Tämä aika on jollain lailla niin kivaa, kun pitää opetella uutta ja tutkia kaikenlaisia asioita. Jokainen asia kun on uusi, on niin paljon opeteltavaa. Moni arkinen asia jää usein minun harteilleni, sillä miehelläni ei ole kauheasti aikaa etsiskellä vaikkapa lamppuliikkeitä tai hyvää jooga-studiota (näin on varmasti monesti expat-perheissä, että arkisten asioiden hoito kasaantuu toisen harteille). Minua se ei itseasiassa haittaa, sillä olen muutenkin luonteeltani explooraaja ja pidän uusien asioiden oivaltamisesta sekä etsimisestä.
Hollantiin on helppo tulla, sillä jokainen puhuu täällä niin sujuvasti englantia. Ranskassa silloin tällöin löin päätäni seinään, kun en saanut alkuaikoina mitään asiaa sanottua. Loppua kohden ja varsinkin etelässä ollessa puhuminen sujui hyvin, sillä etelässä puhutaan hitaammin mitä Pariisissa. Vaikka Hollannissa pärjäisi toki englannillakin, olen tosin päättänyt, että kieli on opeteltava. Kielen kautta, kun pääsee niin paljon paremmin sisään maan kulttuuriin.
Se miten ihmiset puhuvat, kertovat niin paljon maan tavoista. Usein kun esimerkiksi käänsin ranskalaisia lauseita suomeksi, ymmärsin paremmin Ranskaa ja ranskalaisia. Samalla myös monesti huomasin tekemällä suoria käännöksiä ranskalaisista lauseista, että miten moni vivahteinen ja runollinen kieli ranska on verrattuna suomeen. Jos vaikka puhuisin suomalaisittain ranskaa Ranskassa, en kovinkaan pitkälle pääsisi. Suomen puhuminen ranskalaisittain kuulostaa myös äärettömän oudolle ja yltiö kohteliaalle. Piti siis opetella sanojen lisäksi muutakin ja näin on myös tulevaisuudessa.
Eilen sain pikakurssin hollantiin, kun menin ensimmäiselle jooga-tunnilleni. En tosin muistanut kysyä ennen tunnin alkua, että millä kielellä joogailtaisiin. Mutta hyvin tunti meni saksan viiden vuoden opinnoilla. Tuli myös muistutettua itseä, että ihan perusasioista ja käytännöntilanteista kielen oppiminen lähtee parhaiten etenemään. Hollanti on niin lähellä saksaa ja ruotsia, että välillä olen itsekin ihmeissäni, että mitä kieltä nyt puhutaan. Hollanti vaikuttaa myös aika samanlaiselta kieleltä mitä Suomi, ei turhia korulauseita, vaan suoraan asiaan. Hollantilaiset ovat tosin (tai ainakin amsterdamilaiset) ihan äärettömän kohteliaita ja ystävällisiä. Joogatunnillakin muistuteltiin, että vaikka olit missä asennossa tahansa, muista hymy ja iloinen ilme kasvoilla.
Havainnoin eroavaisuuksia yleisestikin todella paljon, mutta varsinkin maiden välillä se tuntuu äärettömän mielenkiintoiselta. Moni yhdysvaltalainen tuttu pitää Eurooppaa yhtenä ja samana ja monesti joudun korjaamaan, että vaikka alue on pieni, ovat erot maiden väleillä ihan äärettömän isoja. Kun eilen menin hot jooga-tunnille, tuntui kun olisin ollut Suomessa. Ihmiset tulivat joogaamaan ja istuivat hiljaa salissa odottaen, että opettaja tulee. Pariisissa taasen poskipusuja vaihdettiin ennen tunnin alkua tuttujen kesken ja kuntosali oli muutenkin niin sanotusti enemmän näyttäytymistä varten mitä Hollannissa. Eilen joogassa ihmiset olivat pukeutuneet nimenomaan hot- joogaamaan ja miehillä oli speedojen kaltaiset pöksyt jalassa ja naisilla myös pukeutuminen oli vähäistä eikä ketään tuntunut haittaavan, vaikka masu näkyi tai hiki lensi. Pariisissa salini pukeutumisessa oltiin hienovaraisia ja jollain lailla tyylikkäitä sekä omaa vartaloa kyllä näytettiin, mutta hienostuneesti. Toki kuntosaleissa on eroja, mutta heti ensimmäisellä kerralla huomasin selkeän eron käytöksessä ja pukeutumisessa.
Olen suhteellisen malttamaton monen asian kanssa ja kielten oppiminen ja kulttuurin omaksuminen ovat asioista joiden kautta olen oppinut, että ihan ensimmäisen viikon tai vuoden aikana et voi oppia kaikkea uuttaa. Oppiminen on jatkuva prosessi. Pitää olla kärsivällinen ja antaa ajan kulua. Tärkeintä on kumminkin olla kiinnostunut ja pitää jatkuvasta oppimisesta kiinni.
11 Comments
Olipa ihana postaus ja aloin itsekin miettiä enemmän maiden välisiä eroja! Amsterdamiin muuton jälkeen onnellisuus paistaa teksteistäsi, ihanaa! :) Olen itse lähdössä Amsterdamiin ensimmäistä kertaa ja odotan sitä innolla!
Heippa,
kiva kuulla. Olen havahtunut niin monesti monesta asiasta kun olen ollut poissa Suomesta ja miettinyt eroja kielten ja kulttuurin kautta.
Niin varmasti paistaa, myös kasvoilta. On ikävä olla välitilassa vuosia ja kun ei voi vaikuttaa itse asioihin millään tavalla.
En myöskään kokenut Pariisia omakseni saasteiden ja kodin takia. Ihmiselle joka on koti-ihminen , Pariisi ei välttämättä sovi. Jos on taas se ja sama missä asuu ja millaisessa suihkussa käy, niin fine. Toki suburbiassa voi olla erilaista, mutta emme voineet matkojen takia siellä asua. Pariisi on ihana jos kodilla ei ole niin väliä, ihmiselle joka rakastaa laittaa ruokaa ja joka on tottunut asioiden toimimiseen, kaupunki ei vain sovi. Sen takia kaupunki onkin enemmän nimenomaan taiteilijoille :)
Mieheni tekee melko paljon yhteistyötä hollantilaisten kanssa ja olen saanut näin tutustua ihmisiin ja kulttuuriin. Tapaamani hollantilaiset ovat tosi välittömiä, kohteliaita ja myös suvaitsevaisua (mitä ei uutisoinnista välttämättä uskoisi). Lisäksi perhekeskeisyys näkyy ja perhettä arvostetaan paljon, esim. ei oleteta, että illat pitkät tehdään vaan töitä, vaan ilta-aika on omistettu perheen kanssa olemiselle. Nyt Amsterdamiin mennessä tuntuukin tosi kotoisalta ja kivalta, vaikken heti kaupungista pitänytkään. Tsemppiä sinulle sinne! Vaikuttaa, että olet löytänyt omanlaisesi kaupungin!
Heippa,
ja kiitos kommentista :)
Veikkaan, että riippuu niin paljon missä päin Hollantia on ja millaisissa piireissä liikkuu. Itse olen saanut samanlaisen käsityksen, mutta sitten olen myös blogini lukijoideni kautta saanut aivan erilaista mielikuvaa. Oma tuttavapiirini on täällä kansainvälistä ja modernia ja olen juurikin näiden ihmisten kautta tutustunut mainitsemasikaltaiseen Hollantiin.
Samahan se on myös Suomessa. Uutisten kautta saa sellaisen kuvan kun Suomi olisi yltiörasisteinen maa, mutta oma piirini on ainakin todella kansainvälistä ja avointa :)
Kiitos paljon, jep olen löytänyt! Kaupungilla on väliä ja sen huomaa vanhetessa mitkä asiat ovat itselle tärkeitä. Minulla on ystäviä jotka rakastavat asua New Yorkissa, ja sitten on niitä jotka eivät. On myös ystäviä jotka inhoavat Seattlea ja sitten on niitä jotka rakastavat asua Seattlessa yli kaiken. Sitten on minä joka ei pitänyt Pariisista, mutta minulla on myös ystäviä jotka rakastavat Pariisia. Pitää löytää se oma paikka, joka palvelee niitä omia mielihaluja. Jokainen kun on erilainen :)
Hauska postaus! Näiden kuvailujesi perusteella Belgia, maa jossa itse asun, tuntuu kolahtavan juuri sopivasti tuohon Hollannin ja Ranskan väliin niin maantieteellisesti kuin muutenkin. Esim. kaikki (flaamit) puhuvat hyvää englantia ja porukka on aika perhekeskeistä, mutta urheiluklubilla vaihdetaan kuitenkin poskipusut ja ollaan “laittautuneempia” kuin hollantilaiset. Naiset tuntuvat kyllä meikkaavan täällä tosi vähän, ainakin nuoret, mutta olemus on heillä silti jotenkin huoliteltu. Itse tunnen oloni aina kauhean homssuiseksi meikittä (ja muutenkin…) :D Ja täälläkin toki on vielä omat eronsa hollannin- ja ranskankielisten alueiden välillä…
Heippa,
ja hauska kuulla :)
No siis Belgia on niin sekoitus kyllä Ranskaa ja Hollantia! Brugge oli ihan hollantilainen, mutta Bryssel taas niin ranskalainen :)
En nyt viitsinyt tähän postaukseen kirjoittaa, mutta eilen myös joogassa annettiin ilmavaivojen myös tulla ulos. En ikinä maailmassa uskoisi, että ranskalainen on yhtä “luonnollinen” näissä asioissa. Oikein huvitti vaikka kyseessä on todella luonnollinen asia :D
Puhuin pari vuotta sitten ranskalaisen L’orelain johtajan kanssa, joka on vetänyt myös Suomen maaorganisaatiota ja hän sanoi, että Suomi oli yksi ainoista maista jossa meikit menivät selkeästi ihonhoitoa edelle. Ranskassa vaikka se kosmetiikkamaa onkin, selkeästi tärkeämpänä pidetään sitä miltä iho näyttää kuin että olisi kolmea eri primeria kasvoissa. Hollannissa näkee selvästi myös luonnollisuuden eikä sellaista samanlaista huoliteltua lookia mitä Suomessa. Kai me pohjolan naiset ollaan näissä kosme-asioissa samanlaisia kuin jenkit esimerkiksi :)
Onpa kiinnostava esimerkki tuo joogasaleilla käyttäytyminen. Itsekin harrastan hotjoogaa täällä Suomessa. Speedoja ei oo onneks näkynyt Osaatko sanoa, miten itse käyttäydyt ikään kuin “luonnostaan” vai onko sitä vaikea erottaa monen ulkomailla asutun vuoden jälkeen? Suomessa ei kävis kuulonkaan höpöttely joogasalissa, vaikka opettaja ei ois vielä tullut. Ihanaa uuden alun aikaa teille!
Heippa,
niin, arkisissa asioissa huomaa helposti eroja kulttuurien välillä. Miehillä oli pelkät speedot jalassa ja naisilla oli myös hyvin vähän päällä. Ranskalaiset ovat neuroottisia laihuudestaan ja en usko, että kukaan ranskalaisen olisi esittelemässä pömpöttävää vatsaansa samalla tavalla mitä eilen näin salilla. Hollantilaiset ovat niin paljon maanläheisempiä monella tavalla.
Itselläni on itseasiassa vuosia vanhoja salivaatteita, mutta piilotan toki makkarat ja muut. En meikkaa ja menen mieluummin likaisilla hiuksilla salille, kuin että pesisin ne illalla jos tiedän meneväni aamulla joogaan. Kun katsoo esimerkiksi Pariisin salini Instagram-kuvia lokaation perusteella (Klay, Rue Saint Sauveur) tai tagilla #leklay huomaa eron niin voimakkaasti. Tosin harvan salin yhteydestä löytyy samppanjabaari tai ravintola :D
Yhteenvetona, Pariisissa olin se homsuihin salilla kävijä, Hollannin jooga-studiolla olen se kaikista viimeistellyin :)
Oon käsittänyt, että LeKlay on ihan siellä toisessa ääripäässä, niin hinnassa kuin trendikkyydessäkin. Ainakin omalla salillani Pariisissa on huomattavan rennompi meno ja kyllä näkee normaalipainoisiakin ihmisiä verkkareissa, vaikka ranskalaiset ovat yleisesti suomalaisia hoikeimpia…
Heippa, olen käynyt vain parilla eri salilla Ranskassa ja Klay on puitteiltaan hienompi, mutta en kävijöissä ole sinällään huomannut eroa.
Jep, ranskalaiset ovat linnunluisia ja hoikkia luonnostaan. Joudun esimerkiksi Majelta ottamaan isoimman koon rintojeni ja lantioni takia.
Hollanti on <3
Olen oppinut lukemaan sujuvasti kolmessa kuukaudessa sekä asioimaan kassalla - eniten hämmästyttää se miten eri tavoin jokainen voi lausua saman sanan riippuen kotipaikasta ja sen murteesta! Erityisesti g:n kanssa on edelleen haasteita, onneksi se on etelässä pehmeä. Toivottavasti viihdyt ja todella paljon onnea uuteen elämäntilanteeseen!