work!
En pahoittanut mieltäni ollenkaan, lähinnä ihmettelin kun IG:n Storysta näkee kumminkin kuka kommentin jätti. On hassua, mutta kommentit ei sinänsä loukkaa minua jos ne koskevat minua itseäni. Kai tässä on nahka jonkun verran paksuuntunut :)
Kiitos!
Täällä pallotellaan myös kaikkea yksityisyyteen liittyvää (ja vastaavia Facebook-inventaareja on tullut tehtyä useamman kerran).
Pidän myös ajatuksesta, että elämät voi pitää erillisinä. Ei kaikkea tarvitse/saa/kannata jakaa kaikkien kanssa. Eri elämän osa-alueille on omat fooruminsa ja kiva niin :)
Juuri niin, eri foorumit eri ihmisille. Twitter on minulle professional-kanava, FB kavereille ja blogi sekä IG niille ketä en niinkään tunne.
Aiemmin kavereita haalittiin, nyt niistä halutaan päästä eroon :D. Tärkeintä on että voi olla oma itsensä :)
Sinulla on tietysti oikeus tehdä blogiasi omien rajojesi puitteissa. Mukava blogi, joka postauksessa aina jotain kivaa luettavaa. Blogit ja bloggaajat ovat kovin erilaisia, jotkut kirjoittavat lukijoilleen kuin he olisivat niitä parhaita läheisiä ystäviä (esim. “hei ihanat” , “olette ihan parhaita” jne.) ja tällainen lähestyminen tietysti antaa illuusion läheisyydestä joka ehkä myös sitten muka oikeuttaa kaikenlaisen kuonan heittoon, jos on eri mieltä asioista tai postaukset herättävät kateutta. Minusta sinä et koskaan ole lähestynyt lukijoita tällä tavalla joten keep up the good work:-)
Heippa, moni unohtaa sen, että vaikka joku toinen jakaa paljonkin itsestään blogissa, toinen ei niin tee. Toinen perustaa hääblogin ja kustantaa sillä häänsä ja toinen varjelee omaa yksityistä päivää viimeiseen asti.
Olin aiemmin paljon läheisempi ehkä kirjoittaessani teille ja viljelin mainitsemiasi lauseita. Ulkomaille muuttaessani huomasin olevani vapaampi kirjoittamaan mielipiteistäni, mutta samalla varjelen enemmän yksityisyyttäni.
Kiitos kommentistasi!
Salut,
Sinulla on kaunis, visuaalinen blogi jota on ilo lukea. Ja kirjoituksistasi on paljastunut lämminsydäminen, läheisistä välittävä, pirteä ihminen. Ja kyllä, joskus tulee sellainen olo kuin sinut tuntisi sitä kautta vähänkuin ystävänä. Mutta on selvää että kauniit yksityiset hetket suljetaan sydämeen ja jaetaan läheisten kanssa. Ja sama koskee työtä vaitiolovelvollisuuksin. Joskus toki arjen pienet pilkahdukset on hauskoja vaatemokineen tai muine höhline sattumuksineen. Mutta kyllä meistä jokainen tietää miltä petaamaton sänky tai suursiivousta odottava koti näyttää joten ei kai meistä kukaan perusarkeakaan tarvitse blogeista ihmetellä. Blogisi on hyvä juuri sellaisena kuin se on.
Heippa, kiitos paljon.
Olen oikeassa elämässä paljon avoimempi kasvotusten asioista mitä blogissa. Blogi jää kumminkin oman persoonani varjoon ja välillä minulle on kriisejä Sohvin kanssa kun se on aina niin varovainen :D
Totta kai usein kommentoivat lukijat tulevat minulle tutuksi myös. Kun kirjoittaa monta vuotta, niin vakiokommentoijat tulevat tutuksi ja tärkeiksi.
Haha, niin jokainen tietää miltä kaaos näyttää. En ole ehtinyt pestä lattioita kahteen kuukauteen ja voin kertoa, että kotini ei ole kuvauskunnossa tällä hetkellä.
Kiitos :*
En ihmettele yksityisyyden kaipuuta ja itselle rakkaiden ihmisten ja muistojen suojelemista, ihmettelen ehkä eniten sitä mikä saa kyseisiä asioita arvostavan ihmisen aloittamaan bloggaamisen. Se tuntuu olevan ristiriidassa lifestyle blogin perusidean kanssa. Tuntuu, että blogi lakkaa olemasta lifestyle ja muuttuu tarinaksi joka ei ole totuus.
Koen, että blogit joista on poistettu inhimillisyys eivät ole kovin korkealla omalla lukulistallani. Koen, että monet bloggaajat jäävät minulle etäisiksi eivätkä siis myöskään herätä myötätuntoa tai ihailua tai edes glamööriä salamyhkäisyyttä. Enemmän aistin ylimielisyyden ja snobeilun ruman katkun. Uskon ettet sinä, tai moni muukaan bloggaaja ole ihmisenä ikävä tai ylimielinen ja jaat toki silloin tällöin henkilökohtaisiakin asioita. Tämä tällainen yleisluontoinen huomio pätee osaan blogeista enemmän kuin toisiin, skaala on aika laaja.
Haluaisin tietää sinusta enemmän. Haluaisin tietää perheestäsi ja tuoreesta aviomiehestä enemmän. Haluaisin tietää arjestasi enemmän. Silloin näkisin kontekstin ja taustan niille pienille arjen luksuksille mitä olet tietoisesti päättänyt jakaa. Jopa Kardashianin perhe (en toki vertaa sinua heihin, tyylisi on paljon tyylikkäämpi) ovat löytäneet sen kaavan, jolla fanien lojaalius säilyy perheen ökyilystä huolimatta… he näyttävät ja ovat avoimia omista virheistään, peloistaan ja inhimillisyydestään. Toisaalta he saavat osakseen paljon myös arvostelua.
Tavallaan siis ymmärrän salamyhkäisyytesi.
Heippa,
kiitos kommentistasi.
Oman blogini aloitin kun minulla oli liikaa aikaa Vaasassa asuessani. Jos nyt aloittaisin blogini, olisi se varmasti hyvin erilainen. En sano, että blogini ei olisi todenmukainen, mutta totta kai suurin osa asioista jätetään mainitsematta. Pitää muistaa kumminkin se itsensä suojeleminen ja hienotunteisuus muita kohtaan.
En jaksa lukea blogeja joissa ei olisi myos jotain inhimillistä. Pelkkä muotikuvien katselu ei minua niinkään kiinnosta, mutta en myoskään halua lukea liian henkilokohtaisista asioista varsinkaan jos ne ovat kovin ikäviä.
Minulla on salassapitovelvollisuus sopimuksessani, joten päiväduunini ei saa näkyä blogissani. Pidän myos siitä että nämä kaksi pysyvät erillisinä kokonaisuuksina. Täällä olen Sohvi, muualla joku muu.
Minun elämäni on aika nopeatempoista tällähetkellä kun menen paikasta toiseen koko ajan. Jos minulla ei olisi kalenteria niin en varmasti muistaisi missä minun tulee olla milloinkin. Blogista saa sen kuvan että kaikki on seesteistä ja siistiä. Mielelläni pidän sen illuusion kuin jaan arkeani totuudenmukaisesti.
Pari vuotta sitten ihmiset jakoivat blogissa ostoksiaan, nykyään ei käytännossä ollenkaan. Ihan hävettää laittaa uusimmat popot blogiin kun pelkään niin paljon muiden reaktiota. Itse mieluummin jaankin popot asussani kuin yksittäisesti lähikuvissa. Ennen tapa oli toinen monissa blogeissa.
Kiitos niin paljon kommentistasi :)
Kiitos todella hyvin kirjoitetusta ja aiheellisesta postauksta. Olen itsekin paininut samojen asioiden kanssa ja harmitellut, miten medialukutaito on lukujoilla joskus auttamattomasti kadoksissa. Puit sanoiksi monia omia fiiliksiä ja teit sen vielä todella kauniisti ja tyylikkäästi. Kiitos!
Heippa, kiitos kommentistasi – on ihana kun jaatte samoja fiiliksiä.
Olin varsinkin jollain lailla niin häkeltynyt kaikista kommenteista joita sain New Yorkin postauksiini, että en voinut uskoa niitä tosiksi.
Minä en jaa läheisteni sairastumisia tai kuolemia täällä ja välillä se kieltämättä tuntuu ikävältä jakaa iloisia kuvia samalla kun on todella surullisten asioiden äärellä.
Hyvä aihe ja hyvä teksti! Olen itse miettinyt paljon samoja asioita blogin suhteen. Aikoinaan siellä tuli jaettua huomattavasti enemmän omaa elämää, mutta vuosi vuodelta haluan jakaa vähemmän. Haluan pitää jotkut asiat aivan itselläni.
Toisin kuin eräässä kommentissa mainitaan, itse taas huomaan hieman kavahtavani niitä blogeja, joissa avointa on kaikki. Olen todennut, että samalla kun en halua kertoa itsestäni kaikkea, en myöskään halua tietää muista bloggaajista kaikkea :)
Heippa sinä,
niin, aiemmin ehkä oli avoimempi ja jollain lailla arki oli opiskelijana “helpompaa”, niin sen elämän jakaminen oli totta kai erilaista.
Jotkus asiat on vain parempi pitää itsellään. Olen sen vain huomannut. Jollekin suurten päivien jakaminen on keino saada häät tai matkat kustannettua, mutta itse koen tällä hetkellä että en halua jakaa edes hääkuviamme omassa FB:ssani.
Jep, tulee ahdistus ja myotähäpeä jos kaikki jaetaan avoimesti. En katso reality-ohjelmia ollenkaan enkä lapsena haluaisi jos minusta olisi valokuvia Internet pullollaan jo enen kuin olen seitsemän. Jokainen tosin saa vetää omat rajat, nämä ovat minun.
Ihanaa kevättä Jonna :)
Hyvä ja kiinnostava aihe! Minulle on tärkää, että bloggaaja on samaistuttava, koska senhän takia blogiin palaa aina uudelleen. Sen vuoksi en jaksa seurata blogeja joissa on vain kauniita kuvia, mutta ei ollenkaan persoonaa. Toisaalta sellaisetkin blogit ahdistaa, joissa käydään läpi kaikki yksityiselämän käänteet, kuten häät, lapset ja erot. Tykkään itsekin pitää yksityisasiat yksityisinä, ja siitä tulee jotenkin epämukava olo kun jotkut jakavat (ja joissain tapauksissa kaupallistavat) ihan kaiken. Ymmärrän että lukijoita, minuakin, kiinnostaa esim. häihisi liittyvät yksityiskohdat, mutta minusta oli hyvä kun jaoit vain muutamia fiiliksiä. On ihan normaalia ja oikein, että rakkaimmat muistot haluaa pitää vain itsellään.
Minut saa blogiisi palaamaan erityisesti mielipidekirjoitukset. Ollaan suunnilleen saman ikäisiä ja asun itsekin ulkomailla, joten voin samaistua moniin elämäntilanteen mukanaan tuomiin fiiliksiin. Ja tykkään seurata niitä instastoryjakin, joista saa vähän paremman kuvan siitä millainen tyyppi siellä kameran takana oikein on :)
Olisikohan sulla muuten linkata reseptiä tuohon kanaruokaan, josta oli kuva ylempänä? Näytti ihan todella hyvältä!
Heippa,
niinhän se on vähän kaikissa asioissa. Ihminen pitää olla samaistuttava jotta blogia jaksaa lukea.
Se riippuu niin bloggaajasta itsestään mitä hän haluaa jakaa. Toiselle voi blogikirjoitus tuoda helpotusta ahdistavaan tilanteeseen. Toinen taas kätkee surulliset asiat ja kirjoittaa blogiin pelkästään iloisista aiheista.
Haluaisin kirjoittaa niitä enemmänkin, mutta siihen tarvitaan tietty fiilis tai uneton yö. Ne kirjoitukset jotka kirjoitan keskella yötä ovat suosituimpia joka kerta :)))
Haha, jep, niitä en voi filtteröidä. Nekin nyt ovat usein aika hulvattomia, mutta en ole jaksanut stressata niistä.
Tässä ole hyvä:http://avecsofie.indiedays.com/2016/03/21/garlic-ginger-chicken/
Blogi on lahja lukijoille. Minusta lukijan pitää tyytyä tekijän asettamiin rajoihin yksityisyydestä ja blogin sisällöstä.. Ainakin minun vaatimaton blogi on vain välähdys vapaa-ajasta ja kaikki muu tärkeä, harrastukset, perhe, ystävät ja työelämä ovat blogin ulkopuolella. Blogisi on tyylikäs ja seuraan sitä.
Hei Sofie. Kyselin muutama viikko sitten mainitsemastasi kaardemumma-kahvista? Onko se ranskalainen kahvimerkki? Sopisi talven kahvihetkiin taydellisesti. Kiitos!
Heippa Elina, murustan kardemummaa ihan vain kahviin :)
Nespressolla oli vuosi siten kausimauissa kardemumma, mutta nyt pitää ihan vain itse tehdä kardemummakahvir :)
Olen samaa mieltä. Kaikilla on oma yksityiselämä jota ei tarvi jakaa muille jos ei halu, oli sinulla blogi tai ei.
Minun mielestän on tyhmää olettaa että jos sinulla on blogi, sinun pitää kirjoittaa kaikkea sun elämästä sinne. Ei se nyt ole mikään saippuasarja.
Blogit on mielestäni enemmän inspiraation lähteitä, oliko se sitten kotiin, reissuun, muotiin tai muuhun. Tietenkin on niitä jotka kerrtovat suurimman osan elämäsäään tapahtuvista asioista, mutta ei se tarkoita että kaikki sitä pitää tehdä.
Olen myös itse huomannut että valitsen tarkasti mitä laitan instagramin tai facebokiin. Facebookia en kyllä paljon enään kaytäkään. Ja olen itse kanssa siivonnut kaveri listaa.
Minulla ei itellä ole blogia, mutta en kyllä jaa mitään tietoa yksityiselämästäni socialisessa mediassa.
Olen aina ollut vähä varovainen, tai silleen että ne jotka tietävät saavat kuula sen minulta eikö mistään socialisesta mediasta.
Mielenkiintoinen kirjoitus…Mielestäni on itsestään selvää ettei sosiaaliseen mediaan tarvitse kirjoittaa kaikkea omasta elämästä. Totuus toki on se, että lukijat saavat sinusta nimenomaan sellaisen kuvan kuin itse annat. Aina se millaisen kuvan haluaa itsestään antaa ei sitten menekään sellaisena vastaanottajan ajatuksiin kuin itse ajattelee. Eli jos haluaa kovasti postata matkustamisia, uusia vaatteita ja luksusjuttuja niin se jää lukijan mieleen vaikka kuinka vakuuttaisit silloin tällöin että se on vain pintaa. Siksi blogiminää ei koskaan pitäisi sekoittaa omaan minään vaan vaikka se on toisaalta totuudenmukainen niin kuitenkin fiktiivinen. Mukavaa marraskuuta sinulle!